Lue keskustelun säännöt.
KOSKA tää rasittava vaihe lapsen kanssa loppuu?!?
07.05.2010 |
Poika on nyt ihan vähän yli 2 v.
Toisaalta tosi ihana ja suloinen, ja toisaalta tosi RASITTAVA KAKARA.
Esimerkiksi tänään tapahtunutta: raahannut penkkejä/tuoleja pöytien viereen, jotta on päässyt kiipeilemään, ja kaatoi aamulla esimerkiksi täyden kahvipannullisen keittämääni kahvia lattialle (no onneksi ei päällensä) sillä aikaa kun kävin vessassa.
Kiipesi myös toisen pöydän ääreen, jossa oli neulomistarvikkeitani ja sai purettua neulepaidan etukappaleesta miltei puolet!
Päivällä lapsi oli salaa hakenut jääkaapista hillopurkin ja nyt on sitten sohva aika nätin näköinen..
Kiipesi keittiönpöydälle ja kun makoili siinä ja ilmeisesti heilutteli jalkojaan, onnistui potkaisemaan kukkamaljakon lattialle.. vedet ja kukat, kaikki.
Ison kukan kaatoi makuuhuoneestamme, mullat lattialla ja ruukku säpäleinä.
Ja nytkin tätä kirjoittaessa piti pitää tauko, koska mukula oli hakenut jääkaapista maitopurkin ja kaatoi sen olohuoneen pöydälle sekä matolle ja kävin siivoamassa sotkun...
Oikeesti, ihan pirun rasittavaa! Ihan kokoaikaa EN VAAN PYSTY kulkemaan tämän mukulan perässä ja vahtimaan (niinkuin ilmeisesti pitäisi tehdä jotta välttyisi sotkuilta ja vahingoilta) koska on kuitenkin kaikkea muutakin mitä pitää tehdä.
MILLOIN tämä loppuu, niin että mukula tajuaa kiellot ja myös muistaa ne, ja muutenkin ymmärtää olla tekemättä tuollaista typerää sotkua?!
Kommentit (163)
äitikö tänne taas ilmestyi?
Suurperheen äitiä? En ole viiden lapsen äiti, en legendaarinen, vaan useamman ei niin legendaarinen äitee. Enkä kaikkitietäväkään, mutta samojen ongelmien kanssa painiskelevana ajattelin kertoa omat kokemukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet saanut todella hyviä neuvoja. Suhtautumisesi on erittäin ylimielistä eivätkä saamasi vinkit kelpaa. Miksi kyselet neuvoja jos et hyväksy niitä?
Joku vastaajista sanoi hyvin, että lapsen päivärytmi on kaiken perusta. Ruokailut aina samoihin aikoihin ja paljon ulkoilua. Vaikka lapsesi ei nukkuisi päiväunia, lepäilkää hetki yhdessä ja lukekaa tai lauleskelkaa pötkötellen.
Älä jätä lastasi yksin. Osa tihutöistä johtuu varmasti siitä, että oletat lapsesi puuhastelevan yksinään. Ei onnistu. Ole lapsesi kanssa ja ota lapsi mukaan kaikkeen mitä teet, anna hänelle "vastuuta" yhteisistä asioista. Omat jutut kannattaa tehdä vasta kun lapsi nukkuu.
Olen pärjännyt seuraavilla menetelmillä:
1. Lapset noin vuoden iässä hoitoon
2. Portit oviin.
Jos lapsiporttien korkeus ei riitä, lemmikkikaupoista kannattaa kysyä isoille koirille tarkoitettua porttia. tuskin on mahdottoman kallis.Typerä neuvo vahtia koko ajan, ei sitä normaali ihminen jaksa. Myös koko kodin raivaaminen lapsiturvalliseksi on kauhea urakka, yksi huone riittää, jonne lapsen saa siksi aikaa kun ei ehdi vahtia.
