Kahlitseeko vauva liikaa?

äidin oma aika on jatkossa kortilla.

Minne se isä unohtu?

Yksi lapsi ei muuta elämä vielä mitenkään ja yhden kanssa on todella helppo liikkua.



Ja äitiyslomalla onkin hyvin aikaa siihen.

mutta juuri tässä jutussa on ajatuksena erityisesti äidin kokemukset.



Esimerkiksi imetysaika tehokkaasti sitoo vauvan ja äidin yhteen. Valtaosa äideistä imettää ainakin alussa jonkin aikaa.



T. Toimitus

Ne jotka jatkavat muka vanhaa elämäänsä siitä huolimatta että vauva syntyy. Se on tarkoituksenmukaistakin että vauva "kahlitsee", vauvahan on täysin riippuvainen saamastaan hoidosta ja kuolisi ilman hoitoa. Kun päädytään toivomaan lasta niin silloin luulisi jo että äiti(ja isäkin)ovat valmiita luopumaan jostain omastaan vuodeksi pariksi ja viettämään aikaansa vauvansa kanssa.



Joskus vielä tuntuu että joillekin lapset ovat joku "pakko" hankkia kun ne kuuluu hankkia mutta sitten ne pitäisi voida laittaa sivuun kun halutaankin sitten tehdä jotain muuta. Lasten hankintahan on tänä päivänä täysin vapaaehtoista.

ihan miten haluaa, äiti ei voi. Aina loppupeleissä äiti hommaa lapselle hoitajan, jos haluaa lähteä ulos. Tutkittu juttu.



Vaikka kuinka asutaan tasa-arvoisessa maassa ja isät osallistuu paljon.

jos äidiltä puuttuu kokonaan tukiverkosto.

Jos ei ole vastuunsa kantavaa isää tai muita apuja, niin on todellakin turhauttavaa edes suunnitella kampaajalle menemistä tai mitään harrastuksia.

Mihin laittaa vauva vaikka keilaamisen ajaksi. Ei onnistu, olet jumissa.

Itse olen kaikki kolme lasta täysimettänyt sen 6kk eikä se ole ollut mikään ongelma. Tietysti on ollut vaikea johonkin tiettyyn aikaan ehtiä esim. kampaajalle kun vauva nukkuu ja syö miten sattuu mutta lenkkeilyt ja kaupunkireissut ovat sujuneet ilman vauvaa mainiosti. Kun vaan imettää ennnen lähtöä niin voi hyvin olla alkuun tunnin, myöhemmin pari kolmekin pois paikalta. Meillä isä on sitten soitellut kun vauva on heräillyt ja kaivannut syötävää.



Vauvan kanssa on tosi helppo lähteä liikenteeseen, pienen ainakin. Nukkuvat vaan(kantoliinassa uni maistui)Imettää voi missä vaan sisätilassa, kesällä vaikka ulkonakin. Tosin nyt kun lapsia on monta niin kaipaan lähinnä sellaista ihan omaa aikaa, ilman yhtäkään lasta ja siinä tämä systeemi on toiminut että isä hoitaa kaikkia pari tuntia ja äiti pääsee omille menoilleen.



6kk on lyhyt aika tinkiä omista menoista! Kun kolmas lapsemme täytti 6kk ja alkoi syömään soseita minä aloitin taas jumpan. Ennen sitä en olisi varmaan jaksanut ja lantionpohjalihaksetkin olivat synnytyksen jälkeen vielä vähän heikossa kunnossa joten kovin tehokas jumppa tuskin olisi sujunut.

Jos vauva kahlitsee liikaa, voi mielestäni katsoa peiliin ja miettiä olikohan sittenkään niin kypsä äidiksi? Toki jokainen kokee varmasti ahdistusta välillä ja toiset jopa masentuvat, onhan se elämänmuutos niin suuri. Ymmärrän että "liikaa" voi kahlita jos on yksin vauvan kanssa eikä juuri koskaan pääse pakoon vaikka pienelle lenkille selvittämään ajatuksiaan.

