Lue keskustelun säännöt.
Olen vieläkin exään rakastunut
04.05.2010 |
Mä olen naimisissa ja yhden lapsen äiti. Ex-poikaystäväni 5 vuoden takaa on ruvennut taas tekemään itseään tykö... Kyseessä on mies, jota olen rakastanut ehkä eniten ikinä (miinus toki lapseni).
Vaihdoin hänet mieheeni lennosta, koska meillä oli silloin vaikeaa exän kanssa. Muutenkin seurustelu takkusi, en omasta mielestä saanut tarpeeksi avointa tunteenilmaisua.
Ex on sellainen vähän ylimielinen ja kyyninen, näyttää huonosti tunteitaan. Mutta kuitenkin herkkä. Fyysisempi tosi puoleensavetävä. Mieheni on maanläheisempi, tavallisempi mies. Meillä eksän kanssa oli keskenmeno ja emme osanneet sitä käsitellä. Puoli vuotta siitä ja vaihdoin miestä, kun mieheni itse aktiivisesti yritti. Takerruin siihen ja pakenin.
Mieheni taas oli korviaan myöten muhun rakastunut heti ja näytti sen, edelleen on. Ajattelin että on helpompaa olla niin rakastettu kuin hiukan tuskassa aina.
Ex suuttui tuosta silloin tolkuttomasti. Mä ajattelin että unohdan, ja olen onnellinen miehen kanssa. Menin naimisiin, sain lapsen.
Mutta en vaan oo unohtanut. Ja nyt olen taas koukussa, käydään kahvilla ja pelkkä hänen kätensä kosketus omaan käteeni saa mut ihan sairaaksi ikävästä.
Tiedän, ei oo järkeä... mutta vaikeaa antaa olla kun tunteet on niin voimakkaat.
Kommentit (420)
ja olen myös lähestynyt exääni ja ollaan harrastettu seksiä, mutta ei enää vähään aikaan. Ex tulisi kyllä vaikka heti luokseni, jos antaisin luvan, mutta kun en anna!
MEillä ei siis ole minkäänlaista henkistä yhteyttä. Jossakin vaiheessa jo pistin suhteen poikki nykyisen mieheni kanssa (,joka muuten kohtelee lapsiani paremmin kuin ex ikinä) ja kokeilin lasteni isän eli exän kanssa kaksikin kertaa yhteiselämää, mutta ei siitä mitään tullut. Alussa oli tosi kosiskeleva ja aivan ihana "muuttunut" mies, mutta hänellä on ihan varmasti joku narsistinen/epäsosiaalinen luonnehäiriö, sillä olisi halunnut omistaa minut taas kokonaan vailla minkäänlaista omaa elämää minulle!Kaikki perustui todellakin vain siihen, että oli hävinnyt minut toiselle ja tahtoi OMANSA TAKAISIN!Masennuin ihan täysin tuosta ja käskin lähteä! En saanut henkistä yhteyttä, ei muuta kuin seksiä ja hallintaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä löytänyt heti tätä...oli vaan pakko lukea loppuun ja kirjoittaa noi 3 edellistä viestiä.
Olis kiva tuntea sut paremmin, meillä on paljon yhteistä.
En ole vieläkään päässyt eroon exän kaipuusta, enkä tiedä pääsenkö koskaan. Exälläni ei ole ketään muuta ja kaipaa minua kauheasti + sitten noi lapset, mutta se suhteen sisäinen tyhjyys hänen taholtaan...
eli itselleni (että olisin onnellinen), lapselle (ettähän saa elää onnellisena ja saa hyvän pohjan (en usko että ns. lasten takia oleva liitto on lapsen etu), miehelle (hän ansaitsee myös naisen joka valitsisi hänet ykkösvaihtoehtona eikä yhtään haikailisi jotain exää), exälle (jos kuitenkin kuulumme yhteen).
Mutta nyt mietin että yritän kuitenkin että tämä nykyinen suhde on se meille paras, exälle ei tietenkään, tai ehkä hänellekin jos osaa mennä eteenpäin.
ap
Olen siis ollut ihan samanlaisessa tilanteessa siten, että otin uuden miehen, tosin meillä oli jo 3 lasta yhdessä ja 15 vuotta takana, mutta suhteeni exään ja lasteni isään perustui pelkästään ulkokuoreen ja ulkoisiin asioihin, vaikka itse janosin kaikkea muuta(kin)!
