Lue keskustelun säännöt.
Tiesittekö, että Jari Sinkkonen ei puolla jäähypenkkiä
Kommentit (125)
mun mielestä on täysin älytöntä käyttää sitä jäähyä pienellä lapsella, joka ei vielä tajua syyn ja seurauksen eroa. Siis jos joku 3-vuotias muksaisee toista pihalla, ja joku mamma eristää lapsen jäähypaikalle puolen tunnin kuluttua sisällä, niin pieleen menee ja lahjakkaasti.
Tämähän ei ole se tapa miten jäähypenkkiä käytetään. Alle kolmivuotias, puoli tuntia aikaa välissä. Jos vertaillaan, niin pitäisi pysytellä kuitenkin kohtuudessa, eikä vetää esimerkkiä niin yli ettei ole mitään tekemistä itse asian kanssa.
No tällaisia keskusteluavauksia on mun mielestä täällä vähän päästä. Samaa mieltä, että epäreilu vertailu, mutta väki tuntuu käyttävän jäähyä juuri noin.
en ole kyllä kuullut kenenkään käyttävän jäähyrangaistusta noin. Kotiin lähtemisestä kyllä mielestäni useimmiten puhutaan ja kyllähän siellä ulkonakin voi laittaa jäähylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi on temperamenttinen, huutaa ja itkee ja lyö kiukuissaan, niin ei hänen VOI antaa vain olla. Hän hajoittaa paikat. Häntä ei VOI ottaa syliinkään, koska tappelee vastaan. Jos hänet ottaa holdingiin, kestää kiukku tuplasti niin kauan.
Mitä tässä tilanteessa te, oi kaikkivoipaiset mammat, sitten toimitte?
Minä olen toiminut laittamalla lapsen nurkkaan. Hän on saanut rauhoittua siellä. Nurkka on jotenkin rajannut kiukun siten, ettei hän kulje paiskomassa ovia, vaan on ollut siellä nurkassa. Nurkka ei myöskään nostata sitä kiukkua, kuten minun läsnäoloni nostattaa.
Kuulen tosi paremman keinon. Eli kertokaa!
Mitä eristämistä on se, että 3-vuotias istuu pahanteon jälkeen 2 minuuttia hiljaa keittiön tuolilla miettimässä, ja sen jälkeen keskustellaan asiasta rauhallisesti lapsen tasolla silmiin katsoen? t. ammattikasvattaja
Ihan yhtä lailla lapsi eristetään vaikka nukkumaan laitettaessa tai turvaistuimeen kiinnitettäessä. Ei kai kukaan ole mihinkään pihavarastoon lapsia lukitsemassa.
Kun lapsi on temperamenttinen, huutaa ja itkee ja lyö kiukuissaan, niin ei hänen VOI antaa vain olla. Hän hajoittaa paikat. Häntä ei VOI ottaa syliinkään, koska tappelee vastaan. Jos hänet ottaa holdingiin, kestää kiukku tuplasti niin kauan.
Mitä tässä tilanteessa te, oi kaikkivoipaiset mammat, sitten toimitte?
Minä olen toiminut laittamalla lapsen nurkkaan. Hän on saanut rauhoittua siellä. Nurkka on jotenkin rajannut kiukun siten, ettei hän kulje paiskomassa ovia, vaan on ollut siellä nurkassa. Nurkka ei myöskään nostata sitä kiukkua, kuten minun läsnäoloni nostattaa.
Kuulen tosi paremman keinon. Eli kertokaa!
Rehellisyyden nimissä sanon, että toki olen välillä saanut puhua kuin ruuneperi mutta puheella on aina pärjätty ja varmasti pärjätään vastakin.
Ihan mun järkeenkäypää on, että jos kamalasti kiukuttaa ja raivostuttaa niin menee sitten omaan huoneeseen purkamaan pahimmat höyryt. Silloin ei kielletä kiukkuamasta, vaan tunteensa saa rauhassa näyttää turvallisessa ympäristössä, mutta jotain käytöstapoja pitää olla ettei toisten korvan juuressa huuda ja raivoa järjettömästi.
