Pahoitin mieleni lapseni puolesta.

vai jonkun muun lapsen/lapsien?

Meillä on aina ollut synttäreillä 10 lasta, samoin oli tämän kaverin synttäreillä. Ja monet yhteiset kaverit olivat juhlissa, eli pahinta on, että juhlat tulevat varmasti esiin lasten nähdessä seuraavan kerran!



Olen ihan sydän murtuneena. :'(

Mäkin aikanaan hiukan mietin noin, mutta nykyään ymmärrän, ettei kaikkia voi kutsua "vastapalveluksena." Jos lapsi ei koe jotakin lasta yhtä tärkeäksi kaveriksi, niin ei väkisin tarvitse kutsua ketään. Ja toiset voivat kutsua enemmän kavereita kuin toiset. Samoin joillakin voi olla enemmän naapurinlapsia, ystäväperheiden lapsia tms. joita haluaa kutsua. Ja kaikki me tiedämme, että johonkin se raja vain täytyy vetää.



On eri asia tietysti, jos joku lapsi käyttää synttärikutsuja valtapelinä, eli jos et tee niin tai näin, en kutsu sua synttäreille tms.

Ihan samaa kysyn kuin edellisetkin, eli ovatko lapset muutoin kavereita keskenään?



Oma lapseni on 6 v, eskarissa. Hän aloitti päiväkodin 2 vuotiaana, oli siinä välissä kerhossa ja palasi takaisin toiseen päiväkotiin ja on nyt taas kolmannessa päiväkodissa eskarissa.



Lisäksi hänellä on harrastuksia.



Häntä ei ole koskaan, EI KOSKAAN, kutsuttu päiväkodin kavereiden synttäreille !



Kutsukirjeet viuhuvat lokerosta toiseen, yksikään ei pysähdy meidän lapsen lokeroon. Hänellä ei ole päiväkodissa parasta ystävää, on kaikkien kaveri.



Yhteen lapseen eskarissa tutustui lähemmin, kävi kylässäkin, hyvin sujui leikki lapsilla, ja tällä lapsella on synttärit tässä kuussa. kutsua ei ole kuulunut. Odottelen.



Lapsi itse ei ole koskaan ihmetellyt eikä kysellyt, miksi ei pääse vaikka jollakulla on synttärit ja muita kutsutaan, miksi häntä ei, onneksi ei ole kysellyt. Minua harmittaa lapseni puolesta.



Hänellä on pari hyvää kaveria, joiden kaverisynttäreille on päässyt, että edes jotain.



Hänen omat synttärinsä ovat sellaisena ajankohtana aikaisin syksyllä juuri kun kerhot koulut ja eskarit ovat alkaneet, ettei hän vielä tunne ketään eikä kukaan häntä, eikä ole halunnut kutsua ketään, enkä ole jaksanut ehdottaa että koko 25 henkinen päiväkotiryhmä kutsuttaisi.



Ai niin, meni väärin, unohdin. On lapseni päässyt kerran, 2 vuotiaana, päiväkodin kaverin synttäreille, mutta sinne kutsuttiin pk:n kaikki lapset. Seuraavana vuonna ei kutsua tullut tänne.



Toisen kerran tuolloin pienenä oli hyvä ystävä päiväkodissa, tämän synttäreille pääsi kerran, sitten me muutimme eikä kutsua enää tullut, eivätkä he meille synttäreille kun kutsuttiin.



AP:

Juttele lapsellesi, että ilmeisesti on pitänyt rajata joitakin lapsia pois, vaikka olisi mieli tehnyt, ehkäpä he ovat arvalla vetäneet keitä kutsutaan ja keitä ei. Ja että toisella kertaa pääsee sitten jonkun toisen synttäreille. Ettei tule niin paha mieli kun on odottanut, mutta onhan sinun sanottava, että kutsut meni ohi.

Mäkin aikanaan hiukan mietin noin, mutta nykyään ymmärrän, ettei kaikkia voi kutsua "vastapalveluksena." Jos lapsi ei koe jotakin lasta yhtä tärkeäksi kaveriksi, niin ei väkisin tarvitse kutsua ketään. Ja toiset voivat kutsua enemmän kavereita kuin toiset. Samoin joillakin voi olla enemmän naapurinlapsia, ystäväperheiden lapsia tms. joita haluaa kutsua. Ja kaikki me tiedämme, että johonkin se raja vain täytyy vetää.

