LA marraskuu 2011?

Minni: Täällä myös liikkeet jo tuntuu. Ensimmäisen kerran tuntui viime perjantaina (rv 15+6), mutta en ensin uskonut niitä liikkeiksi, kun olin lukenut, että ensisynnyttäjillä tuntuu vasta viikolla 20. Lueskelin kuitenkin, että monilla muillakin oli jo näillä viikoilla tuntunut, joten on niiden ihan oikeita oltava :)

Pieniä hipaisuja/kutitusta tuntuu sillointällöin oikealla alavatsalla.



Me ei aiota selvittää sukupuolta ennalta. Itse alunperin ajattelin, että haluan tietää, mutta mies ei halua ja tämä on hänelle tärkeä asia, joten maltan aivan hyvin odotella syntymään asti :) Tai no, tällähetkellä tuntuu, että maltan mutta voi olla että uteliaisuus käy tuskastuttavaksi jossain vaiheessa..



On. Säikähdin toissapäivänä ja etenkin eilen ihan tosissaan. Toissaillalla mulla hulahti ison tuntuinen määrä jotain nestettä, ja tihkuttaminen jatkui vielä aamulla ja päivälläkin niin että pikkuhousunsuoja oli kosteana. Lisäksi aamupäivällä tuli 3-4 todella kipeää kouristusta (supistusta vai mitä?) ja lisäksi maha meni kovaksi todella monia kertoja. Soitin pelokkaana neuvolaan, ja sainkin ajan neuvolalääkärille samalle iltapäivälle.



Lääkärillä oli onneksi kaikki kunnossa: Kohdunkaula oli kiinteä, kiinni ja 3cm, kohtu "jo mukavasti pyöristynyt" ja vauvan syke 144.

Varmaankin se ihan tavallinen valkovuoto sieltä oli ihan rytinällä hulahtanut sitten.

Huojenti kyllä todella paljon, vaikka hävettikin kyllä, kun ajattelin että olin turhaan säikähtänyt ja neuvolaa häirinnyt. Ei kuitenkaan ollut yhtään turha käynti ja jos käy uudestaan, niin pitää mennä taas näytille.

Lääkärikin kysyi, että onko jo liikkeitä tuntunut, joten eiköhän ne minun tuntemukset ole ihan todellisia olleet, vaikka vähän on epäilyttänytkin. :)



Neuvolassa kuulin myös, että trisomiaseulonnan riskisuhde oli pienin mahdollinen, eli 1:100 000 ja PAPAkin oli ollut täysin puhdas. Jeij!



Ensi maanantaina 30.5. on sitten taas seuraava neuvola, 23.6. rakenne-UÄ ja sen jälkeen seuraava neuvola vasta elokuun alussa. Pitkä tauko tulee töiden takia, kun olen 2kk toisella paikkakunnalla parin tunnin ajomatkan päässä, mutta enkohän mä päräjää.



-Aveena, rv 16+4

Noaky, meillä on sitten tismalleen sama LA 28.11.

Saa nähdä meneekö joulukuun puolelle?



Mä pitkästä aikaa taas oksensin viime viikolla,pahoinvointi on jo helpottanu mut sitte viime viikolla tuli yhtäkkiä taas huono olo ja laattahan siinä lensi.



Mä voin sanoa kahden keskenmenon kokeneena että on tosi vaikea uskoa että kaikki menee hyvin. Mun vatsa on pyöristyny ihan selkeesti ja jotenkin vaan huomaan häpeileväni sitä koska pelkää että mitä jos joku menis vikaan.

Välillä on ollu vissiin niitä kohdun kasvutuntemuksia ja heti säikähdän et apua nyt tulee keskenmeno. Oih! Tää on rasittavaa kun vaan pelkää. Pitäis stressata vähemmän.



Noh,tsemppiä ja iloa kaikille!

Lindaliina ja nuppunen 13+7

Hei kaikille. liityn mukaan keskusteluihin mattimyöhäisenä, jostain syystä en ole onnistunut rekisteröimään tunnukseni aikaisemmin. Olen vähän lukenut viestiänne, mutta en ehtinyt aktiivisesti seurata palstaa.



