Tiesittekö, että Jari Sinkkonen ei puolla jäähypenkkiä

Toki lapsi itkemällä kommunikoi siihen asti, että oppii puhumaan, mutta sen jälkeen kun tunteille löytyy sanat niin puhutaan, ellei sitten vanhemmat näytä esimerkkiä huutamalla.

Lapsuudenkodissani en muista vanhempieni huutaneen koskaan. Eli ei takuulla sisarukseni oppinut vanhemmiltaan tai keneltäkään muultakaan lähipiirissä raivoamista kommunikointitavakseen.

Ei niitä tunteita opita hallitsemaan ja käsittelemään sanallisesti ihan tuosta vaan saman tien, kun oppii puhumaan. Joillakin se vaatii vuosienkin harjoittelun. Jo teini-iässä raivoava sisarukseni löysi sanat hienosti ja edes teini-iän kuohuissa ei tarvinnut enää huutaa.

t. se kurkkua himoinneen huutajan sisko

Mä en ole käyttänyt sitä koskaan vaan keskustelemalla olen saanut lapseni kasvatettua ja ohjastettua.

mutta en ole koskaan ymmärtänyt koko jäähypenkin ja nurkassa seisomisen eroa rangaistuksena.



Toisessa saa istua ja toisessa tuijottaa seinää, periaate sama, kadu tekoasi.

mä ripitän ihan lähikontaktissa.

Jos se on vaikka keittiön nurkassa missä itse touhuilet samalla kun lapsi jäähyllä, ei se mielestä eristä. Jos taas jäähyllä istutaan omassa huoneessa tai suljettujen ovien takana eteisessä, lapsi on tietenkin eristettynä. Itse en koskaan laittaisi lasta kärsimään rangaistusta esim. omaan huoneeseensa ovien taakse. Minulle on tehty niin ja muistan vieläkin sen kamalan hirvittävän paniikin ja hylkäämisentunteen, mikä siitä aiheutui.

nurkkaa, sekä olohuoneen että eteisen ja kumpaankin on lyhyt matka.

Olen samaa mieltä kuin Sinkkonen ettei eristämällä.

mutta onhan se verrattoman kätevää kun saa tappelupukarit eristettyä toisistaan rangaistuksen varjolla.

Jos se on vaikka keittiön nurkassa missä itse touhuilet samalla kun lapsi jäähyllä, ei se mielestä eristä. Jos taas jäähyllä istutaan omassa huoneessa tai suljettujen ovien takana eteisessä, lapsi on tietenkin eristettynä. Itse en koskaan laittaisi lasta kärsimään rangaistusta esim. omaan huoneeseensa ovien taakse. Minulle on tehty niin ja muistan vieläkin sen kamalan hirvittävän paniikin ja hylkäämisentunteen, mikä siitä aiheutui.

miten hän koki kun välillä hänet oli pakko viedä omaan huoneeseen kun hän raivosi. Periaate oli että ulos sai tulla heti kun ei enää kiljunut, paiskonut tavaroita tai muksinut äitiä tai siskoa.

Yleensä hän rauhottui ja aloitti huoneen siivoamisen kun oli ensin omia tavaroitaan hetken paiskonut. Pitäisikin pitää palaveri oliko rangastuskeino hänen mielestään ahdistava tai muuten huono.

sai ihan yksikseen purkaa pahaa oloaan. Vielä aikuisenakin vetäydyn omiin oloihini kun suutun, myllytän kaiken päässäni ja yleensä sen jälkeen huomaan, että tulipa taas vedettyä herneet turhasta nekkuun. Yleensä tämä eristäytymispaikka on sauna ja kesällä sitten takapiha, johon painun nyhtämään heinää.



Meillä myös tytöt ovat sellaisia, etä painuvat omiin huoneisiinsa kun pännii. Heitä tuntuu nolottavan se, että joku katsoo kun he itkevät. Jos riehuvat raivopäissään niin kerron, että omassa huoneessaan saavat mellastaa ihan niin paljon kuin haluavat. En jaksa siis kuunnella turhaa vänkäämistä ja tyhmittelyä.

mun mielestä on täysin älytöntä käyttää sitä jäähyä pienellä lapsella, joka ei vielä tajua syyn ja seurauksen eroa. Siis jos joku 3-vuotias muksaisee toista pihalla, ja joku mamma eristää lapsen jäähypaikalle puolen tunnin kuluttua sisällä, niin pieleen menee ja lahjakkaasti.



