LA marraskuu 2011?

Valtakunnassa kaikki hyvin. Kaveri oli sen verran vikkelä, et sydänäänien kuuntelu oli haasteellista. Downin riski seulonnassa oli 1:40'000 ja niihin kahteen muuhun 1:100'000. Niskapoimun paksuus oli 0,8 ja pää-perämitaks tuli 57.6mm. Pituus vastasi siis viikkoja (heitti vaan päivällä). Eli menkkojen mukaan laskettuna olis 18.11 ja ultran perusteella 19.11.



Ja vatsan näkymisestä vielä. Itsellä on kyllä sen verran maha kasvanut, että vaikeaa sitä on peitellä. Tosin on tässä tullut herkuteltuakin, että osa on varmasti sen seurausta.



Mutta tuossa kuva mahan asukista :) http://aijaa.com/v.php?i=003828009485.jpg

Voi että harmittaa tuollainen että miten ihmiset ottaa ilo uutisen vastaan! :/ Ja etenkin kun näkevät että se on teille iso ja ihana asia!

Olen itse ollut nyt vähän herkillä ja jotenkin minusta nyt on viikon ajan tuntunut että ei ketään edes kiinnosta tämä vauva juttu. Kun tajusin että anoppi ei edes kuulumisia kysele (ja ajateltiin että hän olisi eniten innoissaan tästä) ja sitten kerroin minun vanhalle kaverilleni tästä lauantaina ja odotin oikeasti ilon kyyneliä häneltä niin hän vaan tuumas että ai, no onnea sitten! Ja tosiaan nytten kun näin minun omaa äitiäni äitienpäivänä mummullani niin hän järkkäs taas kauhean kohtauksen siellä, kun menin sanomaan että jännä nähdä minun enoni isänä joka halailee omia lapsiaa koska meidän suvussa ei ole koskaan halailtu niin siitähän se äiti repi peli housut ja huusi että tee itse sitten paremmin kun olet niin hyvä ihminen jne.. Ja lähti ovet paukkuen sieltä pois kun nuorin siskoni jäi itkemään ovelle.. Vaikka en tosiaankaan tarkoittanut sitä millään pahalla, saatika sitten arvostelemalla ketään. Äitini kanssa minulla on todella huonot välit koska hän jätti meidät lapset eikä halunnut myöntää kenellekkään että hänellä on lapsia (lähti elämään nuoruuttaan, ja liikkuu minun ikäisten poikien kanssa).. Ja nyt kun hän on pienempien sisarusteni kanssa välillä tekemisissä niin hän saa heidät aina pahalle mielelle kun hän kertoo jotain mies juttujaan taikka sitä kuinka paha hänellä on olla taikka haukkuu meidän isiä tai jotain muuta mikä ei ole lasten korvillle sopivaa. Ja nyt ahistaa sekin kun hän kerkesi puhua minulle synnytyksestä ja nyt minulla on sellainen kuva siitä että se on yhtä helvettiä ja ihminen on kuoleman porteilla siinä tilanteessa jne.. Mutta onneksi minun hyvä ystäväni on synnyttänyt kaksi lasta ja hän on minulle kertonu todella yksityiskohtaisesti mitä se on hänen kohdallaan ollut ja toivon että minäkin osaa ajatella sen niin positiivisesti kuin hän. Hän on sitä mieltä että se on ihana asia kun saa vauvan sen kivun ja tuskan jälkeen ja se kaikki on sen arvoista, ja tosiaan kun se kipu ja tuska ei kestä mahottomia aikoja vaan sekin loppuu aikanaan ja tosiaan siitä on niin moni nainen selvinnyt! :)

Hirvittävä valitus romaani tästä nyt tuli mutta oli helpottavaa kirjottaa tästä jonnekkin! :) Ja toivon mukaan minun mielialani alkaa kohta nousemaan! :)



Ompa yksilöllistä tuo mahan kasvu! Odotan innolla omaa vuoroani! :) On minulla nytten jo sellainen pikku pömppö mutta en osaa sanoa että onko se turvotusta vai jotain muuta.:)



Ja tuo oli kyllä ihan tosi hyvä huomio tuo että voi olla aika kiirettä ja mahdollisesti kipiä sitten synnytyksen jälkeen että ne vaatteet varmaan kannattaa hommata jo nytten valmiiksi! Ja kaikki nuo jutut mitä luettelit! :)



Terveisin Jansku ja vaavi 12+4

Harvakseltaan ehdin tänne kirjoitella, nyt kuitenkin ajattelin ehtiä muutaman sanan raapustaa.



