Sis ihanko oikeesti akateemiset miettii noin??

Se ei suinkaan tarkoita, etten arvostaisi kaikki ihmisiä.

Olen kyllä pöyristynyt että joku tosiaan ei huoli puolisoksi duunaria? Jos muuten siis kemiat kohtaa?

Pointti on ennemminkin että kemiat kohtaa suurimmalla todennäköisyydellä toisen akateemisen kanssa. Poikkeuksia on varmasti paljon.

en ole lukenut ko. ketjua, mutta voisin hyvin vastata, etten duunaria huolisi. Koska mietin kysymyksenasettelussa keskivertoduunaria.



Minä itse olen hyvin filosofinen, pohdiskeleva maailmanparantaja, pohdin aina lähdekritiikkiä ja validiutta - jos duunari kykenee pohtimaan näitä asiota kanssani, niin mikä ettei? Kyllä minä sellaisen duunarin huolin, jos hän on vielä ihana.



Mutta kuinka monta tällaista duunaria on sadassa? Yksi? Todennäköisyys sellaisen tapaamiseen on pienet, ja vielä pienempi todennäköisyys, että vielä kemiatkin kohtaavat.

että duunari olisi mun kanssa samalla aaltopituudella, siitä siis kysymys, ei ylimielisyydestä. Mulle opiskelu on ollut niin tärkeä juttu elämässä - samoin nykyään työ - että jos en pystyisi mieheni kanssa niistä asioista keskustelemaan "normaalisti" (siis ilman, että toinen näkee sen heti brassailuna), olisi tosi vaikeaa.



En itse naisi Selännettä tai ketään muutakaan rahan takia. Raha ei ole minulle se pointti, vaan samantyyppinen arvomaailma ja näkemys elämään. Ja kaikilla tietämilläni duunareilla se on erilainen kuin itselläni. Tosin olenkin varmaan akateemisten "äärilaitaa", sillä suuri osa vapaa-ajastanikin menee jollakin tavalla akateemisten asioiden parissa.

ja osa, esim. minä ei. Onhan tässäkin ketjussa sitten niitä käänteisiä tapauksia, jotka sanoo etteivät akteemista meistä huoli kun ei ne eivät ole tarpeeksi "miehiä". Ihan yhtä tyhmää sekin.

snobbailemassa. En tunne sellaisia piirejä, vaikka yliopistotaustalta tuttavapiirissämme ponnistammekin.



Ei siellä kukaan mitään snobbaile tai naureskele, turha on pelätä. Ihan normaalit jutut jne, mutta keskustelussa tosiaan on tietty pohjataso, jolat lähdetään. Voihan siihen olla hieman hankala tulla.

...vanhempani ovat molemmat akateemisia (ja hui, äiti tekee huostaanottoja niiden aiheettomien ls-ilmoitusten perusteella, isä taas antaa terapiaa teille duunareille). Siskoni ja veljeni ovat akateemisia. Heidän puolisonsa ovat akateemisia. Äitini ainoa sisko oli sairaanhoitaja, mutta on tullut myöhemmin akateemiseksi, eli terveystiedon maisteriksi ja lisensiaatiksi. Isäni veljet ovat kaikki akateemisia, sisko oli myös ensin vain lääkintäjumppari, mutta luki itsensä kieltenopettajaksi. Eli aika akateemisia ollaan meidän suvussa.



Mutta serkut... taksikuskia, jotain amis-tyyppejä jne... No, on siellä yhdessä perheessä lääkäri ja 2 opettajaa, ja toisessa hammaslääkäri, lentäjä, insinööri ja opettaja. Näissä perheissä molemmat vanhemmat ovat akateemisia, niissä kolmessa muussa taas vain toinen on akateeminen, toinen taas jotain muuta (pankkitoimihenkilö, tekuinssi ja hui, onko meidän vankilakundin äiti ja isä molemmat akateemisia???). Niin, serkkuihin mahtuu myös vankilakundi (josta muuten kaikki eivät edes tiedä, että olis ollut vankilassa) ja duunareita.



Mun mies on akateeminen, ja kyllä mun ystäväpiirikin on valikoitunut lähes yksinomaan akateemiseksi, yhtä lähihoitajaa lukuunottamatta. Taidan sitten olla nirppanokka ja parempi ihminen.



