Lue keskustelun säännöt.
KOSKA tää rasittava vaihe lapsen kanssa loppuu?!?
07.05.2010 |
Poika on nyt ihan vähän yli 2 v.
Toisaalta tosi ihana ja suloinen, ja toisaalta tosi RASITTAVA KAKARA.
Esimerkiksi tänään tapahtunutta: raahannut penkkejä/tuoleja pöytien viereen, jotta on päässyt kiipeilemään, ja kaatoi aamulla esimerkiksi täyden kahvipannullisen keittämääni kahvia lattialle (no onneksi ei päällensä) sillä aikaa kun kävin vessassa.
Kiipesi myös toisen pöydän ääreen, jossa oli neulomistarvikkeitani ja sai purettua neulepaidan etukappaleesta miltei puolet!
Päivällä lapsi oli salaa hakenut jääkaapista hillopurkin ja nyt on sitten sohva aika nätin näköinen..
Kiipesi keittiönpöydälle ja kun makoili siinä ja ilmeisesti heilutteli jalkojaan, onnistui potkaisemaan kukkamaljakon lattialle.. vedet ja kukat, kaikki.
Ison kukan kaatoi makuuhuoneestamme, mullat lattialla ja ruukku säpäleinä.
Ja nytkin tätä kirjoittaessa piti pitää tauko, koska mukula oli hakenut jääkaapista maitopurkin ja kaatoi sen olohuoneen pöydälle sekä matolle ja kävin siivoamassa sotkun...
Oikeesti, ihan pirun rasittavaa! Ihan kokoaikaa EN VAAN PYSTY kulkemaan tämän mukulan perässä ja vahtimaan (niinkuin ilmeisesti pitäisi tehdä jotta välttyisi sotkuilta ja vahingoilta) koska on kuitenkin kaikkea muutakin mitä pitää tehdä.
MILLOIN tämä loppuu, niin että mukula tajuaa kiellot ja myös muistaa ne, ja muutenkin ymmärtää olla tekemättä tuollaista typerää sotkua?!
Kommentit (163)
Meillä tämän nyt 6-vuotiaan kanssa on aina oltu lähestulkoon JOKA HETKI. Ei se silti tarkoita, että lapsi ei ehtisi tehdä jotain, se vaan ehtii. Riittää kun kääntää selän tai vaihtaa pikkusiskolle vaipan. Vessassa on tosiaan käytävä. Kummallisia nämä vastaukset, jossa ap:tä arvostellaan siitä, että jättää lapsen liikaa yksin... Meillä esim. poika 2-vuotiaana ehti minun vessassakäynnin aikana (1 min.) ottaa tuolin, kiivetä sille ja kaivaa yläkaapista antibioottipullon, avata sen lapsilukon ja juoda puolet pullosta :-/ Onneksi ei ollut vaarallisempaa ainetta. Lapsi jo hyvin pienestä bongasi aina kaiken kiinnostavan (=vaarallisen) ja painoi mieleensä: välittömästi tilaisuuden tullen oli esim. tulitikkujen kimpussa, vaikka se tilaisuus olisi tullut 6 kk kuluttua siitä kuin oli nähnyt, mihin minä ne tulitikut piilotin. Opin kyllä pian, että kaikki vaarallinen on piilotettava silloin, kun poika ei ole näkemässä. Toisaalta poika myös oppi, mistä meidän kotona kannattaa etsiä. Ja oppi etsimään ensin lukollisen kaapin avaimet ja sitten tonkimaan lukkokaapin sisällön. Ja kaikki tämä minuutissa :-D
Kaikki kaapit mitkä saa lukkoon, on lukossa, mutta minkäs teet kun pikkukaveri hakee sen avaimen ja aukaisee ne lukot. Ja kun korjaat edellistä tihutyötä, ollaan jo seuraavaa tekemässä. Niin tarkkaa valvontaa en pysty järjestämään, ettei mitään tapahtuisi, sillä minunkin on käytävä vessassa ja vastattava puhelimeen. Vilkkaan lapsen kanssa riittää oikeasti se minuutti tai kaksi, kun on jotain tehty. Mutta eipähän käy elämä tylsäksi.:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun joutuisi tekemään vaikka mitä ja vielä kenties jopa luopumaan omasta vapaa-ajasta ja nukkumaankin ideaalitilannetta vähemmän. Ihan kaikesta kuultaa läpi saamattomuus ja laiskuus ja oma mukavuudenhalu.