Onnea ensiksi kaikille hyvistä ultrakuulumisista, kyllä siinä iso kivi vierähtää pois sydämeltä kun kaikki on niinkuin pitää :)

Minulla valmistuivat seerumiseulatulokset tuossa 1,5viikkoa sitten ja kirje tuli kotiin että normaali tulos. Mitään riskilukuja ei siinä sen kummemmin kerrottu.



Jotkut kyselivät vatsan kasvusta. Hyvin on yksilöllistä ja riippuu monesta tekijästä milloin vatsa alkaa näkymään.

Itselläni nyt siis kolmas raskaus menossa ja parisen viikkoa on nyt ollut jo selvä vauvamaha näkyvissä. Samanlainen maha kuin nyt minulla oli esikoista odottaessa 20+ viikoilla. Ei toivoakaan vanhoista kireistä housuista, joustavat menevät, mutta painavat ikävästi keskeltä vatsaa. Mammahousut siis käytössä.

Lisäksi olen ollut tuntevinani muutaman kerran "perhosen lepatusta" vatsassa, voisikohan se olla jo häntä itseään? Jotenkin epäilen kyllä, että ei vielä, mutta kovin tutulta kyllä tuntui.

Esikoisesta liikkeet tuntuivat vasta joskus viikolta 22 lähtien (istukka etuseinämässä) ja kuopuksesta muistaakseni viikolta 17 lähtien (istukka takana). Tällä kertaa istukka näyttäisi olevan taas takaseinämässä. No, katsellaan, kyllä niitä kohtapuoliin alkaa varmasti kunnolla tuntumaan :)



Ihanaa kevättä kaikille, kohtahan on jo melkein kesä!



Lipstikka ja Ryyni rv 14+5

Heippa pitkästä aikaa!



Tänään, VIHDOIN, pääsimme näkemään ja kuulemaan pikku Tiitiäisen ensimmäisen kerran. Kaikki oli kunnossa. Pikkuinen oli 62 mm pitkä, eli vastasi viikkoja 12+5, muutaman päivän enemmän kuin oletettiin. Laskettua aikaa ei silti siirretty. Kuvissa vauva pomppi ja potki ja huitoi ja oli oikein valloittava kulta mussukka. Niskaturvotusta hädin tuskin ollenkaan, riski olematon. Ihanaa! Olin vähän jännittänyt tätä ultraa kuitenkin, kun jouduttiin odottamaan niiiiin kauan!



Mustakin tuntuu että masu pömpöttää jo, vaikka kaikki sanookin ettei sitä vielä nää. Itse huomaan kun suihkusta tuun ;)Housut menee kuitenkin vielä ihan hyvin jalkaan... Mutta mulla onkin eka raskaus.



Ihanaa kuulla että muillakin ollut asiat hyvin, kyllä tämä tästä. Pahoinvointi on helpottanut selvästi... Ja kesäkin vielä tulee :) Voisiko asiat paremmin olla?

Janssku: Oon pahoillani sun saamasta kohtelusta!! Kukaan ei ansaitse tollasta. Vaikuttaa vähän että äidilläsi syyllisyys painaa kun noin vahvasti reagoi??