Tässäkin keskustelussa pitäisi erottaa eri-ikäisten jäähyilyt ja se, mistä syistä jäähylle joutuu. Meillä ainakaan jäähy ei ole ensimmäinen keino vaan ensin kielletään ja perustellaan ja jos ei ala mennä jakeluun niin sitten jäähylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huutaa taukoamatta. Kun katsot silmiin, niin hän tuijottaa vihaisesti silmiin ja huutaa. Yhtä soittoa. Ei lopeta huutamista niin kauan kun sinä puhut. Mitä hyötyä siitä puhumisesta on? Kun ei itsekään kuule omaa ääntään. Meillä puhutaan sitten vasta, kun joku kuuntelee, tai edes kuulee...
Kun lapsi on temperamenttinen, huutaa ja itkee ja lyö kiukuissaan, niin ei hänen VOI antaa vain olla. Hän hajoittaa paikat. Häntä ei VOI ottaa syliinkään, koska tappelee vastaan. Jos hänet ottaa holdingiin, kestää kiukku tuplasti niin kauan. Mitä tässä tilanteessa te, oi kaikkivoipaiset mammat, sitten toimitte? Minä olen toiminut laittamalla lapsen nurkkaan. Hän on saanut rauhoittua siellä. Nurkka on jotenkin rajannut kiukun siten, ettei hän kulje paiskomassa ovia, vaan on ollut siellä nurkassa. Nurkka ei myöskään nostata sitä kiukkua, kuten minun läsnäoloni nostattaa. Kuulen tosi paremman keinon. Eli kertokaa!
Rehellisyyden nimissä sanon, että toki olen välillä saanut puhua kuin ruuneperi mutta puheella on aina pärjätty ja varmasti pärjätään vastakin.
vanhempien oman järjen käyttöä ja kykyä arvioida lukemaansa suhteuttaen sen omaan lapseensa ja koko perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkään rangaistukset eivät toimi ikinä niin hyvin kuin se, että lapsi saa puhua oman vanhempansa kanssa kaikki harmittavat/pelottavat asiat halki.
tavalla ne lapset sitten juttelevat. Se, että lapsi kirkuu "EEEEEN MINÄ HALUA LAITTAA KINTAITA KÄTEEN, ne on tyhmät, ei minun tule kylmä!", ei ole mielestäni keskustelua.
Kun lapsi on temperamenttinen, huutaa ja itkee ja lyö kiukuissaan, niin ei hänen VOI antaa vain olla. Hän hajoittaa paikat. Häntä ei VOI ottaa syliinkään, koska tappelee vastaan. Jos hänet ottaa holdingiin, kestää kiukku tuplasti niin kauan.
Mitä tässä tilanteessa te, oi kaikkivoipaiset mammat, sitten toimitte?
Minä olen toiminut laittamalla lapsen nurkkaan. Hän on saanut rauhoittua siellä. Nurkka on jotenkin rajannut kiukun siten, ettei hän kulje paiskomassa ovia, vaan on ollut siellä nurkassa. Nurkka ei myöskään nostata sitä kiukkua, kuten minun läsnäoloni nostattaa.
Kuulen tosi paremman keinon. Eli kertokaa!
Rehellisyyden nimissä sanon, että toki olen välillä saanut puhua kuin ruuneperi mutta puheella on aina pärjätty ja varmasti pärjätään vastakin.
Ei siinä Runebergit auta, jos lapsi on oikeesti kuin tulta ja tappuraa. Koska se puhe menee ohi. Ei sellainen lapsi pysty kuuntelemaan. Ei sillä hetkellä. Myöhemmin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkään rangaistukset eivät toimi ikinä niin hyvin kuin se, että lapsi saa puhua oman vanhempansa kanssa kaikki harmittavat/pelottavat asiat halki.
tavalla ne lapset sitten juttelevat. Se, että lapsi kirkuu "EEEEEN MINÄ HALUA LAITTAA KINTAITA KÄTEEN, ne on tyhmät, ei minun tule kylmä!", ei ole mielestäni keskustelua.
