Kukaan laittanut 6-7kk ikäistä hoitoon?

Miks se on niin vaikea ymmärtää, että kaikkea ei voi ennakoida mitä elämä heittää eteen?



Älä ap välitä näistä arvostelijoista, kyllä lapsesi pärjää hoidossa.

kun laittaa nuorimmat hoitoon kun nuorin on 6-7kk ikäinen.

Kuten jo aiemmin kirjoitin olen jo selvittänyt kaiken mahdollisen mitä tukia/apuja voisimme saada ja lopputulos on se, että hoitoon on pieni laitettava, jotta pärjäämme.

Kas kun kyllä niille ulkomaalaisille syydetään rahaa ovista ja ikkunoista ja sitten kun tällainen tavallinen ihminen kerran tarvitsis apua niin ei sitä saa. Pyöritän arkeamme tällä haavaa yksin, en ole yh oikeasti, mutta mies ei pysty tällä hetkellä auttamaan millään lailla.

Joka kuukausi on tietyt menot ja niitä en todellakaan pysty maksamaan ellen palaa töihin. Onneks sentään pomoni on aivan ihana ja joustaa työajoissa ym, jotta kuopuksemme ei tarvitse olla älyttömän pitkiä aikoja hoidossa ja palkkani on silti sama.

Kyse ei todellakaan ole minun halustani vaan tästä helv**in hyvin toimivasta yhteiskunnasta! Mielessä on käynyt, että mitenhän huonosti täytyy mennä, että sitä apua oikeasti sais kun meillä on mielestäni jo todella vaikea elämäntilanne eikä apua silti saa. En taitais haluta ajautua siihen jamaan.

ap

^Hei haloo, puoli vuotias hoitoon! Ei voi olla totta! Mieti nyt vähän ap! Ihan varmaan on muita konsteja jos Sä vaan haluut!!!

En vastusta aikaista hoitoon viemistä - mutta järjettömyyttä vastustan. Jokainen kuukausi, jonka lapsi saa olla kotona on tärkeä. Ja jokainen tunti, jolla hoitopäivä lyhenee on yhtä tärkeä (sanoi keltinkangas-Järvinen). Miksi et ihan normaaliin tapaan totuta 2 viikossa ja lapsi saisi olla 1.5 kk pitempään kotona.

Nuorempi lapsi aloittaa hoidon n. 7kk ikäisenä. Tosin minulla on mahdollisuus tehdä erittäin pehmeä lasku, koska aloitan työt 2kk päästä hoitoonmenosta, eli vauva on silloin 9kk. Aion aloittaa vierailemalla hoitopaikalla vauvan kanssa, sitten jättämällä esim. tunniksi, 2 tunniksi jne, jotta ei tule kauheaa shokkia. Lisäksi vauvan vanhempi sisarus (2.5 v) on samassa hoitopaikassa. Pikkuinen tykkää sisaruksestaan valtavasti, joten varmaan tuokin auttaa. Olen kyllä jo nyt ihan rikki, kun joudumme aloittamaan tämän jo näin varhain, mutta näin vaan on. Meidän asuinmaassamme vanhempainrahaa ei tunneta, ja koska mieheni tulot ovat suht epäsäännölliset, on pakko kantaa kortensa kekoon.

Ap - onko sinulla mahdollisuus aloittaa pehmeästi vai joudutko heti menemään töihin kun tarha alkaa? Minä yritän jatkaa imettämistä niin kauan kuin mahdollista ja jättää päivät niin lyhyiksi kuin mahdollista. Isompi lapsi meni hoitoon n. 11 kk ikäisenä, mutta silloin ei ollut mahdollista pehmeään laskuun ja eka kuukausi oli yhtä helvettiä, sen jälkeen helpotti.

Minun mielestäni on tylyä, että tällaiseenkin avaukseen tulee kommentteja tyyliin miksi hankit lapsia jos ei ole varaa jäädä kotiin. Ylipäätään tällä palstalla kaikki toiminta, joka ei ole suoraan massojen suosiossa tuomitaan välittömästi. Kieliikö se jotain suomalaisuudesta vai vain näistä täällä pyörivistä äideistä?

Ap:lle tsemppiä valitsemallasi tiellä!

Meidän esikoinen meni hoitoon 9 kk iässä ja hyvin sujui. Itse menin töihin vauvan ollessa 5 kk ja isä hoiti vauvaa kotona erinomaisesti.

Täällä Ranskassa suurin osa lapsista menee hoitoon 4-6 kk:n iässä, ja hyvin sujuu. Vuoden iässä aloittaminen voi olla vaikeampaakin vierastamisen vuoksi.

Perhepäivähoito kuulostaa hyvältä, iso tarha olisi varmaan vauvalla huonompi.

Tsemppiä!

