Mistä voimia pysyä selvinpäin? Olen raskaana

voisitko häneltä pyytää vaikka ylimääräisiä aikoja? Tiedän että se voi olla hankalaa jossain, mutta meillä onnistui... tiedän kyllä että kaikki neuvolatädit on ihan ylityöllistettyjä, mutta jos sulla on todella mukava täti niin pyydä häneltäkin apua...

manasin täällä palstalla hänen pilven käyttöään (ehkä joku muistaakin) ja yritin saada neuvoja siihen miten minun tulisi toimia ja mistä saisi apua. No mies oli sen ketjun sitten lukenut kun löysi sivuhistoriasta. Siitä loukkaantui verisesti. En vaan toisaalta tiedä miksi, koska hän kyllä tietää muutenkin suhtautumiseni asiaan. No mutta kuitenkin siitä siis suuttui ja lähti. Pyysin kyllä anteeksi että olen häntä loukannut mutta mitäpä se auttoi.. Nythän hän sai loistavan tilaisuuden ja tekosyyn taas ryypätä..

Ja mulla vaihtui just neuvolatätikin kun muutettiin, en ole vielä tavannut tätä uutta kertaakaan..

ap

vai löysikö kirjoituksesi vahingossa etsiessään omia juttujaan?

Muuten, suosittelen nukkumaan menoa! Tekee hyvää sinulle ja vauvalle! Katsot sitten aamulla, mitä sinulle on vielä kirjoitettu. Aion itsekin painua pehkuihin.

No tottapuhuakseni siinä kävi niin, että manasin täällä palstalla hänen pilven käyttöään (ehkä joku muistaakin) ja yritin saada neuvoja siihen miten minun tulisi toimia ja mistä saisi apua. No mies oli sen ketjun sitten lukenut kun löysi sivuhistoriasta. Siitä loukkaantui verisesti. En vaan toisaalta tiedä miksi, koska hän kyllä tietää muutenkin suhtautumiseni asiaan. No mutta kuitenkin siitä siis suuttui ja lähti. Pyysin kyllä anteeksi että olen häntä loukannut mutta mitäpä se auttoi.. Nythän hän sai loistavan tilaisuuden ja tekosyyn taas ryypätä.. Ja mulla vaihtui just neuvolatätikin kun muutettiin, en ole vielä tavannut tätä uutta kertaakaan.. ap

Mielialalääkkeitä (sitalopraami ja fluoksetiini) voi nykytiedon mukaan syödä turvallisesti raskausaikana. Itsekin jouduin syömään lääkettä raskauden eka kolmanneksen jälkeen, ja nykytiedon mukaan lääke on turvallinen eka kolmanneksenkin aikana. On se tosi paljon parempi vaihtoehto kuin juominen tai bussin alle käveleminen (jälkimmäinen olisi pahimmassa tapauksessa voinut olla mun valintan). Jos saisit näin mielialan paranemaan ja sillä tavoin viinanhimon pysymään paremmin poissa?

Teki mieli vastata kun luin ketjun. Tuntuu, että sulla on vaikeaa tällä hetkellä, mutta mieti, että jos sinnittelet nyt selvinpäin, niin miten älyttömän ylpeä voit sitten olla itsestäsi ja miten mahtavan lähdon äitiytesi saa kun olet suojellut pientä vauvaasi odotusaikana!



Sun viikoilla raskaus ei varmaan näy vielä päälle ja voi tuntua epätodelliselta, ja siksi nyt on ehkä juomattomuus vaikeampaa kuin joidenkin viikkojen päästä, sitten kun vatsa pyöristyy ja potkut alkavat tuntua.



Älä epäröi hakea apua, se kaikki on olemassa just sua varten koska sulla on tärkeä tehtävä kasvattaa sisälläsi uutta elämää ja sitä halutaan tukea. Älä turhaan ajattele, että sun pitäisi jaksaa omin neuvoin, tai että ensikodit ynnä muut eivät olisi sua varten (en tiedä, ajatteletko edes niin, mutta usein sitä on tapana vähätellä omia tarpeitaan). Mikäs sen hienompaa ja kypsempää, kuin että hakisit sopivaa apua ja onnistuisit sen turvin pysyttelemään kuivilla.