Voisin kirjoittaa sinulle romaanin pituisen tekstin, mutta jääkööt nyt tässä ekassa viestissäni sellaiseen toteamukseen, että ymmärrän sinua tosi hyvin ja haluat varmaan tehdä oikein, mutta et oikein tiedä, mitä se oikein tekeminen nyt sitten olisi?
Osuuko?
Tosi hienoja vastauksia ja neuvoja olet saanut ja olen saanut itsekin... Tosin olen päässyt jo akuuttivaiheen ohitse ja valinnut sen "nykyisen ja huolehtivan miehen...", mutta silti ex käy mielessäni varmaan harva se päivä ja samoista syistä kuin sullakin...
laita mulle viestiä, jos haluat oikeasti jakaa ihan samanlaisia tuntemuksia.
Pidän sua järkevänä naisena kaikkien viestiesi perusteella, jollainen olen itsekin...ihan täydellä luottamuksella toivon? Samassa veneessä ollaan...
jemija@suomi24.fi
en ylipäätään uutta miestä.
Tuosta ulkonäöstä että ei tää mieheni mikään ruma mies oo. Ihan hyvännäköinen, vaalea, sinisilmäinen, pohjoismaalaisen, poikamaisen näköinen mies. Melko pitkä mies (lähes 190 cm) (tykkään vaikka itse oon lyhyt kun mies on reilun kokoinen enkä tykkää kovin luikuista miehistä, tykkään kun mies voi vaikka heittää mut olalle ja viedä :)).
Ex on semmoinen vähän vaarallisemman näköinen ja ehkä klassisemmin komea.
Mutta ei tää siis ulkonäöstä johdu.
Ehkä mä toivon vaan että voisin unohtaa exän ja tuntea samaa intohimoa miestä kohtaan.,pelkästään häntä kohtaan.
ap
Exän kanssa suhde ei tuossa 15 vuodessa edennyt ollenkaan sellaiselle henkiselle tasolle, mitä aina odotin...vaikka nuo 3 lastakin.
Itkin itseni monesti uneen, kun toinen ei ymmärtänyt ollenkaan tarpeitani, eikä myöskään lasten...
Nyt siis turvallisessa suhteessa, jossa samanlaiset kuviot kuin sullakin, melkein. Mutta oliskohan sullakin niin, että kaipaat sitä seksuaalista huomioimista hyvännäköiseltä mieheltä eli exältäsi, kuten minäkin,et keltään muulta, mutta sillä exällä ei olekaan niitä henkisiä ominaisuuksia, joita sinä myöskin tarvitset voidaksesi hyvin?
Eli haluaisit yhdistää nuo kaksi miestä samaan pakettiin ja ottaa sen kokonaisuuden? Niin mä olen ajatellut monesti, mutta eihän se niin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kannata sekaantua toisen ihmisen eksä -haikailuihin mukaan.
Kuulostaa siltä ap, että olet saanut palikkasi kasaan, joten nyt vain oman kullan kanssa elämässä eteenpäin ja tätä jauhantaa EI kannata enää jatkaa. POISSA silmistä, poissa mielestä. Eteenpäin.. tätä suota ei kannata jäädä enää polekamaan ja tässä piehtaroimaan. Riuhtaise itsesi irti ja elä omaa elämääsi.
Hauskaa että joku jaksaa piristää näinkin tylsää keskustelua jeesustelulla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuota että koska "hävisi" mut miehelle, niin nyt on saatava takaisin, ja tajuaako hän tätä motiivia. ei oo myöntänyt eikä edes oikein keskustellut tuosta asiasta muuta kuin sanoi alussa (kun noin vähän yli kk sitten tuli tapaamaan mua) pari kertaa, että hänen näkökulmastaan hän vaan ottaa omansa takaisin ja mies varasti mut häneltä, eikä koe että se on väärin jos vaan palauttaa asiat niin kuin ne pitää olla.
En tykännyt ajatuksesta että olen vain varastettua tavaraa :(. Vähän semmmoinen fiilis tuosta tuli.
