Lue keskustelun säännöt.
Tiesittekö, että Jari Sinkkonen ei puolla jäähypenkkiä
Kommentit (125)
kolmen nuorimman kohdalla olen miettinyt, koska se on tullut "yleiseksi" tavaksi nykyisin ja monet sitä kehuvat. Sitten mietin että hyvin on mennyt isompienkin kanssa ilman jäähypenkkiä ja niillä vanhoilla samoilla tavoilla menin sitten näiden nuorempienkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi päästät tilanteen tuohon? Vai kiljuuko sun lapsesi aina heti? Tästä lauseesta huomaa, ettei sulla ole kovin temperamenttista lasta.
En keksi edes syytä miksi lapsen pitäisi alkaa huutamaan niin, ettei siihen saa puheella kontaktia. Mitä te oikein teette sen?
ihan oikeastiko et ole koskaan nähnyt kiljuvaa ja kiukkuavaa lasta?! Sinun lapsesi eivät koskaan kilju? Mitä ihmettä olet tehnyt lapsillesi? Tuo kuulostaa oikeasti huolestuttavalta?
Etten saisi pelkällä puheella niitä rauhoittumaan ennemmin tai myöhemmin.
Mikä siinä on huolestuttavaa? Minusta on huolestuttavaa jos vanhempi ei pysty puheella saamaan kontaktia lapseensa tilanteessa kuin tilanteessa. Sehän on suorastaan vaarallista lapsen kannalta.
Miksi päästät tilanteen tuohon? Vai kiljuuko sun lapsesi aina heti? Tästä lauseesta huomaa, ettei sulla ole kovin temperamenttista lasta.
En keksi edes syytä miksi lapsen pitäisi alkaa huutamaan niin, ettei siihen saa puheella kontaktia. Mitä te oikein teette sen?
ihan oikeastiko et ole koskaan nähnyt kiljuvaa ja kiukkuavaa lasta?! Sinun lapsesi eivät koskaan kilju? Mitä ihmettä olet tehnyt lapsillesi? Tuo kuulostaa oikeasti huolestuttavalta?Etten saisi pelkällä puheella niitä rauhoittumaan ennemmin tai myöhemmin.
Mikä siinä on huolestuttavaa? Minusta on huolestuttavaa jos vanhempi ei pysty puheella saamaan kontaktia lapseensa tilanteessa kuin tilanteessa. Sehän on suorastaan vaarallista lapsen kannalta.
eivät ole koskaan olleet uhmaiässä? Älä nyt viitsi naurattaa. Meilläkin keksustellaan mutta on silti tilanteita, joissa nurkkaan on lapsi laitettu; on aikaa rauhassa miettiä mitä tuli tehtyä.
Miksi päästät tilanteen tuohon? Vai kiljuuko sun lapsesi aina heti? Tästä lauseesta huomaa, ettei sulla ole kovin temperamenttista lasta.
En keksi edes syytä miksi lapsen pitäisi alkaa huutamaan niin, ettei siihen saa puheella kontaktia. Mitä te oikein teette sen?
ihan oikeastiko et ole koskaan nähnyt kiljuvaa ja kiukkuavaa lasta?! Sinun lapsesi eivät koskaan kilju? Mitä ihmettä olet tehnyt lapsillesi? Tuo kuulostaa oikeasti huolestuttavalta?
Etten saisi pelkällä puheella niitä rauhoittumaan ennemmin tai myöhemmin. Mikä siinä on huolestuttavaa? Minusta on huolestuttavaa jos vanhempi ei pysty puheella saamaan kontaktia lapseensa tilanteessa kuin tilanteessa. Sehän on suorastaan vaarallista lapsen kannalta.
ei nyt vain ole mitenkään ihmeellistä ja harvinaista, että lapsi huutaa kiukkuaan. Enkä tarkoita sitä, että se olisi jatkuvaa tai edes jokapäiväistä, vaan että sitä sattuu itse kullekin silloin tällöin. Jos sinulla on oikeasti sellaiset lapset, etteivät ole KOSKAAN huutaneet naama punaisena niin, ettei siinä oma puheääni kuulu mihinkään, on se mielestäni aika omituista.