Voi ap! Sinä kysyt kokemuksia siitä, onko kukaan laitytanut hoitoon tuon ikäistä. Joo, muutaman kokemuksen olet saanut, mutta suurin osa kommenteista on tuomitsevia eivätkä liity kysymykseesi.



Minä en IKINÄ kokisi olevani MIKÄÄN tuomitsemaan toista ihmistä elämäntilanteessa JOTA EN TUNNE!!!!!!!!! voi hyvä luoja tätä sakkia tämä on hirveä paikka. Ja aina silti sotkeennun lukemaan näitä kosk aoletan ja toivon saavani myös asiallista vinkkiä ja elämänkokemusta täältä... just...



ap on punninnut ihan varmasti ratkaisunsa jo ja pakolliset päätöksensä tehnyt. häön selvästi kärsii itsekin tuosta päätöksestään.



tajuatteko te lintukotolaiset että oikeesti kaikilla elämä ei mene niinkuin teillä. joskus sattuu yllätyksiä ja kriisejä, silloin on punnittava asiat uudelleen ihan silläkin silmällä että edes selvitään perheenä ja hengissä.



lakatkaa tuomitsemasta ja jos teillä on vastauksia ap:n kysymykseen niin kiva kuulla!



ap voimia!



t: sellainen jolla elämä ei mene niin kuin av-mammalla, joskus elämä vetää maton alta

nämä mammat käyvät lukemassa näitä viestejä vain siksi jotta saavat oman elämänsä ja äitiytensä näyttämään täydelliseltä. tuomitseminen on erittäin helppoa näppiksen takaa vieraille ihmisille.



älä ap välitä näistä, kyllä jokainen äiti toimii niin kuin parhaaksi näkee.

Voi ap! Sinä kysyt kokemuksia siitä, onko kukaan laitytanut hoitoon tuon ikäistä. Joo, muutaman kokemuksen olet saanut, mutta suurin osa kommenteista on tuomitsevia eivätkä liity kysymykseesi.

Minä en IKINÄ kokisi olevani MIKÄÄN tuomitsemaan toista ihmistä elämäntilanteessa JOTA EN TUNNE!!!!!!!!! voi hyvä luoja tätä sakkia tämä on hirveä paikka. Ja aina silti sotkeennun lukemaan näitä kosk aoletan ja toivon saavani myös asiallista vinkkiä ja elämänkokemusta täältä... just...

ap on punninnut ihan varmasti ratkaisunsa jo ja pakolliset päätöksensä tehnyt. häön selvästi kärsii itsekin tuosta päätöksestään.

tajuatteko te lintukotolaiset että oikeesti kaikilla elämä ei mene niinkuin teillä. joskus sattuu yllätyksiä ja kriisejä, silloin on punnittava asiat uudelleen ihan silläkin silmällä että edes selvitään perheenä ja hengissä.

lakatkaa tuomitsemasta ja jos teillä on vastauksia ap:n kysymykseen niin kiva kuulla!

ap voimia!

t: sellainen jolla elämä ei mene niin kuin av-mammalla, joskus elämä vetää maton alta

hoitoon, tosin omalle siskolleni, mutta kuitenkin.



Joskus on parempi, että lapsi menee hoitoon jo tosi pienenä. Esim. köyhyys saattaa aiheuttaa syrjäytymistä, ja lapselle on pienempi paha mennä vauvana hoitoon kuin syrjäytyä.



Ei muuta kuin vauva hoitoon vaan, jos pph luotettava.



p.s. Enkä veisi minkään ikäistä lasta hoitajalle, johon en luota.

Arvostelijoiden kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa, koska kaikilla ei elämä mene niin kun saduissa, vaikka täällä niin kuvitellaankin

Hei,



Molemmat lapseni ovat menneet hoitoon n 7kk iassa. Kysessa oli mini-paivakoti eli yksi ryhma 0-2,5v lapsia.



Ekan kohdalla oli hankalaa seka minulla etta lapsella. Toisen lapsen kohdalla kaikki sujui alusta saakka tosi hienosti.

Ekan lapsenkin kanssa alkuvaikeuksien jalkeen kaikki meni tosi kivasti



Lapset olivat alkuun hoidossa 3-4 pvaa viikossa, noin 8h paivassa.

olin opiskelija ja oli pakko jatkaa opiskeluja tuossa vaiheessa. Hoitoajat pyrin pitämään pienenä, mutt apakollisessa harjoittelussa venyi hoitoajatkin väkisin pidemmäksi kuin olisin toivonut.

Meillä oli hyvä pph, esikoinen oli hänellä jo hoidossa ja sovimme asiasta alustavasti tuon pph:n kanssa. Kunnallinen hoitaja siis oli.

Omaa sydäntä se raastoi, minä imetinkin vielä tuossa vaiheessa.. mutta ei sille mitään voinut.