Olen 36 vuotias ja odotan kuudetta lastani. La on 17.11.Kuopus on 4½ vuotias, vanhin 17 vuotias.Perheeseen kuuluu myös 19 vuotias lapsipuoli sekä bernhardilainen plus hevonen =)



Tämä oli yllätysraskaus enkä edes tajunnut olevani raskaana ennkuin olin seitsemännessä viikossa koska se oli niin epätodennäköistä. Alussa olin aika sekaisin ja järkyttynyt, mutta nyt olen hyväksynyt asian ja odotus tuntuu ihanalta, niin kuin se parhaimmillaan vaan voi.

Asiaa vaikeutti se että olen saanut uuden työpaikan jossa olin juuri saanut vakipaikan ja minua hävetti kertoa että jään näin alussa äityslomalle. No kerrottu on ja kertominen meni ihan ok, ja sen jälkeen asia ei enään tunnukaan yhtä suurelta asialta.



Niskapoimuultrassa olen käynyt ja siellä todettiin että ei ollut syytä jatkotutkimuksiin.

Vaivoina on päänsärky joka tulee ja menee, joinakin päivinä syön 3 gramman panadolia ja kuitenkaan päänsärky ei hellitä, se onkin ollut ikävin piirre tässä raskaudessa. Muuten kaikki on ollut hyvin, maha kasvaa ja eilen kävin ostamassa 3 kpl äitiyshousuja, tosi mukavia, merkkiä Mamalicious. Voin suositella!



Minä en ole pitänyt tätä salaisuutena kovin pitkään, sain mieheltäni ja käytän sitä jo töissäkin, Bebis-paitaa. Suurin osa reagoi järkytyksellä ja epäuskolla, mutta olemme kyllä tottuneet siihen että onnittelut vähenevät lasten myötä. On kuin ihmiset luulisivat ettei se ole enää yhtä iso ja tärkeä juttu kolmannen jälkeen.

Bebis-paidalla yritän kai välittä viestiä että itse olen ylpeä raskaudestani ja vauvastani innoissaani vaikka monen mielestä jo riittäisi lasten saaminen.



Yritän seurata palstaa aktiivisemmin, käyn kuitenkin töissä täyspäiväsesti kuten varmaan moni muukin ja iltaisin olen erilaisissa luottamustehtävissä ja lasten riennoissa eli omaa vapaa-aikaa ei liiemmin ole.



On kuitenkin tosi kivaa voida tulla tänne ja lukea että monilla mulla on ollut samaa vaivaa ja samoja tunteita, sekä iloisia että ristiriitaisia.



Vähän minua on nyt askaruttanut se etten ole tuntenut vielä yhtään liikkeitä, koska aikaisemmissa raskauksissa olen tuntenut niitä jo aikaisemmissa viikoissa n. v 14-15. Nyt olen viikossa 16 eikä vielä tunnu mitään selvää. Onko täällä muita joilla ei vielä tunnu liikkeitä vaikka ovat uudelleensynnyttäjiä?

Mä oon myös samalla LA ajalla kuin tekin, eli 28.11;) Ja mulla on toi sama pelko vauvan menettämisestä vaikka takana vain yksi keskenmeno.



Mulla tuntuu outoja tuntemuksia alamahassa, ihan kuin liikkeitä...mut eiän ne vielä pitäis tuntua? Huomenna on vasta 14+0??



Taide 13+6

Nuuhkis + avomies vm -89 molemmat, esikoinen LA 21.11 plussa 12.3.



Mammeli85 + aviomies vm82 toinen pallero tuloillaan ;) LA 15.11



Tintti85 ja avomies88 molemmat töissä esikoinen "Tiitiäinen" masussa



Aveena ja aviomies -84 ja -83 Esikoinen tulossa LA 5.11.



tapir ja aviomies -78 kakkonen tulossa LA 18.11



Hemuli ja aviomies -83 ja -66 uusperheessä eletään, 1 yhteinen lapsi ja miehelläni ennestään 2 LA 15.11



Kokis -79 ja avomies -77 Ensimmäinen yhteinen LA 16.11. Kaksi ennestään, oma -98 ja miehen -09.



