Lue keskustelun säännöt.
Tiesittekö, että Jari Sinkkonen ei puolla jäähypenkkiä
Kommentit (125)
täällä nyt ketään vastaamassa, miten voi ennakoida noita esimerkkitilanteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska sinulla on helposti tyyntyvä lapsi. Minun lapseni voi kiukuta 45 minuuttia! Ja hän on täysin normaali lapsi, ei diagnoosia.
hyvä superäiti kertoa kuinka seuraavissa esimerkkitapauksissa voin ennakoida tai keskustella 3-vuotiaan uhmaikäiseni kanssa. Menimme kauppaan. Lapsi sai valita ottaako autokärryt vai lasten pikku ostoskärryt. Valitsi autokarryn ja kipusi tyytyväisenä kyytiin. Kun oli päästy kaupan puolelle, halusikin vaihtaa pikku kärryihin. Sanoin, että nyt valitsit autokärryn ja sillä mennään. Sekunnissa alkoi hillitön raivo ja huuto. Selitin tilannetta lapselle pitkän tovin, mutta laspi vain toisti, että haluaa pikkukärryn. Mikään puhe ei mennyt perille eikä kiukku laantunut. Tyynesti hoitelin ostokset lapsen raivotessa autokärryyn vyötettynä. Pikku hiljaa rauhottui raivottuaan aikansa. Sitten keskusteltiin tilanne lapsen kanssa ja sovittiin, että seuraavalla kerralla saa pikku kärryt. Toinen esimerkki ulkoilutilanteesta. Oltiin mäkeä laskemassa samaisen lapsen kanssa. Muksu oli oikein iloinen ja aurinkoinen. Mäen päällä sanoin, että lasken pulkalla. Lapsi sanoi (tai oikeammin käski) minun laskea liukurilla. Sanoin, että lasken nyt pulkalla. Samantien alkoi hillitön raivo ja huuto. Taaskaan ei tehonnut keskustelu, koska raivo oli niin voimakasta. Odottelin aikanai, kunnes lapsi pikku hiljaa rauhottui ja sitten keskusteltiin tilanne. Kuinka em. tilanteissä voin ennakoida? Tai keskustella heti?
Meillä on toinen lapsista sellanen että lietsoo itsensä ihan sekunnissa hirveeseen raivoon, toinen taas rauhallisempi, mutta muistaa asian vielä puolen vuoden jälkeenkin.
meillä raivotilanteet syntyy ihan tyhjästä, esim kerran poika meni pissalle, mutta lähti niin myöhässä, että pissat tuli osittain pöksyyn. Suuttui siitä ihan silmittömästi ja raivosi, että mun pitäisi laittaa pissa takaisin, että voisi pissata pönttöön. Silloin ei kyllä joutunu jäähypemkille, mutta ei siinä mikään puhe auttanu kun poika raivosi.
Toinen esimerkki kun poika kiusasi ensin veljeänsä sitten repi tapetteja, tyhjensi laatikoita, kirjahyllyä jne jnekaikki mitä kielsi niin teki kahta kovemmin. Mielenkiinnon kääntäminen ei yleensä auta. Silloin kyllä ihan taatusti joutuu jäähypenkille hetkeksi miettimään. Samoin jos koko ajan käy härnäämässä veljeä, joka tekee jotain omia juttuja.
Olen jossain asioissa samaa mieltä sinkkosen kanssa, mutta en kaikessa. Jokaiseen lapseen joutuu vähän aina soveltamaan kasvatuskeinoja tilanteen ja lapsen ja kasvattajan mukaan. Eli mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.
odotellaan noin 20 vuotta. Millaisia eristyneitä persoonia saadaan yhteiskuntaamme.
Kenties he eristävät itsensä aina ongelman tultua. Sellaisen kanssa on mukava yrittää ratkaista pulmia kun hän ottaa ja lähtee "murjottamaan".
Voihan se toimiakin en tiedä. Tulokset nähdään vuosien päästä.
odotellaan noin 20 vuotta. Millaisia eristyneitä persoonia saadaan yhteiskuntaamme. Kenties he eristävät itsensä aina ongelman tultua. Sellaisen kanssa on mukava yrittää ratkaista pulmia kun hän ottaa ja lähtee "murjottamaan". Voihan se toimiakin en tiedä. Tulokset nähdään vuosien päästä.
selkäsauna sitten mieluummin jäähyn tilalle. Ihan selväpäisiähän noista piiskatuista lapsista on näkynyt tulevan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun lapsiani?!