Miksi päästät tilanteen tuohon? Vai kiljuuko sun lapsesi aina heti?
Tästä lauseesta huomaa, ettei sulla ole kovin temperamenttista lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkään rangaistukset eivät toimi ikinä niin hyvin kuin se, että lapsi saa puhua oman vanhempansa kanssa kaikki harmittavat/pelottavat asiat halki.
tavalla ne lapset sitten juttelevat. Se, että lapsi kirkuu "EEEEEN MINÄ HALUA LAITTAA KINTAITA KÄTEEN, ne on tyhmät, ei minun tule kylmä!", ei ole mielestäni keskustelua.
kolmen lapsen äitinä voin todeta, että tilanne voi mennä tuhon rauhallisesta puheesta huolimatta. Ja meillä on jäähypenkki käytössä ja hyvin on toiminut.
ja on temperamentiltaan rauhallinen.
Ei uhmaikäiselle mitään voi järjellä selittää ja sylissä pidettäessä raivostuu entistä enemmän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi on temperamenttinen, huutaa ja itkee ja lyö kiukuissaan, niin ei hänen VOI antaa vain olla. Hän hajoittaa paikat. Häntä ei VOI ottaa syliinkään, koska tappelee vastaan. Jos hänet ottaa holdingiin, kestää kiukku tuplasti niin kauan.
Mitä tässä tilanteessa te, oi kaikkivoipaiset mammat, sitten toimitte?
Minä olen toiminut laittamalla lapsen nurkkaan. Hän on saanut rauhoittua siellä. Nurkka on jotenkin rajannut kiukun siten, ettei hän kulje paiskomassa ovia, vaan on ollut siellä nurkassa. Nurkka ei myöskään nostata sitä kiukkua, kuten minun läsnäoloni nostattaa.
Kuulen tosi paremman keinon. Eli kertokaa!
Rehellisyyden nimissä sanon, että toki olen välillä saanut puhua kuin ruuneperi mutta puheella on aina pärjätty ja varmasti pärjätään vastakin.
Ei siinä Runebergit auta, jos lapsi on oikeesti kuin tulta ja tappuraa. Koska se puhe menee ohi. Ei sellainen lapsi pysty kuuntelemaan. Ei sillä hetkellä. Myöhemmin kyllä.
En mä tiedä, miten te oikein menettelette mutta itse olen aina pärjännyt puhumalla. Myös ollessani päiväkodissa töissä, pärjäsin puhumalla. Ei ollut edes mahdollisuuksia mihinkään jäähyihin.
Miksi päästät tilanteen tuohon? Vai kiljuuko sun lapsesi aina heti?
Tästä lauseesta huomaa, ettei sulla ole kovin temperamenttista lasta.
En keksi edes syytä miksi lapsen pitäisi alkaa huutamaan niin, ettei siihen saa puheella kontaktia. Mitä te oikein teette sen?
Kun lapsi on temperamenttinen, huutaa ja itkee ja lyö kiukuissaan, niin ei hänen VOI antaa vain olla. Hän hajoittaa paikat. Häntä ei VOI ottaa syliinkään, koska tappelee vastaan. Jos hänet ottaa holdingiin, kestää kiukku tuplasti niin kauan.
Mitä tässä tilanteessa te, oi kaikkivoipaiset mammat, sitten toimitte?
Minä olen toiminut laittamalla lapsen nurkkaan. Hän on saanut rauhoittua siellä. Nurkka on jotenkin rajannut kiukun siten, ettei hän kulje paiskomassa ovia, vaan on ollut siellä nurkassa. Nurkka ei myöskään nostata sitä kiukkua, kuten minun läsnäoloni nostattaa.
Kuulen tosi paremman keinon. Eli kertokaa!
Rehellisyyden nimissä sanon, että toki olen välillä saanut puhua kuin ruuneperi mutta puheella on aina pärjätty ja varmasti pärjätään vastakin.
