Onko teillä koko ajan tällaista?
Taapero heittää vauvaa kirjalla päähän.
Eskarilainen potkaisee taaperoa.
Taapero puree eskarilaista.
Eskarilainen lyö koululaista.
Koululainen antaa eskarilaiselle luunapin.
Me vanhemmat emme töni, lyö, läpsi tai anna luunappeja. Me sanomme koko ajan, ettei toista saa satuttaa. Pistämme pyytämään anteeksi, uudestaan ja uudestaan. Ja sama meno vain jatkuu.
Onko tämä tällaista kaikilla???
Kommentit (90)
Ihan yksinkertaisesti.
Kuten ihan itse totesit, lapsille ei riitä aikaa ja siksi he kerjäävät huomiota. Ja teillä selvästikin tuo on se keino saada vanhemmalta huomiota.
Lapset iältään 5 ja 8. Fyysisesti eivät käy toisiinsa käsiksi, mutta sellaista pientä kiusantekoa, kuten lelujen piilottamista, kielen näyttämistä, lällättelyä jne on kyllä usein. Ihan pyllystä välillä koko perhe-elämä, erityisesti illat.
Meillä tyttö 6v ja poika melkein 4v. Eskarilainen ei ole kovin väkivaltainen, mutta osoittaa mieltään lasten välisissä riidoissa esim. hajottamalla veljensä legolinnoja. Veli puree, lyö, potkii... jäähylle lähtee välittömästi joka ikinen kerta. En vaan voi asialle mitään. Kielletään tosi tiukasti aina. Useimmiten poika kuin aurinko. Sanoisin, että ei sille vaan mitään voi muuta kuin kieltää ja pistää jäähylle. Ymmärrän AP:tä hyvin.
eli eihän niitä lapsia nyt poiskaan voi taikoa, eli kun tuossa tilanteessa olette niin sille ei minkään mahda.
jos ei tilanne ajan myötä rauhoitu niin ota ihmeessä neuvolassa puheeksi. He varmasti osaavat auttaa ja opastaa miten toimia.
niin ja vastaus alkuperäiseen kysymykseesi, ei tuo kyllä kovin mukavalta ja normaalislta kodilta kuulosta. Ei kai siellä kenelläkään ole kiva olla, jos koko ajan jossain tapellaan.
Olisitko itse halunnut viettää lapsuutesi tuollaisessa paikassa, että sinua muksitaan tai joudut vierestä seuraamaan kun sisarusta muilutetaan?
Sillä olen tarkkaan mitoittanut lapsilukuni ja ikäerot omien resurssien mukaan.
Lastenteossa SAA käyttää myös aivoja.
Tai meneekö sittenkin siinä kohdassa ohi aiheen? En minäkään tule sanomaan, että älkää te yksi- tai kaksilapsiset viitsikö edes aloittaa, kun ei teillä oikeasti ole lapsia ollenkaan.
AP
että lapsimäärän takia resurssinne ovat rajalliset ja että se on syy mm. siihen, että erityislapsesta ei ehditä huolehtimaan kunnolla.
Tai meneekö sittenkin siinä kohdassa ohi aiheen? En minäkään tule sanomaan, että älkää te yksi- tai kaksilapsiset viitsikö edes aloittaa, kun ei teillä oikeasti ole lapsia ollenkaan.
AP
mutta sanoinkin mieleipiteeni niille jotka harkitsee keräilevänsä vauvoja ku ne on niin lutusia ja ihania.
Ja olet oikeassa, meillä yksi tai kaksi lapsisilla ei ole tuollaisia ongelmia..mistäköhän se vois johtua..hmm?
t.22
ja että se on syy mm. siihen, että erityislapsesta ei ehditä huolehtimaan kunnolla.
Meillä on kolme vauhdikasta poikaa (joo, rauhalliset tytötkin olisivat olleet tervetulleita, mutta niitäpä en saanut!). Kaikki on kasvatettu johdonmukaisesti, ilman väkivaltaa, jäähypenkki ahkerassa käytössä. Kaikki saavat omaa aikaa, kaikilla on vahvuutensa. Silti etenkin nuorimmayt eli 6- ja 9-vuotiaat tappelevat koko ajan ja muutenkin, vahingossa sekä tahallaan, satuttavat kaikki toisaan usein. Asioihin puututaan aina heti, vaikka se onkin tosi väsyttävää. Ei tässä ole mistään resursseista kyse saati lapsiluvusta tai jaksamisesta, vaan tämä on vaan hyvin rasittavaa. Tuntuu, että nuo tappelevat aina eikä loppua näy. Kaikki lapset eivät ole näin meneviä, eivät niin mustasukkaisia jne. Jos mull ejoku ehdottaisi vielä jotain perheneuvolaa (kun en itsekään näköjään osaa lapsiani hoitaa), niin hohhoijaa. Eipä taida kaikilla olla ymmärrystä siihen, että lapset vaan ovat erilaisia!
