Sis ihanko oikeesti akateemiset miettii noin??
Olen kyllä pöyristynyt että joku tosiaan ei huoli puolisoksi duunaria? Jos muuten siis kemiat kohtaa?
MIKSI??
Taitaa olla helvetin huono itsetunto jos puoliso pitää valita ihan koulutuksen perusteella :((
Itsellä duunarimies ja maailman paras sellainen, mahtava mies, rakastaja, isä ja perheen elättäjä. En vaihtaisi miljoonaankaan akateemiseen, hoh.
Mä olen luullut että toi on about urbaanilegendaa koko akateeminen juttu mutta näköjään näitäkin naisia sitten riittää. Hankkikaa kuulkaat itelle ihan oma elämä niin ei tarvi miehen koulutuksella/työllä sitten päteä!
Kommentit (72)
tätä keskustelun tasoa. Vitut lentelee ja keskustelukumppaneita haukutaan, kun argumentit loppuvat. Ehkä tämäkin keskustelu selittää sitä, miksi akateemiset ja duunarit enimmäkseen ovat tekemisissä kaltaisiensa kanssa? Mielipiteitä?
IRL en juuri tapaa kuin koulutettuja ihmisiä, ja täytyy sanoa, että keskustelun taso täällä av:lla todella poikkeaa siitä, mihin olen tottunut. Täällä omaa mielipidettä perustellaan kovin usein sillä V:llä tai haukkumalla vastapuolta ongelmaiseksi. Ihan mielenkiintoinen foorumi, mutta luulenpa, että isoa osaa näistä mammoista en haluaisikaan kasvokkain tavata.
vaan miehellä itsellään, mitä hän on ja miten hän toimii. Ja että hän hyväksyy minut sellaisena kuin minä olen eikä ryhdy kilpasille kanssani vaan on aidosti rinnallani elämän karikoissa ja iloissa.
Väittelen luonnontieteelliseltä alalta, työkokemustakin löytyy ja kiitettäviä työtarjouksia. Kai minulla on "ura" jos sellaiseksi työn tekemistä ja työssään edistymistä haluataan sanoa.
Kokemusta löytyy niin akateemisista kuin ei-akateemisista miesehdokkaista. Syy miksi aiemmat suhteet kaatuivat, oli siinä että miehet kokivat minut uhkana, ryhtyivät kampittamaan tai kilpailemaan kanssani. Eivät iloinneet etenemisestäni, kokivat "uranaisen" uhakana itselleen. Onhan se kamalaa jos nainen ymmärtää tekniikkaa, neuvoo renkaanvaihdossa tai tietokoneasennuksissa.....
Mieheni on ammattikorkeakoulupohjainen, mutta mikä tärkeämpää sinut itsenä ja tekemistensä kanssa, ja tukee minua mitä sitten teenkin. En edes halua keskustella suhteellisuusteoriasta hänen kanssaan, keksin kyllä kotona ihan muutakin tekemistä. "Duunariystäviäkin" löytyy, heidän kanssaan mennään vaikka sienimetsään tai mökille saunomaan, puidaan ihmissuhteita jne., mielelläni jätän silloinkin työasiani työasioiksi enkä ota mujkaan saunan lauteille.
tätä keskustelun tasoa. Vitut lentelee ja keskustelukumppaneita haukutaan, kun argumentit loppuvat. Ehkä tämäkin keskustelu selittää sitä, miksi akateemiset ja duunarit enimmäkseen ovat tekemisissä kaltaisiensa kanssa? Mielipiteitä?
IRL en juuri tapaa kuin koulutettuja ihmisiä, ja täytyy sanoa, että keskustelun taso täällä av:lla todella poikkeaa siitä, mihin olen tottunut. Täällä omaa mielipidettä perustellaan kovin usein sillä V:llä tai haukkumalla vastapuolta ongelmaiseksi. Ihan mielenkiintoinen foorumi, mutta luulenpa, että isoa osaa näistä mammoista en haluaisikaan kasvokkain tavata.
voisin sanoa melkein samalla tavalla. Tosin itse en IRL tapaa juuri muita kuin duunareita. Ja jos olen tekemisissä jonkun akateemisen kanssa, hän sulautuu porukkaan ihan helposti eikä kukaan käytä oikeassa elämässä tuota "akateeminen"-sanaa. Tämä palsta eroaa kyllä aika monessa mielessä oikeasta elämästä.
Olen kyllä pöyristynyt että joku tosiaan ei huoli puolisoksi duunaria? Jos muuten siis kemiat kohtaa?
MIKSI??
Taitaa olla helvetin huono itsetunto jos puoliso pitää valita ihan koulutuksen perusteella :((
Mä vastasin aiemmin tuohon toiseen ketjuun jotenkin niin, että arvostan keskusteluja akateemisen mieheni kanssa, enkä ihastuisi johonkin nimettömään "duunariin".