On eri asia tietysti, jos joku lapsi käyttää synttärikutsuja valtapelinä, eli jos et tee niin tai näin, en kutsu sua synttäreille tms.

Näin olen yrittänyt ajatella, mutta miten selittää se 5-vuotiaalle, joka on odottanut kaverin juhlia monta kuukautta..?

Ap

sellaiseksi massatapahtumaksi, että on pakko alkaa vetää jotain rajaa. Haluan kuitenkin pitää synttärit kotona.



Kaikki "vanhat" kaverit ovat yhä kuvioissa ja uusia on tullut roppakaupalla päiväkodista, naapureista ja harrastuksista. Eli kaikkia, joiden kanssa tyttö on kaveri, ei vain voi kutsua.



Joku saattaa pahoittaa mielensä - en voi tietää, ketä ei esim. kutsuta kovin usein. Meidän tytöllä on synttäreitä usein viikottain, joskus jopa useammin, joten en tosiaan kiinnitä edes huomiota, jos jonkun synttäreille ei kutsua tule. Lähinnä olen tyytyväinen jos joskus on synttäritön viikonloppu:)

Niinpä, ehkä ongelma onkin osittain myös se, että lapseni ei useinkaan ole tullut kutsutuksi synttäreille.

Ja tarkennettakoot, että kyseessä on siis kaveri, joka on perhetuttu, eli ei pk-kaveri.



Yritän taistella pahaa mieltä vastaan, mutta täytyy myöntää, että kun huomasin FB-sivulta, että juhlat olivat olleet ja menneet ja todella moni yhteinen ystävä oli juhlissa ollut, tuli multa itku lapseni puolesta... Hän on vielä niin hiljainen ja arka lapsi, ettei ystäviä liiemmin ole, eli nämä harvat ovat hänelle todella tärkeitä ja heistä puhutaan päivittäin.

Ja kaikki me tiedämme, että johonkin se raja vain täytyy vetää. On eri asia tietysti, jos joku lapsi käyttää synttärikutsuja valtapelinä, eli jos et tee niin tai näin, en kutsu sua synttäreille tms.

Valitettavan nuoret osaavat kiusata välillisesti ja todella julmasti. Ymmrrän sinua, emme ehkä edes tiedä millaista tuskaa se aiheuttaa lapsessa.

Meillä vaan pelataan reilua peliä: Kaikki lapsen samaa sukupuolta olevat luokkakaverit kutsutaan juuri tämän takia, onneksi molemmilla vain 10-12 "pakollista" kutsuttavaa. en ylpeile asialla, mutta en yhtään arkaile sitä tuoda muille vanhemmille esiin: on VANHEMPIEN velvollisuus ymmärtää tämä asia, mehän kasvatamme lapsia ja ennaltaehkäisemme kiusaamista. Sen eteen on tehtävä uhrauksia, mm. järjestää ahtaat / kalliit synttärit. Maailma voi potkia sitten myöhemmin.

Tsemppiä, lapset myös sopeutuvat ja kun seuraava kutsu tulee, on se sitäkin arvokkaampi.

Mäkin mietin sitä, kun esikoinen saa enemmän kutsuja kuin vuotta nuorempi siskonsa. Eli hiukan mietityttää tuon nuoremman puolesta. Hän on selvästi arempi ja rauhallisempi kuin vilkas siskonsa. Mutta kyllä hänkin jonkin verran kutsuja on saanut, eikä ole tehty numeroa synttärikutsuista.



-vitonen-

voisitko ehkä vihjaista tämän lapsen äidille, että kuinka 'tärkeä ja rakas ystävä' hänen lapsensa on sinun lapsellesi ja voit vaikka suoraan kertoa että sinun lapsellasi ei ole juurikaan hyviä ikäkavereita, koska on ujon puoleinen.



Minä ainakin kutsuisin perhetuttumme lapsen, mikäli äiti ottaisi asian puheeksi noin, 5 vee on vielä niin pieni, että hyväksyy sen jos äiti on mukana päättämässä ketä kutsutaan ja haluaisin minäkin omalta osaltani jeesata ystäväni lasta ettei lapsi jäisi kaveriporukasta ulkopuolelle ja saisi mukavia kokemuksia.

Et ole liian herkkä. Melko törkkeää!

Oho, onko hoploppeja ollu jo 15 vuotta sitten? 😃

Kuka pässi nostelee kaikenmaailman vanhat jutut?

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa kysyn kuin edellisetkin, eli ovatko lapset muutoin kavereita keskenään?