Hän on myös kontrolloiva, mustasukkaisempi kuin mieheni perusluonteeltaan.
Mä en meinaa seilailla edestakaisin, sen verran kuitenkin kunnioitan ja rakastan tätä miestäni. En tiedä ottaisiko, ehkä ainaskin kerran ottaisi.
Ajattelin että koetan lopettaa tän veivaamisen kohtapuoleen ja yrittää olla erossa exästä. Joten en varmaan meilaa nyt.
Mutta haluaisin tietää, mitä sun nykyinen mies tuosta sanoi/sanoo?
ap
ja olen myös lähestynyt exääni ja ollaan harrastettu seksiä, mutta ei enää vähään aikaan. Ex tulisi kyllä vaikka heti luokseni, jos antaisin luvan, mutta kun en anna!
MEillä ei siis ole minkäänlaista henkistä yhteyttä. Jossakin vaiheessa jo pistin suhteen poikki nykyisen mieheni kanssa (,joka muuten kohtelee lapsiani paremmin kuin ex ikinä) ja kokeilin lasteni isän eli exän kanssa kaksikin kertaa yhteiselämää, mutta ei siitä mitään tullut. Alussa oli tosi kosiskeleva ja aivan ihana "muuttunut" mies, mutta hänellä on ihan varmasti joku narsistinen/epäsosiaalinen luonnehäiriö, sillä olisi halunnut omistaa minut taas kokonaan vailla minkäänlaista omaa elämää minulle!Kaikki perustui todellakin vain siihen, että oli hävinnyt minut toiselle ja tahtoi OMANSA TAKAISIN!Masennuin ihan täysin tuosta ja käskin lähteä! En saanut henkistä yhteyttä, ei muuta kuin seksiä ja hallintaa!
useamman viestin laittanut, joa haluaisi vaan tukea juuri tätä nykyistä suhdetta, koska sitä kautta voi oppia itsestääkin lisää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nykyisen mieheni kanssa on keskusteltu kaikista asioista ja hän on ollut minulle se järjen ääni ja olen aina voinut luottaa häneen ihan täysin. Olen myös kasvanut henkisesti todella paljon, kun olen tajunnut, miten moni muu asia sujuu hyvin, kun mieli on balanssissa ja toiseen voi luottaa. Siihen meni kyllä tosi kauan, että tajusin tuon todella syvällä sisimmässäni. Mutta paljon arvokkaampaa on joka kantilta, että on aito, rehellinen, luotettava ihminen, joka tukee ja rakastaa sua myös henkisesti..tuli mitä tuli! Ja kun sellaisen kumppanin löytää, on siinä suhteessa mukana joustavuutta ja ymmärrystä siihen malliin, että sellainen henkisellä tasolla oleva kumppanuus ja rakkaus voi todellakin hyvin kestää jopa hautaan asti. Mutta henkistä kasvua se vaatii siltä osapuolelta, joka haluaa vain hyvännäköistä ja haluttavaa ulkokuorta - tarjolla olisi paljon parempi paketti, kun vain ensin oivaltaa sen!
pelkään että tuo toinen exää haikaileva saa mut vaan liikaa miettimään niitä asioita, joita exässä kaipaan...
Meinaan jatkaa avioliitossa ja yrittää puhaltaa tähän sitä kipinää niin paljon kuin voin. Miehen kanssa puhuttiin että olisko se terapia ok ja piti soittaa tänään mutta unohdin. En tiedä saadaanko sitä ennen syksyä kumminkaan.
Omassa päässäni ajattelin, että exää en tapaa kertaakaan koko kesänä ja syksyllä jos hän haluaa olla ystävä tai edes pelkkä ex, niin puhuisin vielä pari kertaa siitä loppuajasta. Mikäli se vaan onnistuu tai jos on jo terapiaa niin puhun ensin siellä että kannattaako yrittää edes puhua exän kaa niistä asioista.