Tsemppiä!

Sahan olet miettinyt tosi hyvin tuon hoitokuvion (ei hoidossa joka paiva eika edes taysia paivia ja tunnet pph:n)



Hankalaahan se on jattaa noin pienta hoitoon (mulle ainakin oli) , mutta sellaista se elama joskus on.

Ja tosiaan asuinmaassani miltei kaikki lapset menevat hoitoon 3-7kk iassa ja kun kerroin etta olen kotona perati 7kk kommentit oli etta ""ihanaa kun voit olla kotona niiin pitkaan".



Tsemppia sinulle ja perheelle !!!

Kyllä on pakko olla muita vaihtoehtoja, ihan varmasti noin pienelle jää traumoja enkä minä kyllä ees pystyis olemaan noin pienestä erossa. Kannattais jättää lapset tekemättä, jos ei tuon pidempään jaksa heitä hoitaa!

Itse menin vain hieman vanhempana (9kk iässä) päiväkotiin ja minulla ei ole jäänyt minkään sortin traumoja. En koe että minut olisi hylätty. Itseasiassa en edes muista mitään tuosta ajasta. Sen kuitenkin muistan että lapsuus oli onnellista ja ihanaa aikaa, ei suinkaan kurjaa ja traumatisoivaa. Minulla on (ja on aina ollutkin) vanhempiini hyvät välit, erityisesti äitiini.

Minusta on ikävää, että ihmiset eivät voi ymmärtää sitä että aina asiat ei mene niin kuin suunnittelee, ja sitä että sinun ratkaisusi ei ole se ainut oikea.

Itse olen kotona 4- ja 2-vuotiaiden poikieni kanssa, kaikilla siihen ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta. Kenenkään arvostelu ja syyllistäminen ei tilannetta kuitenkaan muuta.

näiden täydellisten äitien tuomitsemista, lukekaas!



Toinen kysyy jotain, lähes kukaan ei vastaa vaan haukkuu pystyyn mitään mistään tietämättä.



Hankkikaa jo jokin toinen keino pönkittää surkeaa elämäänne. Toivottavasti ap häipyi lukemasta tätä paskaa.



sori, mullakaan ei ole kokemusta kertoa, odotan esikoistani. Mutta sattuu teidän kysyjien puolesta tämä julmuus täällä. ja ei, minusta ei tule täydellistä äitiä, enkä voi siksi ketään muutakaan tuomistya mistään!

Kyllä minä jaksaisin paljon paremmin, jos saisin olla lasten kanssa kotona kun että pitäis kaiken muun stressin ja huolen keskellä käydä vielä töissä ja suoriutua töistä kunnialla.

Mutta mikäli sinä et tiennyt niin se raha ei kasva puussa vaan sen eteen on tehtävä töitä. Miehestäni ei tällä haavaa ole apua.

Se on niin hyvä arvostella ja laukoa typeryyksiä jos ei osaa ajatella, ettei kaikkien elämä ole aina ruusuilla tanssimista.

Tiedän, että tästäkin selviämme, mutta koska elämä taas hymyilee on kysymysmerkki.

ap

Kyllä on pakko olla muita vaihtoehtoja, ihan varmasti noin pienelle jää traumoja enkä minä kyllä ees pystyis olemaan noin pienestä erossa. Kannattais jättää lapset tekemättä, jos ei tuon pidempään jaksa heitä hoitaa!

Meillä ei ole ollut taloudellisesti mahdollista,että jäisin kotiin lasten kanssa. Ole ap vapaa tästä huolesta,sinä ja perheenne teette teille sopivimman ratkaisun,jonka olette selvästi miettineet kunnolla.Voimia teille arkeen ja siunausta!

Tsemppiä sulle AP. Itse laitoin esikoiseni tarhaan 9 kk ikäisenä, koska en löytänyt luotettavaa PPH:jaa. Huomasin tosi nopeasti, että nainen on susi naiselle ja pahimmat arvostelijat löytyivät oman äitini ikäluokasta eli heistä, joiden lapset menivät hoitoon 70-luvulla 3-5 kk iässä. Apua ei tilanteeseemme kyllä mistään herunut.



Imetin lastani vielä tuossa vaiheessa paljon, koska kiinteiden syöminen ei ollut poikani "juttu". Kaikki meni hyvin, koska poika pääsi toivomaamme ihanaan ja pieneen tarhaan, jonka henkilökunta oli sitoutunutta. Lapsi nukkui kahdet päiväunet, kun muut nukkuivat vaan yhdet.



