Jos sulle ei löytys ikinä töitä mitä tekisit?

vielä ei ole siihenkään tärpännyt.Olen miettinyt eroa ja mieheni ja lapseni jättämistä sillä inhoan kotiäitityttä ja häpeän tätä.

Hoitaisin kotihommia (siivousta, ruuanlaittoa), olisi viikonloput perheen kanssakin mukavampia kun ei menis niin paljon aikaa siivoukseen. Sitten harrastaisin kaikkea mihin nyt ei ole aikaa, liikuntaa, lukemista, valokuvausta, maalausta, vaatteiden suunnittelua ja tekemistä jne jne.



On minun elämässäni muutakin sisältöä kuin työ.

...etten ikinä saisi töitä, niin olo olisi jotenkin helpottunut. Sitten voisi suurella tarmolla toteuttaa jotain muuta ja tuhlata energiaansa muualle. Vapaaehtoistyö olisi kiinnostavaa.

minusta erittäin hyvä vaihtoehto kun asuntolaina painoi päälle eikä sitä olisi päivärahoilla makseltu. Ansaitsin päälle 3000 euroa kuussa ja tunsin itseni ihan kunnon kansalaiseksi.

Minulla on akateeminen koulutus, eikä kukaan katsonut kieroon kun kerroin mitä työkseni puolisen vuotta tein.

Hyvänen aika, eihän työ ole kuin työtä, elämä on oikeastaan kaikkea sitä muuta. Perhettä, ystäviä, harrastuksia, erilaisia muita kiinnostuksen kohteita, matkustelua...



Jos en koskaan saisi mitään työtä, olisin tyytyväisenä ilman. No ilman olen ollutkin jo yli 6 vuotta :D

mitään minkä menettäisin vaikka olenkin työttömänä jo 7. vuotta. Ei työnteko kiinnosta, kun ei ole mitään menetettävää.

treenaisia ja hoitaisin lapsia kaiket päivät. Huoh, olisipa varaa olla tekemättä tätä ilkikurisen pakollista duunia.

...aivan väärä luulo ettei siinä työssä ole mitään haastetta! Sen verran (useamman vuoden)olen sitä tehnyt, että tiedän siinä olevan haastetta ihan riittämiin. Se on totta, että siihen työhön pääse lähes kuka tahansa, mutta se, että siinä pärjää onkin se haaste. Helppoa on olla töissä jossain sellaisessa paikassa, josta saa saman palkan riippumatta siitä tekeekö sen hutiloiden vai täysillä keskittyen. Puhelinmyyntityössä on pakko keskittyä, yrittää, pinnistellä ja ponnistella KOKO AJAN, jotta sen palkkansa sieltä saa. Pohjapalkka toki monesti on, mutta se on varsin pieni. Jokainen yksityiselämän hankaluus kun tuppaa kuulumaan äänestä, jokainen nuha, kurkkukipu, v***tus ynnä muu hankaloittaa tuotteen myymistä, siis palkan tienaamista, toisin kuin normi tuntipalkkaa saavilla. Ja SE on se haaste, johon kaikki ei todellakaan pysty.

lapsenhoitajana, kouluavustajana, siivoojana, toimistotyötä yms. 20 v työkokemusta sentään.

kuin alkaisin heti siivota. Mutta mieluummin kyllä siivoaisin kuin olisin pitkäaikaistyötön.

ja kun olen jo vuosia kotona ollut niin aika tulee pitkäksi.Kun lapsi kasvaa joutuu äitiään häpeämään kun on kotona.

Yritin sitä kolme viikkoa ja olin sen jälkeen aivan hajalla. Joka ikinen hetki piti puhua muita ihmisiä ympäri tilaamaan jotain mitä ne eivät halua tilata, se oli kamalan stressaavaa!

Sellainen puhelinmyyjä voisin kyllä olla, jolta asiakkaat haluavatkin tilata, siis myydä samoille vakioasiakkaille - vaikka elintarvikkeita ruokakauppiaille. Mutta tuo "kylmämyynti" on todellakin rankkaa puuhaa.

...aivan väärä luulo ettei siinä työssä ole mitään haastetta! Sen verran (useamman vuoden)olen sitä tehnyt, että tiedän siinä olevan haastetta ihan riittämiin. Se on totta, että siihen työhön pääse lähes kuka tahansa, mutta se, että siinä pärjää onkin se haaste. Helppoa on olla töissä jossain sellaisessa paikassa, josta saa saman palkan riippumatta siitä tekeekö sen hutiloiden vai täysillä keskittyen. Puhelinmyyntityössä on pakko keskittyä, yrittää, pinnistellä ja ponnistella KOKO AJAN, jotta sen palkkansa sieltä saa. Pohjapalkka toki monesti on, mutta se on varsin pieni. Jokainen yksityiselämän hankaluus kun tuppaa kuulumaan äänestä, jokainen nuha, kurkkukipu, v***tus ynnä muu hankaloittaa tuotteen myymistä, siis palkan tienaamista, toisin kuin normi tuntipalkkaa saavilla. Ja SE on se haaste, johon kaikki ei todellakaan pysty.