Sellainen tuli vielä mieleen, että koita pitää miehesi ja omat asiasi riittävästi erillään. Hän ei kasvata vatsassaan lasta, miehelle ei koko homman suuruus välttämättä konkretisoidu raskauden aikana kuten naiselle, ja siksi sun on nyt pidettävä huolta itsestäsi ja vauvasta ennen kaikkea. Tarkoitan, että koita, ettei hänen huono esimerkkinsä houkuttelisi sua niin kovasti, vaikka ymmärrän kyllä, että se niin tekee. Tarvittaessa oletko harkinnut erillään asumista jonkin aikaa?



Kovasti voimia sulle, koita järjestää itsellesi apua ja onnea tulevasta vauvasta!!!

Mä arvasin kyllä, että sä olet sama tyyppi kuin siinä toisessa ketjussa.



Miehesi käytös ( yllätys yllätys) jatkuu siis samanlaisena? Se ei liene yllättävää.



Musta ap. tuntuu, että sä ihan oikeasti tasapainoilet nyt todella ohuella nuoralla. Musta tuntuu, että sulle paras tapa hoitaa tätä tilannetta olisi vain kävellä johonkin paikkaan (aa-kokous, ensikoti, neuvola) ja "romahtaa". Eli todeta, että sinä et pysty siinä kohtaa enää tekemään mitään, ei liikahda mihinkään ennen kuin sulle on järjestetty oikeaa, konkreettista apua.Mä olen joskus mt- ongelmien kanssa toiminut niin, ja se kyllä toimi. Älä enää leiki urheaa, sun viesteistä kuuluu läpi se, että sulla on omat voimavarat ihan lopussa. Nyt sinä tarvitset apua!



Mikään ei olisi surullisempaa kuin se, että yrittäisit vielä sinnitellä ja riippua siinä miehessäsikin, ja siinä ohessa tuhoaisit vauvasi elämän jo ennen kuin se on kunnolla edes alkanut!



Muista, että sinä, ja vain sinä olet vastuussa elämästäsi, ja vauvasi elämästä. Ei miehesi. Et voi koskaan vedota siihen, että miehesi sitä ja miehesi tätä, SINÄ olet vastuussa. SINÄ valitset nyt sen tien, jota lähdet vauvasi kanssa kulkemaan. Kuulostaa siltä, että kaikkein olennaisin teko, joka sun pitäisi tehdä, olisi repäistä itsesi irti siitä juoposta ja pilveä polttavasta ihmisrauniosta, jota mieheksesi kutsut. Hänellä on oma polkunsa, ja hän, ja vain hän voi valita, jos haluaa että se polku on yhteinen teidän kanssanne. Se ei ole sinun hommasi, älä käytä siihen energiaasi. Tällä hetkellä miehesi käyttää kaiken sinun tarjoaman avun ja tuen aivan väärin, ja voi olla ettei hän koskaan muutukaan. JOka tapauksessa tämän hetkisessä tilanteessa hänellä on ollut mahdollisuuksia edes näyttää haluavansa muutosta, mutta näiden viestiesi peusteella näin ei tosiaan ole.



Mä toivon sulle niin paljon voimia! IHan kaikki on vielä sulle ja vauvallesi mahdollista. Se on pelottavaakin, tiedän, mutta ihan varmasti kannattaa!



T: se ex-heroinistin puoliso, joka on kirjoittanut sulle tähän ja siihen toiseen ketjuun.

En ole vielä lukenut kaikkia viestejä, mutta toivottavasti ilta ja yö menivät hyvin.