Meillä käytetään jäähypenkkiä, jos tarve vaatii ja se on aina siinä samassa tilassa missä itsekin olen, joten mitään eristämistä siinä ei tapahdu vaan lapsi saa rauhoittua itsekseen, jonka jälkeen sitten keskustellaan asia selväksi ja that´s it...simppeliä ja toimii:) Ihan sama mitä mieltä Sinkkonen on moisesta...niin kauan kun ei ole kerran mun lapsiani kasvattamassa!!
- mitä tapahtuu hyvin harvoin - annan vain raivota. En sano mitään, enkä oikeastaan kiinnitä huomiotakaan, jatkan touhujani. Mutta olen lähellä ja otan syliin jos haluaa raivota siinä. Missään tapauksessa EN suutu itse tai ala huutaa takaisin lapselle.
Kun pahin raivo on ohi - menee yleensä nopeasti ohi - juttelemme tilanteen läpi. Ja tässä en ole joustanut koskaan: raivolla ja kiukulla ei saa mitään läpi äidin kanssa. Vasta kun pyytää kauniisti harkitsen asiaa. Tästä kaikesta lapsi on oppinut sen, ettei raivoaminen kannata.
Välillä vielä testaa ja itkee sekä kiukuttelee hetken, mutta nuo menevät ohi kun muistutan siitä, ettei kannata ja puhun pienelle järkeä.
Tässä kohtaa minulle sanotaan aina, että lapseni on helppo ja luonteeltaan rauhallinen. Olen onnekas äiti jne.
Kyllä, osittain totta. Mutta osasyy on myös kasvatuksessa, joka on ollut tietynlainensa. Nimittäin rauhallisenkin lapsen voi saada häiriökäyttäytymään monella konstilla. Pari tuntemaani lasta ovat saaneet osakseen ei niin lempeää kohtelua (pakkonukutettu ja lukittu huoneeseensa, kohdeltu kovakouraisesti, vanhemmat riitelevät rajusti jne.) ja reagoivat tähän mm. kiukullaan.
Kaikkea ei voi laittaa temperamentin ja tulisieluisuuden piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaatko kuinka saat tylyyden tarttumaan?
Rouva opettaja kasvattaa sinunkin lapsesi. Hän ei voi käyttää jäähyä. Huonokäytöksisiä lapsia ei saa poistattaa luokasta ulos.
Auttaisit rouva opettajaa paljon, jos käyttäisit jotain muuta kasvatusmetodia.
Ajattele välillä vähän muitakin ja muidenkin lapsia. Jookosta?
minun lapsiani?!
Meillä käytetään jäähypenkkiä, jos tarve vaatii ja se on aina siinä samassa tilassa missä itsekin olen, joten mitään eristämistä siinä ei tapahdu vaan lapsi saa rauhoittua itsekseen, jonka jälkeen sitten keskustellaan asia selväksi ja that´s it...simppeliä ja toimii:) Ihan sama mitä mieltä Sinkkonen on moisesta...niin kauan kun ei ole kerran mun lapsiani kasvattamassa!!
- mitä tapahtuu hyvin harvoin - annan vain raivota. En sano mitään, enkä oikeastaan kiinnitä huomiotakaan, jatkan touhujani. Mutta olen lähellä ja otan syliin jos haluaa raivota siinä. Missään tapauksessa EN suutu itse tai ala huutaa takaisin lapselle. Kun pahin raivo on ohi - menee yleensä nopeasti ohi - juttelemme tilanteen läpi. Ja tässä en ole joustanut koskaan: raivolla ja kiukulla ei saa mitään läpi äidin kanssa. Vasta kun pyytää kauniisti harkitsen asiaa. Tästä kaikesta lapsi on oppinut sen, ettei raivoaminen kannata. Välillä vielä testaa ja itkee sekä kiukuttelee hetken, mutta nuo menevät ohi kun muistutan siitä, ettei kannata ja puhun pienelle järkeä. Tässä kohtaa minulle sanotaan aina, että lapseni on helppo ja luonteeltaan rauhallinen. Olen onnekas äiti jne. Kyllä, osittain totta. Mutta osasyy on myös kasvatuksessa, joka on ollut tietynlainensa. Nimittäin rauhallisenkin lapsen voi saada häiriökäyttäytymään monella konstilla. Pari tuntemaani lasta ovat saaneet osakseen ei niin lempeää kohtelua (pakkonukutettu ja lukittu huoneeseensa, kohdeltu kovakouraisesti, vanhemmat riitelevät rajusti jne.) ja reagoivat tähän mm. kiukullaan. Kaikkea ei voi laittaa temperamentin ja tulisieluisuuden piikkiin.
sitten tehdään tilanteessa, jossa ei ole mahdollisuutta jättää huomioimatta? Esim kiusaa sisarusta, ei suostu laittamaan ulkovaatteita päälle kun pitäisi lähteä, rimpuilee auton turvaistuimessa niin ettei saa vöitä kiinnitettyä, heittäytyy keskelle tietä makaamaan...