Miksi päästät tilanteen tuohon? Vai kiljuuko sun lapsesi aina heti?
Tästä lauseesta huomaa, ettei sulla ole kovin temperamenttista lasta.
En keksi edes syytä miksi lapsen pitäisi alkaa huutamaan niin, ettei siihen saa puheella kontaktia. Mitä te oikein teette sen?
kyllä osaavat resuta keskenään niin että välillä on laitettava jäähylle.
ettei kaikkien lapset ole samanlaisia herranterttusia kuin omat. Muistakaa myös ettei aina voi tietää mikä on omaa kasvatuksen tulosta ja mikä taas lapsen luontaista käyttäytymistä. Lapsen kaikki hyvä käyttäytyminen ei ole vanhempien ansiota vaan lapsi voi luonteeltaan olla sopuisa ja helposti rauhoitettava.
Mitä tulee itse jäähykäytäntöön, musta ihan hyvä menetelmä kunhan se ei muutu eristykseksi. Ei suljettuja ovia tai seiniä lapsen ja sinun väliin. Jäähyhän ei ole rangaistus vaan rauhoittumispaikka, jossa lapselle luodaan vastaanottavainen asenne keskustelulle. Lapsen täytyy tietää ennakkoon mistä asioista jäähylle joutuu, häntä on varoitettava jäähystä ja annettava mahdollisuus muuttaa käyttäytymistään (satuttamisen kohdalla ei välttämättä), hänen täytyy tietää miksi joutui jäähylle, rauhoittuminen ja sen jälkeen keskustellaan miksi ei saa esim. satuttaa. Itse katson rangaistuksen jäähyä käytettäessa olevan siinä, että torun huonosta käyttäytymisestä. Anteeksipyyntö, halaus ja suukko loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen on armotoitettu huutaja ja kiukkuaja. Juuri sellainen tulisieluinen, jonka kanssa on ollut ihmetteleminen. Pahimmillaan hän oli 4-5 v, jolloin olen joutunut istumaan nelinkontin hänen päällään, ettei hän pääse potkimaan ja puremaan. Hän oli parhaimmillaan holidingissa/nurkassa viitisen kertaa päivässä.
Nyt hän on 9 v, ja elämä on leppoisaa.
Kukaan, jolla ei ole tällaista lasta, ei voi ymmärtää, minkälaista se elämä on ollut. Heidän on helppo tuomita nurkat ja jäähypenkit ja kertoa, että puhumalla pitää selvittää asiat.
Toinen on rauhallinen, herkkä ja hellyttävä tapaus. Hän on nyt 7 v, eikä ole koskaan elämässään ollut nurkassa. Hänellä on halu käyttäytyä hyvin. Suuttuessaan hän vain murjottaa.
Ne, joiden lapset ovat tulisieluisia, eivät voi ymmärtää, että on olemasa lapsia, jotka eivät pura suuttumustaan ulospäin. Eivät edes uhmaiässä, koska sekin oli aika lievä.
Ne, joiden lapset ovat tulisieluisia, eivät voi ymmärtää, että on olemasa lapsia, jotka eivät pura suuttumustaan ulospäin. Eivät edes uhmaiässä, koska sekin oli aika lievä.
Tämä pätee myös toisinpäin eli jotkut eivät ymmärrä mitä se on kun kotona on se tulisieluinen lapsi. Mun mielestä on epätavallisempi nimenomaan sellainen lapsi, joka ei koskaan kiukkua naama punaisena huutaen. Väitetään niitäkin olevan, ei omalle kohdalle ole kyllä sattunut :)
Oman lapsen helppoudesta on mukava ottaa kunnia kun sellainen helppo on, niin kuin siitä että on vauva, joka nukkuu yöt läpeensä kaksikuisesta asti, vaikka todellisuudessa luonteeseen ei voi vaikuttaa! Voi vain sopeutua siihen mikä on vastassa ja keksittävä keinot selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko alistanut lapsesi, vai huumannut ne kun ne ei huuda??
Huomaatko, miten tyhmä kysymys? Ihan yhtä tyhmä kuin omasi "miten teette sen?"