On: Eilen tuli kutsu ultraan, joka oli TÄNÄÄN!!! Ai vähän lyhyt varoitusaika? Olin kuin koomassa kun menin sinne. olin varma että oksennan kohta kun pelotti niin paljon. Kätilö oli ihan ja sano heti että "katotaan eka mikä on tilanne kun sulla on ikävä kokemus taustalla niin arvaan että haluut tiedon heti" Ja kyyneleet siinä tuli kun syke näkyi ja pieni heilutteli käsiään!! Niskaturvotusta oli 0,7 eli ei kohonnutta riskiä sen puolesta. Viikkoja oli vähän enemmän kun mä aattelin, 11+1 ja LA siirty 28.11. Nyt jos pari viikkoa kaikki menee vielä hyvin niin uskallan ehkä jo iloita? ;)



Taide 11+1

Morjens vaan! Nyt vihdoinkin täälläkin loppui ultra jännääminen, kaikki kunnossa, kovasti peukkua imeskeli omassa pikku pussissaan :). Ja ei ollut kahta, vatsa vaan niin pömpöllään, tietty kun jo kolmas tulossa. LA:kin pysyy samana. Koko päivä menikin reissussa ja ensimmäistä kertaa ostin, kaupungilla käydessä oikeat odotupöksyt itselleni. Ennen ollut sitä mieltä että kyllä pärjää vähemmälläkin, mutta nyt kun sovitin niitä tämän masun päälle niin kyllä oli mukavan tuntuiset! Ei kiristänyt mistään, ihanat.



Muillakin näköjään mielenkiintoista vastaanottoa vauva-uutisten suhteen..... Oma mummoni oli aivan innoissaan kun kuuli, mutta äitini oli kuin myrkyn niellyt, ei oikein osannut sanoa mitään eikä ole soitellut ja kysellyt ultrastakaan....ihan outoa. Kukapa tässä ylimääräistä tukea tarvitsisikaan??? Onko niin että tässä se sukupolvien kuilu alkaa näkymään...elämän valintojen erot ja arvomaailman erot äidin ja tyttären välillä, joita ei sitten helppo hyväksyä hmm...



Elviira (ei tuleva uraohjus eikä himoshoppailia vaan kolmen lapsen mutsi ;) )ja pallero 12+1

Ihania uutisia täällä! :) Meilläkin oli viikko reilu viikko sitten se ultra ja tahtoisin taas käydä katsomassa mitä vauvalle kuuluu, mutta täytynee odottaa kuun loppuun seuraavaa kertaa.:) Silloin onkin eka lääkäri käynti.



Nyt on minulla onneksi alkanut helpottaan tuo tunne että kukaan ei välitä tästä.:) Mutta on se tosi että todella odottamattomia ja jänniä reaktioita on ollut läheisillä kun olemme uutisen kertoneet. Ne olisi pitänyt saada jotenkin nauhalle! :D Ja äitini tiedän jo niin hyvin että toisaalta tuo oli arvattavissa että tässä tulee kohta jotain häsmäkkää, mutta eiköhän se tästä.:)



Minulla on ollut nytten pari päivää niiiiin kova hinku vauvanvaate ostoksille! Tahtoisin jotain käydä jo ostaan pikkuiselle.:) Kun nyt päättettiin että hankitaan ne vaatteet ja kaikki valmiiksi ettei sitten tarvi stressata niitä kun tullaan laitokselta, sitten voi keskittyä pelkästään uuteen tulokkaaseen.:)



Tänään on ollut kyllä ihana päivä! Lähdin töistä aikaisemmin kun olin sopinut kasvohoidon puolille päivin.:) Nyt ajattelin mennä ottamaan päiväunet ja sitte lähden käymään koirien kanssa isin luona! :)



Mukavaa päivää kaikille! :)



Jansku ja vaavi 12+6

Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista!



Ompas osalla ollut ikävä vastaanotto raskausuutisille :(



ON. Tänään olisi viimeistään pitänyt tulla soitto, jos sikiöseula olisi hälyyttänyt, mutta mitään ei kuulunut! Sen osalta voi siis ainakin huokaista helpotuksesta. Muutenkin mieli on on melko tyyni ja alkuraskauden pelot (ja pelko siitä, että taas jokin menee pieleen..) ovat väistyneet. Mahakin on alkanut pyöristymään ja olen joutunut kaivamaan esiin vanhat housut ajalta n. 4kg sitten. Jos vaikka viikonloppuna kävisi ihan oikeita äitiysvaatteita etsimässä :)



-Aveena, rv 14+4

Eilen oli toinen neuvola. Oli sitten harjoittelija puhelimessa töpännyt ja antanut ajan jo nyt, vaikka piti olla viikoilla 16-18. :(

Sydänäänet ei vielä kuuluneet, joten terveydenhoitajan oli tarkistettava ne ultralla.