Ja kuka on sanonut, että jäähypenkin käyttäjät suuttuvat ja huutavat lapselle? Eihän nuo asiat liity jäähyyn mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaatko kuinka saat tylyyden tarttumaan? Rouva opettaja kasvattaa sinunkin lapsesi. Hän ei voi käyttää jäähyä. Huonokäytöksisiä lapsia ei saa poistattaa luokasta ulos. Auttaisit rouva opettajaa paljon, jos käyttäisit jotain muuta kasvatusmetodia. Ajattele välillä vähän muitakin ja muidenkin lapsia. Jookosta?
minun lapsiani?! Meillä käytetään jäähypenkkiä, jos tarve vaatii ja se on aina siinä samassa tilassa missä itsekin olen, joten mitään eristämistä siinä ei tapahdu vaan lapsi saa rauhoittua itsekseen, jonka jälkeen sitten keskustellaan asia selväksi ja that´s it...simppeliä ja toimii:) Ihan sama mitä mieltä Sinkkonen on moisesta...niin kauan kun ei ole kerran mun lapsiani kasvattamassa!!
minun kouluaikanani ainakin laitettiin häiriköt rehtorin puhutteluun ja sitä myöten jälki-istuntoon. Eikö nämä konstitkaan enää ole käytössä? Ehtiikös opettaja sitten keskustelemaan näiden häiriköiden kanssa?
En ole tuo, jolle vastasit, mutta aika vähän on käytössä kasvatusmenetelmiä, jos pitää ajatella tulevien opettajien kurinpitomahdollisuuksia. Uhmaikäisen raivokohtaukset ovat kuitenkin vähän eri asia, kuin koululaisen häiriköinti.
opettaja on vastuussa oppilaasta. Jos oppilas hyppää koulun käytävällä ales rapuista ja katkaisee luunsa niin siitä tullaan syyttämään opettajaa ja hän maksaa viulut. Tästä syystä myöskään opettajat eivät mielellään päästä oppilaita aikaisin pois tunnilta vaikka ollaan vedetty välitunnit putkeen.
Huomaatko kuinka saat tylyyden tarttumaan? Rouva opettaja kasvattaa sinunkin lapsesi. Hän ei voi käyttää jäähyä. Huonokäytöksisiä lapsia ei saa poistattaa luokasta ulos. Auttaisit rouva opettajaa paljon, jos käyttäisit jotain muuta kasvatusmetodia. Ajattele välillä vähän muitakin ja muidenkin lapsia. Jookosta?
minun lapsiani?! Meillä käytetään jäähypenkkiä, jos tarve vaatii ja se on aina siinä samassa tilassa missä itsekin olen, joten mitään eristämistä siinä ei tapahdu vaan lapsi saa rauhoittua itsekseen, jonka jälkeen sitten keskustellaan asia selväksi ja that´s it...simppeliä ja toimii:) Ihan sama mitä mieltä Sinkkonen on moisesta...niin kauan kun ei ole kerran mun lapsiani kasvattamassa!!
minun kouluaikanani ainakin laitettiin häiriköt rehtorin puhutteluun ja sitä myöten jälki-istuntoon. Eikö nämä konstitkaan enää ole käytössä? Ehtiikös opettaja sitten keskustelemaan näiden häiriköiden kanssa?En ole tuo, jolle vastasit, mutta aika vähän on käytössä kasvatusmenetelmiä, jos pitää ajatella tulevien opettajien kurinpitomahdollisuuksia. Uhmaikäisen raivokohtaukset ovat kuitenkin vähän eri asia, kuin koululaisen häiriköinti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin missään väittänytkään. Kuvasin ainoastaan omaa arkeamme uhmaikäisen kanssa.
Ja kuka on sanonut, että jäähypenkin käyttäjät suuttuvat ja huutavat lapselle? Eihän nuo asiat liity jäähyyn mitenkään.
Tilanteessa jossa lapsi kiusaa sisarustaan poistan lapsen paikalta. Lempeän varmasti nappaan kainaloista kiinni ja vien toiseen huoneeseen. Olen vieressä kunnes rauhoittuu ja pidän paikalla jos tarpeen.