Oletko alistanut lapsesi, vai huumannut ne kun ne ei huuda??
Huomaatko, miten tyhmä kysymys? Ihan yhtä tyhmä kuin omasi "miten teette sen?"
Mitä te siis teette siellä kun sellainen raivokohtaus tulee, ettet saa puheella rauhaa aikaiseksi? Tarkoitan ihan käytännön tilannetta. Vai alkaako lapsesi ihan vaan yhtäkkiä huutamaan tyhjästä? Yhtäkkiä vaan päättää ruveta huutamaan? Jos semmoista on, siitä mulla ei ole mitään kokemusta. Yleensä meillä on aina ollut jonkun sortin konflikti ennen hankalaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne, joiden lapset ovat tulisieluisia, eivät voi ymmärtää, että on olemasa lapsia, jotka eivät pura suuttumustaan ulospäin. Eivät edes uhmaiässä, koska sekin oli aika lievä.
Tämä pätee myös toisinpäin eli jotkut eivät ymmärrä mitä se on kun kotona on se tulisieluinen lapsi. Mun mielestä on epätavallisempi nimenomaan sellainen lapsi, joka ei koskaan kiukkua naama punaisena huutaen. Väitetään niitäkin olevan, ei omalle kohdalle ole kyllä sattunut :)
Oman lapsen helppoudesta on mukava ottaa kunnia kun sellainen helppo on, niin kuin siitä että on vauva, joka nukkuu yöt läpeensä kaksikuisesta asti, vaikka todellisuudessa luonteeseen ei voi vaikuttaa! Voi vain sopeutua siihen mikä on vastassa ja keksittävä keinot selvitä.
Mä oon onnistunut kuitenkin jossain. Kun mun tulisielulapset on nukkuneet 12 tunnin yöunet 3kk iästä lähtien. Ne on saaneet raivota päivällä niin ei oo tarvinnu heräillä yöllä. Jee, kyllä mä oon hyvä äiti.
Oletko alistanut lapsesi, vai huumannut ne kun ne ei huuda??
Huomaatko, miten tyhmä kysymys? Ihan yhtä tyhmä kuin omasi "miten teette sen?"
Mitä te siis teette siellä kun sellainen raivokohtaus tulee, ettet saa puheella rauhaa aikaiseksi? Tarkoitan ihan käytännön tilannetta. Vai alkaako lapsesi ihan vaan yhtäkkiä huutamaan tyhjästä? Yhtäkkiä vaan päättää ruveta huutamaan? Jos semmoista on, siitä mulla ei ole mitään kokemusta. Yleensä meillä on aina ollut jonkun sortin konflikti ennen hankalaa tilannetta.
Eli jokin erimielisyys vaikka sisaruksen kanssa, joka menee tappelunnujakoinniksi. Minä pysytän tappelun ja laitan kummankin nurkkaan miettimään saako toista lyödä. 5min kuluttua pyydän lapset nurkasta ja jutellaan mitä tuli tehtyä, saako otista lyödä jne ja kumpikin pyytää toiseltaan anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko alistanut lapsesi, vai huumannut ne kun ne ei huuda?? Huomaatko, miten tyhmä kysymys? Ihan yhtä tyhmä kuin omasi "miten teette sen?"
Mitä te siis teette siellä kun sellainen raivokohtaus tulee, ettet saa puheella rauhaa aikaiseksi? Tarkoitan ihan käytännön tilannetta. Vai alkaako lapsesi ihan vaan yhtäkkiä huutamaan tyhjästä? Yhtäkkiä vaan päättää ruveta huutamaan? Jos semmoista on, siitä mulla ei ole mitään kokemusta. Yleensä meillä on aina ollut jonkun sortin konflikti ennen hankalaa tilannetta.
esimerkiksi yksi tilanne, jossa lähes aina alkaa silmitön raivo, on pukeminen/ lähtötilanne. 2,5 -vuotias siis kysymyksessä. Viemme esikoisen kaksi kertaa viikossa kerhoon ja kun lähdemme nuoremman pojan kanssa hakemaan vanhempaa tyttöä on lähes joka kerta raivokohtaus päällä.
