Lue keskustelun säännöt.
Hirveät entiset luokkakaverit!
20.05.2010 |
Muistelin koululuokkaani ihan lämmöllä, mutta en enää. Syynä on luokkakokous, jota varten tulin Suomeen (asutaan siis ulkomailla). Aivan hirveä materialismi jyrää ilmeisesti Suomessa. Ainakin näiden ex-luokkakavereiden puheenaiheista päätellen: hirveää pintaliitoa, asuntojen pinta-alojen ja televisioiden tuumakoon vertailua... Onko tämä ihan yleistä Suomessa 30+ ikäluokassa?
Kommentit (112)
Äläs nyt! Tiedän, että sinua tämä nyt ärsyttää. Tilanne oli sellainen, että minulla olisi ollut parkkipaikalla etuajo-oikeus, kun tämä daami kurvasi sivulta eteeni. Viisas väistää, tiedäthän. Parkkeerasin sitten hänen viereensä. Rouva nousi autostaa ja ihan oikeasti katsoi minua päästä varpaisiin. Olinhan hienosti mökkivaatteissa (farkut ja t-paita, siistit kyllä) ja lenkkarit jalassa. Daami porhalsi ohitseni nenäpystyssä ja läjäytti jonkin Vittunin laukun olalleen (inhoan aivan erityisesti, kun se printti tuntuu kuuluttavan, että katsokaa nyt, mulla onkin MERKKILAUKKU).
Ihan vakavasti uskon, että jos mulla olis ollut mun täkäläien arkiauto alla ja normaali vaatetukseni olisi tämäkin rouva jättänyt nenän nyrpistelyt sikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta naiset ovat miehiä materiaalisempia, he oikein hamstraavat romua ja sillä pitää leuhkia. Todellisuudessa nämä kaikki romut on hankittu miehen palkalla.
Sitten mies. Monesti mies ennen kuin tapasi naisen eli hyvin vaatimattomasti. Ainoa arvokas esine oli auto, ainoa rakkaus oli auto. Sitten tuli nainen.
Miehellä oli myös asunto ja patja, eikä sitäkään tarvittu sillä mies nukkui kesäisin myös autossaan.
T: 11cm mies
miten ulkomailla on toisenlaista kuin Suomessa, miten te köyhät ette tajua että kuusi makuuhuonetta kylppäreineen on enemmän kuin teidän tauluteeveenne? Hohhoijaa.
Sinulta jäi ymmärtämättä, että täkäläisittäin neljä makkaria omine kylppäreineen ei ole mikään aihe pullistella. Ollaan siis tavallisia pulliaisia. Se antaa myös perspektiiviä siihen, että millä ihmisen sitten kannattaisi pullistella.
Olisin varmaan aika otettu, jos joku kertoisi käyneensä auttamassa Afrikan lapsia tai kertoisi keksineensä lääkityksen syöpään tai diapetekseen. Tai kertoisi, että antaa puolet palkastaan vähävaraisille... Olisin aika vaikuttunut ja tuntisin itseni tosi noloksi.
Äläs nyt! Tiedän, että sinua tämä nyt ärsyttää. Tilanne oli sellainen, että minulla olisi ollut parkkipaikalla etuajo-oikeus, kun tämä daami kurvasi sivulta eteeni. Viisas väistää, tiedäthän. Parkkeerasin sitten hänen viereensä. Rouva nousi autostaa ja ihan oikeasti katsoi minua päästä varpaisiin. Olinhan hienosti mökkivaatteissa (farkut ja t-paita, siistit kyllä) ja lenkkarit jalassa. Daami porhalsi ohitseni nenäpystyssä ja läjäytti jonkin Vittunin laukun olalleen (inhoan aivan erityisesti, kun se printti tuntuu kuuluttavan, että katsokaa nyt, mulla onkin MERKKILAUKKU). Ihan vakavasti uskon, että jos mulla olis ollut mun täkäläien arkiauto alla ja normaali vaatetukseni olisi tämäkin rouva jättänyt nenän nyrpistelyt sikseen.
tauluteevee ei tehoa tai mikroaaltouuni.