Ulkovaatteiden pukeminen ei tuota meille enää ongelmia. Tilanne on käyty läpi lukuisia kertoja läpi - ajan kanssa. Lapsi on oppinut ettei kannata riehua ja rimpuilla. Uhmiksen kanssa toimii meillä harhautus ja huumori, jos ei mikään muu enää.
Jos lapsi rimpuilee turvaistuimessa odotan niin kauan, että lakkaa rimpuilemasta ja kiinnitän turvavyön sitten.
Usein parhaat lääkkeet uhmiksen kanssa ovat aika, kärsivällisyys ja huumori. Täytyy varata tarpeeksi aikaa siirtymävaiheita varten. Kiire, väsynyt vanhempi ja uhmis ovat huono yhdstelmä.
Uhmis vaatii paljon AIKAA ja paneutumista vanhemmiltaan. Vanhemman täytyy asennoitua kokonaan toisella tapaa kasvatukseen ja lapseen uhmaikäisen kanssa. Kun uhmavaihe on sitten ohi voi taas ottaa hetken rennosti. Ja kun uhma nostaa päätään uudestaan muutetaan taktiikkaa ja lisätään aikaa ja huomiota peliin.
#91
välitunnilla on vastuussa? Tai jos on vaikka terveydenhoitajan tarkistus tms? Ja voihan sen häirikön vaikka viedä sinne rehtorin luo. Kyllä on mennyt vaikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että häpeä on ihmiselle aivan tarpeellinen tunne. ihminen tekee elämässään asioita, joita tarvitsee hävetä. Ja lapsi, jolle ei ole kehittynyt omaatuntoa tai myötäelämisen kykyä, kykenee sentään häpeämään huonoa käytöstä. Ja uskon, että se on tärkeä välietappi, joka tarvitaan että omatunto voi kehittyä.
Ja voi luoja miten mua suututtaa, kun mutsit antaa kullannuppujensa lyödä ja hakata muita, sylkeä päälle ja tehdä ihan mitä vaan. "no tulehan sieltä nyt pois ja älä nyt viitsit, voi sinua hassuliinia". Kun ei vaan saa rankaista vaikkapa kamalalla jäähyllä, ettei tulisi lapselle paha mieli! Jos satuttaa muita, kuuluu satuttajalle tulla paha mieli!
Ei mokaamisen takia kannata lasta lytätä maan rakoon. Asia sovitetaan rangaistuksella, jonka aikana voidaan "voiherranjestassentään" kokea häpeää ja muitakin kurjia tunteita. Ja sen jälkeen on asia sovittu, siihen ei ole tarvetta palata. Kurjien tunteiden vastapainona on aina myös kehuja ja kannustusta ja ihailua lapsen hyvästä käytöksestä. Ja ihan vain lasta omana itsenään arvostetaan.
Jos 3v satuttaa muita, on siitä tehtävä loppu. siinä ei keskustelu auta.
Jos lapsi on liian ymmärtämätön käsittämään syyn js seurauksen lakia (paha teko= rangaistus), niin kuinka hän voisi ymmärtää sitä puhetta ja verbaalista selitystä?
Sitä paitsi lapsi on konkreettinen olento. Konkreettinen rangaistus on tehokkaampi kuin puhe.
näin missään väittänytkään. Kuvasin ainoastaan omaa arkeamme uhmaikäisen kanssa.
Ja kuka on sanonut, että jäähypenkin käyttäjät suuttuvat ja huutavat lapselle? Eihän nuo asiat liity jäähyyn mitenkään.
Tilanteessa jossa lapsi kiusaa sisarustaan poistan lapsen paikalta. Lempeän varmasti nappaan kainaloista kiinni ja vien toiseen huoneeseen. Olen vieressä kunnes rauhoittuu ja pidän paikalla jos tarpeen. Ulkovaatteiden pukeminen ei tuota meille enää ongelmia. Tilanne on käyty läpi lukuisia kertoja läpi - ajan kanssa. Lapsi on oppinut ettei kannata riehua ja rimpuilla. Uhmiksen kanssa toimii meillä harhautus ja huumori, jos ei mikään muu enää. Jos lapsi rimpuilee turvaistuimessa odotan niin kauan, että lakkaa rimpuilemasta ja kiinnitän turvavyön sitten. Usein parhaat lääkkeet uhmiksen kanssa ovat aika, kärsivällisyys ja huumori. Täytyy varata tarpeeksi aikaa siirtymävaiheita varten. Kiire, väsynyt vanhempi ja uhmis ovat huono yhdstelmä. Uhmis vaatii paljon AIKAA ja paneutumista vanhemmiltaan. Vanhemman täytyy asennoitua kokonaan toisella tapaa kasvatukseen ja lapseen uhmaikäisen kanssa. Kun uhmavaihe on sitten ohi voi taas ottaa hetken rennosti. Ja kun uhma nostaa päätään uudestaan muutetaan taktiikkaa ja lisätään aikaa ja huomiota peliin. #91
joo, anteeksi. Ei tullut oikein tekstistäsi selväksi oletko jäähyjen osalta puolesta vai vastaan.