Minusta ei voi sanoa, että vauva kahlitsee liikaa. Kyse on enemmänkin siitä, että ihmiset ovat tottuneet elämään riippumatonta ja vapaata elämää ja tästä luopuminen on vaikeaa.



Itselleni tämä oli todella vaikeaa esikoisen syntyessä ja vauva-aikana. Vauva-ajasta nauttiminen oli itselleni vaikeaa koska elämänmuutos oli niin suuri. Elämä muuttui vauhdikkaasta ja sosiaalisesta pysähtyneeksi neljän seinän sisällä kököttämiseksi.



Palasin työelämään esikoisen ollessa vuoden ikäinen ja sain elämänilon takaisin. Nyt toisen lapsen synnyttyä kotiinjääminen ei tuntunutkaan enää pahalta ja elämä esikoisenkin kanssa tuntuu merkityksekkäältä ja antoisalta. Vauva-ajan jaksamista auttaa nyt kokemus siitä, että vauvasta kasvaa nopeasti "ihan oikea" ihminen jonka kanssa voi elää vastavuoroista elämää.



Esikoisen syntymä mullistaa jokaisen elämän eikä siihen voi oikein ennalta varautua. Muutos on niin totaalinen. Muutoksen auttaa jaksamaan hyvä parisuhde ja välittävät ystävät.

Ne jotka jatkavat muka vanhaa elämäänsä siitä huolimatta että vauva syntyy. Se on tarkoituksenmukaistakin että vauva "kahlitsee", vauvahan on täysin riippuvainen saamastaan hoidosta ja kuolisi ilman hoitoa. Kun päädytään toivomaan lasta niin silloin luulisi jo että äiti(ja isäkin)ovat valmiita luopumaan jostain omastaan vuodeksi pariksi ja viettämään aikaansa vauvansa kanssa. Joskus vielä tuntuu että joillekin lapset ovat joku "pakko" hankkia kun ne kuuluu hankkia mutta sitten ne pitäisi voida laittaa sivuun kun halutaankin sitten tehdä jotain muuta. Lasten hankintahan on tänä päivänä täysin vapaaehtoista.

Samaa mieltä tästä. Koko kysymys on mielestäni jotenkin hassusti aseteltu, niinhän sen kuuluukin olla että vauva "kahlitsee", ja lapsen haluaminen sisältää tähän sitoutumisen. Toki pitää voida puhua äitiyteen liittyvistä negatiivisista kokemuksista ja tunteista, mutta joskus ihmetyttää miten Vauva-lehden linja tuntuu olevan suhtautuminen vanhemmuuteen jonkinlaisena selviämistaisteluna ja joka käänteessä pitää korostaa sitä miten raskasta ja vaikeaa lapsiperheiden elämä on. Itselle ainakin vanhemmuus on etuoikeus ja valtava rikkaus, johon haluankin keskittyä ja muuta elämää eletään siinä sivussa sen verran kuin mahdollista - mutta jos ja kun ei ole mahdollista, en sitä minään menetyksenä koe. Lapset on pieniä tosi lyhyen ajan.

kanssa on helppo lähteä kahvittelemaan, ostoksille, lenkille, jne.



Olen opettanut molemmat vauvat syömään myös pulloa ja jopa korviketta ( Hui!!) jotta saa sitä ihan omaakin aikaa.



Esikoisen ollessa vauva menin omia menoja vielä enemmän kuin kuopuksen kanssa, jättäminen on nyt vaikeampaa. Ehkä se johtuu siitä että meille ei enää vauvoja tule. (ihan omasta tahdosta)

Esikoisen kanssa äitiyslomalla oleminen on vapainta aikaa sitten lapsuuden. Ei sido työt eikä opiskelut, ja on hyvä syy olla rauhassa kotona ja poukkoilematta milloin minnekin.

Mutta keskustelun avauksissa pitää hieman provosoida, jotta ihmiset heräävät keskustelemaan!