Poika siis tietää, miten rutiini menee. Sanon muutaman kerran ennen lähtöä, että pian täytyy lähteä. Otan vaatteet lattialle valmiiksi. Kaikki menee hyvin siihen saakka kun pitää oikeasti lähteä. Sanon, että nyt lähdetään, tule pukemaan, sanon toisen kerran, tule pukemaan, sanon kolmannen kerran. Lapsi vain leikkii ja nauraa. Sitten haen hänet pukemaan ja raivokohtaus on valmis. Kiljumista ja rimpuilua. Yritän selittää, että vanhempi lapsi odottaa ja että meidän pitää mennä juuri nyt ja että lapsi voi jatkaa leikkejään sitten kun tulemme takaisin. Mutta minkäs teet kun toinen kiljuu ja huitoo ja rimpuilee ja potkii.
Tuossa tilanteessa ei tosin voi jäähyä käyttää, mutta tuo on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa ei auta puheet eikä mitkään.
Oletko alistanut lapsesi, vai huumannut ne kun ne ei huuda??
Huomaatko, miten tyhmä kysymys? Ihan yhtä tyhmä kuin omasi "miten teette sen?"
Mitä te siis teette siellä kun sellainen raivokohtaus tulee, ettet saa puheella rauhaa aikaiseksi? Tarkoitan ihan käytännön tilannetta. Vai alkaako lapsesi ihan vaan yhtäkkiä huutamaan tyhjästä? Yhtäkkiä vaan päättää ruveta huutamaan? Jos semmoista on, siitä mulla ei ole mitään kokemusta. Yleensä meillä on aina ollut jonkun sortin konflikti ennen hankalaa tilannetta.
Eli jokin erimielisyys vaikka sisaruksen kanssa, joka menee tappelunnujakoinniksi. Minä pysytän tappelun ja laitan kummankin nurkkaan miettimään saako toista lyödä. 5min kuluttua pyydän lapset nurkasta ja jutellaan mitä tuli tehtyä, saako otista lyödä jne ja kumpikin pyytää toiseltaan anteeksi.
Ja sovitaan ja pyydetään anteeksi. Minusta tuo nurkkaan laittaminen on turhaa jos asian voi heti ratkoa, muutenhan voisi käydä niin, että joudun vahtimaan , että ne pysyvät nurkissaan ja siinä mulla menee turhaa aikaa ja energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko alistanut lapsesi, vai huumannut ne kun ne ei huuda??
Huomaatko, miten tyhmä kysymys? Ihan yhtä tyhmä kuin omasi "miten teette sen?"
Mitä te siis teette siellä kun sellainen raivokohtaus tulee, ettet saa puheella rauhaa aikaiseksi? Tarkoitan ihan käytännön tilannetta. Vai alkaako lapsesi ihan vaan yhtäkkiä huutamaan tyhjästä? Yhtäkkiä vaan päättää ruveta huutamaan? Jos semmoista on, siitä mulla ei ole mitään kokemusta. Yleensä meillä on aina ollut jonkun sortin konflikti ennen hankalaa tilannetta.
Eli jokin erimielisyys vaikka sisaruksen kanssa, joka menee tappelunnujakoinniksi. Minä pysytän tappelun ja laitan kummankin nurkkaan miettimään saako toista lyödä. 5min kuluttua pyydän lapset nurkasta ja jutellaan mitä tuli tehtyä, saako otista lyödä jne ja kumpikin pyytää toiseltaan anteeksi.
Ja sovitaan ja pyydetään anteeksi. Minusta tuo nurkkaan laittaminen on turhaa jos asian voi heti ratkoa, muutenhan voisi käydä niin, että joudun vahtimaan , että ne pysyvät nurkissaan ja siinä mulla menee turhaa aikaa ja energiaa.
Se on yksi keino rahoittaa tilanne, kun toinen parkuu ja toinen haluaa vielä töniä.
Oletko alistanut lapsesi, vai huumannut ne kun ne ei huuda??
Huomaatko, miten tyhmä kysymys? Ihan yhtä tyhmä kuin omasi "miten teette sen?"