Mutta huomaatteko sen, että akateeminen voi olla todella monella ammatilla. lastentarhanopettajat ovat akateemisen koulutuksen saaneita. Kaupan kassoista monet suorittavat ylempää korkeakoulututkintoa ja kaupan esimiehistä monet ovat sen suorittaneet. Lääkärit, hammaslääkärit, opettajat, diplomi-insinöörit (jotka tekevät myös samojakin hommia kuin AMK/tekuinssit), juristit, kaikki nuo ovat akateemisia ammatteja. Akateemisuus sinällään pitää sisällään todella monia alaryhmiä, ja osa noista ryhmistä on todellisia fakki-idiootteja, eli aika lailla oman ammattinsa erinomaisuuden pauloissa, ja sulkeutuneita siihen omaan spesiaaliteettiinsa. Oli se sitten vaikka vasemman sieraimen seinämien syöpäkasvaimet tms.



Jos joku joskus sanoo olevansa akateeminen, niin esitä ensin tarkentava kysymys, että miltä alalta hän on. Ihan sama, jos joku sanoo olevansa hoitaja, niin se jättää vielä aikalailla mahdollisuuksia (lähi-, sairaan-, terveyden-, lasten-, omais-, eläinten- jne... hoitajat)



Akateemisuus ei ole tavoiteltava kruunu, mutta kyllä yliopistokoulutus aika lailla kasvattaa. Akateemisia on sekä tutkijoita että sitten lähes tavallisiin duunareihin rinnastettavia tyyppejä.



Itse viihdyn oman alani ihmisten seurassa aika hyvin, mutta tuskisn jaksan kauaa istua pöydässä, jossa matemaatikot ja fyysikot väittelevät jostain yhtälöistä. Tai jos vaikkapa neurologit keskustelevat synapsien toiminnasta. Tai jos gastroentrologit ihmettelevät sitä av-mammaa, jonkamielestä oksentaminen on outoa, koska kukaan hänen suvustaan ei ikinä oksenna.



Eli purettaisiinko akateemisuus eri alalajeihinsa.



Itse olen akateemisten humanistivanhempien lapsi, mutta minä ja mieheni olemme molemmat tekniikan akateemisia. Siskoni taas lääketieteilijä ja viihdyn mainiosti myös muutaman kasvatustieteilijän seurassa.



Vai onko erotteleminen liian vaikeaa AV:n amishaaralle? Anteeksi... amisten sijaan pitänee puhua parturi-kampaajista tai kauneusalan yrittäjistä, ravitsemusalan työntekijöistä jne...

...pidän "monipuolisesta" elämästä ja olen kiinnostunut vähän "kaikenlaisesta". Uskon, että ollaan hyvä pari sillä toinen opettaa toisella aina jotain uutta. Ja helvetti, että se duunarimies on KÄTEVÄ!

Olen kyllä järkyttynyt...suorastaan huvittunut!!



Itselläni on duunarimies, tosin yksityisyrittäjä mutta siis koulutuksena vain ammattikoulu.



Kuka teistä voi sanoa että mieheni ei osaa puhua mistään?? siis koulussako sitä vai opitaan keskustelemaan? hoh hoijaa..



Taitaa olla niin että duunarimiehet ei huoli tollaisia akateemisia runo-neitejä! Eihä teitä varmaan kiinnosta seksikään paitsi niin että siinäkin kasvokkain jutellaan runollisia.



Sallikaa mun nauraa, ei voi muutakaan tehdä.

Kyllä joillakin perusduunareilla on kadehdittavan hyvä palkka joihinkin akateemisiin verrattuna. Eli jos raha ratkaisisi, niin selluköpit ja ahtaajat olisivat aika ykkösenä monen puolisoa etsivän listalla. Sen sijaan vaikkapa opettajat ja monet virkamiehet(naiset) voisi suosiolla unohtaa.

Asuin ennen akateemisen mieheni kanssa, onneksi emme lapsia sentäs hankkineet. Mieheni oli niin asperger kuin olla vaan voi. Ja mitä enemmän hänen ystäviin tutustuin sitä enemmän as-tyyppejä he kaikki olivat.



