Tiesittekö, että Jari Sinkkonen ei puolla jäähypenkkiä

Kuitenkin joskus hemmolla keittää sekunnissa täysin yli, esim. kerran kaverini kuulemma seisoi väärässä kohtaa keittiötä ja poika heittäytyi lattialle raivoamaan. : D



Oma tyttöreni oli 2 -vuotiaani kuin enkeli: hyväntahtoinen, rauhallinen, kiltti ja häntä pystyi harhauttamaan vaikkapa lentokonetta katselemalla, jos oli raivari tulossa.



Nyt 3 -vuotiaana sama neiti on räyhäävä Pikku-Myy, joka kilahtelee milloin mistäkin, eikä MIKÄÄN harhautus toimi. Suuttui tänä aamuna esim. hammastahnatuubille, en edes tiedä, miksi, koska puin samaan aikaan vauvaa toisaalla... Raivosi sille tuubille joka tapauksessa naama sinertävänkukertavana kylppärin lattialla potkien ja huutaen.



Joskus suuttuessaan tönii veljeään, silloin laitetaan jäähylle rauhoittumaan, kunnes puhe taas tehoaa. On toiminut hyvin, jäähyä tarvitsee käyttää ehkä kerran kuussa.

hyvä superäiti kertoa kuinka seuraavissa esimerkkitapauksissa voin ennakoida tai keskustella 3-vuotiaan uhmaikäiseni kanssa.



Menimme kauppaan. Lapsi sai valita ottaako autokärryt vai lasten pikku ostoskärryt. Valitsi autokarryn ja kipusi tyytyväisenä kyytiin. Kun oli päästy kaupan puolelle, halusikin vaihtaa pikku kärryihin. Sanoin, että nyt valitsit autokärryn ja sillä mennään. Sekunnissa alkoi hillitön raivo ja huuto. Selitin tilannetta lapselle pitkän tovin, mutta laspi vain toisti, että haluaa pikkukärryn. Mikään puhe ei mennyt perille eikä kiukku laantunut. Tyynesti hoitelin ostokset lapsen raivotessa autokärryyn vyötettynä. Pikku hiljaa rauhottui raivottuaan aikansa. Sitten keskusteltiin tilanne lapsen kanssa ja sovittiin, että seuraavalla kerralla saa pikku kärryt.



Toinen esimerkki ulkoilutilanteesta. Oltiin mäkeä laskemassa samaisen lapsen kanssa. Muksu oli oikein iloinen ja aurinkoinen. Mäen päällä sanoin, että lasken pulkalla. Lapsi sanoi (tai oikeammin käski) minun laskea liukurilla. Sanoin, että lasken nyt pulkalla. Samantien alkoi hillitön raivo ja huuto. Taaskaan ei tehonnut keskustelu, koska raivo oli niin voimakasta. Odottelin aikanai, kunnes lapsi pikku hiljaa rauhottui ja sitten keskusteltiin tilanne.



Kuinka em. tilanteissä voin ennakoida? Tai keskustella heti?

Mitä pahaa on häpeässä, silloin kun se on ansaittua?? Kyllä jokainen terve ihminen ymmärtää hävetä tekojansa, jos on tehnyt jotain tyhmää. Se, ettei tunne häpeää on jonkinlaisen persoonallisuushäiriön merkki.



Ja ei, en muista koskaan sanoneeni lapsilleni mitään, että häpeä, mutta tämä vain sivuhuomatuksena, kun joillakin taitaa nykyään olla käsitys, ettei lapsen pitäisi tuntea teoistaan häpeää ollenkaan.

Mitä pahaa on häpeässä, silloin kun se on ansaittua?? Kyllä jokainen terve ihminen ymmärtää hävetä tekojansa, jos on tehnyt jotain tyhmää. Se, ettei tunne häpeää on jonkinlaisen persoonallisuushäiriön merkki.

Ja ei, en muista koskaan sanoneeni lapsilleni mitään, että häpeä, mutta tämä vain sivuhuomatuksena, kun joillakin taitaa nykyään olla käsitys, ettei lapsen pitäisi tuntea teoistaan häpeää ollenkaan.

lapsen hävetä mm. että on lyönyt sisarustaan.

Mitä pahaa on häpeässä, silloin kun se on ansaittua?? Kyllä jokainen terve ihminen ymmärtää hävetä tekojansa, jos on tehnyt jotain tyhmää. Se, ettei tunne häpeää on jonkinlaisen persoonallisuushäiriön merkki.

Ja ei, en muista koskaan sanoneeni lapsilleni mitään, että häpeä, mutta tämä vain sivuhuomatuksena, kun joillakin taitaa nykyään olla käsitys, ettei lapsen pitäisi tuntea teoistaan häpeää ollenkaan.

Mä oon sitten varmaan epäonnistunut ja kamala, kun olen käskenyt lapsen hävetä mm. että on lyönyt sisarustaan.

No et kyllä ole sen takia. :) Sanoin tuon, etten ole käskenyt häpeämään vain siksi, että olen täällä AV:lla oppinut varovaiseksi. Jälkeenpäin ajatellen vähän turha lisäys. :) Ehkä tarkoitin lähinnä sitä, ettei lasta, eikä ketään muutakaan ihmistä saa häpäistä! Se, että sanoo joskus, että häpeä ja kadu tekoasi, on ehkä kuitenkin eri asia.