Mitä te siis teette siellä kun sellainen raivokohtaus tulee, ettet saa puheella rauhaa aikaiseksi? Tarkoitan ihan käytännön tilannetta. Vai alkaako lapsesi ihan vaan yhtäkkiä huutamaan tyhjästä? Yhtäkkiä vaan päättää ruveta huutamaan? Jos semmoista on, siitä mulla ei ole mitään kokemusta. Yleensä meillä on aina ollut jonkun sortin konflikti ennen hankalaa tilannetta.
Eli jokin erimielisyys vaikka sisaruksen kanssa, joka menee tappelunnujakoinniksi. Minä pysytän tappelun ja laitan kummankin nurkkaan miettimään saako toista lyödä. 5min kuluttua pyydän lapset nurkasta ja jutellaan mitä tuli tehtyä, saako otista lyödä jne ja kumpikin pyytää toiseltaan anteeksi.
Ja sovitaan ja pyydetään anteeksi. Minusta tuo nurkkaan laittaminen on turhaa jos asian voi heti ratkoa, muutenhan voisi käydä niin, että joudun vahtimaan , että ne pysyvät nurkissaan ja siinä mulla menee turhaa aikaa ja energiaa.
Alat vaikka tiskaamaan tai täyttämään ristikkoa. Saa kirkuja kirkua kyllikseen.
Oletko alistanut lapsesi, vai huumannut ne kun ne ei huuda?? Huomaatko, miten tyhmä kysymys? Ihan yhtä tyhmä kuin omasi "miten teette sen?"
Mitä te siis teette siellä kun sellainen raivokohtaus tulee, ettet saa puheella rauhaa aikaiseksi? Tarkoitan ihan käytännön tilannetta. Vai alkaako lapsesi ihan vaan yhtäkkiä huutamaan tyhjästä? Yhtäkkiä vaan päättää ruveta huutamaan? Jos semmoista on, siitä mulla ei ole mitään kokemusta. Yleensä meillä on aina ollut jonkun sortin konflikti ennen hankalaa tilannetta.
esimerkiksi yksi tilanne, jossa lähes aina alkaa silmitön raivo, on pukeminen/ lähtötilanne. 2,5 -vuotias siis kysymyksessä. Viemme esikoisen kaksi kertaa viikossa kerhoon ja kun lähdemme nuoremman pojan kanssa hakemaan vanhempaa tyttöä on lähes joka kerta raivokohtaus päällä.Poika siis tietää, miten rutiini menee. Sanon muutaman kerran ennen lähtöä, että pian täytyy lähteä. Otan vaatteet lattialle valmiiksi. Kaikki menee hyvin siihen saakka kun pitää oikeasti lähteä. Sanon, että nyt lähdetään, tule pukemaan, sanon toisen kerran, tule pukemaan, sanon kolmannen kerran. Lapsi vain leikkii ja nauraa. Sitten haen hänet pukemaan ja raivokohtaus on valmis. Kiljumista ja rimpuilua. Yritän selittää, että vanhempi lapsi odottaa ja että meidän pitää mennä juuri nyt ja että lapsi voi jatkaa leikkejään sitten kun tulemme takaisin. Mutta minkäs teet kun toinen kiljuu ja huitoo ja rimpuilee ja potkii.
Tuossa tilanteessa ei tosin voi jäähyä käyttää, mutta tuo on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa ei auta puheet eikä mitkään.
juuri tuona hankalana hetkenä tai vähän sitä ennen. Varaa kaappiin piiloon joku uusi lelu tms. ja ota se sieltä juuri siinä vaiheessa kun pitäisi ruveta pukemaan ja ohjaa lapsen huomio siihen ja samalla kun katsotte sitä puet lapsen.
Mulla on toiminut tuollainen. Tietysti voisit myös tehdä yllätyshyökkäyksen, älä sano etukäteen, että kohta lähdetään vaan käske lapsi vessaan ja sitten vaan alat pukemaan kun on aika lähteä.
Oletko alistanut lapsesi, vai huumannut ne kun ne ei huuda?? Huomaatko, miten tyhmä kysymys? Ihan yhtä tyhmä kuin omasi "miten teette sen?"
