Sis ihanko oikeesti akateemiset miettii noin??

Vai miksi mainitsit seksitaidot tässä yhteydessä?

Seurustelin kerran raksaduunarin kanssa - ihan sen takia, että päätin rikkoa omat raja-aitani.

Ikävä kyllä siitä ei tullut mitään. Hänen kaverinsa aivan hirveitä (dokuja, juntteja), ei hänen kanssaan voinut keskustella mistään (kirjat, elokuvat - ei mitään actionpätkiä, päivänpolitiikka, ajankohtaiset aiheet). Ei sitten niin mistään. Seksikään nyt ei ollut mitään hohdokasta.

Lisäksi taustamme olivat aivan erilaiset. Arvoista nyt puhumattakaan. Kyllä ne ovat hemmetin isoja esteitä suhteelle.

Haluan olla ylpeä miehestäni - en hävetä häntä (tai käytöstapoja...)

Vai miksi mainitsit seksitaidot tässä yhteydessä?

Seurustelin kerran raksaduunarin kanssa - ihan sen takia, että päätin rikkoa omat raja-aitani.

Ikävä kyllä siitä ei tullut mitään. Hänen kaverinsa aivan hirveitä (dokuja, juntteja), ei hänen kanssaan voinut keskustella mistään (kirjat, elokuvat - ei mitään actionpätkiä, päivänpolitiikka, ajankohtaiset aiheet). Ei sitten niin mistään. Seksikään nyt ei ollut mitään hohdokasta.

Lisäksi taustamme olivat aivan erilaiset. Arvoista nyt puhumattakaan. Kyllä ne ovat hemmetin isoja esteitä suhteelle.

Haluan olla ylpeä miehestäni - en hävetä häntä (tai käytöstapoja...)

arvostavat papereita.

mutta niin eri aloilta, että emme juurikaan pysty keskustelemaan työasioistamme keskenämme. Toki pystymme pohtimaan työelämän ilmiöitä yleensä, mutta toisen varsinaiseen työhön ei kumpikaan meistä pysty kommentoimaan juuri mitään. Olisi sitä paitsi äärettömän kuluttavaa, jos vaativaa asiantuntijatyötä pitäisi ruotia vielä vapaa-ajalla kotonakin, vaikka työ meille molemmille tärkeää onkin...

Mulle opiskelu on ollut niin tärkeä juttu elämässä - samoin nykyään työ - että jos en pystyisi mieheni kanssa niistä asioista keskustelemaan "normaalisti" (siis ilman, että toinen näkee sen heti brassailuna), olisi tosi vaikeaa.

Kun taas ne, jotka eivät siihen kykene, haukkuvat alatyyliin.

Hiekkavitut

arvostavat papereita.

Kun taas ne, jotka eivät siihen kykene, haukkuvat alatyyliin.

Hiekkavitut

arvostavat papereita.

Mieluummin kyllä kylvän hedelmällistä ja kosteaa maaperää kuin hiekka-aavikkoa.

t. akateeminen mies, joka kirjoitti tuon hiekkavittujutun.

Kyllä, minulla on duunaritausta ja ronskit kielenkäänteet. Tämä ketju lähinnä oksettaa minua.

kuinka duunarien kanssa ei voi keskustella. Alkeellisimmatki keskustelutaidot puuttuvat. Kiroillaan ja nimitellään keskustelukumppaneita. Ollaan silminnähden hermostuneita ja kirjoitellaan täysin irrelevantteja asioita. Kun argumentit loppuvat, otetaan käyttöön 'hiekkavitut' ja muut viisaudet.



Oikeastaan duunarit ovat vastanneet oivasti omiin esittämiinsä kysymyksiin.

Oikeastihan se tarkoittaa kauppakorkeakoulua, mutta tässä tapauksessa ilmeisesti ei.

27, kiitos sukuselvityksestäsi, kiinnosti kiviäkin!?

ööh, mun isä on kirjanpainaja, äiti sitomotyöntekijä, isoäiti kotiäiti, isoisä kauppias ilman koulutusta, mieheni on putkimies, jne jne..eikös olekin kiintoisaa??

Mikäs mä sit oon kun oon käynyt kauppiksen, mutten amista enkä yliopistoa?

t. onnellinen duunarin vaimo, jo 16vuotta ;)

tyyppiesimerkki duunarimiehestä, josta akateemiset naiset eivät ole haaveilleet. (Sitä kun kysyttiin, ei pidä kysyä, jos ei kestä kuulla vastauksia.)