Hieman oli kyl harmillista, että samalla viikolla oli neuvola sen np-ultran jälkeen ja nyt sitten onkin kahden kuukauden tauko. :(



Mä kävin shoppailemassa tällä viikolla äitiysvaatteita. Housut ja imetysliivit ostin uutena, mutta paitoja löytyi kivasti kirppareilta. Luulin jo, että painoa olisi tullut paljon, kun tuo maha niin paljon pullottaa, mutta muutos olikin kuukaudessa vain 300g. Heti raskauden alussa tuli kyllä se 3-4kg johtuen osittain varmaan turvotuksesta ja tupakan polton lopetuksellakin oli varmaan vaikutuksensa. Th sanoikin, et mun kohtu on kasvanut yllättävän nopeasti vanhasta muistista. Ylsi kuulemma sentin navan yläpuolelle. Vietinkin sitten illan painellen mahaa ja ihmetellen miten se niin helposti tunsi mihin asti se kohtu yltää :D



Kohdunkasvukivuja ilmeisesti riittää. Kaikki hiemankaan nopeammat nousut istuma- tai kyykkyasennosta saa aikaan tunteen, että joku iskisi sukkapuikolla nivusiin. Välillä jomottaa muuten vaan jostain kohtaa. Usein nukkumaan mennessä vatsa tekee jotain aivan omiaan. Aivan kuin kohtu tms. supistuisi kevyesti jostain kohtaa ja sitten taas rentoutuen ja sitten se supistuminen tuntuisi taas vähän kauemmaksi. Tämä ei tosin ole milläänlailla kivuliasta, vaan melkein kutittaa.



Neitoperhonen 13+0



P.S. Onko muutkin kärsineet hirveistä ilmavaivoista? :/

En ole varma, oonko jo ilmoittanut olemassaolostani tällä odotuspuolelle, mutta ellen ole niin nyt sen teen :) Eli esikoista täällä odotellaan. Viime viikolla kävimme np-ultrassa, ja siellä näkyi meidän papu, ja vastasi aika hyvin kuukautisista laskettua aikaa ja kokoa. Vähän hän siellä hypähtikin, mutta muuten taisi olla päivälevon aika kun ei jaksanut reagoida kovasti ultraajan paineluihin :) Niskaturvotus tulos oli normaali, ja veriseulassakin kävimme. Ensimmäinen neuvola ja myös neuvolalääkäri on takana, ja terkkamme vaikuttaa ihan mukavalta ja rempseältä tyypiltä.



Olemme kertoneet uutisesta yhdelle ystäväpariskunnalle, jotka "tiesivät" raskaudesta koska ystäväni oli nähnyt siitä unta! He eivät siis oikeasti tienneet suunnitelmistamme ja olivat aika yllättyneitä kun uni osui täydellisesti nappiin :) Elämä on aika ihmeellistä. Kerroimme eilen myös isälleni ja siskolleni, jotka ottivat uutiset todella hyvin vastaan. Isäni reaktiota jännitin, koska hän on useissa asioissa kovin jyrkkä ja pitää omista mielipiteistään viimeiseen asti kiinni. Nyt hän kuitenkin oli erittäin iloisen oloinen ja katseli ultrakuvia tarkkaan :) Pikkuhiljaa kerromme asiasta myös muille läheisille.



Ja jos puhutaan oireista, niin minäkin olen kärsinyt noista ihme ilmavaivoista! Yhteen väliin ajattelinkin, että ei tuolla mun mahassani taida muuta kehittyäkään ku pelkkää pierua :D mutta onneksi siellä sittenkin oli myös meidän papu :D Tsemppiä kaikille odotukseen!