Lumi -84 ja aviomies -80 Esikoisen LA 25.11.2011



Pinssi vm.81 + avomies vm.80 Ensimmäinen yhteinen LA 1.11.-11 Ennestään minun poika 3,5v.



Henrika + aviomies molemmat -89, vakkarityöt kummallaki, esikoista odotellaan LA ~5.11.



Riian80+avomies Ensimmäinen yhteinen, minulla ennestään jo leikki-ikäisiä poikia LA 18.11



adalat + aviomies Neljäs lapsi LA 12.11.



Neitoperhonen -79, isukki -89 Toinen lapsi, esikoinen -99 LA 18.11???



Elviira75+aviomies Kolmas lapsi LA 23.11 (?)



Taide + mies -80 molemmat toinen lapsi, yksi km takana LA 30.11



Hornet -81 + aviomies toinen lapsi la 23.11



lovelia -75 aviomies -71 kuudes lapsi LA 17.11

Eilen tunsin ensimmäistä kertaa pientä liikettä mahan yläosassa vasemmalla puolella. Vielä niin hentoa että pystyi olla myös ilmakuplia, vaikka veikkaan että vauva siellä liikkui. Esikoisen kanssa kesti viikkoon 22 ennekuin tunsin liikkeet että ehkä jotkut vauvat vaan ovat rauhallisempia. Seuraava neuvola on 8.6 eli ainakin silloin saan tietää että vieläkö siellä kuuluu sydänäänet.

Minä en hirveästi murehdi näitä asioita vaan uskon siihen että kaikki tapahtuu jos on tapahtuakseen ja sitten kun tapahtuu niin tapahtuu, ei siihen voi varautua kuitenkaan.



Väsymystä on vielä paljon, kuten joku muukin kirjoitti, töissä käyn ja se vie parhaat jaksamiset, munkin sohvassa taitaa olla magneetti, sen verran vahvasti se vetää puoleensa =)



Näin ilokseni että täällä oli muitakin suurperheellisiä, adalat ja empsu joka odottaa kaksosia. Kiva etten ole ainut jolla on monta lasta. Enkä ainut vuosimallia 75 :)Terveisiä Elviiralle!



Närästystä on ollut enempi viime päivinä ja se onkin aina kaikissa raskauksissani se pahin vitsaus, loppuun saakka.



Vointeja muille mammoille, tulkaas kertomaan kuulumisianne!



lovelia rv 17+0

Hei taas kaikille!



Minä kanssa odotan kuin kuuta nousevaa että liikkeet alkaisivat tuntua.:) Ehkä sitten tämä alkaisi olla todellisemman tuntuista tämä että meille tulee vauva.:) Kun nyt on aika paljon vielä sitä että en vain osaa ajatella että vauva tulee ja jos osaan niin en uskalla luottaa siihen koska pelkään sitä että jos jokin on pielessä. Neuvola reissujen jälkeen on ihanan onnellinen olo kun on nähnyt että siellä on kaikki hyvin, joten olen tullut siihen lopputulokseen että jos ultran saisi kotiin niin katselisin koko ajan vauvan touhuja.:)



Meillä oli tiistaina pitkästä aikaa neuvola reissu.:) Oli taas helpottavaa kuulla että kaikki oli hyvin.:) Laskettu aika taas siirtyi parilla päivää lähemmäksi, mutta ne ei sitä vaihtanut siihen korttiin, kirjoittivat vain sinne alas että jos menee yliajalle niin ottavat sitten huomioon sen. Mutta olihan vaavi taas kasvanut.:) Ei mahtunut edes yhteen kuvaan! Sain kotiin sellaisen kuvan jossa toisessa oli jalat ja pylly ja toisessa ylävartalo.:) Nyt vain kovasti odotellaan rakenneultraa joka on 1.7.:)



Meillä täällä on mennyt tosi hyvin! Ainut mikä nyt on ollut "ärsyttävää" on se kun olen niin herkällä tuulella.. Ja yleensä itken sitä että ketään ei muka kiinnosta tämä raskaus ja vauvan hyvinvointi, vaikka ei se asia oikeasti ihan niinkään ole.:D Mutta välillä vain tuntuu siltä.



