Kahlitseeko vauva liikaa?
Torstaina 1.4. ilmestyvässä Vauvassa pohditaan sitä, miten elämä väistämättä muuttuu vauvan myötä ja äidin oma aika on jatkossa kortilla.
Kahlitseeko vauva liikaa? Miten varautua elämänmuutokseen jo odotusaikana? Miten nauttia vauva-ajasta?
Mitä ajatuksia aihe herättää teissä?
Kommentit (88)
Lapsi tarvitsee luonnollisesti vanhempiaan. Tietysti äiti on enemmän kiinni vauvassa kuin isä, jo ihan luontojaan aluksi, mutta ei se vaavi mikään kahle ole...harrastaa voi ja kotiin ei ole pakko jäädä vauvan kanssa neljän seinän sisälle, tekemistä ja muuta kyllä löytyy jos haluaa. Mutta, onko niin paha jos hiukan rauhottuisikin ja antaisi itsellekkin aikaa kasvaa vanhemmaksi, tutustuisi rauhassa lapseensa?
Minulla on kolme lasta, neljäs tulossa ja olen nauttinut kaikkien vauva-ajassa ihan kotonakin olemisesta, tavallisesta arjesta ja aika vähän kaipaillut maailman humuun...nyt oikein taas odotan kun työt loppuu ja jään kotiin! Ja sitä paitsi lasten kanssa voi oikeasti tehdä mitä vaan, matkustaa yms ei ne rajoita elmämää jos antaa mahdollisuuden uusille tavoille tehdä asioita. Joka tapauksessa, enemmön saat kuin menetät!!!!
Tietysti kaipaan yksinoloa yms välillä, mutta en voisi kuvitella elämääni ilman noita pikku-apinoita :D
Kyllä vauva kahlitsee tai osuvampi sana olisi sitoo äidin, mutta tämä voi olla myös positiivista. Vauvan äitinä sitä kokee itsensä tarpeelliseksi, eikä itse edes halua välttämättä lähteä pitkäksi aikaa pois kotoa. Vauva-aikaan kuuluu se, että vanhempana joutuu tinkimään omista tarpeistaan, jolloin tukiverkoston ja isän rooli korostuu, jotta äitikin saisi välillä levätä esim. univelkoja pois.
Nostetaas 14 vuotta vanha ketju :D
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi ei muuta elämä vielä mitenkään ja yhden kanssa on todella helppo liikkua.
Ja äitiyslomalla onkin hyvin aikaa siihen.
Ai ei muuta elämää mitenkään? Kyllä se elämä muuttuu vanhaan lapsettomaan ajanjaksoon nähden totaalisesti.
Vauva ei kahlitse. Se on asennekysymys.
Ei sitä oikein tajua ennen kuin vauva syntyy. sitä voi varautua ja miettiä, mutta aidosti se vauvan sitovuus valkenee vasta sitten. Meillä esikoinen ehti eskari-ikään ennen kakkosta ja oli taas uusi shokki edessä, kun palasi mieleen, mitä se elämä vauvan kanssa onkaan...:) Ihanahan tuo, mutta onhan se 24/7 tuossa pinnalla.