- Noaky ja papu 11+4 (LA 28.11)-

Mukavia kuulumisia ultrassa muiltakin, ihanaa :)



Ja pahoittelut huonoista asenteista uutisia kerrottaessa. Itsekin odotin huonoa asennetta (en tiedä miksi, ehkä kun vitsinä heitettiin kavereille vuosi sitten ja asenne oli aivan pöyristyttävä?), mutta onneksi ihanasti kaikki ovat asian ottaneet, kuten kuuluukin.



Ilmavaivoja on ajoittain (ei enää juurikaan), selkeästi kuitenkin enemmän kuin normaalisti. Normitilassa ilmavaivoja voi sanoa olevan ehkä kerran kuussa?



Ostin taas vkl vauvalle parit pöksyt (joku kehoittu ostamaan housuja), valkosen bodyn ja iiiihanan tyttöjen 74 kokoisen takin. Jospa se olisikin tyttö niin ensi kesänä/syksynä menisi se päälle :)



Tiistaina oli neuvola-lääkäri. Sydänäänet kuului heti ja olivat tasaiset. Kohdunkaula ok. Neuvoi muuten kun kotona kuuntelen dopplerilla, että mitkä äänet ovat liikkeeitä ;) Muuten!! Sanoi, että saa kuunnella niin paljon kuin oma mielenterveys kestää. Ei ole haittaa kotidopplereista vauvalle :)



Päätä särkee ajottain ja lääkäri kehotti ottamaan kaksi panadolia kerrallaan. En tykkää yhtään näistä kivuista (ei ollenkaan kovia mutta v*ttumaisia). Viime viikolla välkkyi silmissäkin, tosin ei koskenut, ehkä migreeniä tai alhaisia verenpaineita? Minähän itse jo googlettelin aivokasvaimia yms...



Hemoglobiini tippunut 160---> 120 ja rautakuuri alkoi.



Oltiin tulevan isin ja ystävän kanssa eilen golffin alkeiskurssilla. Kärpänen purasi ja greencard täytyy mennä suorittamaan ensitilassa :)



Mukavia vointeja kaikille! Toiv omakin tökkivä aamuolo loppuu...



Aplari ja Taikku 13+6



MUOKS: PS. Seulonnan tulokset olivat jo neuvolassa näkyvillä ja Downin suhdeluku 1:100000. Muita ei näkynyt eikä lääkärikään osannut analysoida. Itseä kiinnostaisi tietää tarkasti ne tulokset ja selitykset. Voisikohan sairaalaan soittaa ja kysyä? Lääkäri nimittäin sanoi, että äitiyspoli osaa analysoida.

vieläkös tänne mukaan mahtuu?

täällä ois kolmatta lasta odottava la ois 6.11(ultran mukaan ois 4.11), 22 vuotias äiti aikasemmat lapset syntyny 06/08 ja 06/10

np.ultrassa kävin huhtikuun lopussa sitä enne oli yks neuvola, seuraavaksi oiski lääkärineukku ens viikolla.

maha täällä ei juuri oo kasvannu vähän pyöristyny kylläkin, kohta varmaan pomppaa esille nyt ois rv 15+3 jos ny oikein laskuissa olen pysyny :D



raskaus aika(ainaki tähä asti) ollu todella heleppo, pahoinvointia ei oo ollu oikeestaan lainkaan iha muutamana aamuna aivan pientä ällötystä, raskaudestaki sain tietää vasta n.rv9 jollo huvikseen testin tein ku menkkoja ei ollu kuulunu (imetyksen aikana muutenki oli niin sekasi ni en osannu odottaa olevani raskaana)

nyt sitte on ilmenny rasituksen jälkeen alamaha ja alaselkä kipuja. siinä ny jotain tietoja minusta. =)



hyvää alkavaa kesää kaikille! :)