Miten, oletteko te jo miettineet että milloin rupeatte hankkimaan vauvalle tavaroita ja vaatteita valmiiksi? Itse en tiedä miten pitäisi toimia kun tekisi kovasti mieli jo jotain ostaa että voisi vähän jo rueta valmistautumaan tähän ja saisi tämän asian todellisemmaksi mutta sitten en uskalla! Entä jos jotain sattuu ja onko se ihan tyhymää hankkia tavaroita ennen kun on edes puolessa välissä?



Mukavaa päivää kaikille mammoille! :)



-Jansku ja vaavi (Päänmukaan rv16+4 mutta jalan mukaan rv16+0)

Pitkästä aikaa tulin kirjoittelemaan muutaman sanan...väsymys ollut melkoista ja toisaalta ei mitään ihmeellistä tapahdu (onneksi). Mukava että uusiakin aktiivisia kirjoittelijoita! Aina mukava välillä ajankuluksi kuitenkin käydä lueskelemassa. Vatsa kasvaa silmissä, voisi jo luulla olevansa 6 kuulla. Viikolla tuli käytyä neuvolassa ja mukavasti "juna puksutti" : ).



Ajattelinkin että odotuslista olisi taas hyvä pistää esille että muistaisi ketä kaikkia meitä täällä luuraa! Tässähän jo lovelia tuntee itsensä vähän vanhaksi kun on vm 75 :). Ainakin raihnaisempi olo ollut tähän mennessä tämän raskauden aikana. Mites teillä...ja myös muilla joilla jo useampia lapsia, oliko jo ennen ensimmäistä ajatuksena että useampia saa tulla vai onko ajatus kypsynyt vasta matkan varrella?



Noista lastenvaatteista oli puhe niin muistan itsekkin olleeni esikoisen kohdalla niin taikauskoinen että en yhtään vaatetta uskaltanut ostaa ennen ensimmäistä ultraa, jos silloinkaan. Ja nyt kun ystävät tarjoilevat vaatteita niin on kieltäydyttävä kertyneen vaatemäärän vuoksi. Ja niiden kanssa riittääkin sitten vatkaamista kun löydettävä sopivaa kokoa aina vuodenajankohdan mukaan. ;)





Lämpimiä päiviä kaikille



T: Elviira ja pallero 15+2

Ajattelimpa tännekkin kirjoittaa vaihteeksi. Toissapäivänä tuli käytyä neuvolassa,taas juteltiin niitä näitä ja kuunneltiin sydänäänet jotka oli nyt +144. Kaikki oli ihan ok muutenkin ja pikkuinen on todella vilkas kaveri,itse olen tuntenut liikkeet jo jonkin aikaa muistaakseni viikon 15 jälkeen..Yöt on ollu vähän hankalia ku saanu vessassa ravata mutta se onneksi menee ohi..Viime yönä alkoi kipu selästä ja sitten yhtäkkiä heijastui molempiin kylkiin,pitää kait mainita seuraavassa neuvolassa,liekkö johtuu huonosta selästä sitten. Mutta tässäpä tätä jo olikin :)



Tiitu ja Hattivatti 17+0

Tiitun kanssa ollaan samoissa viikoissa =)



Elviira: kyllä sitä tuntee itsensä vähän nestoriksi vaikka ei vielä nyt niin vanhoja olla. Tässä listassa vanhimmasta päästä kylläkin, mutta tosiamaailmassa moni meitä vanhempikin vielä saa perheenlisäystä.



Suuri perhe on aina ollut haave, mutta ei niinkään tavoite. Vuosien varrella ajatus on vahvistunut, juuri tätä me haluamme elämältä, suuren perheen ja kaiken mikä siihen liittyy.