Ymmärrän kyllä täysin tuskasi. Meillä on 2,5-vuotias poika, joka vastaa kuvaustasi täysin. Meillä on myös kaksi vanhempaa lasta, joiden aikana emme ole ikinä tarvinneet minkäänlaista lapsilukkoa tms. Kieltäminen on riittänyt. Poika on täysin eri maata. Lapsilukkoja oviin hankittiin jo ennen kuin poika täytti vuoden, ne tosin poistettiin kun poika oli 1,5-vuotias, koska kaikki muut tappeli niiden kanssa ja poika avasi ne sekunnissa. Ulko-ovissa on turvaketjut, poika karkaa muuten ulos heti. Ovissa oli hakaset ylhäällä, mutta nehän saa auki kun hakee tuolin tai laittaa toisen tuolin tuolin päälle. Esimerkkejä riittää loputtomiin.
Rauhallisten lasten on helppo neuvoa. Niin minäkin ennen ajattelin, kasvatuksesta kaikki on vaan kiinni. No, poika todisti toista. Hän on äärettömän ihana, fiksu (liiankin!) mutta joka paikkaan ehtivä. Tavaroiden ylös nostaminen aiheuttaa vaan vaaratilanteita, poikahan kiipeää vaikka kirjahyllyä pitkin ylös, joten meillä tavarat pysyy paikoillaan. Itse asiassa meillä on myös lasiesineitä, jotka saavat olla paikoillaan. Tuollaista lasta ei pysty vahtimaan joka hetkeä millään. Tai no ehkä jos ei oikeasti tee mitään muuta kuin juokse perässä tai asu yksiössä. Minä teen kotitöitä silloin kun olen kotona, ja poika auttaa tai sitten ei. Nytkin kuulen koko ajan missä poika on, mutta jos hän menee yläkertaan omaan huoneeseen, kaikkea ei vaan kuule. Erittäin hyvä neuvo oli laittaa kaikki tuolit pois. Kuka oikeasti elää sillä tavalla!!! Vaikka tuolit ja pöydät mahdollistavat pojan touhut, minä haluan kuitenkin elää normaalia elämää, vaikka se välillä vähän rasittavaa onkin.
Ap, pitkiä hermoja ja huumoria. Mä kertoilen töissä tarinoita meidän tapauksesta. Muilla on hauskaa ja täytyy myöntää, että useimmiten minuakin alkaa naurattaa, jälkikäteen siis.
kun eliminoi vaaranpaikat. Eli kaikki tuhottavat tavarat pois ja kaapinovet kiinni keinolla millä hyvänsä.
Ap voisi esimerkiksi sitoa tai teipata muutaman tuolin yhteen niin ettei lapsi jaksa niitä kaikkia kerralla siirtää, mutta niissä voi kuitenkin istua.
Kudin pois lapsen ulottuvilta! Puikkohan on hengenvaarallinen lapsen käsissä, suussa tai silmässä. Hankin munalukollinen arkku, jossa säilytät käsitöitä. Sitä tuskin lapsi saa auki.
Jääkaapin oven saa lukittua vanhanaikaisella salvalla, jonka pää menee avauskoloon. Jos vain vieressä tai yläpuolella on sellainen kaappi, johon salpakapulan voi ruuvata -ei maksa mitään!
Jonkun kettiön laatikon voit jättää avattavaksi ja sinne muovikauhoja ja kippoja lapsen leikittäväksi. Pyykkiä ripustaessa anna lapselle vaikka pyykkipoikapussi leikittäväksi että viihtyy sen aikaa luonasi.
Anna lapselle paljon aikaasi ja aktiviteetteja ja kun hän keskittyy leikkeihinsä, tee sitten vasta pakollisia kotitöitä. Et ole oikeasti läsnä, jos kudot, tiskaat, olet koneella...
