Onko teillä koko ajan tällaista?

Meillä ollaan aika sopuisasti ja rauhallisesti. Ei purra, ei potkita, ei läpsitä.

Juuri parhaillaan tuossa 4v ja 2v hakkaavat toisiaan. Sit minuutin päästä ovat parhaat ystävät, ja kahden minuutin päästä "repivät toistensa hiuksia". Sitä se on...näköjään...

ainoastaan vauva puree hakiessaan huomiota...



Sanallista nahistelua ja pikkukahinoita lapsilla kyllä muuten on vähän väliä.

Vauvaan ei ole isommat käyneet käsiksi koskaan, eikä muutenkaan pienempiä käsitellä kovakouraisesti.



Tosin pojat 5v ja 7v kyllä painivat ja könyävät harva se päivä, niin, että siinä saa kumpikin osumia, joskus pikkusisaruskin änkeää väliin, ja voi saada jonkun vahinko osuman, mutta muuten ei.



Teillä on vissiin vilkkaita poikia?

taapero kyllä saattaa käydä puraisemassa isompia jos hakee huomiota, eikä sitä saa..

Ja sanallisesti kyllä lapset riitelevät ihan päivittäin..

Mutta joskus. Vauvaa ei tosin meillä kumpikaan isompi lapsi kohtele (tahallaan) väkivaltaisesti, mutta ekaluokkalainen ja tarhalainen voivat kyllä töniä toisiaan, ja tarhalainen purra/vetää hiuksista ekaluokkalaista, kaikista kielloista huolimatta... Mutta ei tosiaan koko ajan ole tuollaista, vaan monesti leikkivät myös ihan rauhassa keskenään. En tiedä riippuuko sukupuolesta, meillä ekaluokkalainen on tyttö, tarhalainen on poika ja vauva taas tyttö.

Ja auta kun tulee eskarilainen kotiin ni alkaa sellanen suunpieksäntä ettei mitään rajaa...

ja vanhemmat ei ollu ikinä väkivaltaisia (ei ruumiillista kuritusta tms.). Sisaruksilla ei vaan luonteet natsanneet. Aikuisina olemme kaikki kuitenkin olleet ihan rauhallisia ja mallikelpoisia kansalaisia, pahimmat mukiloijat, eli minä ja veljeni olemme vieläpä pasifisteja :) (Tosin tappelu loppui vasta kun en enää pärjännyt pikkuveljelle, olin silloin 15-16, hän 13-14...)

vanhemman kanssa? Onko tarpeeksi selkeät rajat? Tarpeeksi tekemistä? Tarpeeksi myös omia kavereita jokaisella, siis varsinkin eskarilaisella ja koululaisella?



Meillä menee eskarilaisella ja koululaisella tappeluksi, kun ovat väsyneitä, nälkäisiä tai liikaa vain keskenään.

Jäähypenkki on käytössä.



Luultavasti etenkin taaperon vihaisuus/mustasukkaisuus vauvaa kohtaan on sitä, ettei saa tarpeeksi huomiota vanhemmilta. Mutta hei, siis viisi lasta ja kodinhoito. En tiedä kuka supervanhempi ehtisi vielä olla kunkin lapsen kanssa kahden kesken joka päivä.



Tuolla kiukkuisella koululaisella ei ole oikein muita kavereita kuin pienempi sisko, se eskarilainen. Koululainen kun on lievästi erityislapsi, niin ei se niitä kavereita oikein saa.

AP

on kielletty. Ja siitä pidetään tiukasti kiinni.

Tuossa



Minusta tuon olisi pitänyt loppua jo siihen, että "taapero heittää vauvaa kirjalla päähn.". Olisin ottanut taaperoa heti siitä kädestä kiinni, jolla heitti kirjan, katsonut tiukasti silmiin ja torunut. Taaperon olisi myös pitänyt pyytää anteeksi välittömästi (esim. paijaamalla).

En käsitä, kuinka ap antoi ketjun jatkua noinkin pitkään?

Jäähypenkki on käytössä.

Luultavasti etenkin taaperon vihaisuus/mustasukkaisuus vauvaa kohtaan on sitä, ettei saa tarpeeksi huomiota vanhemmilta. Mutta hei, siis viisi lasta ja kodinhoito. En tiedä kuka supervanhempi ehtisi vielä olla kunkin lapsen kanssa kahden kesken joka päivä.