Ehdottaisin että laittiaisit sen miehen mielestäsi sivuun vähäksi aikaa. Hän juo koska juo. Vaikka syyttäisi sinua kuinka, hänen juomisensa ei ole sinun syytäsi. Keskity omaan selviämiseesi, hanki apua, älä anna miehen "terrorisoida" sinua juomisellaan. Hän retkahtaa, sinä et! Uskon niin, että mitä isommaksi vatsasi kasvaa, sen helpompi - tai vähemmän vaikeaa - sinun on olla juomatta. Kaikkea hyvää ja valoisaa.

Nyt ku minä olen häntä loukannut niin hänellä on tottakai "oikeus" juoda rauhassa! Ei aijo tulla tänää kotiin kun ei halua nähdä tai jutella minun kanssa, että näin. Olen ihan hajalla, mutta kiitos, teidän tekstit on kyllä tukeneet ja antaneet paljon arvokkaita neuvoja. Raskaus on nyt 14vkon alussa, seuraava neuvola on vasta kolmen viikon päästä. Harkitsen tuota ensikoti juttua kyllä.. ap

Luulen, että täällä olisi paljon ihmisiä jotka voisivat jopa ihan konkreettisesti auttaa, jos sattuvat lähelläkään sinua asumaan. Minä mukaanlukien. Tsemppiä!

Luulen, että täällä olisi paljon ihmisiä jotka voisivat jopa ihan konkreettisesti auttaa, jos sattuvat lähelläkään sinua asumaan. Minä mukaanlukien. Tsemppiä!

Minä mukaanlukien.

Ja toiseksi, hurjan paljon voimia ja jaksamista tilanteeseesi!



Omat päihdeongelmani ovat onneksi kaukana historiassa, mutta ymmärrän sinua täysin. Omalla kohdallani lapsen saanti oli parasta, mitä minulle olisi voinut tapahtua. Suosittelen myös, että yrität nyt keskittyä raskauteen ja vauvaan, ja unohdat miehesi tekemiset.



Soita tosiaan sinne neuvolaan heti ensimmäisenä arkipäivänä, kerro koko tilanteesi ja pyydä konkreettista apua. Ensikoti voisi olla hyvä vaihtoehto. Itse pääsin muuttamaan vanhempieni luokse kauas päihteitä käyttävästä kaveripiiristäni, mikä oli minulle aivan ehdoton edellytys päästä irti siitä maailmasta, missä olin vuosikausia elänyt. Yhteydenpito kaikkiin päihteitä käyttäviin kavereihin loppui, mukaanlukien lapsen isä, joka ei ollut kiinnostunut lopettamaan päihteidenkäyttöä.



Jossain vaiheessa voit joutua miettimään mikä miehesi rooli sinun ja lapsen elämässä tulee olemaan, jos miehesi ei suostu/pysty lopettamaan pään sekoittamista.



Muutos päihteettömään maailmaan on suuri ja kokonaisvaltainen, voimia sinulle sen toteuttamiseen ja toivon, että miehesikin pystyy siihen.

jos neuvolassa alkaa avautumaan alkoholiongelmastaan niin saa olla varma, että huostaanottouhka pamahtaa päälle. Tai ainakin saalastensuojelun kimppuunsa pitkäksi aikaa.



Mies pellolle ja itse hakemaan tarvittaessa tukea vaikka A-klinikalta. Muuten tuosta ei tule yhtään mitään.

Se vie vain syvemmälle yksinäisyyteen ja epätoivoon. Kannattaa yrittää ottaa rakentava asenne ammattiauttajia kohtaan. Avun vastaanottaminen on helpompaa,jos ei käytä kaikkea energiaansa pelkäämiseen ja avun vastustamiseen. Ei huostaanottoa tehdä kevyin perustein, eikä lastensuojelun työntekijät hyökkää kimppuun.

jos neuvolassa alkaa avautumaan alkoholiongelmastaan niin saa olla varma, että huostaanottouhka pamahtaa päälle. Tai ainakin saalastensuojelun kimppuunsa pitkäksi aikaa. Mies pellolle ja itse hakemaan tarvittaessa tukea vaikka A-klinikalta. Muuten tuosta ei tule yhtään mitään.