Kun olette ulkona, lapsi ei tuhoa paikkoja sisällä ja on paljon vähemmän siivoamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta se oli loistava idea, mikä numero lie se olikaan joka vinkin antoi. Muksu valjaisiin kiinni ja valjaat johonkin jossa pysyy. Meidän lapsi kyllä kiskoisi mennen tullen keittiönpöydänkin jos siihen laittaisi valjaat kiinni, mutta vaikka itsesi ympärille tai johonkin? Ja muutama lelu/keittiökapine lapsen viereen. Jos heittää kamat pois, niin siinähän kiukuttelee. Kyllä 2v pian oppii että tässä on nyt vain oltava kunnes äiti päästää pois. Tärkeintä tietysti se, ettet pitkiä aikoja kerrallaan "kytke" kiinni ja että olet itse samassa tilassa.
Toinen hyvä vinkki oli teippaus niihin oviin joita ei saa lukkoon. Oisko ilmastointiteippi tarpeeks pitävä vaikka siihen jääkaappiin? Ja meillä laitettiin pienet haat makuuhuoneiden oviin korkealle, niistä ei jäänyt kuin kaks pientä reikää sit ku otettiin aikanaan pois.
Mut tollasen elohiirilapsen kanssa on tosiaan pakko unohtaa sisustaminen jne, koti voi näyttää vaikka kuinka askeettiselta kun kaikki mahdollinen on siivottu pois/piiloon/varastoitu, joskus joka oman kodin ulkopuolelle.
Ja ilman muuta teidän kannattaa kiinnittää huomiota siihen mitä siellä jääkaapissakin on, mitä milläkin hyllyllä/kuinka helposti saatavilla, ja laittaa asianmukaiset kannet yms jos sellaisia puuttuu. Joo tiedän että tuolin kanssa napero ylettää ylähyllyllekin, mut siihen sentään kuluu hetki enemmän aikaa joten sinä saatat ehtiä väliin.
Tsemppiä! Meillä tuo pahin kohellus alkoi loppua muksun ollessa 2v4kk.
jaksa lukea koko ketjua, kun lopulta päästiin jo kinaamaan siitä, että ap:n lapsi ei nuku riittävästi.
En sano muuta, kuin tsemppiä ap! Lapset on erilaisia, ja sinulla on ihana pieni vilkas lapsi! Siskoni lapsista yksi oli todella energinen ja ehtiväinen tapaus, nyt hän on fiksu 9-vuotias nuorimies. Jälkeenpäin on helppo "tarkastella" niitä lapsuusvuosia, nyt se ei sinua paljon lohduta, mutta tulee muutaman vuoden päästä se aika, kun saat hengähtää. Siihen asti jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joista vanhin 3. Ei ole mitään ongelmaa, kun jaksaa opettaa säännöt ja vahtii niiden noudattamista joka päivä. Tulos kyllä palkitaan. Mu jos ei jaksa opettaa, niin tulee kyllä kärsimään ja pitkään!
En mäkään jaksa lukea kaikkea, mutta meillä onnistuu hetken yksinolo, kun annan pojalle (1 v. 4kk) tekemistä. Esim. keittiössä vispilä käteen ja kattila mistä lähtee ääntä, niin se viihtyy tosi hyvin siinä vessakäyntini ajan. Myös isoja magneetteja oon keränny jääkaapin oveen jotta itte sisältö ei olis niin mielenkiintoinen. Joskus "jätän" sen myös sohvan päälle katsomaan autoja ikkunasta, ensin tietenkin sanon että kato kato auto ja sitten liukenen. Ja kun laitan pyykkiä, annan sen leikkiä hiekkaleluilla ja pienellä määrällä vettä kylppärissä.
Dr. Phil sai mut joskus heräämään, se sanoi että äiti voi ihan hyvin aloittaa jonkun leikin ja sitten kadota paikalta, ja kas lapsi jatkaakin sitä itsekseen. Ei tarvitse aina olla läsnä, ja kas - meillä toimi 99%!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin jostain, että vilkkaat ja eloisat lapsen ovat usein myös "keskiverto lasta" älykkäämpiä. Sinulla on varmasti ihana utelias veijari. Minun vinkkini on että yritä saada omaa aikaa kodin ulkopuolella, niin jaksat lapsen riiviöintiä paremmin.
