Lue keskustelun säännöt.
Miksi hitossa taapero pidetään päiväkodissa, vaikka äiti on kotona vauvan kanssa?
04.03.2010 |
Meillä on kaveripiirissä näitä tapauksia pari. Toisen perheen esikoinen aloitti hoitouransa vähän yli 1 vuotiaana. Pikkusisko syntyi vuotta myöhemmin ja silti lapsi oli hoidossa. Syy tähän oli se, että lapsi oli reipastunut niiiiiin paljon tarhassa ja tarha teki lapselle hyvää (normaali lapsi eli ei siis erityislapsi) ja hän tapaa kavereit ja plaa, plaa, plaa.
Toinen mukelo aloitti hoidon alle vuoden ikäisenä ja sai pikkusiskon, kun lapsi oli alle 2v. Ja kappas, taapero tungetaan hoitoon "reipastumaan". Ja kummassakaan tapauksessa kyse ei ole masentuneesta äidistä, koliikista kärsivästä siskosta tms. ainostaan tuosta, että taapero laitetaan reipastumaan ja leikkimään kavereiden kanssa tarhaan 5-6 päivässä, melkein joka päivä.
Ja kyse ei ole siitäkään, että halutaan pitää tarhapaikka -> kyseinen päiväkoti suljetaan kesäkuussa.
Kommentit (71)
Poika on ikäistään vanhemman näköinen, joten pitää viedä tarhaan. Selvä. Kaikki ikäistään vanhemman näköiset av-mammat voisi varmaan kärrätä vanhainkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen kanssa olin 3 vuotta kotona, toisen lapsen kanssa 6 vuotta. Silti mua ei ole ikinä häirinnyt mitenkään jos joku toinen toimii toisin, vaikka nyt ap:een esimerkkitapausten tapaan. Mä en ymmärrä miten ihmiset viitsii kuluttaa aikaansa vatvomalla toisten ratkaisuja? Eikä mua oikeastaan kiinnosta edes se että onko naapurin lissulla hyvät välit lapsiinsa, vai onko lapsi jäänyt jostain paitsi? ihan sama mulle!
Note to self: älä_tule_av_lle_enää_ikinä.
Täällä tapaa kyllä vastenmielisimmät ihmiset ikinä. Ilman av:ta ihmiskäsitykseni olisi varmaan melko normaalin toiveikas. Nyt tiedän millaista oksettavan itsetyytyväistä, tuomitsevaa, ylenkatsovaa, tekopyhää, kertakaikkisen elinkelvotonta sakkia maa päällään kantaa ja tekisi mieli viettää viikko suihkussa tätä pahansuopuutta itsestäni poispesten.
Onneksi, onneksi teitä tuomitsijoita ei näe kovin usein irl. Menettäisin elämänhaluni varmaan lopullisesti.
vauvan kanssa on rankkaa. mä en ainakaan jaksais hoitaa kahta pikkulasta ( taaperoa ja vauvaa ) samanaikaisesti. enkä kyllä hankkis...
mutta ymmärrän, jos hoitoon viedään, osa-aikaisesti. kyllähän äidin pitää saada nukkuakin ja levätä jos vauva valvottaa yöt.
kun muutenkin on jo todisteltu että suomalaiset on maailman sosiaalisinta kansaa, ja perusteluna mm. että Suomessa tehdään paljon enemmän vapaaehtoistyötä kuin muualla ja sitten vielä tämä virikehoito.
Kyllä on ilo kasvaa yhteiskunnassa, missä välitetään aidon lämpimästi naapureista, sukulaisista, vanhoista, naapurin kakaroista, sairaista, hulluista, juopoista, sompuista, ryssistä, muista mamuista, hiekkalaatikkoihin ja portinpieliin pissivistä kateista ja rakeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikseivät ne kerhokaverit voi esimerkiksi tulla teille silloin tällöin leikkimään ja päin vastoin?