Ja kyllä, minäkin tunnen vuosien vähän painavan kun väsyttää niin vietävästi. Ainahan raskaus väsyttää, mutta nyt on kyllä jaksaminen ihan nollissa. Likaisten ikkunoiden läpi katson ulos ja mietin että on ensimmäinen vuosi kun kesä on tullut ja ikkunat on vielä pesemättä. Rakastan tavallisesti sitä puuhaa keväisin kun saan nauttia auringosta puhtaanhohtavien ikkunoitten läpi, mutta ihme kyllä, menee se näinkin.



Täälläkin on muhkea mahallinen, voisi luulla että olen puolta pidemmällä kuin olen. On vaan ajan kysymys ennenkuin "ootko varma ettet odota kaksosia" ihmettelyt ja taivastelut alkaa. Sanoisivat suoraan että olen lihava p***le ;)



Nyt futistreeneihin!

Heippa pitkästä aikaa. On se jännä miten alussa tänne kirjoittelin melkein päivittäin ja miten nyt tulee käytyä tosi harvoin :(. Mutta niin kai se menee, kun raskaus on edennyt.



Meidän Tiitiäisellä näyttää olevan kaikki hyvin masussa, sydän lyö ja pikkuinen kasvaa. Viikkoja olisi nyt 15+5. Itse olen ollut aika väsynyt ja töissä jonkin verran huonotuulinen. Masu alkaa näkyä pikkuisen jo toisillekin, johtunee siitä, että laihduin ennen raskautta justiin 10 kiloa, olin aika pieni silloin. Kiloja ei ole juurikaan tullut kyllä lisää, mutta lihavalta tuntuu.



Mulla oli pari viikkoa sitten muutamana päivänä maha välillä tosi pinkeenä ja tuntu hirveen raskaalta. Neuvolassa sanoivat, että saattoi olla harjoitussupistuksia, vaikka ei niitä useinkaan vielä näillä viikoilla ole. Säikähdin itse jonkin verran, kun suvussa on ollut paljon keskenmenoja. Nyt ei kuitenkaan tota tunnetta ole enää ollut, toivottavasti ei tulekaan.



Vauvantavaroista. Mä olen hankkinut vauvalle kaikkea jo hurjan aikaisin. 50-60 senttisiä vaatteita on kertynyt jo parilla sadalla eurolla. Mutta kun ostaa yhden kerrallaan vuosien ajan, niin kertyyhän niitä. On myös ihanaa katsella makkarissa kaapinovessa henkarissa roikkuvaa pikkuista bodya, jossa lukee "Born in 2011".



Miten teidän puolisot on mukana odotuksessa? Meidän isäntä ei ihan kauheasti ole juuri mitenkään. Ei se jaksa kuunnella mun päivittäistä höpinää samoista asioista. Sitten kun jutellaan syvemmin, niin huomaa että kyllä sekin vauvaa ajattelee ja miettii, hänellä vaan ei ole tapana tuoda tunteitaan julki jatkuvasti. No, kunhan maha vielä kasvaa ja tästä kaikesta tulee vieläkin todellisempaa :)



Mukavaa kesän alkua kaikille!

Viikot huristavat eteenpäin ja tämä väsymys ei sitten ota hellittääkseen=/ Toinen ikävä asia on että vieläkin tuntuu siltä että pitäisi syödä tunnin välein ettei tule etova olo.On niin saamaton olokin koko ajan että huh huh..Onko muilla vielä näitä vaivoja?

Np ultrassa olimme pari vkoa sitten ja vauveleilla oli kaikki mallillaan.Turvotusta 0,5 ja 0,8.Molempien pää-perämitta tasan 5,8cm.Tasaisesti kasvavat,ainakin vielä=)Molemmilla omat pussinsa ja istukat.

Seuraava ultra on nyt vkolla 16.

Sitten tyhmä kysymys,miten saan meidän perheen tiedot tuohon listaan?=)



Elviira 83 ja vauvelit 14+4

Sitten tyhmä kysymys,miten saan meidän perheen tiedot tuohon listaan?=) Elviira 83 ja vauvelit 14+4

Hei

Se on helppoa, valitset "Vastaa viestiin" listan kohdalta ja sitten valitset "Lainaa alkuperäistä viestiä".

