Jos perheessä on vain yksi lapsi niin tulee mieleen että

tyytyväisiltä elämäänsä, lapsiluku on kohdallaan.



Kun näen yksilapsisisia perheitä, ensimmäiseksi tulee mieleen että perheeseen on haluttu yksi lapsi tai sitten ei olla syystä tai toisesta saatu enempää. Se on aika tavallista.



Kun näen monilapsisia perheitä tulee mieleen, että on saatu enemmän koska on haluttu tai sitten niitä on syntynyt vahingossa, kun ehkäisy on pettänyt. Se ei ole kovin tavallista varmaankaan, mutta joskus niinkin käy.



Yksilapsisista perheistä en ajattele, että onpa itsekkäitä vanhempia, kun lapsia ei ole enempää, vaan pikemminkin pidän itsekkäänä että lapsia tehdään enemmn kun kyetään riittävän hyvin hoitamaan ja kasvattamaan .Lasten "hankkiminen" kun tapahtuu yleensä hyvin itsekkäistä syistä.

vanhempani olisivat halunneet minulle sisaruksia, mutta uusia tulokkaita ei vaan enää kuulunut.



Ystävälläni on yksi lapsi ja hän haluaa, että jos toinen tulee, niin ikäeroa on ainakin kymmenen vuotta, koska se on hänelle helpompaa. Pitää voida keskittyä siihen yhteen. Varsinainen pikku kuningas tuo ainokainen hänellä onkin. Mulla on kaksi. Haluaisin lisää, mutta asunto jää liian pieneksi enkä halua muuttaa :)

Haastava erityislapsi, josta on vaivaa kolmen tavislapsen verran. Sopii kokeilla ennenkuin huutelee.

Mutta kyllä niitä kovasti hiotaan ja treenataan sisarusten kanssa päivittäin, sitä et kai voi kiistää =)

Ja yhden lapsen perheissä lapsi on auttamattomasti YKSIN ilman ikäistensä/lasten seuraa joka päivä? Eikö sosiaaliset taidot kehity esim hoidossa tai kyläillessä??

Mitä itse olen nähnyt yhden lapsen tai monen lapsen perheen lapsosia niin täytyy sanoa, että yhden lapsen perheen lapset on useimmiten olleet ne sosiaalisesti taitavammat ja vähemmän oman tavaran perään huutavia kuin ne joilla sisaruksia.

Stephen Hawking on laskenut, että jos lisääntyyminen jatkuu tätä vauhtia, niin sadan vuoden kuluttua täällä maapallolla ei riitä kuin seisomapaikkoja jokaiselle.

Näin juuri!! Minua suorastaan vihastuttaa monilapsiset perheet. Se vasta suurta itsekkyyttä osoittaakin. Kohta ei ole maata, missä teidän monet lapsenne voivat temmeltää.

Mitä statustavaraa lapset sulle ap oikein on? Lapsetkin on ihmisiä eikä mitään keräilykortteja.

Lapsemme ei todellakaan ollut vahinko, vaan yritimme häntä yli vuoden ja alunperinkin suunnittelimme tekevämme vaan tämän yhden, mutta hänet halusimme ehdottomasti.



Vanhemmuus on osoittautunut helpommaksi ja ihanammaksi kuin etukäteen osasin kuvitella. Lapsen vaikeista allergioista ja lonkkaviasta huolimatta. Raskaus ja pikkulapsiaika (jota elän nytkin) olivat ja ovat elämäni ihaninta aikaa ja en siis todellakaan kadu lapseni tekemistä. Hän on parasta elämässäni!



Minä en halua lisää lapsia, koska minulla on jo lapsi. Miksi ihmeessä niitä pitäisi olla useampi??? Samalla logiikalla jokaisella pitäisi olla monta miestä/vaimoa, koska toki jos se eka on ihana, niin pitäähän sitä lisääkin saada! Mutta eihän se niin mene! Kun sitä yhtä rakastaa äärettömästi, niin ei kaipaa enempää!



Ihmiset katsos ajattelee asioita eri kantilta ja kokee asiat eri tavoin. Ymmärrän kyllä senkin, että jotkut haluaa useamman lapsen. He varmasti ajattelevat asian toisin kuin minä. Mutta lapsellista teiltä yksilapsisuutta ihmetteleviltä ajatella, että kaikki ihmiset automaattisesti toivovat useampaa lasta ja jos eivät niin se on joku kamala ongelma. Koittakaa ymmärtää, että jotkut ihan oikeasti HALUAVAT vain sen yhden lapsen ja ovat siitä ainokaisestaan todella onnellisia!

Onpas vahvoja mielipiteitä ja oletuksia. Kannattaa joskus vähän avartaa mieltä niiden omien ennakkol

käsitysten ulkopuolelle. Maailma on paljon mielenkiintoisempi kun ei tyydy vain omiin olettamuksiinsa. Itse tunnen kyllä ihmisiä jotka ovat halunneet vain yhden lapsen ja tunnen myös niitä ainoita lapsia jotka ovat tyytyväisiä lapsuuteensa. Itselleni ehdoton maksimi on kaksi lasta. Kahden kanssa vielä pärjää. Ensimmäisen synnytys oli niin kurja kokemus että toisen haluaminen ei ollut mitenkään selvää, mutta vahinkona vastaanotettu.