Itse olen suunnitellut vieväni syksyllä 5 v täyttävän pojan puolipäivähoitoon, vaikka olen itse 1,5 vuotiaan kanssa kotona! En osaa leikkiä pojan kanssa samalla tavalla, kuin muut lapset leikkivät. Minun mielestäni hänellä on OIKEUS ikäiseensä leikkiseuraan. Poika on vielä erittäin pikkuvanha ja näyttää myös ikäistään vanhemmalta.
Olen pojan kanssa keskustellut asiasta ja kysellyt mitä mieltä hän on asiasta. Välillä hän haluaa ja välillä ei missään nimessä halua. Käy tällä hetkellä 2:na pv:nä vko:ssa kerhossa 3 tuntia kerrallaan ja tykkää todella paljon.
Vauvamme syntyy elokuussa ja 3 vuotiaamme jatkaa päiväkodissa oloaan.
Pystyn vauvan kanssa hoitamaan yritykseni joitain töitä, mutta en jos esikoinenkin on mukana. Vauva nukkuu alussa tosi paljon ja voin mennä hänen kanssa töihin ja hän voi nukkua sillä aikaa vaunuissa.
Esikoinen kaipaa kyllä kovasti ikäistään seuraa ja saa jäädä kotiin niinä päivinä kun haluaa tai haen aikaisemmin tai vien myöhemmin. Miten nyt kulloinkin sitten.
Ja ihanaa kun voi toisenkin vauvan kanssa viettää samanlaisia päiviä välillä kuin esikoisenkin kanssa: kahdestaan vaan köllötellen. Esikoisen ei tarvitse olla mustasukkainen niistä hetkistä, kun ei tiedä niistä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...itsellä esikoinen meni päiväkotiin olleessaan 1v 3kk, kun rahatilanteen takia jouduin töihin. Nyt esikoinen vajaa kolme vuotias, ja syksyllä toinen tulossa. Ja aikomuksena kyllä pitää esikoinen päiväkodissa osapäiväisenä, vaikka itse jään kohta kotiin.
Ensinnäkin lapsi rakastaa päiväkodissa oloa, hänellä on siellä paljon kavereita ja oppii joka päivä uutta. En usko että lapsi kovin suuresti kotona koko ajan viihtyisi, kun on puolitoista vuotta jo ollut päiväkodissa, ja vauvan kanssa ei olisi aikaa niin paljon esikoiselle. Kuitenkin vähennämme tarhapäivien määrää ja lyhennämme päiviä, ettei myöskään tule lapselle tunnetta, että hänet "hylätään" päiväkotiin ja uusi vauva saa olla äidin kanssa.
Myös senkään takia emme viitsi paikasta luopua, koska nykyinen päiväkoti on aivan loistava, ja Helsingissä paikan saaminen on käytännössä mahdottomuus. Emme halua että lapsemme joutuisi palatessaan johonkin toiseen tarhaan. Näin meillä on myös jalka valmiiksi oven välissä pikku kakkoselle, että pääsisi myös samaan päiväkotiin. :)
Tulipahan avautuminen, mutta tarkoituksena vain osoittaa, että kyllä näitä juttuja joka perheessä mietitään, ja jokainen perhe tekee omalleen sopivat ratkaisut.
Mutta se on elämäntyyli.
Tunnen naisen, jonka tavoitteena on juosta 10 maratonia ja tehdä 10 lasta.
Tekee lapsia liukuhihnalta ja työntää hoitoon aina kun äitiysloma loppuu ja alkaa tehdä seuraavaa.
Kehuu oikein, ettei ole ikinä käyttänyt omia lapsiaan ulkona ja luistelemassa ja hiekkalaatikolla.
Väliaikoina ehtii olla aina muutaman kuukauden töissä.
Joskus haluttaisi sanoa hänelle, että jos ei työt kiinnosta niin ottaisi vaikka virkavapaata tai sanoisi itsensä irti. Joskus nimittäin se vauvojen tekokin loppuu ja ei voi näin välttää töissä olemista.