Sain onneksi nukuttua lopulta edes muutaman tunnin. Toisin kuin mieheni, joka oli edelleen aamu kymmeneltä yhtä kännissä kuin illallakin..Kyllähän minä sen pohjimmiltani tiesin että lupaus selvästä tästäpäivästä ei tule toteutumaan.

Hän ei ole koskaan kyennyt juomaan sitä yhtä päivää, kolme päivää putkeen on minimi..

Niin, minun vikanihan se hänen juomisensa taas on. Häntä kun niin vituttaa minun tekemiset ja sanomiset.. Ja tiedänhän minä että en minä se syypää ole, tekosyy enemmänkin. Mutta kyllä se silti pahalta tuntuu. Edellisessä ketjussa kerroin olevani läheisriippuvainen, ja se kai tekee erosta entistä vaikeampaa. En osaa enkä uskalla kuvitella tulevaisuutta yksin, enkä halunnut vauvaakaan yksin! Miten minä yksin muka pärjään?

Kun tulin raskaaksi, olimme jo molemmat olleet hyvän aikaa selvinpäin ja tulevaisuus näytti oikein valoisalta. Mutta joo, eipä näytä enää. En jaksa tätä itkemistäkään enää, ja mitä tämä jatkuva pahaolo tekee vauvallekin?

Mulla ei tällähetkellä ole töitä,yritän opiskella ja toimeentulotuki on ainoa tuloni. Juuri muutettiin uuteen asuntoon mutta pakko kai mun on taas muuttaa kun ei ole varaa olla tässä yksin, voi helvetti!

Miksi edes koskaan tapasin tuon miehen, on niin vaikea päästää irti. :(



ap

että minäkin siis kerran retkahdin, taisi olla viikkoja jotain 8 silloin? Kerroin siitä ihan suoraan neuvolassa, eikä ne siellä alkaneet syyttelemään tai tuomitsemaan, vaan kiittelivät rehellisyydestä ja yrittivät miettiä keinoja minun tukemiseeni. Että ainakin minun neuvolassa on oltu ymmärtäväisiä..

ap

Nettipalstoilla monet ihmiset haluavat julistaa omia mielipiteitään, miettimättä yhtään, auttaako se toista ihmistä mitenkään elämään elämää eteenpäin. Ja elämää eletään todellakin eteenpäin. Pöydälle kaatunutta maitoa on hyödytöntä jäädä harmittelemaan.

Oletko selvittänyt mahdollisuutta hakeutua psykoterapiaan? Kerroit läheisriippuvuudestasi ja pelosta, ettet selviäisi elämästä yksin. Ei kenenkään tarvitsekaan selvitä elämästä yksin, mutta sopiva itseluottamus on tärkeää.

Miltä elämäsi näyttää vuoden päästä? Entä viiden vuoden päästä? Mitä sinulle ja lapsellesi silloin kuuluu? Miten sinun tarvitsee nyt toimia, että asiat olisivat paremmin vuoden/ viiden vuoden päästä? Kuka tai ketkä sinua voisivat auttaa matkalla muutokseen?

Tiedän ettäaan nyt kaikki abortti/sterilisaatio jne. -vihat niskaani mutta kerron silti. että minäkin siis kerran retkahdin, taisi olla viikkoja jotain 8 silloin? Kerroin siitä ihan suoraan neuvolassa, eikä ne siellä alkaneet syyttelemään tai tuomitsemaan, vaan kiittelivät rehellisyydestä ja yrittivät miettiä keinoja minun tukemiseeni. Että ainakin minun neuvolassa on oltu ymmärtäväisiä.. ap

äideille keskusteluryhmiä?



Olisitko, ap, halukas osallistumaan sellaiseen?

käyn minä "jossain" terapiassa a-klinikalla. Se on aika alussa vasta.. En osaa sanoa mitä elämääni kuuluu vuoden tai viiden päästä, tällä hetkellä jo huominenkin tuntuu pelottavalta ja toivottomalta.