Poista viestin alussa oleva i suluissa eli sekä sulut että i:n ja samoin viestin lopussa oleva samanlainen merkki, muuten viesti tulee lainattuna esiin. Kun poistat lainaukset viesti näytää sinun kirjoittamaltasi, muuten viesti näyttää samalta kuin tässä ylhäällä oleva lainaus. Lisäksi lisäät omat tiedot alimmaiseksi. Minulla kävi niin että lainattu teksti eli lista oli yhtenä sekasotkuna yhdessä ilman välimerkkejä, eli minä laitoin välit kaikkien nimimerkkien tietojen välille eli editoin listan siistiksi.

Näin voi tehdä kaikki jotka listalla haluavat olla mukana.

Tämä väsymys on kyllä rankka kokemus ja samoin täällä, kauhea saamattomuus. Kovasti pitäisi lomaa suunnitella ja mitään en oiken jaksa edes ajatella tekeväni kun näin väsyttää. Minulla on vain 8 lomapäivää tänä kesänä eli ei kovin paljoa edes ehdi.



Kumma juttu on aina tämä herkistyminen, kyyneleet tulee silmiin pienestäkin asiasta, sekä iloisesta että surullisesta. Kai se kuuluu asiaan.



Eilen oli koulunpäättäjäisiä ja yo-juhlat ja tuli syötyä kakkua ja muuta hyvää että vieläkin voin huonosti :)



Muuten tänään on kaunis päivä ja taidan edes mennä ulos istumaan ehkä saan auringosta energiaa tehdä tänäänkin jotain.



lovelia 17+3

On taas vierähtänyt muutama päivä niin, etten ole koneelle ehtinyt/jaksanut istahtaa. Työ verottaa voimia ja jaksamista ja pihaakin pitää laittaa. Eilenkin tuli tongittua pihalla useampi tunti ja sen kyllä nyt sitten tänään huomaa olossa; selkää kolottaa ja väsyttää edelleen ihan hirveästi. Välillä tuntuu, että en saa koskaan levättyä tarpeeksi. Kun töissä on usein järjetön kiire niin työpäivinä ei jaksa mitään ylimääräistä, joten sitten pitää vapaapäivinä puuhailla kaiken maailman kotihommia kun ihan kaikkea ei voi miehellekään jättää, vaikka tosi paljon hän tekeekin. Välillä tulee vähän yliarvioitua omaa jaksamista. Pitäisi ottaa rennommin, mutta kun ei osaa. ;)



Kukas se nyt olikaan kun kyseli miehen osallistumisesta raskauteen? Meillä tämä masu kasvaa tässä muun rinnalla. Kyllä mies on kovasti mukana ja kyselee miten jaksan, tekee iltapaloja yms. Enemmän mies hössöttää vauvan tarvikkeista kuin minä.



Meillä tämä ajatus isohkosta perheestä on kypsynyt matkan varrella. Suurperheeksi en meitä osaa mieltää vielä tämän neljännenkään jälkeen eikä iso perhe ole ollut mikään tavoite. Se oli selvää, että enemmän kuin yksi jos on vaan mahdollista, mutta mitään suuria ideologioita tai suunnitelmallisuutta ei meidän lapsilukuumme ole liittynyt; on vain tuntunut siltä. :) Toki sen verran suunnitelmallisuutta on pelissä, että rahat riittävät lasten tarpeisiin yms.



adalat rv 17+1

Joo! Mulla kans on justiinsa tuota että yliarvioin oman jaksamisen liian yläkanttiin ja sitte stressaa ja vituttaa kun ei kerkee eikä yksinkertaisesti jaksa tehä niitä hommia mitä on ajatellut ja suunnitellut! Pitäis itekki opetella pikku hiljaa siihen että opettelis ottamaan vähän rennommin. Mutta ei vaan oikein osaa.:) Ja tuota on ollut kans että oon tosi herkillä joka asiasta, etenkin televisio ohjelmien suhteen! Itken ilosta ja surusta ja eläydyn tosi paljon niihin.:D