Ps. Sen ajan, mitä lapset eivät ole päiväkodissa, ovat he aika paljon sukulaisten hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kanssa voi ymmärtää tätä. En voi. Lapsia ei tarvtits etehdä, jos ei niitä itse jaksa hoitaa. Eikä se ole naisen asia, se on miehenkin asia! Hoitakaa yhdessä ne lapsenne!
Ja entäpä se, että lapsi laitetaan hoitoon, kun vauva tulee. Siis ei ole aikaismmin ollut!
Ihan hirveää, lapselle ja yhteiskunnalle.
vaikka on itse pienempien kanssa kotona? Minulla olisi mahdollisuus pitää esikoinen kotona eskariin asti, mutta ajattelin että hän tykkäisi olla sen 4-5tuntia ikäistensä kanssa päiväkodissa. Olenko nyt siis aivan väärässä? Kerhossa on käynyt tämän vuoden, mutta kerho on vaan sen 2,5h 3 kertaa viikossa.
Anteeksi kun tungen tähän ketjuun ap, mutta täällä tuntuu olenvan asiasta tietäviä paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät tosiaan ymmärrä, että lapsi/lapset hoidossa ja vanhempi tai peräti molemmat kotona.
Just äsken mieheni ihmetteli kans tätä nyky hommaa. Päiväkoti on työtä lapselle. Ennen uraputki alkoi, kun lähit kouluun. Nykyään tyrkätään päiväkotiin 10 kk iässä ja siitä se loputon juoksu alkaa. Aika surullista.
Meillä on töitä tehty sillä systeemillä, että mahdollisimman vähän lapset olleet kodin ulkopuolella hoidossa.
Note to self: älä_tule_av_lle_enää_ikinä.
Täällä tapaa kyllä vastenmielisimmät ihmiset ikinä. Ilman av:ta ihmiskäsitykseni olisi varmaan melko normaalin toiveikas. Nyt tiedän millaista oksettavan itsetyytyväistä, tuomitsevaa, ylenkatsovaa, tekopyhää, kertakaikkisen elinkelvotonta sakkia maa päällään kantaa ja tekisi mieli viettää viikko suihkussa tätä pahansuopuutta itsestäni poispesten.
Onneksi, onneksi teitä tuomitsijoita ei näe kovin usein irl. Menettäisin elämänhaluni varmaan lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- uusavuttomuus
- itsekkyys
- laiskuus
- henkinen sairaus
- fyysinen sairaus
Ei siihen lastenhoitoon voi käyttää kuin 100% ajastaan. Aivan sama onko niitä lapsia silloin 1 vai 2 vai 3 tai joku muu määrä.
vauvan kanssa on rankkaa. mä en ainakaan jaksais hoitaa kahta pikkulasta ( taaperoa ja vauvaa ) samanaikaisesti. enkä kyllä hankkis...
mutta ymmärrän, jos hoitoon viedään, osa-aikaisesti. kyllähän äidin pitää saada nukkuakin ja levätä jos vauva valvottaa yöt.
... taitaa olla suhteellinen käsite, kuten ilmeisesti subjektiivinen lisääntyminen ihmisoikeutena. Keskustelussa ei tunnuta ymmärtävän sitä, että lapsen ikä ja kehityskausi vaikuttaa siihen, minkä verran lapsi kaipaa virikettä, samoin kuin temperamentti. Kyse onkin siitä, onko yhteiskunnan verovaroilla pakko tukea ihmisten henkilökohtaisia valintoja, vai voisiko päiväkoteja yksityistää niille, jotka eivät palkkatyön tai firman hoitamisen takia TARVITSE hoitopaikkaa lapselleen.
Virikkeitä löytää ja keksii kuka tahansa tahtoessaan, ellei ole joku henkinen tms. ongelma, joita ei todellakaan voi ennakoida. Kannattaisin arvokeskustelua myös minä siitä, mikä on yhteiskunnan vastuu ja mikä jokaisen perheen oma vastuu lapsensa luotsaamiseksi yhteiskunnan jäseneksi.