Jos olet kiusaajan vieressä, kunnes hän rauhoittuu, eikö tuo ole juuri sitä huomion antamista.
tilanteessa minusta tarpeellista. Ensin huomiota ja sitten keskustelu siitä, miksi uhmis kiusasi sisarustaan. Anteeksipyyntö, huomiota sisarukselle ja paluu leikkeihin.
Jos sisarus on satuttanut itsensä tietenkin otetaan ensin sisarus huomionkohteeksi.
Sepä tässä uhmaikäisen kasvattamisessa vaikeaa onkin, koska vanhemman pitää välillä osaa antaa huomiota ja välillä antaa uhmiksen kiukuta omissa oloissaan.
Yksiselitteistä vastausta kuinka toimia uhmaikäisen kanssa ei löydy kirjoista eikä av:lta. Vain suunnannäyttäjiä.
Viimeinen vastaus löytyy siltä omalta uhmikseltasi. Mitä hän tarvitsee missäkin tilanteessa ja miten sen vanhempana annan oikealla tavalla. Se mitä lapsi tarvitsee ei tietenkään aina ole se mitä hän kurkku suorana vaatii. Omaan lapseensa täytyy tutustua ymmärtääkseen miten hänen kanssa toimitaan eri tilanteissa.
#91
ja sitten puhutaan asiasta. Meillä on tulisieluinen 3-vuotias poika ja rauhallinen mutta itsepäinen ja pitkävihainen 6-vuotias tyttö. Poika joutuu välillä olohuoneen sohvalle rauhoittumaan jotta hänelle voi puhua. Ei ole mitään järkeä keskustella lapsen kanssa jos hän ei ole vastaanottavaisessa tilassa.
ja sitten puhutaan asiasta. Meillä on tulisieluinen 3-vuotias poika ja rauhallinen mutta itsepäinen ja pitkävihainen 6-vuotias tyttö. Poika joutuu välillä olohuoneen sohvalle rauhoittumaan jotta hänelle voi puhua. Ei ole mitään järkeä keskustella lapsen kanssa jos hän ei ole vastaanottavaisessa tilassa.
minäkin luulin, mutta näiden supermammojen lapset eivät koskaan kiukuttele niin, ettei puhe menisi perille...
Toi oli mun äitiyden yksittäinen vaikein tilanne (toistui pari kertaa päivittäin muutaman vuoden ajan). Vieläki tulee hiki kun ajattelen niitä aikoja. Lapsi usein repi vaatteita pois sitä mukaa kun sain toisesta päästä puettua. Kamalaa... Lohdullista että muillakin.
Kamalinta oli kun piti mennä jonnekin tiettyyn aikaan...
Enkä oikeastaan vieläkään tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin. Olla 3 vuotta ulkoilematta???
.
esimerkiksi yksi tilanne, jossa lähes aina alkaa silmitön raivo, on pukeminen/ lähtötilanne. 2,5 -vuotias siis kysymyksessä. Viemme esikoisen kaksi kertaa viikossa kerhoon ja kun lähdemme nuoremman pojan kanssa hakemaan vanhempaa tyttöä on lähes joka kerta raivokohtaus päällä.Poika siis tietää, miten rutiini menee. Sanon muutaman kerran ennen lähtöä, että pian täytyy lähteä. Otan vaatteet lattialle valmiiksi. Kaikki menee hyvin siihen saakka kun pitää oikeasti lähteä. Sanon, että nyt lähdetään, tule pukemaan, sanon toisen kerran, tule pukemaan, sanon kolmannen kerran. Lapsi vain leikkii ja nauraa. Sitten haen hänet pukemaan ja raivokohtaus on valmis. Kiljumista ja rimpuilua. Yritän selittää, että vanhempi lapsi odottaa ja että meidän pitää mennä juuri nyt ja että lapsi voi jatkaa leikkejään sitten kun tulemme takaisin. Mutta minkäs teet kun toinen kiljuu ja huitoo ja rimpuilee ja potkii.
Tuossa tilanteessa ei tosin voi jäähyä käyttää, mutta tuo on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa ei auta puheet eikä mitkään.
Sun tylyys tarttuu ja kasvaa.