En ihan oikeasti pysy laskuissa mukana mikä viikko mahtaa milloinkin olla menossa niin paljon on ollut tekemistä; töissä ja vapaa-ajalla kiirettä ja muuta ajateltavaa. Muistan kun esikoista odottaessa tiesin tasan tarkkaan mikä viikko ja päivä on menossa ja mitä milloinkin tapahtuu sikiön kehityksessä. Nyt vaan mennä porskuttaa ja maha kasvaa siinä sivussa. Minun mahani on jo oikeasti iso, vaikka painoa ei ole tullut juuri yhtään. Vaatekriisiäkin pukkaa kun on yhdet isohkot juhlat parin viikon kuluttua ja mikään juhlamekko ei mahdu päälle tai ainakaan näytä hyvältä kun ovat aika kapeaa mallia ja rinnatkin on turvonneet niin, että on pitänyt vaihtaa isompiin liiveihin.



Väsymys on edelleen voimakasta. Taitaa olla hemoglobiini huono edelleen, vaikka olen aloittanut raudan heti ensimmäisen neuvolan jälkeen kun Hb oli niin alakantissa. Ihmettelen vähän vaan, että mikä Hb:n tiputti kun olen ihan normaalisti syönyt kaikkea. Olisiko sitten niin, että keskenmenon ja kaavinan jälkivuodon aiheuttama hukka ei ehtinyt korjaantua? Varmaan siinä välissä ennen plussaa olisi pitänyt älytä käydä verikokeissa. Huomenna on neuvola ja siellä sitten uudet arvot selviää.



adalat 14+4 (piti ihan laskurista nyt tarkistaa)

Juuh ajattelin välillä itsestäni ilmoittaa jotain,muuten on mennyt oikein mainiosti mutta päätä särkee vähän väliä ja tuntuu että kaikki tekevät omia diagnoosejaan mun tilastani,millon mulla on raskausmyrkytys ja millon diabetes...No onneksi on reilu viikon päästä neuvola niin voin sitten kysästä siellä että onko tämä päänsärky sit ihan normaalia. Tissitki tahtoo olla yön jälkeen kipeinä..Semmosta meillä,mutta yritetään jaksaa porskuttaa eteenpäin!



Tiitu ja hattivatti 15+1

Tää pino on aika hiljainen ollu viime aikoina, lähinnä "tilannetiedotteita";) Aattelin viritellä vähän keskustelua...

Oon huomnnu että näin keskenmenon kokenena, en vieläkään haluaisi kertoa kenellekkään että olen raskaan! Viikkoja nyt 12+4 ja yritän piilotella turvonnutta kupuani parhaani mukaan, ettei kukkan huomaisi ja kysyisi. Lähinnä tää koskee työkavereita ja puoli tuttuja, lähimmät toki tietää...pelkään edelleen sitä tilannetta että pitääkin kertoa ettei mitään enää olekkaan! Se oli ihan kauheaa kun keskenmeno tuli...ehkä hirveintä oli se säälin ja kauhun katseet ihmisillä...Onko muilla km kokeneilla samanlaisia fiiliksiä?



Sit oon huomannu, et välillä kun ajattelen tätä tulevaa lasta niin mietin et mitenköhän mä pärjään kahden kanssa...ja niinkin hassuja ajattelen että "miten kestän esikoisen mahdollisen vihan pikkusisarusta kohtaan" jos se pettyy äitiin kauheesti kun joku käärö syrjäytti sen...että äiti ikäänkuin hylkäsi...toki tajuan että itseasiassa sisarusten syntymä on esikoiselle lahja tulevaisuudessa koska sisarrakkautta vahvempaa sidettä ei olekaan muuta kun vanhemman ja lapsen välillä...mutta silti hassuja pelkoja. Jakaako kukaan?



Taide 12+6 (?)



Ps. en osaa sanoa tätä myöskään vielä miksikään, ikään kuin sitä ei olisi...Tääkin näitä "jos jotain ei ole, sitä ei voi menettää" juttuja!