Ja sama juttu jos joku yrittää komentaa uhmaa raivoavaa. Toinen valtavassa tunnemyrskyssä ja siinä sitten äiti yrittää vieressä komentaa, että hiljaa nyt. Ei taatusti onnistu. Pitää ensi saada se tunne purettua. Siihen tosiaan saattaa joillain lapsilla auttaa se, että rauhoittuu yksin. AIka harvalla siihen on kykyä, pitäisi saada uhmattua just vanhempaansa.

sai ihan yksikseen purkaa pahaa oloaan. Vielä aikuisenakin vetäydyn omiin oloihini kun suutun, myllytän kaiken päässäni ja yleensä sen jälkeen huomaan, että tulipa taas vedettyä herneet turhasta nekkuun. Yleensä tämä eristäytymispaikka on sauna ja kesällä sitten takapiha, johon painun nyhtämään heinää.

Meillä myös tytöt ovat sellaisia, etä painuvat omiin huoneisiinsa kun pännii. Heitä tuntuu nolottavan se, että joku katsoo kun he itkevät. Jos riehuvat raivopäissään niin kerron, että omassa huoneessaan saavat mellastaa ihan niin paljon kuin haluavat. En jaksa siis kuunnella turhaa vänkäämistä ja tyhmittelyä.

Osaavatko sun lapset tunnistaa tunteensa ja kertoa niistä?

Jos se on vaikka keittiön nurkassa missä itse touhuilet samalla kun lapsi jäähyllä, ei se mielestä eristä. Jos taas jäähyllä istutaan omassa huoneessa tai suljettujen ovien takana eteisessä, lapsi on tietenkin eristettynä. Itse en koskaan laittaisi lasta kärsimään rangaistusta esim. omaan huoneeseensa ovien taakse. Minulle on tehty niin ja muistan vieläkin sen kamalan hirvittävän paniikin ja hylkäämisentunteen, mikä siitä aiheutui.

miten hän koki kun välillä hänet oli pakko viedä omaan huoneeseen kun hän raivosi. Periaate oli että ulos sai tulla heti kun ei enää kiljunut, paiskonut tavaroita tai muksinut äitiä tai siskoa.

Yleensä hän rauhottui ja aloitti huoneen siivoamisen kun oli ensin omia tavaroitaan hetken paiskonut. Pitäisikin pitää palaveri oliko rangastuskeino hänen mielestään ahdistava tai muuten huono.

Jos se on vaikka keittiön nurkassa missä itse touhuilet samalla kun lapsi jäähyllä, ei se mielestä eristä. Jos taas jäähyllä istutaan omassa huoneessa tai suljettujen ovien takana eteisessä, lapsi on tietenkin eristettynä. Itse en koskaan laittaisi lasta kärsimään rangaistusta esim. omaan huoneeseensa ovien taakse. Minulle on tehty niin ja muistan vieläkin sen kamalan hirvittävän paniikin ja hylkäämisentunteen, mikä siitä aiheutui.

miten hän koki kun välillä hänet oli pakko viedä omaan huoneeseen kun hän raivosi. Periaate oli että ulos sai tulla heti kun ei enää kiljunut, paiskonut tavaroita tai muksinut äitiä tai siskoa.

Yleensä hän rauhottui ja aloitti huoneen siivoamisen kun oli ensin omia tavaroitaan hetken paiskonut. Pitäisikin pitää palaveri oliko rangastuskeino hänen mielestään ahdistava tai muuten huono.

Tuo on niin yksilöllistä. Joku, kuten minä, voi ahdistua huomattavasti, toinen taas ei ole moksiskaan. Musta olis ollut kiva jos äiti olisi jälkeenpäin sanonut katuneensa tai miettineensä tekikö sittenkään oikein noissa tilanteissa. Harvoin jouduin erisyksiin omaan huoneeseen, mutt e skamala ahdistuksentunne vain on jäänyt elävästi mieleeni.

Miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua. Mutta siitä huolimatta joskus tilanne on vain katkaistava, jos muu ei auta.



Olen huomannut, että miettimispenkki ei aiheuta yhtä suuria intohimoja kuin jäähypenkki, vaikka kyseessä on täsmälleen sama asia.

Meillä taitaa sitten kasvaa yksi tuleva mielenterveysongelmainen kun on käytetty jäähypenkkiä ihan pienestä pitäen. Ei uhmaikäiselle mitään voi järjellä selittää ja sylissä pidettäessä raivostuu entistä enemmän! Meillä lapsi istuu jäähyllä sen kaksi minuuttia niin että rauhoittuu hiukan ja sitten koitetaan ratkoa ongelmaa uudestaan.