Mitä te siis teette siellä kun sellainen raivokohtaus tulee, ettet saa puheella rauhaa aikaiseksi? Tarkoitan ihan käytännön tilannetta. Vai alkaako lapsesi ihan vaan yhtäkkiä huutamaan tyhjästä? Yhtäkkiä vaan päättää ruveta huutamaan? Jos semmoista on, siitä mulla ei ole mitään kokemusta. Yleensä meillä on aina ollut jonkun sortin konflikti ennen hankalaa tilannetta.
esimerkiksi yksi tilanne, jossa lähes aina alkaa silmitön raivo, on pukeminen/ lähtötilanne. 2,5 -vuotias siis kysymyksessä. Viemme esikoisen kaksi kertaa viikossa kerhoon ja kun lähdemme nuoremman pojan kanssa hakemaan vanhempaa tyttöä on lähes joka kerta raivokohtaus päällä. Poika siis tietää, miten rutiini menee. Sanon muutaman kerran ennen lähtöä, että pian täytyy lähteä. Otan vaatteet lattialle valmiiksi. Kaikki menee hyvin siihen saakka kun pitää oikeasti lähteä. Sanon, että nyt lähdetään, tule pukemaan, sanon toisen kerran, tule pukemaan, sanon kolmannen kerran. Lapsi vain leikkii ja nauraa. Sitten haen hänet pukemaan ja raivokohtaus on valmis. Kiljumista ja rimpuilua. Yritän selittää, että vanhempi lapsi odottaa ja että meidän pitää mennä juuri nyt ja että lapsi voi jatkaa leikkejään sitten kun tulemme takaisin. Mutta minkäs teet kun toinen kiljuu ja huitoo ja rimpuilee ja potkii. Tuossa tilanteessa ei tosin voi jäähyä käyttää, mutta tuo on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa ei auta puheet eikä mitkään.
juuri tuona hankalana hetkenä tai vähän sitä ennen. Varaa kaappiin piiloon joku uusi lelu tms. ja ota se sieltä juuri siinä vaiheessa kun pitäisi ruveta pukemaan ja ohjaa lapsen huomio siihen ja samalla kun katsotte sitä puet lapsen. Mulla on toiminut tuollainen. Tietysti voisit myös tehdä yllätyshyökkäyksen, älä sano etukäteen, että kohta lähdetään vaan käske lapsi vessaan ja sitten vaan alat pukemaan kun on aika lähteä.
tässä kokeiltukin kaikenlaista eikä tuo nyt minulle mikään iso ongelma ole. Vastasin vain kysymykseen, miten tuollaisia tilanteita syntyy. Ihan helposti meillä ainakin. Pointti ei ollut siis, miten tuossa tilanteessa pitäisi toimia vaan se, että ei tarvitse tapahtua mitään kovin ihmeellistä, kun raivotilanne on valmis.
Mulla on itsellä vielä liian pieni lapsi, joten ei ole kokemusta, mutta sisarukseni oli ns. tulisieluinen. Tuolle yhdelle ihmettelijälle tiedoksi: Raivari saattoi tulla vaikka siitä, että joku ehti ottamaan ruokapöydästä viimeisen kurkun siivun. Tai ei edes viimeistä, jos lapsi halusi juuri sen siivun, jonka joku ehti laittamaan suuhunsa. Tai joku muu painoi bussissa nappia ensin.
Sitten huudettiin, siis välittömästi hirveä huuto.
Harhauttaminen oli turhaa. Lapsi tajusi sen tosi pienenä ja sai vielä pahemmat raivarit siitä, että häntä yritettiin huijata muualle.
Hoidossa ja vieraiden läsnäollessa lapsi oli oikein rauhallinen.
Tuskin hänelle mitään oli "tehty", kun emme me kaikki sisarukset olleet samanlaisia. Harvinaisen voimakasluontoinen tapaus ja nyt aikuisena oikein säyseä, vaikkakaan hänen päätään ei vieläkään käännytetä helposti.
ihan oikeastiko et ole koskaan nähnyt kiljuvaa ja kiukkuavaa lasta?! Sinun lapsesi eivät koskaan kilju? Mitä ihmettä olet tehnyt lapsillesi? Tuo kuulostaa oikeasti huolestuttavalta?