Lähtisin opiskelemaan tai ryhtyisin vapaaehtoistyöhön ja/tai auttaisin sukulaisia, trimmaisin kroppani huippukuntoon, tekisin vielä pari lasta, pitäisin kotini huippusiistinä jos tämä ei riittäisi, menisin terapiaan :D

Olet ilmeisesti kirjoitellut aiheesta ennenkin. Muistan sen jutun, missä kerroit, että olet niin huono opinnoissa, ettet pärjää missään.



Ihan aluksi, mieti elämänarvosi uudelleen. Jos tuntuu siltä että olet ikuisesti työtön, ala arvostaa asioita, jotka tulevat ilman työtä: lapset, kotiarki, ulkoilu, luontoa ja kukkaroa vähän kuluttava elämäntapa jne.



Jos et saa töitä etkä opiskelupaikkaa sen vuoksi, että et niissä pärjää, on olemassa erilaisia tuettuja töitä. Ne on suunnattu pitkäaikaistyöttömille, kehitysvammaisille jne. Älä arkaile hakea sellaiseen paikkaan. Kysele sossusta tai työkkäristä. Se voi olla alku "oikealle" työopaikalle.



Rahaa tuskin tulet koskaan tienaamaan paljon enempää kuin saat nyt työttömyysrahaa ja toimeentulotukea. Olet ilmeisesti yksinhuoltaja. Jos saisit mäkkäristä pihvinpaistajan työn, tienaisit varmaan niin vähän, että saisit silti toimeentulotukea.



Jos sinulla ei ole puolisoa, haluasitko sellaisen? Ehkäpä voisit yrittää tutustua johonkin kivaan mieheen? Se voisi nostaa itsetuntoasi ja auttaa jopa saamaan työn.



Juttele ystävien kanssa tunteistasi. Turha masentua työttömyyden vuoksi. Suomessa kuitenkin pärjää ihan hyvin työttömänä, kunhan osaa elää säästäväisesti.

Kieltäydyin lyhyestä pätkästä, jota minulle taas tarjottiin. En jaksa pätkiä enää. Ellen saa pidempää pestiä tästä firmasta oltuani täällä jo monta vuotta, niin antaa olla.

Jos tietäisin, etten koskaan voisi saada/tehdä töitä, pyrkisin nauttimaan elämästä ilman työtä. Taloudellisesti olisi varmasti tiukkaa, mutta olen ennen pärjännyt hyvin työttömänä. Sain rahaa jopa säästöön.



Iki-työttömänä harrastaisin paljon liikuntaa ja muutakin, olisin lasten kanssa heti kun tulevat koulusta, leivottaisiin, ulkoiltaisiin, lukisin heille ja itselleni. Sivistäisin itseäni, opiskelisin joko itsekseni tai jossain oppilaitoksessa.



Eri asia olisi, jos olisin työkyvyttömyyseläkkeellä jonkin ikävän sairauden vuoksi. Silloin elämä voisi olla kovaa. mutta siitäkin selviäisin voittajana.



Asenne ratkaisee!

mutta vaikka mieheni tienaa ei vielä kovin paljon ehkä joskus enemmän niin hän ei tajua etten jaksa olla vain kotona.Aikani on tylsää vain lasta hoitaen ja haluaisin omaakinn rahaa itse tienattua.

tai kouluavustajaksi

etta Suomella ei kerta kaikkiaan olisi enaa rahaa mihinkaan tukiin. Kaikki sossun ja kelan yms. tuet vedettaisiin pois, mita sitten tekisitte?

USA:ssa kavi nain Wisconsinin osavaltiossa, kummasti rupesi ihmisille toita loytymaan.

Minä taas haen joka päivä etkö häpeä itseäsi?minua hävettää olla ainoa kotiäiti kaikilla muilla töitä.

Ei aikuisen ihmisen tarvitse hävetä päätöksiään. Jos ei kestä, niin voi sulkea oven tai kääntää selän ihmisille jotka eivät hyväksy sinua.

Kärsit todennäköisesti lievästä mielenhäiriöstä. Kannattaisi käydä terapeutilla keskustelemassa tuosta häpeästä, joka ei todellakaan tuossa mittapuussa ole aiheellinen-.