Nyt onnellisesti duunarin kanssa naimisissa kera 4 lapsen, duunari tuli ja vei mahtavalla seksillään ja keskustelutaidollaan jalat alta ja akateeminen mies sai tosiaan jäädä siltä seisomalta tai pitäiskö sanoa seisokilta :)

keskustelua, en voi muuta sanoa. Kummankin ääripään edustajat kyllä ovat elämästä pahasti vieraantuneita.



Onneksi heille on tälläisiä keskustelupalstoja, muutenhan he eivät voisi ikinä vaihtaa ajatuksiaan tai ajatuksettomuuttaan.

...kun humanistien lapsia raaputtaa, pinnan alta löytyy kuin löytyykin pikku humanisti, joka rrrrakastaa selittää omasta itsestään. :D

[iVai onko erotteleminen liian vaikeaa AV:n amishaaralle? Anteeksi... amisten sijaan pitänee puhua parturi-kampaajista tai kauneusalan yrittäjistä, ravitsemusalan työntekijöistä jne...

[/quote]

Miksi piti laittaa loppuun tällainen? Tuoko nyt osoittaa sitten sitä yliopistokoulutuksen tuomaa lisää sinussa?



T:Se akateeminen, jolla on duunariukko ja on itse psykologi

epäilen että esim. naisuolinen patologi, juristi tai biokemisti ei välttämättä ole tällaisia sterotypisia "runo-neitejä".

Miksi ihmeessä monet tuntuvat ajattelevat että akateeminen=runoileva ja haaveileva humanisti? Entä matemaatikot, biologit, eläinlääkärit, lääkärit, juristit...

Olen kyllä järkyttynyt...suorastaan huvittunut!!

Itselläni on duunarimies, tosin yksityisyrittäjä mutta siis koulutuksena vain ammattikoulu.

Kuka teistä voi sanoa että mieheni ei osaa puhua mistään?? siis koulussako sitä vai opitaan keskustelemaan? hoh hoijaa..

Taitaa olla niin että duunarimiehet ei huoli tollaisia akateemisia runo-neitejä! Eihä teitä varmaan kiinnosta seksikään paitsi niin että siinäkin kasvokkain jutellaan runollisia.

Sallikaa mun nauraa, ei voi muutakaan tehdä.

Halusin vain tarkentaa vielä.

Seurustelin kerran raksaduunarin kanssa - ihan sen takia, että päätin rikkoa omat raja-aitani.



Ikävä kyllä siitä ei tullut mitään. Hänen kaverinsa aivan hirveitä (dokuja, juntteja), ei hänen kanssaan voinut keskustella mistään (kirjat, elokuvat - ei mitään actionpätkiä, päivänpolitiikka, ajankohtaiset aiheet). Ei sitten niin mistään. Seksikään nyt ei ollut mitään hohdokasta.



Lisäksi taustamme olivat aivan erilaiset. Arvoista nyt puhumattakaan. Kyllä ne ovat hemmetin isoja esteitä suhteelle.



Haluan olla ylpeä miehestäni - en hävetä häntä (tai käytöstapoja...)

Halusin vain tarkentaa vielä.

Siis ei 42 vaan 34. Parempi lopettaa nyt tämä kirjoittelu :)

jyrkän raja-aidan rakentavat ovat sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita tai sitten todellakin pää puskassa kasvaneita.

vain kysymykseen, olenko haaveillut duunarimiehestä. En ole. Nuorempana tietysti tuli tavattua kaikenlaisia ihmisiä, mutta yhtä paljoa ei yhteistä löytynyt duunarien kanssa kuin akateemisten. Tuon eron huomasi jo nuorissa miehissä, siis sen, tulevatko päätymään akateemiselle alalle vai käytännön alalle.



Avoimin mielin minä olen kaikenlaisiin ihmisiin tutustunut, mutta eikö ole luonnollista, että samanlaisuus vetää puoleensa?

27, kiitos sukuselvityksestäsi, kiinnosti kiviäkin!?



ööh, mun isä on kirjanpainaja, äiti sitomotyöntekijä, isoäiti kotiäiti, isoisä kauppias ilman koulutusta, mieheni on putkimies, jne jne..eikös olekin kiintoisaa??



Mikäs mä sit oon kun oon käynyt kauppiksen, mutten amista enkä yliopistoa?



t. onnellinen duunarin vaimo, jo 16vuotta ;)