Ei siinä Runebergit auta, jos lapsi on oikeesti kuin tulta ja tappuraa. Koska se puhe menee ohi. Ei sellainen lapsi pysty kuuntelemaan. Ei sillä hetkellä. Myöhemmin kyllä.En mä tiedä, miten te oikein menettelette mutta itse olen aina pärjännyt puhumalla. Myös ollessani päiväkodissa töissä, pärjäsin puhumalla. Ei ollut edes mahdollisuuksia mihinkään jäähyihin.
samaten parissa muussa, missä olen vieraillut.
Miksi päästät tilanteen tuohon? Vai kiljuuko sun lapsesi aina heti?
Tästä lauseesta huomaa, ettei sulla ole kovin temperamenttista lasta.
En keksi edes syytä miksi lapsen pitäisi alkaa huutamaan niin, ettei siihen saa puheella kontaktia. Mitä te oikein teette sen?
kyllä osaavat resuta keskenään niin että välillä on laitettava jäähylle.
Ilmeisesti pitäisi pystyä katkaisemaan tilanne, ennen kuin huuto alkaa. Mutta kun se huuto tulee siitä, ettei saa haluamaansa. Hänelle ei sovi, että hän saisi sen myöhemmin (esim. kerran huusi, koska en antanut hänelle kokonaista pientä suolakurkkua, vaan puolikkaan. Sanoin, että hän saa sen toisen puolen, kun on ensin syönyt sen toisen puolen. Mutta ei kelvannut...). Eli ainoa keino pysäyttää huuto on antaa lapselle se, mitä hän haluaa...
Todettakoon, ettei minun lapseni päiväkodissa huuda. Eikä isovanhemmille.
Kun lapsi on temperamenttinen, huutaa ja itkee ja lyö kiukuissaan, niin ei hänen VOI antaa vain olla. Hän hajoittaa paikat. Häntä ei VOI ottaa syliinkään, koska tappelee vastaan. Jos hänet ottaa holdingiin, kestää kiukku tuplasti niin kauan. Mitä tässä tilanteessa te, oi kaikkivoipaiset mammat, sitten toimitte? Minä olen toiminut laittamalla lapsen nurkkaan. Hän on saanut rauhoittua siellä. Nurkka on jotenkin rajannut kiukun siten, ettei hän kulje paiskomassa ovia, vaan on ollut siellä nurkassa. Nurkka ei myöskään nostata sitä kiukkua, kuten minun läsnäoloni nostattaa. Kuulen tosi paremman keinon. Eli kertokaa!
Rehellisyyden nimissä sanon, että toki olen välillä saanut puhua kuin ruuneperi mutta puheella on aina pärjätty ja varmasti pärjätään vastakin.
Ei siinä Runebergit auta, jos lapsi on oikeesti kuin tulta ja tappuraa. Koska se puhe menee ohi. Ei sellainen lapsi pysty kuuntelemaan. Ei sillä hetkellä. Myöhemmin kyllä.
En mä tiedä, miten te oikein menettelette mutta itse olen aina pärjännyt puhumalla. Myös ollessani päiväkodissa töissä, pärjäsin puhumalla. Ei ollut edes mahdollisuuksia mihinkään jäähyihin.
Miksi päästät tilanteen tuohon? Vai kiljuuko sun lapsesi aina heti?
Tästä lauseesta huomaa, ettei sulla ole kovin temperamenttista lasta.
En keksi edes syytä miksi lapsen pitäisi alkaa huutamaan niin, ettei siihen saa puheella kontaktia. Mitä te oikein teette sen?
Yritä nyt ymmärtää, että lapset on erilaisia. Meidän tulisielulapset on nykyisin ihan normaaleita tunteensa hallitsevia pikkukoululaisia. Noista raivareista huolimatta. Ihan turha tästä on vääntää. Jos ei ymmärrä niin ei sitten ymmärrä.
Mitkään rangaistukset eivät toimi ikinä niin hyvin kuin se, että lapsi saa puhua oman vanhempansa kanssa kaikki harmittavat/pelottavat asiat halki.