Kannattaa lukea juttu ;) Siinä päinvastoin halutaan rohkaista ja kannustaa äitejä siinä, että vauva-aika on lyhyt ja siitä kannattaa nauttia.



T. Toimitus jälleen

eikä ole verkostoa



yksin lapsen kansa 24 h/ vrk 7 pv/ viikossa on haastavaa, vaikka alpsi olisi tervekin



- ja jos ei ole terve kotipalvelua ei lapsiperhe Suomessa juuri saa- vain 18 % perheistä saa lapsiperheiden kotipavelua

aika ennen vauvaa oli aika hektistä ja työntäyteistä. Nyt elämä on jotenkin rennompaa, eikä kelloa tarvitse vilkuilla kokoaikaa. Monesti viikonpäiväkin on hukassa, kun kalenteria ei tarvitse tuijotella..



Osa omista harrastuksista jäi odottamaan parempaa aikaa, mutta vauvan kanssa käydään vauvauinnissa, muskarissa ja perhekerhossa. Ja ainakin tällähetkellä ne tuntuvat riittävän minulle enkä muita harrastuksia kaipaa.

menot joutuu miettimään tarkemmin, ottaa mukaan vauvan ruoat ja miettiä päiväunet, jne. Liikkuminen yhden lapsen kanssa on helppoa, mutta enää ei pääse lähtemään jonnekki 5 min varoitus ajalla, että kyllä se vauva jonkin verran sitoo, mutta ei se tarkoita, että tarvitsee neljän seinän sisälle jäädä!



Vauvan isä mielellään on vauva kanssa, että pääsen joskus myös yksinkin liikkeelle.



Silloin, kun on vauvan kanssa liikkeellä, nii silloin suurin osa huomiosta kiinnittyy vauvaa, häntä pitää viihdyttää, syöttää, jne ja esim. kaverin kanssa seurusteluun aikaa on vähemmän!

Äiti on se joka kokee sen sitten miten kokee. Tuskin se ihan kivutonta on yhdellekään äidille/vanhemmalle alkuun.



joku sanoi äitiysloman olevan ihanaa stressitöntä aikaa. Niin se on minustakin, ta olisi jos ei pitäisi samalla opiskella. Olin ajatellut pitää rehellisen äitiysvapaan, mutta nyt on tounen lapsi puoliksi yllätyksenä jo tulossa ja opinnot on saatava loppuun. Se lisää stressiä, vähentää unia ja rauhan tunnetta.



Mutta silti kivaa olla vauvan äitinä :)

että esikoinen on jo 8 ja pohdin viitsiikö toista tehdäkään

Meillä se raja oli kolmannen ja neljännen lapsen välillä. Eli kolme lasta on, neljättä ei tule juuri tuon kahlitsemisen vuoksi.



Tottakai vauva kahlitseee, niinhän vauvan kuuluukin. Ei se elämä entisellään voi jatkua vauvan syntymän jälkeen.



Mutta eihän se lopu vauva-aikaan, vaan taapero ja alle kouluikäinen lapsikin kahlitsee, samoin vielä kouluikäinenkin. Ei se lopu, vaikka muuttaa ehkä muotoaan.



Vauva-ajasta voi kuitenkin nauttia kulkemalla vauvan kanssa. Vauva ei ainakaan valita että kahvilla tai kaupassa on tylsää:) Samoin vauva lähtee mielellään yleensä vaunulenkille. Eli vauvan kanssa pääsee hyvin liikkumaan.



Vauva-ajasta voi nauttia myös yhteisillä päiväunilla vauvan kanssa (jos ei ole isompia sisaruksia hoidettavana).

ajattelee sen jotenkin kahlitsevan tai rajoittavan elämää haitallisesti. Aikansa kutakin tässä elämässä. Nuoruus on yksi aikakausi, ja kun on päättänyt lapsen hankkia, pitäisi osata astua siihen seuraavaan vaiheeseen, eli aikuisuuteen.