Kun taas ne, jotka eivät siihen kykene, haukkuvat alatyyliin.

Hiekkavitut

arvostavat papereita.

Mieluummin kyllä kylvän hedelmällistä ja kosteaa maaperää kuin hiekka-aavikkoa.

t. akateeminen mies, joka kirjoitti tuon hiekkavittujutun.

Kyllä, minulla on duunaritausta ja ronskit kielenkäänteet. Tämä ketju lähinnä oksettaa minua.

tyyppiesimerkki duunarimiehestä, josta akateemiset naiset eivät ole haaveilleet. (Sitä kun kysyttiin, ei pidä kysyä, jos ei kestä kuulla vastauksia.)

Kun taas ne, jotka eivät siihen kykene, haukkuvat alatyyliin.

Hiekkavitut

arvostavat papereita.

Mieluummin kyllä kylvän hedelmällistä ja kosteaa maaperää kuin hiekka-aavikkoa.

t. akateeminen mies, joka kirjoitti tuon hiekkavittujutun.

Kyllä, minulla on duunaritausta ja ronskit kielenkäänteet. Tämä ketju lähinnä oksettaa minua.

Olette parikymppisen tasolla jutuissanne. Niin tälläisiä kirjoittavat, kuin hiekkavittuilevat. Hiekkavittu on muuten mielenkiintoinen, ja hauska termi sinänsä, en ollut ennen kuullutkaan.

Mahdat olla kaunis poika kun kuvittelet, että kaikki ovat hedelmällisen kosteita pelkästään sinun näkemisestäsi.

Kun taas ne, jotka eivät siihen kykene, haukkuvat alatyyliin.

Hiekkavitut

arvostavat papereita.

Mieluummin kyllä kylvän hedelmällistä ja kosteaa maaperää kuin hiekka-aavikkoa.

t. akateeminen mies, joka kirjoitti tuon hiekkavittujutun.

Kyllä, minulla on duunaritausta ja ronskit kielenkäänteet. Tämä ketju lähinnä oksettaa minua.

minua miehessä viehättää laaja sivistys, ei tutkinto. Sivistyneitä miehiä on ainakin oman kokemukseni mukaan helpompi löytää akateemisilta aloilta. Ei se sen monimutkaisempaa ole.



Aivan yhtä hyvin voisi kirjoittaa järkyttyneen avauksen siitä, että miten te naiset voitte olla jonkin sellaisen kanssa, joka ei arvosta kakkahuumoria (kuten minä ja mieheni). Ei tässä ainakaan omalla kohdallani ole kyse siitä, että mun miehen pitäis välttämättä olla AKATEEMINEN, vaan halusin sellaisen, jonka kanssa osuu jutut yksiin, ja sellaisen miehen myös sain.



Ap, ymmärrätkö tämän? Ei tässä ole kysymys titteleistä, vaan yhteensopivuudesta. Kai sinäkin olet miehesi joillain kriteetreillä valinnut, miksen sitten minä saisi valita omillani?

kun selventäisit, mitä parikymppisen tasoista tässäkin kirjoituksessa oli? Minusta tuo mies kielenkäyttönsä kera on oiva tyyppiesimerkki duunarimiestä, josta kyselyyn vastanneet akateemikkonaiset eivät ole haaveilleet. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

tyyppiesimerkki duunarimiehestä, josta akateemiset naiset eivät ole haaveilleet. (Sitä kun kysyttiin, ei pidä kysyä, jos ei kestä kuulla vastauksia.)

Kun taas ne, jotka eivät siihen kykene, haukkuvat alatyyliin.

Hiekkavitut

arvostavat papereita.

Mieluummin kyllä kylvän hedelmällistä ja kosteaa maaperää kuin hiekka-aavikkoa.

t. akateeminen mies, joka kirjoitti tuon hiekkavittujutun.

Kyllä, minulla on duunaritausta ja ronskit kielenkäänteet. Tämä ketju lähinnä oksettaa minua.

Olette parikymppisen tasolla jutuissanne. Niin tälläisiä kirjoittavat, kuin hiekkavittuilevat. Hiekkavittu on muuten mielenkiintoinen, ja hauska termi sinänsä, en ollut ennen kuullutkaan.

ja halveksunnan ei-akateemisia kohtaan.