Voimia ap:lle! Meillä ainakin on just tuollaista ja yleensä vielä paaljon rankempaa!
että taapero mätkii vauvaa, koska ei saa huomiota.
Jos sinulla olisi vähemmän lapsia, ehtisit paneutua myös koululaisen kaverikuvioihin, vai mitä?
Mutta hei, siis viisi lasta ja kodinhoito. En tiedä kuka supervanhempi ehtisi vielä olla kunkin lapsen kanssa kahden kesken joka päivä.
Sisaruksilta saa huomiota myös ja seuraa löytyy aina. Miksi minä olisin juri "SE" juttu lapsilleni? Eivät tosin juuri mätki toisiaan ja ikäerojakin löytyy, pienin ero 1.5v ja suurin 7v.
Tai meneekö sittenkin siinä kohdassa ohi aiheen? En minäkään tule sanomaan, että älkää te yksi- tai kaksilapsiset viitsikö edes aloittaa, kun ei teillä oikeasti ole lapsia ollenkaan.
AP
mutta sanoinkin mieleipiteeni niille jotka harkitsee keräilevänsä vauvoja ku ne on niin lutusia ja ihania.
Ja olet oikeassa, meillä yksi tai kaksi lapsisilla ei ole tuollaisia ongelmia..mistäköhän se vois johtua..hmm?
t.22
kärsisi ap:n perheen kaltaisista ongelmista. Kuka nahistelee ainoan lapsen kanssa kotona??? En ota kantaa kenenkään lapsilukumäärään, mutta ap:lle tueksi totean, että useampilapsisissa perheissä elämä on helposti tuollaista. Ei auta mikään muu kuin pitää säännöistä kiinni ja antaa ajan hoitaa loput. Pitkä pinna kannattaa kasvattaa. Mitään ihmekonstia tilanteen korjaamiseksi tuskin on.
Itse olen nelilapsisen perheen esikoinen ja itselläni vain kolme lasta eikä ikinä antaisi yhtään sisarustaan tai lastaan pois. Surettaa juuri yhden ystävän puolesta, jolla oli kaksi lasta ja toinen menehtyi sairauteen. Olen varma, että useampi lapsi tuossakin perheessä olisi nyt pelkkä onni.
Jos mull ejoku ehdottaisi vielä jotain perheneuvolaa (kun en itsekään näköjään osaa lapsiani hoitaa), niin hohhoijaa. Eipä taida kaikilla olla ymmärrystä siihen, että lapset vaan ovat erilaisia!
Kyse ei ole siitä osaatko hoitaa vai et vaan siitä tarvitsestko apua.
niin ja täsähän ei ole kyse lapsien erilaisuuden ymmärtämisestä. Fyysistä vakivaltaa ei tarvitse kenenkään sitää, eikä sitä voi laittaa erilaisuuden piikkiin "Pekka nyt on vähän erilainen ja tykkää purra, potkia ja lyödä. Ymmärtäkää Pekkaa"
että hänestä huolehditaan siinä missä muistakin ja lisäksi vielä hänen erityistarpeensa huomioiden. Nyt ei ollut kyse mistään vakavasta kehitysvammasta tms. vaan LIEVISTÄ erityisvaikeuksista esim. puheenkehityksen ja motoriikan suhteen. Ne eivät aiheuta arkeen mitään suurempia haasteita - en ole missään näin väittänytkään - vaan vaikuttavat vain siihen, ettei tämän lapsen ole helppoa saada kavereita. Alakouluikäiset ovat vielä toisiaan kohtaan usein melko säälimättömiä, ja jos joku on vähän "outo", hän helposti jää ulkopuolelle.
Hoitamattomuus oli ihan yksinomaan omaa tulkintaasi.
Tässä kohdassa kiitän niitä, jotka ovat vastanneet itse aiheeseen. Viestinne ovat kannustavia ja rohkaisevia.
AP
Ja käyttää siihen aikaasi.
Et siis huolehdi lapsen sosiaalistumisesta ja sosiaalisesta kehittymisestä.
6 kk vauvaa. Ainoastaan sanoo joskus, että "ärsyttää, kun vauva itkee". Eikä vauva itke paljon.