En tiedä noista keskusteluryhmistä, voisihan sellaistaki kokeilla. En jaksa nyt ajatella kuin tätä päivää, haluaisin vaan vajota maan alle.

ap

Kun aiemmin kirjoitin, että jätä se mies mielestäsi, en tarkoittanut että eroaisitte. Tuntuu, että se on vähän liikaa nyt. Yksi murhe kerrallaan. En tuosta läheisriippuvuudesta tiedä, mutta onhan sinulla nyt toinenkin läheinen: lapsi. Keskity retkahduksen torjumiseen ja anna miehen elää omaa elämäänsä. Joka kerta kun hän jäkättää ja syyttelee sinua, ajattele vaikka, että "Ei ole totta" tai jotain muuta "mantraa". Suojele itseäsi ja lasta, te olette arvokkaita. Lähde tunnin happihypylle, tekee hyvää huonosti nukutun yön jälkeen. :)

13

Sain onneksi nukuttua lopulta edes muutaman tunnin. Toisin kuin mieheni, joka oli edelleen aamu kymmeneltä yhtä kännissä kuin illallakin..Kyllähän minä sen pohjimmiltani tiesin että lupaus selvästä tästäpäivästä ei tule toteutumaan. Hän ei ole koskaan kyennyt juomaan sitä yhtä päivää, kolme päivää putkeen on minimi.. Niin, minun vikanihan se hänen juomisensa taas on. Häntä kun niin vituttaa minun tekemiset ja sanomiset.. Ja tiedänhän minä että en minä se syypää ole, tekosyy enemmänkin. Mutta kyllä se silti pahalta tuntuu. Edellisessä ketjussa kerroin olevani läheisriippuvainen, ja se kai tekee erosta entistä vaikeampaa. En osaa enkä uskalla kuvitella tulevaisuutta yksin, enkä halunnut vauvaakaan yksin! Miten minä yksin muka pärjään? Kun tulin raskaaksi, olimme jo molemmat olleet hyvän aikaa selvinpäin ja tulevaisuus näytti oikein valoisalta. Mutta joo, eipä näytä enää. En jaksa tätä itkemistäkään enää, ja mitä tämä jatkuva pahaolo tekee vauvallekin? Mulla ei tällähetkellä ole töitä,yritän opiskella ja toimeentulotuki on ainoa tuloni. Juuri muutettiin uuteen asuntoon mutta pakko kai mun on taas muuttaa kun ei ole varaa olla tässä yksin, voi helvetti! Miksi edes koskaan tapasin tuon miehen, on niin vaikea päästää irti. :( ap

noh, soitin nyt yhdelle ystävälle, hän on tulossa kaveriksi nyt.. Pakko kai se on tunnustaa oma sekä miehen heikkous vaikken olekaan sitä halunnut 'julkisesti' kertoa.. Olen vaan tiukasti pysynyt miehen rinnalla ja puolustanut häntä, vaikka kaikki muut kehottaneet jättämään hänet. Kai se on nyt nieltävä ylpeytensä ja myönnettävä että ystävät olikin oikeassa.

Olen jo väkivallankin antanut niin monesti anteeksi, siksikin kaikki kaverit vihaavat miestäni.. Parin viikon päästä on oikeudenkäynti noista pahoinpitelyistä, toivottavasti saa ansionsa mukaan sitten. Tällä hetkellä tunnen toisaalta rakkautta mutta toisaalta suurta vihaa miestä kohtaan. Kehtaakin kohdella minua näin! perkele!



ap

Anteeksi kun sanon, mutta kuulostaa siltä, että olet jo jonkin aikaa tehnyt eroa miehestä.



Itse olen neuvolassa kertonut päihdehistoriastani, enkä mitään huostaanottouhkaa kokenut olleen. Sinähän haluat lapsellesi parasta.



Älä syyttele itseäsi menneestä ratkahduksesta.