Neitoperhonen: Mulla on kans. (syynä saattaa olla tosin myös Vi-Siblin, mitä olen koittanut (surkein tuloksin..) käyttää ummetuksen hoitoon.) Mutta joo, ilmavaivoja on selkeästi enemmän :/



Taide: Mulla aika sama tuon kertomisen kanssa, ei kuitenkaan ihan noin voimakkaasti kun sulla. En esim. ole mahan alkua mitenkään koittanut peitellä, pukeudun vaan ihan normisti. Mulla tosin kohdun ulkoisesta raskaudesta ei tiedä kukaan muu kuin äiti ja muutama silloinen työkaveri, ketkä olivat töissä paikalla todistamassa kun ambulanssi vei sairaalaan, joten en ole juurikaan noita kauhun ja säälin katseita joutunut kokemaan.



Ja vieläkään en oikein osaa ajatella tulevaisuuteen, ja "nähdä" vauvaa olevan olemassa. Ja kokoajan myös epäilyttää, onko tuolla kasvavassa mahassa edes kukaan kotona.. Ensimmäsessä raskaudessa oli ihan alussa jo sellainen olo, että tästä tulee vauva, vaikka en antanutkaan itselleni lupaa ajatella niin pitkälle kun oli tunne, että jokin menee vielä pieleen. Ja niinhän se sitten meni.



No, onneksi vähän päälle viikon päästä on taas neuvola, niin pääsee kuuntelemaan, lyökö pieni sydän vielä..



-Aveena, rv 16+0

Neitoperhonen; ilma-alaa pilaan minäkin ihan urakalla. Tosin syön kyllä paljon ruisleipää ja toisaalta reilusti kasviksia ja vihanneksia, jotta Hb nousisi ja toisaalta vatsa toimisi. Sen olen myös huomannut, että normaalia nopeammin tulee syödessä täysi olo ja tuntuu, että ruoan sulatus on hidastunut.



Taide jutteli keskenmenon vaikutuksesta suhtautumisessa uuteen raskauteen. Itse en ole peitellyt mahaa mitenkään np-ultran jälkeen. Ennen sitä oli pelko persiissä jatkuvasti, mutta tuo ultra oli minulle ihan selkeä käännekohta. Tosin kaikki läheiset saivat kuulla alkaneesta raskaudesta aika pian plussan jälkeen ja töissäkin kerroin varhaisessa vaiheessa. Töissä oli vähän pakkokin kertoa, jotta saan kiertää tiettyjä tarttuvia tauteja sairastavat potilaat kaukaa. Silloin kun keskenmeno tuli, minusta oli oikeastaan hyvä, että läheiseni tiesivät raskaudesta ja silloinkin olin töissä kertonut ja kerroin myös keskenmenosta sairaslomatodistusta tuodessani niille, jotka silloin sattuivat töissä olemaan ja sanoin, että saa kertoa eteenpäin. Näin vältyin tahattomilta möläytyksiltä ja hyvää tarkoittavilta raskaudenkulku -kyselyiltä. Eikä minun tarvinnut selitellä apeaa olemustani yhtään mitenkään. Nyt tällä kertaa tosiaan olen nauttinut tästä vatsan kasvamisesta ja kaikesta ja luotan siihen, että meille tulee vauva. Olen jopa katsellut vaunuja netista yms.



Ja Taide, nuo mietinnät esikoisen suhtautumisesta, pärjäämisestä ja rakkauden riittämisestä yms. ovat ihan normaaleja. Itsekin niitä mietin silloin kun toista lastani odotin. Plussan jälkeen tuli lähinnä kauhu "mitä olen mennyt tekemään?", mutta hyvin kaikki sujui. Kolmannen kohdalla tiesin jo, että rakkauden määrä lisääntyy jokaisen lapsen myötä ja sitä riittää kaikille. Äidillä on iso sydän ja syli, johon jokainen mahtuu. Nyt neljännen kohdalla mietin lähinnä käytännön asioita esim. eskarikuljetuksia yms. arkista.



adalat 15+2

Minäkin olen huomannut että ruuansulatus on hidastunut ihan älyttömästi! Ja illalla maha on jonkin verran turvoksissa ja sillon pierettää ihan kauheena.:D