Purjevene ja moottoripyörä on jo jotakin. Myös mökki Las Palmasissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minullakin. Ja suomesta olen ollut pois yli 10v. :) Mutta tietysti ei tässäkää asiassa pitäis yleistää. Mut varsinkin nuorempi sukupolvi (20-30v) tuntuu pitävän tärkeänä että on vimpan päälle kaikki, vaikkei niin varakaan olisi. :/
Olen tosin asunut koko 43 vuoden ikäni Suomessa, mutta siis koskaan, ikinä, en ole törmännyt tilanteeseen, jossa isompi joukko suomalaisia olisi kerääntynyt leuhkimaan mammonallaan. Pidetään sitä täälläkin moukkamaisena, ainakin omassa, akateemisessa sosiaalisessa viitekehyksessäni.
Panee siis epäilemään, että ap:n ja muiden suomalainen viitekehys on hiukan... köh.... alempaa sosiaaliryhmää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minullakin. Ja suomesta olen ollut pois yli 10v. :) Mutta tietysti ei tässäkää asiassa pitäis yleistää. Mut varsinkin nuorempi sukupolvi (20-30v) tuntuu pitävän tärkeänä että on vimpan päälle kaikki, vaikkei niin varakaan olisi. :/
Useammin Suomessa kuin missään muualla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosin asunut koko 43 vuoden ikäni Suomessa, mutta siis koskaan, ikinä, en ole törmännyt tilanteeseen, jossa isompi joukko suomalaisia olisi kerääntynyt leuhkimaan mammonallaan. Pidetään sitä täälläkin moukkamaisena, ainakin omassa, akateemisessa sosiaalisessa viitekehyksessäni. Panee siis epäilemään, että ap:n ja muiden suomalainen viitekehys on hiukan... köh.... alempaa sosiaaliryhmää?
Tämä kun on niin polttava kysymys niin soitin miehelleni töihin. Hän siis jenkki ja käynyt muutaman luokkakokouksen.
Kokouksissa kuulemma muistellaan kouluaikoja (outoa!). Lisäksi jokainen esittelee itsensä aluksi ja kertoo nykyiset kuulumiset: aviosääty, lasten määrä, ammatti ja jos jotain tosi special, esim. golfissa oma henkilökohtainen suoritus parantunut.
Vapaan seurustelun aikana sitten puhutaan niistä, jotka EIVÄT ole paikalla. Enimmäkseen puhutaan lapsista, lasten harrastuksista ja aivan erityisesti URHEILUSTA. Baseball, football, golf... Golfkenttien eroja vertaillaan ja kuinka pallo kierähtää herkästi sinne tai tänne.
Televisiosta ei kuulemma puhuta, no ehkä jostain televisiosta tulevasta ohjelmasta. Taloista ei puhuta muuten kuin remonttien rasittavuudesta tms., autoistakaan ei pahemmin puhuta paitsi jollain kaverilla oli alkuperäinen vuoden -67 Mustang. Rahasta jos puhutaan niin sitten osakemarkkinoiden herkkydestä jne. Politiikkaa ei pahemmin puhuta.
Meininki on sellaita, että tittelit pois ja kaikki ollaan kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajista puhutaan myös.
Jos joku opiskelukavereista on kuollut on hänen muistokseen yleensä tehty jokin kuvaesitys tai muistellaan häntä porukalla, kerrotaan jokin hauska sattumus.
:D
On todellakin "tosi special" uutinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menestys perisuomalaiseen kateusgeeniin! Tämä ketju juuri osoittaa sen miten kateellisia Suomessa ollaan.
Ja kyllä noissa luokkakokouksissa nimenomaan halutaan kerskua ja tehdä selväksi, että "minulla menee hyvin". Kerskuminen ei johdu syvällisten puheenaiheiden puutteesta vaan nimen omaan lapsellisesta kerskailun halusta.
-Nella
menestys perisuomalaiseen kateusgeeniin! Tämä ketju juuri osoittaa sen miten kateellisia Suomessa ollaan. Ja kyllä noissa luokkakokouksissa nimenomaan halutaan kerskua ja tehdä selväksi, että "minulla menee hyvin". Kerskuminen ei johdu syvällisten puheenaiheiden puutteesta vaan nimen omaan lapsellisesta kerskailun halusta. -Nella
En nyt tiedä, kenen kommenttiin tuossa viittaat, mutta ainakin minä olen osallistunut keskusteluun lähinnä kummastellakseni, missä tuollaisia luokkakokouksia on pidetty.