Mies nukkuu jo, mä hereillä koska nukuin lapsen kanssa tosi pitkät päiväunet. Mies tuli kotiin ja näki kun me nukuttiin kahdestaan naamat vastakkain ja tukat sekaisin niin että ei nähnyt kumman hiukset on missä. Kuulemma oli ihanan näköistä, kun 2 niin samannäköistä mutruhuulta oli nenät vastakkain, niin hän oli käynyt hakemassa kamerani ja nappasi kuvia.
ap
ei kannata sekaantua toisen ihmisen eksä -haikailuihin mukaan.
Kuulostaa siltä ap, että olet saanut palikkasi kasaan, joten nyt vain oman kullan kanssa elämässä eteenpäin ja tätä jauhantaa EI kannata enää jatkaa. POISSA silmistä, poissa mielestä. Eteenpäin.. tätä suota ei kannata jäädä enää polekamaan ja tässä piehtaroimaan. Riuhtaise itsesi irti ja elä omaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä vaan elämäsi suolattoman pöydän ääressä mikki hiirimäisen miehesi kanssa. Hohhoijjaaa.
Eli laitoin, että sama tilanne, mutta en enää haikaile exää, vaikka hän on ajatuksissani...
on vain eri syistä nykkyään
laitoin siis meiliossun ja myös tuon viimeisimmän viestin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä vaan elämäsi suolattoman pöydän ääressä mikki hiirimäisen miehesi kanssa. Hohhoijjaaa.
Ainakin yritän elää ja suolaakin on. Haluan antaa avioliitolleni reilun mahdollisuuden. Mutta en tosiaan esim. lähiaikoina lopeta ehkäisyä (mies haluaa toisen lapsen, halusi jo aiemmin).
Miksi mieheni on mikkihhirimäinen?
ap
Elä vaan elämäsi suolattoman pöydän ääressä mikki hiirimäisen miehesi kanssa. Hohhoijjaaa.
mutta paremmaksi todettu turvallisempi, vaikkakin parisuhteessa tasaisempi elämä. Elämän värit löytyvätkin silloin muualta kuin ulkonäköön ja intohimoon tuijottamiselta, mikä ei kai kovin tervettä olekaan??
Ja sieltä suunnasta tulee noita poikittaisia!
edelleen oon sitä mieltä, että parisuhteessa täytyy olla joku määrä intohimoa, seksuaalista vetovoimaa, ihan siis että se on hyvä.
Mutta ei tää mikään ulkonäkökisa oo, vaikka jos vetäisisin kuvat peliin niin veikkaan, että av-raati äänestää exäni seksikkäämmän ja komeamman näköiseksi :). Ei miestänikään oo mitenkään paha katsella, vaikka on jossain määrin tavallisemman näköinen.
ap
mutta paremmaksi todettu turvallisempi, vaikkakin parisuhteessa tasaisempi elämä. Elämän värit löytyvätkin silloin muualta kuin ulkonäköön ja intohimoon tuijottamiselta, mikä ei kai kovin tervettä olekaan??
Sama juttu mulla ja olen itsekin kaunis ja miesten seksikkäännäköisenä pitämä, mutta siltikin vaikka ex on maailman komein mun ja monen muun silmissä niin se on sisältä tyhjä ihminen ja sitä meinaan...
Että ne muut omaisaisuudet vievät lopulta voiton ja varsinkin se sun oma hyvä olo, jonka saat, kun olet turvallisessa ja hyvässä suhteessa.
Exän kanssa suhde ei tuossa 15 vuodessa edennyt ollenkaan sellaiselle henkiselle tasolle, mitä aina odotin...vaikka nuo 3 lastakin.
Itkin itseni monesti uneen, kun toinen ei ymmärtänyt ollenkaan tarpeitani, eikä myöskään lasten...
Nyt siis turvallisessa suhteessa, jossa samanlaiset kuviot kuin sullakin, melkein. Mutta oliskohan sullakin niin, että kaipaat sitä seksuaalista huomioimista hyvännäköiseltä mieheltä eli exältäsi, kuten minäkin,et keltään muulta, mutta sillä exällä ei olekaan niitä henkisiä ominaisuuksia, joita sinä myöskin tarvitset voidaksesi hyvin?
Eli haluaisit yhdistää nuo kaksi miestä samaan pakettiin ja ottaa sen kokonaisuuden? Niin mä olen ajatellut monesti, mutta eihän se niin käy.