...vanhempani ovat molemmat akateemisia (ja hui, äiti tekee huostaanottoja niiden aiheettomien ls-ilmoitusten perusteella, isä taas antaa terapiaa teille duunareille). Siskoni ja veljeni ovat akateemisia. Heidän puolisonsa ovat akateemisia. Äitini ainoa sisko oli sairaanhoitaja, mutta on tullut myöhemmin akateemiseksi, eli terveystiedon maisteriksi ja lisensiaatiksi. Isäni veljet ovat kaikki akateemisia, sisko oli myös ensin vain lääkintäjumppari, mutta luki itsensä kieltenopettajaksi. Eli aika akateemisia ollaan meidän suvussa.

Mutta serkut... taksikuskia, jotain amis-tyyppejä jne... No, on siellä yhdessä perheessä lääkäri ja 2 opettajaa, ja toisessa hammaslääkäri, lentäjä, insinööri ja opettaja. Näissä perheissä molemmat vanhemmat ovat akateemisia, niissä kolmessa muussa taas vain toinen on akateeminen, toinen taas jotain muuta (pankkitoimihenkilö, tekuinssi ja hui, onko meidän vankilakundin äiti ja isä molemmat akateemisia???). Niin, serkkuihin mahtuu myös vankilakundi (josta muuten kaikki eivät edes tiedä, että olis ollut vankilassa) ja duunareita.

Mun mies on akateeminen, ja kyllä mun ystäväpiirikin on valikoitunut lähes yksinomaan akateemiseksi, yhtä lähihoitajaa lukuunottamatta. Taidan sitten olla nirppanokka ja parempi ihminen.

Mutta huomaatteko sen, että akateeminen voi olla todella monella ammatilla. lastentarhanopettajat ovat akateemisen koulutuksen saaneita. Kaupan kassoista monet suorittavat ylempää korkeakoulututkintoa ja kaupan esimiehistä monet ovat sen suorittaneet. Lääkärit, hammaslääkärit, opettajat, diplomi-insinöörit (jotka tekevät myös samojakin hommia kuin AMK/tekuinssit), juristit, kaikki nuo ovat akateemisia ammatteja. Akateemisuus sinällään pitää sisällään todella monia alaryhmiä, ja osa noista ryhmistä on todellisia fakki-idiootteja, eli aika lailla oman ammattinsa erinomaisuuden pauloissa, ja sulkeutuneita siihen omaan spesiaaliteettiinsa. Oli se sitten vaikka vasemman sieraimen seinämien syöpäkasvaimet tms.

Jos joku joskus sanoo olevansa akateeminen, niin esitä ensin tarkentava kysymys, että miltä alalta hän on. Ihan sama, jos joku sanoo olevansa hoitaja, niin se jättää vielä aikalailla mahdollisuuksia (lähi-, sairaan-, terveyden-, lasten-, omais-, eläinten- jne... hoitajat)

Akateemisuus ei ole tavoiteltava kruunu, mutta kyllä yliopistokoulutus aika lailla kasvattaa. Akateemisia on sekä tutkijoita että sitten lähes tavallisiin duunareihin rinnastettavia tyyppejä.

Itse viihdyn oman alani ihmisten seurassa aika hyvin, mutta tuskisn jaksan kauaa istua pöydässä, jossa matemaatikot ja fyysikot väittelevät jostain yhtälöistä. Tai jos vaikkapa neurologit keskustelevat synapsien toiminnasta. Tai jos gastroentrologit ihmettelevät sitä av-mammaa, jonkamielestä oksentaminen on outoa, koska kukaan hänen suvustaan ei ikinä oksenna.

Eli purettaisiinko akateemisuus eri alalajeihinsa.

Itse olen akateemisten humanistivanhempien lapsi, mutta minä ja mieheni olemme molemmat tekniikan akateemisia. Siskoni taas lääketieteilijä ja viihdyn mainiosti myös muutaman kasvatustieteilijän seurassa.

Vai onko erotteleminen liian vaikeaa AV:n amishaaralle? Anteeksi... amisten sijaan pitänee puhua parturi-kampaajista tai kauneusalan yrittäjistä, ravitsemusalan työntekijöistä jne...

työllä, en koe tarpeelliseksi päteä yhtään millään muullakaan.