Miehien suhtautumisesta: Mulla on kans tuo miehen köriläs semmonen että ei se niinku näytä ymmärtävän että minä kannan meijän lasta. Ja välillä tuntuu että ei sitä edes kiinnosta koko homma, kun ei voi yhtään yrittää auttaa mua kotona jos oon ihan poikki ja kun olen sille puhunut että lukia senkin nuita vauva-oppaita niin eiih! Mutta tosiaan sitten kun ollaan puhuttu tästä niin on hän sanonut että ei voi käsittää tätä tilannetta eikä sitä kannan meijän vauvaa mahassa ja sen takia oon väsynyt jne.. Ja on hän tosi kiinnostanut tulemaan mukaan neuvolaan kattomaan miltä vauva nyt näyttää.:) Ja kyllä hän ihan mielellään kuuntelee uusimpia "käänteitä" raskaus-rintamalta mutta ei vaan osaa sanoa niihin mitään.:D



Miten muuten kun neuvolassa viimeksi lääkäri sanoi että ensimmäiset raskaudet menee melkeinpä aina yliajalle niin miten teillä joilla on jo lapsia ennestään niin miten teillä on käynyt?:)



-Jansku rv 16+3

Täällä pärähti 16. viikko käyntiin, jee!!! Ollaan oltu mökillä, joten en ole päässyt kurkkailemaan tänne!



Mun mies ei ole "vauvaoppaita-lukevaa tyyppiä" mutta juttelee kyllä jo mahalle välillä;) Ekan kanssa kävi samoin, et alko päästä jujuun mukaan vasta kun maha oli selvästi iso. Mut ei se koskaan mun jaksamisesta hössötä, saati et hierois jalkoja tai tekis erikseen ruokaa;) Se kohtelee mua niin kuin ennenkin. Välistä se ärsyttää, kun olis kiva saada extra huomiota;), mut yleensä se ei häiritse mua ollenkaan.



Mun eka lapsi käynnistettiin hepatogestoosin takia viikoilla 38+2, joten en osaa kommentoida tohon yliaikaisuuteen mitään...



To. neuvola, jee! Pääsee kuulemaan onko siellä vatsassa ketään, vai onko kumpu kasvanut puhtaalla jätskillä tonne alas;) Odotan sitä et vatsa on selkeesti "raskausmahan" näköinen, eikä vaan herätä ajatuksia "onko toi lihonu, vai olisko se raskaana" :)



Taide 15+0

Oli puhetta ekan raskauden yliaikaisuudesta... ei toteutunut mulla, esikoinen syntyi 3 päivää ennen laskettua aikaa. Ihan omin päin päätti tulla ja raskaus oli perusnormi, ei siis mitään ongelmia/syytä syntyä ajoissa.



Meidän isäntä kävi viime viikolla ostamassa 'vauvalle' sähköauton... joo, naurakaa vaan. Esikoiselle se osti jo ennen syntymää mopon (polttomoottori) eikä reppana osaa vieläkään ajaa edes pyörää. No, nyt esikoinen ajeli sillä sähköautolla viikonloppuna mökillä, ylettyy juuri ja juuri kaasulle (täyttää syksyllä kaksi vuotta). Miten voi pieni ihminen olla niin tulessa! BIL BIL BIL ja hymy yli korvien! Multa kyllä kysyttiin lupaa saako sellaisen auton ostaa, painotin ukolle että muista sitten että se olet sinä joka juokset sen auton perässä, en minä. Se kulkee 6-7 km/h joten kyllä sen perässä pysyy, mutta akku kestää tunnin... Jutun pointti oli, kun miesten suhtautumisesta uuteen vauvaan on ollut puhetta, ei meilläkään mies mun vointia kysele tai jalkoja hiero... mutta kyllä se on vauvan ottanut huomioon, ihan omalla tavallaan. Pojat on poikia!