Nyt alkaa kyllä uhma jo helpottaa ja järki päässä kasvaa niin ettei ole pitkään aikaan jäähyjä tarvittu. Normaalista kiukusta kyllä selviää muillakin keinoin, mutta jäähy minusta toimii silloin kun meno on ihan hurjaa.

mun mielestä on täysin älytöntä käyttää sitä jäähyä pienellä lapsella, joka ei vielä tajua syyn ja seurauksen eroa. Siis jos joku 3-vuotias muksaisee toista pihalla, ja joku mamma eristää lapsen jäähypaikalle puolen tunnin kuluttua sisällä, niin pieleen menee ja lahjakkaasti.

Tämähän ei ole se tapa miten jäähypenkkiä käytetään. Alle kolmivuotias, puoli tuntia aikaa välissä. Jos vertaillaan, niin pitäisi pysytellä kuitenkin kohtuudessa, eikä vetää esimerkkiä niin yli ettei ole mitään tekemistä itse asian kanssa. En itse ole vahvasti puolesta enkä vastaan, minua ei ole myöskään lapsena istutettu jäähyllä. Mielenkiinnosta kuulisin onko Sinkkosen ratkaisu keskustelu, vai mikä?

mun mielestä on täysin älytöntä käyttää sitä jäähyä pienellä lapsella, joka ei vielä tajua syyn ja seurauksen eroa. Siis jos joku 3-vuotias muksaisee toista pihalla, ja joku mamma eristää lapsen jäähypaikalle puolen tunnin kuluttua sisällä, niin pieleen menee ja lahjakkaasti. Ja sama juttu jos joku yrittää komentaa uhmaa raivoavaa. Toinen valtavassa tunnemyrskyssä ja siinä sitten äiti yrittää vieressä komentaa, että hiljaa nyt. Ei taatusti onnistu. Pitää ensi saada se tunne purettua. Siihen tosiaan saattaa joillain lapsilla auttaa se, että rauhoittuu yksin. AIka harvalla siihen on kykyä, pitäisi saada uhmattua just vanhempaansa.

kyllä meillä ainakin jäähyä (ts. nurkkaa) käytetään juuri siihen rauhoittumiseen. Lapsi viedään sinne juuri siksi, että esim sisarus saa leikkiä rauhassa, jos toinen on koko ajan kiusaamassa. Pitäisikö sitten lapsen antaa riehua mielensä mukaan kunnes rauhoittuu vai pitääkö kenties ottaa syliin?

Ja tuo esimerkkisi pihalla muksaisemisesta on juuri tuon jäähysysteemin vastaista. Jäähyn ideahan on juuri se, että se rangaistus annetaan heti kun siihen on tarvetta. Jos joku on sitä noin käyttänyt, se on tietysti väärin, mutta ei koko jäähy yhden esimerkin takia ole turha.

vuotiaat, joten jäähypenkkijuttu ei ole enää edes aktuelli asia. Silloin kun he olivat pienempiä ja kävivät läpi ihan järkyttävää uhmaa, heidän oli pakko antaa rauhoittua itsekseen, sillä uhmakohtaukset olivat rajuja ja väkivaltaisia eikä mikään puhe tai toiminta auttanut. Kumpikin raivostui vain enemmän jos heihin meni koskemaan ja tuli käytännössä silmille.



Omassa huoneessa rauhoittuminen oli siis nopein konsti saada heidät tokenemaan, mutta en ole koskaan sulkenut pientä uhmaikäistä oven taa. Olen vain sanonut, ettei kynnyksen yli tulla ennen kuin ovat rauhoittuneet sen verran että pystytään juttelemaan. Sitä kynnystä kunnioittivat kyllä.



numero 11

mun mielestä on täysin älytöntä käyttää sitä jäähyä pienellä lapsella, joka ei vielä tajua syyn ja seurauksen eroa. Siis jos joku 3-vuotias muksaisee toista pihalla, ja joku mamma eristää lapsen jäähypaikalle puolen tunnin kuluttua sisällä, niin pieleen menee ja lahjakkaasti.

Tämähän ei ole se tapa miten jäähypenkkiä käytetään. Alle kolmivuotias, puoli tuntia aikaa välissä. Jos vertaillaan, niin pitäisi pysytellä kuitenkin kohtuudessa, eikä vetää esimerkkiä niin yli ettei ole mitään tekemistä itse asian kanssa.

No tällaisia keskusteluavauksia on mun mielestä täällä vähän päästä. Samaa mieltä, että epäreilu vertailu, mutta väki tuntuu käyttävän jäähyä juuri noin.

Mitä eristämistä on se, että 3-vuotias istuu pahanteon jälkeen 2 minuuttia hiljaa keittiön tuolilla miettimässä, ja sen jälkeen keskustellaan asiasta rauhallisesti lapsen tasolla silmiin katsoen?



t. ammattikasvattaja