Kun en tosiaan ole koskaan törmännyt tilanteisiin, joissa oltaisiin kehuskeltu tuollaisilla asioilla. Kerskuminen jollain omaisuudella koetaan ainakin omissa piireissäni todella noloksi ja moukkamaiseksi.
- se keski-ikäinen nainen, joka ei muista järjestysnumeroaan -
aina pistää silmään ja korvaan:
- juuri materialistisuus
- kaikenlainen epäsuora kilpaileminen, koulutuksessa, asuinpaikassa, sivistystasossa, ulkonäössä, jopa lasten avulla ns. piilokilpaillaan todella paljon: kumman lapsi oppi sitä ja tätä aiemmin tms.
- ns. kyräily, katsotaan ns. päästä varpaisiin ja arvioidaan, asioita väännellään ja käännellään kummallisiksi.
Ihan oikeasti, nuo kolme kohtaa suomalaisissa ovat negatiivisissa asioissa ne jotka pistää heti silmään! Hyvääkin on mm:
- Täällä ei ola pakko olla aina hyvällä päällä ja jaksaa tervehtiä iloisesti, jutustella mukavia puolituttujen kanssa.
- Saa olla omissa oloissaan ihan rauhassa ja se ymmärretään ihan hyvin, kukaan ei järjestä isoja juhlia piristääkseen tai loukkaannu.
- Lasten ei tarvitse aina olla niin siivosti, vaan saavat metelöidä ja heiltä ei oleteta samanlaista pikkuaikuismaista käytöstä kuin monesti ulkomailla.
Tähän lisäisin vielä, että nykyisessä asuinpaikassani esim. lasten kilpakavereiden vanhemmat tulevat onnittelemaan hyvästä suorituksesta. Siitäkin huolimatta, että lapsi on päihittänyt heidän lapsensa. Ja tietysti päinvastoin. Vielä lastakin taputetaan harteille ja kehutaan, että tosi hyvä suoritus.
Suomessa mun mielestä vanhemmat kyräilee ja eivät ole onnittelemassa, taputtamassa selkään.
Olen osallistunut siellä pariin espanjalaisen mieheni luokkakokoukseen. Materiasta ei puhuta, se olisi hyvin moukkamaista. Ei mitään tietoa, kuka asuu omassa, kuka vuokratalossa ja kuka kenties vanhempiensa luona. Joistain tietää, mitä tekevät työkseen, toisista ei.
Mistä puhutaan? Muistellaan menneitä, hauskoja tilanteita kouluvuosilta, opettajia ja heidän ominaispiirteitään, bileitä, anekdootteja. Anekdootteja kerrotaan nykyisestäkin elämästä. Nauretaan paljon! Omalla tavallaan pinnallista keskustelu on näissäkin tilanteissa - kevyttä ja hauskaa. Vaikka syntyy niitä syvällisiäkin keskusteluja ja joskus kiihkeitä debatteja.
Kaikki brassailu - materialla, saavutuksilla, millä tahansa - on täysin pois suljettu. Ei sovi kuvioon eikä kulttuuriin. Joku tuolla ylempänä sanoi, että kaikissa länsimaissa on samanlainen kulttuuri. En ole samaa mieltä.
Lisäksi vielä sellainen juttu, että viinan kanssa ei pahemmin läträtä. Pari kolme drinkkiä nautitaan illan aikana ja sitten kaikki poistuvat kiltisti paikalta. Humaltuminen olisi todella noloa ja kertoisi, että on elämänhallinta hakusessa.
osallistunut luokkakokouksiin, joten et voi verrata ulkomaisia muita illanistujaisia suomalaisiin luokkakokouksiin.
Luokkakokoukset ovat KAIKKIALLA - myös siellä K-Euroopassa (missä muuten tarkemmin?) samanlaisia, keskustelut painottuvat siihen, mitä ihmiset ovat tehneet ja saavuttaneet sitten viime näkemän. Yhdistäviä tekijöitä ei juurikaan ole, sen vuoksi puhutaan "pinnallisia".
Menikö vihdoin jakeluun vai jatkatko tyhjää inttämistä?