Tuolla kiukkuisella koululaisella ei ole oikein muita kavereita kuin pienempi sisko, se eskarilainen. Koululainen kun on lievästi erityislapsi, niin ei se niitä kavereita oikein saa.

AP

kyllä se aikaa myöten rauhoittuu. itselläni on kaksi poikaa 1v2kk ikäerolla ja voi sitä tönismisen,painimisen,lällättelyn ym määrää välillä... Eli tsemppiä kovasti ja muista olla määrätietoinen siinä, että toisia ei saa satuttaa ja siitä tulee sanktioita.

Välillä iltaisin kun 5-v ja 1.5 v riehuvat ja juoksevat voi sattua vahinkoja, että pienempi kaatuu. Mutta ei tarkoituksella kumpikaan pure, töni tms

Siis haloo, jos esikoinen on jo erityislapsi, pitää väkisin vääntää mukelo per vuosi lisää viisi putkeen.

Lapset 3,5 ja 7 ja nujakoivat ihan koko ajan keskenään. Nuorempi on varsinainen villikissa, kynnet ojossa raapimassa heti, jos suuttuu isoveljelle. Isoveli on kylmähermoinen, mutta jos riittävästi häntä ärsytetään, lyö tai potkaisee pienempää (tai nipistää). Sitten se villikissa iskee uudelleen. Onneksi päivät ei ihan aina ole tuollaisia, mutta kyllä sitä riitaa on jatkuvasti.



Ja meillä ei väkivaltaa sallita missään määrin vaan aina yritetään selittää, että lyödä ei saa.

Pojat, 4 ja 6, tappelevat ja panivat ja leikkpaini muuttuu tappeluksi. Esikoistyttö, 9, vaatii omaa rauhaa veljiltä ja saattaa nappaista veljiä. Veljet liittoutuvat ja häiriköivät siskoa. Enimmäkseen lapset ovat sovussa.

vaan esimerkkejä yhden päivän ajalta eri tilanteista.



Kun taapero heitti vauvaa kirjalla, taapero meni ensin jäähylle rauhoittumaan, tuli sitten pyytämään anteeksi ja kuuntelemaan torumista.



Esikoinen ei ole erityislapsi, vaan toiseksi vanhin on. Lapsilla on myös hyvin ikäeroa, vanhin on nyt kymmenen ja nuorin kymmenen viikkoa - eli ei ole tehty lasta per vuosi. :)



AP

Jäähypenkki on käytössä.

Luultavasti etenkin taaperon vihaisuus/mustasukkaisuus vauvaa kohtaan on sitä, ettei saa tarpeeksi huomiota vanhemmilta. Mutta hei, siis viisi lasta ja kodinhoito. En tiedä kuka supervanhempi ehtisi vielä olla kunkin lapsen kanssa kahden kesken joka päivä.

AP

Sen takia meillä on "vain" kaksi lasta, koska haluan että minulla riittää aikaa jokaiselle.

Esikoinen on 9 ja kuopus täyttää 5. Nyt olemme alkaneet harkita, että joskos se kolmas vielä.

en ymmärrä miksi niitä muksuja pitää pukata liukuhihnalta ja sitten ihmetellä kun ei aika ja voimat riitä. Ei kai kenelläkään tuossa tilanteessa riitäkään.

Sama pätee ihmisiin jotka keräilevät muka rakkaudesta elukoita kaikki nurkat täyteen, jotka sitten ilman lenkitystä muhivat omissa ulosteissaan.

GGGGGRRRRRR..pistää niin ärsyttään!!

että toiseksi vanhin on erityislapsi, jolla ei ole edes ystäviä.



Ja silti on pitänyt vääntää vielä se viideskin.



Edesvastuutonta "vanhemmuutta"!

että KAIKKIIN näihin tilanteisiin puututaan meillä. Emme me vanhemmat vain istu ja katsele että jaahas, kukas nyt muksii ja ketä.



Mutta sehän tässä ahdistaakin, että sama meno jatkuu koko ajan, vaikka me EMME ANNA sen jatkua emmekä missään tapauksessa toisen satuttamista hyväksy.

AP