Onko teillä koko ajan tällaista?

Vai eikö mies suostu tekemään pikkukakkosta? Kuulostaa siltä, että toisen iso perhe käy kateeksi.

Edesvastuuton "äiti" joka vain lataa uutta lasta maailmaan, eikä piittaa edellisistä.

ketä tahansa jolla on päässään edes yksikin ehjä aivorusina.



Miettisit sinäkin joskus asioita lapsen kannalta, etkä vain omaa napaasi. Jos pystyt ja aivokapasiteetti sallii.

Hei,



Ikäväksesi olet saanut aivan järkkyjä vastauksia. Anna mennä toisesta korvasta ulos nuo lapsiluku yms. ääliökommentit.



Tottakai 5n lapsen perheessä on enemmän meteliä ja enemmän tilaisuuksia nahinointiin. En siis syyllistyisi siitä, että lapset tappelee. Kuuluu myös sisarusten välisiin suhteisiin.



En tunne perhettäsi ja tapojasi, mutta yleisesti oman kokemuksen myötä olen oppinut, että mitä vähemmän rangaistuksia (kyllä, juuri niin!), sitä paremmin ja rauhallisemmin sujuu lasten kanssa.



Esim. meillä ei ikinä joudu varsinaiselle jäähylle. Jos menee täysin mahdottomaksi, niin poistan lapsen tilanteesta ja yhdessä vanhemman kanssa mennään vaikka sohvalle rauhoittumaan.



Eli emme harrasta rangaistuksia. En vain usko niihin.

Jos haluat oppia, miten se on mahdollista, niin tutustu vaikka "pehmeämpään" lastenkasvatusfilosofisiin kirjoihin. Esim. Alfie Kohnin 'Unconditional Parenting' tai hauskaan 'Joutilas vanhemmuus' -kirjaan. Tai "How to talk to kids.."



MInä riitelin lapsena todella kovaa siskoni kanssa. Lyötiin paljon yms. Eikä meillä vanhemmat näyttänyt sellaista esimerkkiä.



Näkisin sen jälkeenpäin, että se johtui enemmänkin vanhempieni tietystä kyvyttömyydestä kohdata lapsi aidosti, kuunnella lasta. Meitä lapsena kasvatettiin koko ajan, ja se toi ankean ilmapiirin usein, joka varmaan sitten purkautui riitelemällä sisarusten kanssa.



Eli, jos uskallat, niin kokeile täysin toista lähestymistapaa. Lopeta rankaiseminen, jäähyt, uhkailu, lopeta myös anteeksipyytämisen vaatiminen jne. Sen sijaan yritä kuunnella lasta. Lapsi oppii parhaiten aikuisten esimerkistä.



Meillä lapset pyytää anteeksi oma-aloitteisesti. En ikinä vaadi sitä heiltä, joskus olen saattanut kehottaa.



Kuulostaako hurjalta?

...ja olen aina pitänyt sitä aivan normaalina. Kolme alle viisivuotiasta poikaa ja rakastavat toisiaan ja ovat toistensa parhaita kavereita ja reiluja toisilleen, mutta vähän väliin ovat myös toistensa kimpussa ja testaavat valtasuhteitaan.



Kaikkeen on puututtu, eikä väkivaltaa käytetä kasvatuskeinona eikä muutenkaan. Vanhemmille tämä on välillä raskasta, puuduttavaa ja turhauttavaa (en tiennyt että lapset voivat välillä tapella/kinata niin paljon ja niin pienistä asioista, välillä esim. riita tulee vesilätäköstä, lumesta siis kenen se on vaikka vettä tai lunta on riittämiin...), mutta aina olen ajatellut että epänormaalimpaa olisi jos eivät koskaan nahistelisi.



Joskus tuntuu kuin olohuoneemme pursuilisi testosteronia, mutta uskon, että kuumemmilla temperamenteilla varustetut tytötkin saavat tappelua aikaan. (Joskus tosin tulen ajatelleeksi, että olisipa meillä kolme kiiltokuvia vaihtelevaa rauhallista kilttiä tyttöä... taitaa olla vain epäluonnollinen haavekuva.... enkä oikeastaan vaihtaisi ihania pojankoltiaisiani koskaan kehenkään!)



Rumia vastauksia AP:lle jonka tilanne kuulosti ihan normaalilta.

toivottavsti sulla ei ole lapsia,koska et tunnu mitää mistää tajuavan Syyllistää osaat. Miehes on varmaan ylpee susta.

Ja miksi kaikki 1-2 lapsen vanhemmat luulevat olevansa täydellisiä kasvattajia?

Ap:lle voimia arkeen!

-Viiden äiti

niin nyt rukoilisin jumalalta suurta rakkauden ja armon valoa näitä haukkujia kohtaan. Itselleni tuli todella surullinen kuva ko. ihmisistä.



Ap:lle kovasti tsemppiä ja voimia.

Onko ap susta sitten jokin älyn ruuumiillistuma?

on huolissaan lastensa hyvinvoinnista.

Sinä sen sijaan vaikutat aikamoisen säälittävältä tapaukselta.

Negatiivisen kommentit taitavat olla kaikki jonkun 1 lapsen besserwisseräidin kirjoittamia...



Ap, tuo on aivan normaalia.

Lapset nahistelevat, se kuuluu kasvuun ja omien rajojen hakemiseen. Samaa tapahtuu myös päiväkodissa ja koulussa, jopa näiden ainokaisten lasten kohdalla, jotka on kasvatettu täydellisesti.

välillä pojat 7½ ja 3½ tappelevat ja nahistelevat keskenään ja toinen lyö toista ja toinen toista. Pienemmällä oli pienempänä tapana purra kun ei muuten pärjännyt, mutta onneksi tämä mennyt ohi. Ja vauva 8kk saa valitettavasti myös tältä keskimmäiseltä "vanhigossa kyytiä". Työssäni päiväkodissa kyllä näen nämä perheen ainoat lapset kun ovat kotona saaneet kaiken eikä ole tarvinnut jakaa, niin hupsista ryhmässä tuleekin ongelmia ja ovat yleensä heti tappelemassa. Ja siis jollakulla tosi törkeitä vastauksia sulle ap, älä välitä.