Oma lapseni on 6 v, eskarissa. Hän aloitti päiväkodin 2 vuotiaana, oli siinä välissä kerhossa ja palasi takaisin toiseen päiväkotiin ja on nyt taas kolmannessa päiväkodissa eskarissa.



Lisäksi hänellä on harrastuksia.



Häntä ei ole koskaan, EI KOSKAAN, kutsuttu päiväkodin kavereiden synttäreille !



Kutsukirjeet viuhuvat lokerosta toiseen, yksikään ei pysähdy meidän lapsen lokeroon. Hänellä ei ole päiväkodissa parasta ystävää, on kaikkien kaveri.



Yhteen lapseen eskarissa tutustui lähemmin, kävi kylässäkin, hyvin sujui leikki lapsilla, ja tällä lapsella on synttärit tässä kuussa. kutsua ei ole kuulunut. Odottelen.



Lapsi itse ei ole koskaan ihmetellyt eikä kysellyt, miksi ei pääse vaikka jollakulla on synttärit ja muita kutsutaan, miksi häntä ei, onneksi ei ole kysellyt. Minua harmittaa lapseni puolesta

On harmillista toki, mutta kannattaa aloittaa siitä, että alkaa ITSE järjestämään niitä kaverisynttäreitä ja kutsumaan lapsia muutenkin kylään. Ihan ehkä sulle uutena tietona: synttäreitä ei tarvitse järkestää juuri syntymäpäivänä. Oman lapsen synttärit on heinäkuussa ja kaverisynttärit on aina järjestetty muulloin, joko toukokuussa tai elo-syyskuussa.

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikki me tiedämme, että johonkin se raja vain täytyy vetää. On eri asia tietysti, jos joku lapsi käyttää synttärikutsuja valtapelinä, eli jos et tee niin tai näin, en kutsu sua synttäreille tms.

 

 

Valitettavan nuoret osaavat kiusata välillisesti ja todella julmasti. Ymmrrän sinua, emme ehkä edes tiedä millaista tuskaa se aiheuttaa lapsessa.

Meillä vaan pelataan reilua peliä: Kaikki lapsen samaa sukupuolta olevat luokkakaverit kutsutaan juuri tämän takia, onneksi molemmilla vain 10-12 "pakollista" kutsuttavaa. en ylpeile asialla, mutta en yhtään arkaile sitä tuoda muille vanhemmille esiin: on VANHEMPIEN velvollisuus ymmärtää tämä asia, mehän kasvatamme lapsia ja ennaltaehkäisemme kiusaamista. Sen eteen on tehtävä uhrauksia, mm. järjestää ahtaat / kalliit synttärit. Maailma voi potkia sitten myöhemmin.

Tsemppiä, lapset myös sopeutuvat ja kun seuraava kutsu tulee, on se

Hienoa! Meillä 6-v synttärit tulossa ja mietin juuri että jos kutsuisi kaikki eskaripojat. En voi varmuudella tietää keiden kanssa oma lapsi kaveeraa ja tosiaan haluaisin että meidän juhliin saisi nekin kutsun, jotka eivät yleensä saa. Rajan vetäisin sukupuolen mukaan, koska silloin määrä pysyy edes jotenkin järjellisenä ja sitten tytöille perustelu on helppo, että olivat poikien juhlat tällä kertaa. Ja kyllä tuon ikäiisllä tuntuu menevän muutenkin aikalailla niin että tytöt ja pojat kaveeraa keskenään. 

Ja tuolle kysyjälle: "kuka pässi nostelee kaikemnaailman vanhat jutut" - tämä aihe on aina ajankohtainen. Tämä on oikeasti niin surullista että jotkut lapset eivät koskaan saa kutsuja, joillakin ei ole kavereita keitä kutsua jne. Tehdään aikuisina mitä voidaan, että kaikille olisi kivoja synttärikokemuksia. 

Meillä ei jakseta järjestää synttäreitä lapselle. Oli synttärit lauantaina muistaakseni. Kakku tehtiin.

Liikaa töitä. Miehellä oli oli myös synttärit ja niistäkin on luovuttu ajat sitten.

Lapseni mainitsi monille kavereilleen että hänellä on synttärit, mutta mainitsiko ettei niitä tavallaan vietetä säästösyistä.

Harmi kun elämä on mennyt sellaisesi että kahvitauolla kerkeää näitä harmitella ja työt jatkuu yöhön asti ja niillä korkeintaan makselee vain vuokran ja ruuat.