t. rauhallisten lasten äiti, joka on ajoittain siltikin ihan loppu.. :)
Jotainhan siellä pienessä päässä on pakko liikkua, että keksii noita kujeita. Onpa kerrankin "pojasta polvi parantunut", sillä ap ei kyllä miltään ruudinkeksijältä vaikuta. Tai sitten on vain kasvanut täysin uusavuttomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivottavasti tosiaan :)
Mun poikani muistuttaa jonkin verran ap:n pikkukaveria. Ei ihan noin pahoja kolttosia ole keksinyt (hillopurkki sohvalla...), mutta aika lähellä mennään.
Mä olen taas sitten päätynyt siihen, etten MISSÄÄN NIMESSÄ piilota pojalta asioita. ENKÄ TODELLAKAAN ota lasta mukaan suihkuun tai vessaan (ovet on kyllä auki, kun olen suihkussa tai vessassa, etten siis lukitse niitä). Noh, tästä on seurauksena se, että hetkittäin tuntuu siltä, että mun sanavarastoni ainoa lause on "ei saa". Tänään on taas sellainen päivä... mutta eteenpäin on menty... telkkaan ei kosketa enää, äidin silmälasit saa olla rauhassa, kukkiin ei koske (paitsi luvan kanssa suihkuttaa lehdet :)).
Nyt mä olen ottanut myös käyttöön kuuluisan jäähypenkin. Kysymys vaan kuuluu, että kuinka kauan sen käyttöä pitää opetella, ennenkuin lapsi ymmärtää, mistä on kyse? Vai onko 2,5v vielä liian nuori jäähypenkille?
En mä osaa varsinaisesti mitään vinkkiä antaa... pidempää pinnaa ja johdonmukaista kieltämistä vaan. Niitä mä koitan hyödyntää. Ulkoilu on meillä se asian ydin... ipana rakastaa touhuta pihalla ja on runsaan ulkoilun jäljiltä niin puhki, ettei sisällä kolttostele, vaan lähinnä piirtää tai kuuntelee, kun minä luen satua. Tosin säiden salliessa me käydäänkin sisällä vain syömässä.
meillä on kohta 11 kuukautta täyttävä poika, joka jo nyt tekee melkein kaikkia näitä samoja kolttosia. Siis kiipeilee ja kaataa ja räplää ja rikkoo. On kävellyt jo pidempään, joten ei ongelmaa nousta korkeallekaan. Mitäköhän tästä vielä tulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä kuolee keskimääräistä nuorempina
Hei Ap
Jaksamista ja pitkää pinnaa sinulle. Vanhempien,joiden lapsi ei ole samalla tavalla vilkas kuin sinun, voi olla mahdotonta kuvitella kuvaamaasi.(lukemani perusteella osa ei todellakaan pysty tilannettasi näkemään, vaikka he niin luulevatkin) Olen itse yhden 2v1kk ikäisen pienen pojan äiti. Kertomasi perusteella poikani ei ole aivan yhtä vilkas kuin sinun, mutta lähelle liippaa. Tällä hetkellä pojalla on vielä kova uhma meneillään. Ainakin toivon, että raivonpuuskat ja tottelemattomuus ovat uhmaa. Toivossa on hyvä elää, koska se tarkoittaa, että uhmakkuuskin aikanaan tasaantuu. Innolla odottelen seuraavaa kasvattamista kehittävää haastetta. Tiedän omasta kokemuksesta, että yksi lapsi tosiaankin ehtii sekunneissa, minuutissa tekemään pahojaan, usein tahattomasti, joskus tahallaankin. Tämä mahdollista vaikka vieressä seisoisi. Vaikka kuinka olisi kotitöitä tekemättä, istuisi lapsen vieressä, leikkisi sisällä taikka pihalla, vaikka vauvaiästä asti olisi juteltu, kehuttu, opetettu oikeaa ja väärää, komennettu, huudettu, annettu syliä ja rakastettu koko sydämellä. Pieni ja vilkas lapsi ehtii päivän aikana kokeilla monia asioita, joiden lopputulos on esimerkiksi särkynyt lelu, rikkinäinen kaukosäädin, lavuaarissa uitetut kengät. Ja kyllä, tämä voi tapahtua sekunneissa. Yhden tilanteen mentyä ohi, huomaatkin että seuraavaksi lapsi kiertää verhoja ympärilleen, hyppää samalla nojatuolille mikä kaatuu ja nojatuolilta loikkaa olohuoneen pöydälle josta onnistuu paiskaamaan lelun televisioruutuun johon tulee iso naarmu. Ja hyvät ihmiset, älkää sanoko, etteikö vieressä oltaisi. Jos näin ajattelette, ette ymmärrä, ette ole kokeneet, nähneet ja eläneet. Lapseni ei ole ylivilkas, vaan normaali eläväinen poika. Rakkautta, rajoja ja jopa ammatillista kasvatustaustaa löytyy. Tosin ammatillisuuden voi heittää roskiin, se on paskan jauhamista jonka maalaisjärki voittaa.