Itellä on ollut myös tuota että en uskalla kertoa tästä vauvan tulosta vieläkään kauheasti. Läheisimmät ystävät ja sukulaiset tietävät mutta muuten en ole kauheasti tästä huudellut ja ystävänikin ovat kyselleet että miksi en tästä puhu mitään mutta en oikeasti vain uskalla! Ainut kenen kanssa jaan sen mitä ajattelen tästä ja mitä tässä tapahtuu on Kihlattuni ja perheeni kanssa. Jotenkin minulla on vain sellainen olo että jos tästä iloitsee ja hehkuttaa kaikille niin se viedään pois minulta. Siihen ehkä vaikuttaa se kun olen aina halunnut lapsia ja sitten minulla todettiin joulukuussa jokin sairaus jonka seurauksena lasten saanti on vaikeampaa kuin normaalisti ja me kerkesimme miettiä jo että entä jos niitä ei koskaan tule jne.. Mutta onneksi toisin kävi.:) Kaks kuukautta ilman ehkäisyä ja plussa tuli.:)

Mutta kyllä tästä varmaan täytyy kohta rueta puhumaan "julkisesti" kun eilen minun veljeni 15-vuotias kaveri oli kysynyt veljeltäni että ootanko vauvaa kun maha oli niin jännä.:D Siis 15-vuotias poika huomaa! :D :D Eilen tosiaan minulla oli tiukka t-paita päällä, ja nyt kun sitten rupesin miettimään asiaa niin ehkä tämä jo vähän näkyy! :) Enään en voi ehkä itsekkään tuudittautua siihen että mahaa turvottaa, etenkin kun 15-vuotiaat siitä mainitsee.:D



Tällä hetkellä väsymyskin on onneksi jäänyt kokonaan pois.:) Ainut mikä nyt on niin on jatkuva pissa hätä.:D Ja olen aika herkillä ollut nytten pari päivää. Mutta se kait kuuluu asiaan.:) Ihana päästä ensi viikolla taas neuvolaan katsomaan mitä vauvalle kuuluu.:)

Tänään olikin hammaslääkäri ja keskiviikkona on se neuvolan tarjoama ilmainen hammashygienistin aika.:)



Aurinkoisin terveisin Jansku ja vaavi (rv 14+4)

Kiitos Adalat! Toi "Mitä mä oon menny tekemään" oli just mun ajatus tästä toisesta vauvasta:) Miten sitä voikin ajatella jotain näin pöhköä!!



Joo, ja mä kun olen freelancer, näen työssäni hurjasti ihmisiä, niin kaikille "työkavereille" ei jaksa selittää raskautta ja mahdollista keskenmenoa...siksi siis se työkavereilta peittely. nytkin olen sijaistanut 9luokkalaisia ja siellä opehuoneessa ei oo mitään hinkua alkaa jutella puoltutuille mahdollisesta vauvasta, kun kohta loppuu koulu, enkä tiedä näenkö niitä enää koskaan! Päätin vielä viikon siellä piilotella mahaa;)Onneksi mun 15-vuotiaat ei oo yhtä tarkkanäköisiä kun jansskun veljen kaverit;)



Joo, ootan sitä hetkeä kun tämä tuleva vauva muuttuu TULEVAKSI vauvaksi ja uskallan alkaa ajatella sitä enemmän...pitäis jo uskaltaa. Oon miettiny että tää on mitä luultavammin meidän viimeinen lapsi, kaksi varmaan riittää, ni nyt olis korkea aika nauttia joka hetkestä, jos ne jää viimeiseksi!



Hauskaa viikkoa!

Taide 14+0

Moikka pitkästä aikaa kaikki jokos teillä potkitaan. Mä olen tuntenut vauvelin hennot potkut joka päivä sunnuntaista saakka. Ekat mitkä huomasin sitä ennen tuli noin viikko takaperin välissä ei juurikaan ole tuntunut. rakenneultra on tulossa 8.6 jännää.. meinaatteko kysyä kumpi tulee vaikka se nyt onkin aivan toisarvoista kunhan vaan olis terve. Itse ajattelin kysyä jos nappula on siinä asennossa että sen selvästi näkee.



minni ja nappula 16+6 (huomenna alkaa rv 18!!!) XD