Ja sitten kysymys: onko muille alkanut tulla ihan jäätäviä suonikohjuja? Täällä niitä riittää! Kävin näyttämässä lääkärillekin (terkan käskystä) ja se totesi että tsemppiä, tilanne tulee pahenemaan. Koita kestää ja kun et kestä niin laitan sut saikulle. Nyt oon ollut kaikki päivät töissä tuki/lentosukat jalassa, ilman en voi elää. Esikoisesta ei ollut tällaista ongelmaa lainkaan, eikä tähän liity muita ongelmia. Tarkoitan että ei oo korkeaa verenpainetta, turvotusta tai mitään muutakaan joka edesauttaisi ongelman kehittymistä. Ja piru ne kohjut on kipeitä jos ei kunnon tukisukat jalassa...



Tulis jo se kunnon vauvamasu etten näyttäis ku olisin ollu kuukauden pizza ja olut -kuurilla.



Mutsi82 ja minityyppi 16+6

Hahah.:D Ihana mies sulla! :) Veikkaan että meijän ukkoki kun se oivaltaa tämän vauvan tulo homman niin rupiaa hamstraan jotain mopoja vauvaa "varten".:D Ja etenkin jos se on poika! On se nyttenki jo suunnitellu että josse on poika niin ostetaan sille sitte autonmerkki lakki jne..



Mutta ois se kyllä kiva että maha rupiais oleen jo vauva mahan näkönen.. Kun nytte tämä on tosiaan semmonen jäätelöllä/pitsalla hankitun näkönen ja mullahan on siitä kauhee kriisi koska oon aina ollut tosi laiha niin nyt voin kuvitella mitä ihmiset puhuu.:D Ja tuntuu että muukin vartalo paisuu ku pulla taikina, mutta nyt vaan täytyy opetalla elämään sen asian kanssa ja miettiä sitä oikeaa syytä tälle paisumiselle.:)



Tänään EHKÄ tunsin ekaa kertaa vauvan liikkeet. En siis oo yhtään varma mutta se tunne mahassa oli semmonen mitä en oo aikasemmin tuntenu ja tietty heti aattelin että se on vauveli.:) Se oli semmonen pieni ehkä vähän kutittava tunne, just ehkä semmonen ihanku mun mahassa ois ollu kala ja sen pyrstö ois hellästi silitelly mun mahaa.:D Voiko se tuntua tuolta?? :D



Mun on pakko myöntää että en ees tiiä mitä on suonikohjut! Mutta kuullostaa tosi "hyvältä" että ne vaan pahenee! Tsemppiä!



Aurinkoisin terveisin Jansku ja vauveli rv 16+5

Nuuhkis + avomies vm -89 molemmat, esikoinen LA 21.11 plussa 12.3.



Mammeli85 + aviomies vm82 toinen pallero tuloillaan ;) LA 15.11



Tintti85 ja avomies88 molemmat töissä esikoinen "Tiitiäinen" masussa



Aveena ja aviomies -84 ja -83 Esikoinen tulossa LA 5.11.



tapir ja aviomies -78 kakkonen tulossa LA 18.11



Hemuli ja aviomies -83 ja -66 uusperheessä eletään, 1 yhteinen lapsi ja miehelläni ennestään 2 LA 15.11



Kokis -79 ja avomies -77 Ensimmäinen yhteinen LA 16.11. Kaksi ennestään, oma -98 ja miehen -09.



Lumi -84 ja aviomies -80 Esikoisen LA 25.11.2011



Pinssi vm.81 + avomies vm.80 Ensimmäinen yhteinen LA 1.11.-11 Ennestään minun poika 3,5v.



Henrika + aviomies molemmat -89, vakkarityöt kummallaki, esikoista odotellaan LA ~5.11.



Riian80+avomies Ensimmäinen yhteinen, minulla ennestään jo leikki-ikäisiä poikia LA 18.11



adalat + aviomies Neljäs lapsi LA 12.11.



Neitoperhonen -79, isukki -89 Toinen lapsi, esikoinen -99 LA 18.11???



Elviira75+aviomies Kolmas lapsi LA 23.11 (?)



Taide + mies -80 molemmat toinen lapsi, yksi km takana LA 30.11



Hornet -81 + aviomies toinen lapsi la 23.11



lovelia -75 aviomies -71 kuudes lapsi LA 17.11



tiitu-90+ avomies ensimmäinen lapsi LA 10.11