kun joutuisi tekemään vaikka mitä ja vielä kenties jopa luopumaan omasta vapaa-ajasta ja nukkumaankin ideaalitilannetta vähemmän. Ihan kaikesta kuultaa läpi saamattomuus ja laiskuus ja oma mukavuudenhalu.
tulin juuri koneelle ja hämmästyksekseni huomasin että eilisestä oli tullut n. 30 vastausta lisää, lueskelinkin ne tuossa läpi :)
Juu siis edelleen ihan hyviä vinkkejä olen saanut. Kiitos niistä. Ja kiitos varsinkin myötätuntoisista viesteistä, ne tuntuvat mukavilta ja auttavat jaksamaan :)
Ja muutamalle vastaajalle tiedoksi; omasta (vähästä) ajastani en todellakaan ala tinkimään enkä myöskään yöunistani, koska kokemuksesta tiedän että kun päivisin on toisinaan aikamoisen rankkaa vilkkaan lapsen kanssa, olisi vielä rankempaa mikäli minulla olisi (enemmän) univajetta eikä aikaa rentoutua päivän päätteeksi. Jos tämän vuoksi olen jonkun mielestä laiska, mukavuudenhaluinen ja mitä nyt vielä olinkaan, niin ihan vapaasti...
ap
vastauksista paistaa niin läpi ettei vastaajalla ole kokemusta oikeasti vilkkaasta lapsesta.
Itselläni on oikein mukava ja touhukas lapsi. silloin kun hänen kanssaan on koko ajan tai kun hän nukkuu. Samankaltainen kuin ap:lla. Olemme ratkaisseet asian niin, että lasta on pakko pitää "silmän alla" koko ajan. Parempaa emme ole keksineet. :O
Pakko tämän on joskus loppua.. Tsempit ap!!
Tää on niin totta: "Ei ylivillin (en tiedä onko omasi sitä!) lapsen kanssa laitella pyykkejä tai imuroida toisessa huoneessa... Sellaisen lapsen kanssa ollaan, koko ajan!"
Meidän aktiivista esikoista ei voinut päästää silmistä, oli kävelevä (=juokseva) katastrofi 4-vuotiaaksi asti. Kuopus on eri maata.
vai eikö kukaan vielä ehdottanut, että hommaat kunnollisen kantorepun. Siis tyyliin joku Manduca, Ergo tai Patapum. Ja opettele nostamaan ipana selkään ilman apua. Jos joku homma on pakko tehdä, niin repussa ipana pysyy aloillaan, lähellä ja kädet jää silti vapaaksi.
Ennenkun ehdit sanoa, ettei jaksa kantaa, niin kerronpa nyt senkin, että tommosessa repussa mä jaksan kantaa vielä reilu 20-kiloisen tenavan ja painan ise 47kg. (En tietty mahottomia aikoja, mutta kumminkin) Paino tulee melko isolta osalta vyötärölle, joten hartioissa ei tarvita niin paljon voimaa.