Tämän takia ilmeisesti a) sorsin kategorisesti duunareita (ihanko oikeasti mun pitäisi luokkatasa-arvon takia ihastua duunariin, vaikka rakastan ja arvostan ihanaa, älykästä miestäni?) ja b) päden mieheni akateemisuudella ja olen valinnut hänet nimenomaan tästä syystä alunperinkin. Siis kamoon!!
esimerkiksi pakottavana tarpeena nähdä maailma mustavalkoisena on/off -paikkana, jossa ei ole minkäänlaisia sävyjä.
esimerkiksi pakottavana tarpeena nähdä maailma mustavalkoisena on/off -paikkana, jossa ei ole minkäänlaisia sävyjä.
se, ettei pystyisi seurustelemaan duunarin kanssa, ei ole mitenkään mustavalkoista ajattelua?
miljoonaan akateemiseen, joten oletko itse yhtään fiksumpi tai ennakkoluulottomampi?
Olen kyllä pöyristynyt että joku tosiaan ei huoli puolisoksi duunaria? Jos muuten siis kemiat kohtaa? MIKSI?? Taitaa olla helvetin huono itsetunto jos puoliso pitää valita ihan koulutuksen perusteella :((
Mä vastasin aiemmin tuohon toiseen ketjuun jotenkin niin, että arvostan keskusteluja akateemisen mieheni kanssa, enkä ihastuisi johonkin nimettömään "duunariin". Tämän takia ilmeisesti a) sorsin kategorisesti duunareita (ihanko oikeasti mun pitäisi luokkatasa-arvon takia ihastua duunariin, vaikka rakastan ja arvostan ihanaa, älykästä miestäni?) ja b) päden mieheni akateemisuudella ja olen valinnut hänet nimenomaan tästä syystä alunperinkin. Siis kamoon!!
pitää sitten edes mainita keskustelut AKATEEMISEN miehesi kanssa ja nimetön DUUNARI. Jos nuo asiat pitää mainita, tulee mielikuva, että niilläkin on merkitystä asiassa. Eikö voi sanoa, että pitää omasta miehestä, eikä ihastuisi tuntemattomaan mieheen?
Tuolla jossakin ylempänä vastasin, että todennäköisemmin ne sielut kohtaavat paremmin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa pystyy kohtaamaan kaikista mieleen tulevista asioista.
Korostan tuota sanaa, joka alkaa t:llä.
esimerkiksi pakottavana tarpeena nähdä maailma mustavalkoisena on/off -paikkana, jossa ei ole minkäänlaisia sävyjä.
Ja se, ettei pystyisi seurustelemaan duunarin kanssa, ei ole mitenkään mustavalkoista ajattelua?
Tuolla jossakin ylempänä vastasin, että todennäköisemmin ne sielut kohtaavat paremmin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa pystyy kohtaamaan kaikista mieleen tulevista asioista. Korostan tuota sanaa, joka alkaa t:llä.
esimerkiksi pakottavana tarpeena nähdä maailma mustavalkoisena on/off -paikkana, jossa ei ole minkäänlaisia sävyjä.
Ja se, ettei pystyisi seurustelemaan duunarin kanssa, ei ole mitenkään mustavalkoista ajattelua?
mistä tilanteesta? En tiedä mitä olet aiemmin kirjoittanut. Kommentoin vain tuota yhtä ainoaa paradoksaalista lausetta, jossa yleistetään kouluttamattomien ajatusmaailma mustavalkoiseksi, mutta tässä omassa mielipiteessä ei nähdäkään mitään mustavalkoista.
sitten kovin avarakatsesta ja hyväksyvää?
Ei ainakaan tämän palstan perusteella. Akateemisilla tuntuu olevan joku tarve niputtaa duunarit yhteen kastiin, en ole koskaan huomannut, että täällä olisi sama asetelma toisinpäin.
Itse säälin ihmisiä, jotka arvostavat koulutuksen henkilökohtaisia ominaisuuksia korkeammalle. Omaan sukuuni ja ystäviini kuuluu akateemisia ja duunareita enkä arvostele heitä koulutuksen mukaan vaan arvostukseni lähtee aivan muualta. Rasismia, mielenterveysongelmia, huonoja elämäntapoja, epäluotettavuutta, sossupummailua ja aivot narikkaan -elämänasennetta löytyy ihan näistä tuntemistani akateemisistakin. Lisänä voisin vielä sanoa, että pahin tuntemani bessewisser on akateeminen, raukka kuvittelee olevansa muita ylempänä ja taloudellisesti menestyneempi, vaikka tämä ei todellaan pidä paikkaansa.
esimerkiksi pakottavana tarpeena nähdä maailma mustavalkoisena on/off -paikkana, jossa ei ole minkäänlaisia sävyjä.
olen tatuoitu mies
21 / 9 cm