Meillä yksi kolmesta lapsesta on samanlainen kuin ap:n. Hän on nyt 6-vuotias ja edelleenkin varsin ehtiväinen, mutta nykyään kiinnostus kohdistuu enimmäkseen turvallisiin ja järkeviin asioihin.
Meillä tämän nyt 6-vuotiaan kanssa on aina oltu lähestulkoon JOKA HETKI. Ei se silti tarkoita, että lapsi ei ehtisi tehdä jotain, se vaan ehtii. Riittää kun kääntää selän tai vaihtaa pikkusiskolle vaipan. Vessassa on tosiaan käytävä. Kummallisia nämä vastaukset, jossa ap:tä arvostellaan siitä, että jättää lapsen liikaa yksin...
Meillä esim. poika 2-vuotiaana ehti minun vessassakäynnin aikana (1 min.) ottaa tuolin, kiivetä sille ja kaivaa yläkaapista antibioottipullon, avata sen lapsilukon ja juoda puolet pullosta :-/ Onneksi ei ollut vaarallisempaa ainetta.
Lapsi jo hyvin pienestä bongasi aina kaiken kiinnostavan (=vaarallisen) ja painoi mieleensä: välittömästi tilaisuuden tullen oli esim. tulitikkujen kimpussa, vaikka se tilaisuus olisi tullut 6 kk kuluttua siitä kuin oli nähnyt, mihin minä ne tulitikut piilotin. Opin kyllä pian, että kaikki vaarallinen on piilotettava silloin, kun poika ei ole näkemässä. Toisaalta poika myös oppi, mistä meidän kotona kannattaa etsiä. Ja oppi etsimään ensin lukollisen kaapin avaimet ja sitten tonkimaan lukkokaapin sisällön. Ja kaikki tämä minuutissa :-D
Siskot ovat aivan toisenlaisia. Ei ehtiväisen lapsen olemusta voi käsittää sellainen äiti, jolla ei ole ehtiväistä lasta.
Nyt 6-vuotiaana on selvää, että lapseni ei ole mikään ylivilkas tai keskittymiskyvytön. Vain utelias ja keskimääräistä älykkäämpi. Tietää nykyään aivan äärettömän paljon lähes mistä tahansa aiheesta, osin kokemusperäisen oppimisen ansiosta ja osin lukemansa perusteella.
Edelleen lapsi vie noin 3 kertaa sen verran energiaa kuin pikkusiskot yhteensä, häntä pitää jatkuvasti edelleen kieltää ja toisaalta lapsi myös kyseenalaistaa aivan kaiken sekä argumentoi paremmin kuin isänsä ;-) Vastusta vanhemmille.
Paras vinkkini tällaisen lapsen kanssa pärjäämiseen ja jaksamiseen on se, että tarjoaa valtavasti virikkeitä ja mahdollisuuksia suunnattoman uteliaisuuden ja tiedonhalun tyydyttämiseen. Nimenomaan kiinnostavia virikkeitä, ei esimerkiksi virikkeellisiä leluja.
Kirjastosta kannattaa lainata sellaisia luonnontieteen kokeista kertovia kirjoja (no, 2-vuotias on niihin liian pieni) ja antaa vapaat kädet sekä paljon materiaaleja kokeiden toteuttamiseen. Kaikki käytöstä poistuvat esineet ja elektroniikka lapselle lahjaksi, ruuvimeisseli käteen ja lupa tutkia, mitä laite on syönyt. Aikuisten tekemisiä oppimaan pienestä pitäen, leipomiset ja ruoanlaitot ja pikkuremontit ym. ovat kiinnostaneet meidän poikaa paljon. Lasten leikeissä poika ei ole viihtynyt, mistä päiväkodissa aina huolestutaan. Ei vain sovi hänelle.