Miten te kuvittelette, että akateemisuus tarkoittaa automaattisesti jotenkin hienoa uraa tai lihavaa palkkaa? Tervetuloa humanistin arkeen, meillä ei hienoilla ammateilla tai lihavilla lompakoilla mällätä.

eikä pelkästään haukkumasanana.

Olen kyllä pöyristynyt että joku tosiaan ei huoli puolisoksi duunaria? Jos muuten siis kemiat kohtaa?

MIKSI??

Taitaa olla helvetin huono itsetunto jos puoliso pitää valita ihan koulutuksen perusteella :((

Itsellä duunarimies ja maailman paras sellainen, mahtava mies, rakastaja, isä ja perheen elättäjä. En vaihtaisi miljoonaankaan akateemiseen, hoh.

Mä olen luullut että toi on about urbaanilegendaa koko akateeminen juttu mutta näköjään näitäkin naisia sitten riittää. Hankkikaa kuulkaat itelle ihan oma elämä niin ei tarvi miehen koulutuksella/työllä sitten päteä!

varustettuja, jotka ovat nyt mielestään saavuttaneet jotain, laskevat muut -ei samalla tasolla olevat - ali-ihmisiksi. Ylimielisyys kumpuaa sisällä olevasta pahasta olosta ja riittämättömyyden tunteesta. Viljellään A-sanaa kaikkivoipana juttuna ja halveksitaan esimerkiksi kaupan kassoja ja autonasentajia. Luokitellaan ihmisen heidän kirjoitustyylinstä perusteella, ammattinimikkeet ovat ihmisyyden mittareita ja koulutuskansiot koraaneja.

Aina löytyy kieliasultaan ja verbaalisesti näppäriä vastustajia, jotka kumoavat tämän ei-akateemisten kateellisuutena.

Mitenhän esim 27 sukuun mahtuisi oppimisvaikeuksinen lapsi? joka ei ikinä selviäsi enempää kuin ammattikoulun just ja just ehkä?



Oppimisvaikeus kun voi tulla vaikka olis hiton hyvät geenit, esim synnytyksen happivajeesta tms? Vai onko akateemiset parempia synnyttämäänkin...

tätä keskustelun tasoa. Vitut lentelee ja keskustelukumppaneita haukutaan, kun argumentit loppuvat.



Ehkä tämäkin keskustelu selittää sitä, miksi akateemiset ja duunarit enimmäkseen ovat tekemisissä kaltaisiensa kanssa? Mielipiteitä?

Taitaa olla helvetin huono itsetunto jos puoliso pitää valita ihan koulutuksen perusteella :((

Hankkikaa kuulkaat itelle ihan oma elämä niin ei tarvi miehen koulutuksella/työllä sitten päteä!

Vaikuttaa siltä, että valintaasi on ihmetelty, kun noin hyökkäät.

Itse asuin yliopistossa opiskellessani duunarimiehen kanssa. Suhteemme ei toiminut, koska mies (tämä yksilö siis, joka ei tietenkään edusta kaikkia duunareita) oli erittäin pasiivinen; häntä ei kiinnostanut juuri muu kuin tv:n katselu ja morkkasi minun kiinnostuksen kohteitani (teatteri, lukeminen yms.).

Jokseenkin luonnollista siis, että tämän suhteen jälkeen rakastuin 1. aviomiehessäni (akateeminen)juuri siihen, miten laaja yleissivistys hänellä oli ja miten kiinnostunut hän ympäröivästä maailmasta oli. No, lopulta ei sitten toiminut sekään suhde ja liitto loppui.

Nykyinen (myös akateeminen) mieheni on paitsi sivistynyt, myös erittäin käytännöllinen ja miehekäs mies.

En millään tavalla koe tarvetta päteä hänen koulutuksellaa, joka on omani tasoinen, tai palkallaan, joka on hieman omaani pienempi. Minulla on ihan omat pätemisen aiheeni omasta takaa, jos päteä ylipäätään tarvitsee.

En ole miestäni koulutuksen perusteella valinnut, mutta en toisaalta usko, että arvot ja mielenkiinnon kohteet menisivät ihan yhtä nappiin kuin koulutetun ihmisen kanssa.

Vaatii sosiologin, että voi pitää termiä "hiekkavittu" mielenkiintoisena

eikä pelkästään haukkumasanana