Sinun tilanteesi on tosin erilainen, kun sinulla lapsia on jo monta. Rutiinit ovat tärkeitä. Itse laitoin vaatteet valmiiksi aina viikoksi kerrallaan arkea helpottamaan. Illat kannattaa rauhoittaa, koska hoitoarki on raskasta lapsille eikä mitään erityistä enää kannata yrittää jaksaa. Kaupassa kannattaa käydä kerralla koko viikoksi niin illat ovat rauhallisempia. Ja ruokaa pakastaa valmiiksi annoksiksi. Ja keskustele kunnolla hoitajan kanssa etukäteen ja myös hoidon aloituksen jälkeen. Kerro esim. haluatko tietää lapsen edistymisestä hoitajalta vai haluatko "kokea" ne itse siis esim. kävelemään oppimisen etc.



Nyt esikoiseni on 4 v ja hieno poika. Sinä olet kaikkein paras äiti lapsellesi riippumatta hoitotavasta. Älä kuuntele näitä Niina Mikkosia täällä. Heiltä puuttuu jostain syystä empatiakyky.

niin sitä ei saa! Olen kokenut tuon saman.

Voin vaan toivottaa voimia sinulle ap. Ei lapsesi siitä hoidossa olosta kärsi, vaikka täällä monet ovatkin sinut tuominneet.

En tiedä koko totuutta tilanteestanne, mutta minusta jo pelkästään toisen vanhemman puuttuminen siitä arjen pyörittämisestä vaikuttaa paljon, saatikka sitten jos on vielä muuta tuon päälle.

Kas kun kyllä niille ulkomaalaisille syydetään rahaa ovista ja ikkunoista ja sitten kun tällainen tavallinen ihminen kerran tarvitsis apua niin ei sitä saa. Pyöritän arkeamme tällä haavaa yksin, en ole yh oikeasti, mutta mies ei pysty tällä hetkellä auttamaan millään lailla.

Joka kuukausi on tietyt menot ja niitä en todellakaan pysty maksamaan ellen palaa töihin. Onneks sentään pomoni on aivan ihana ja joustaa työajoissa ym, jotta kuopuksemme ei tarvitse olla älyttömän pitkiä aikoja hoidossa ja palkkani on silti sama.

Kyse ei todellakaan ole minun halustani vaan tästä helv**in hyvin toimivasta yhteiskunnasta! Mielessä on käynyt, että mitenhän huonosti täytyy mennä, että sitä apua oikeasti sais kun meillä on mielestäni jo todella vaikea elämäntilanne eikä apua silti saa. En taitais haluta ajautua siihen jamaan.

ap

^Hei haloo, puoli vuotias hoitoon! Ei voi olla totta! Mieti nyt vähän ap! Ihan varmaan on muita konsteja jos Sä vaan haluut!!!

Suurin osa maailman lapsista joutuu hoitoon jo muutaman kuukauden iassa. Itse olen ulkomamma ja olen palannut toihin kun lapset olleet 3kk. Ensimmaista jai isa hoitamaan kotiin 9kk asti, sitten hoiti au pair, toista alkoi au pair hoitamaan 3kk vanhana. Molemmat lapset ovat terveita, tasapainoisia, hyvin kayttaytyvia, iloisia, onnellisia, koulussa hyvin menestyvia lapsia joilla on paljon harrastuksia ja kavereita.

Itsekin menin töihin, kun esikoinen oli reilu 3kk. Ja ihan normaali tuosta on tullut, koululainen jo, ja varsin tasapainoiselta vaikuttaa... :) Ihan hassua, että täällä kauhistellaan, jos joku menee töihin kun lapsi 7kk. Monessa maailman maassa tuo olisi ihan luksuspitkä äitiysloma, ja ihan normaaleja lapsia muuallakin kasvaa. Ei me suomalaiset ainakaan millään muita paremmalla mielenterveydellä voida kansainvälisissä vertailuissa ylpeillä - jos siis aikaisesta hoitoonmenosta aiheutuisi niitä joidenkin maalailemia kauheita traumoja... Ja ei siitä kovin kauan ole, kun Suomessakin äitiysloma oli sen 3 kk.

Kovempaahan tuo aikainen töihinlähtö äidille todennäköisesti on, lapsi sopeutuu varmasti hyvin, jos hoitopaikka on mukava. Illat ja viikonloput kannattaa sitten ottaa rauhallisesti ja lasten ehdoilla, mutta hyvin kaikki menee. Tsemppiä ap!

Suurin osa maailman lapsista joutuu hoitoon jo muutaman kuukauden iassa. Itse olen ulkomamma ja olen palannut toihin kun lapset olleet 3kk. Ensimmaista jai isa hoitamaan kotiin 9kk asti, sitten hoiti au pair, toista alkoi au pair hoitamaan 3kk vanhana. Molemmat lapset ovat terveita, tasapainoisia, hyvin kayttaytyvia, iloisia, onnellisia, koulussa hyvin menestyvia lapsia joilla on paljon harrastuksia ja kavereita.