Sitten täytyisi myös ymmärtää eri päivähoito- ja kerhomuotojen merkitys ja mitä ne pystyvät tarjoamaan, ja miksi tutkimusten mukaan pienet ryhmät ja kodinomainen hoito on alle 3-vuotiaalle paras vaihtoehto. Eikä kannata kovin sinisilmäisesti luottaa (paitsi ehkä itseään suojellakseen) mantraan suomalaisen päivähoitojärjestelmän verrattomuudesta, vaan etsiä se OIKEASTI paras vaihtoehto itselle ja omalle perheelle...
Itse en henkilökohtaisesti myöskään ymmärrä, miksi täytyy heti hankkia iso asuntolaina ja kaksi autoa taajamaan, ja sitten perustella rahantarpeella töihinlähtöä. Sitä voisi fiksu ihminen ajatella etukäteen, mihin haluaa vähät tai paljot rahansa käyttää, ja mikä on tärkeää... Eipä tosin perhesuunnittelu tai oman elämänsä suunnittelu aina onnistu, mutta valintoja voi ainakin yrittää tehdä jo etukäteen, jossain määrin =)
pohdiskelee opiskelemaan lähtevä työtön kotiäiti ;P jonka mies tekee vuorotöitä kohtalaisen hyvällä palkalla ja jonka lapsilla on 4 vuotta ikäeroa ja joka on niin totaalisen realisti, ettei voisi kuvitellakaan haluavansa enää lisää lapsia, kun ei aina tunnu rahkeet riittävän näidenkään kanssa ;P
ps, ainiin asutaan vuokralla luultavasti koko loppuikämme, ei ole tarvinnut elintason takia tehdä vastoin omia arvoja =D
Kun esikoinen on äidin ja vauvan kanssa kotona, kaikilla on normaalit suhteet toisiinsa. Esikoisen ollessa päiväkodissa jää vanhemman kanssa vietetty aika pieneksi ja jää mahdollisuudet suurempaan sisaruskateuteen. .
Onhan se esikoinen viettänyt aikaa äidin kanssa ollessaan ainoa lapsi! Miksi nuoremmilla sisaruksilla ei ole oikeutta samaan - saada äidin jakamaton huomio?
itseään kaikkien lastensa kanssa.
vituttaa tollanen. :/
Ite ku menin töihin lapsen täytettyä 3v, niin kappas perkele kun ei ollutkaan hoitopaikkaa lapselle muualta kuin kaupungin toiselta puolen!
SYYSTÄ ETTÄ; osapäivähoitolaiset (juuri nämä, joiden äideillä on pikkuvauva yleensä kotona ja taapero siis tarhassa), vie paikkoja.
Ja tämä on ihan tosiasia. Vituttaa, mun mielestä ne pitäis olla etusijalla ne lapset, joiden vanhemmat menee töihin/opiskelemaan. Et niille tulis ensisijaisesti ne paikat.
Helvettiäkö niitä pentuja pykää enempää, jos pitää alkaa vanhempia laittamaan tarhaan kun ollaan vauvan kanssa kotona! Sanokaa miksi!?!
Itse olen ammatiltani muusikko (solisti) ja työni edellyttää päivittäistä harjoittelua - myös silloin, kun minulla on pieniä lapsia. En siis voi pitää sellaista "äitiyslomaa" että istun kotona ja katson kun vauva nukkuu. Vaikken kiertäisikään koko ajan konsertoimassa, ammattitaidon ylläpitäminen ja ohjelmiston harjoitteleminen seuraavan vuoden konsertteja varten on päivittäistä rutiinia.
Tässä tilanteessa voisin aivan hyvin kuvitella laittavani isommat lapset päivähoitoon ja olevani vauvan kanssa kahden kotona. Silloin kun vauva nukkuu, voin rauhassa harjoitella. Se on työtä, joka on pakko tehdä, ja jos leikki-ikäiset hälisevät jaloissa, siitä ei tule mitään.
Asun Saksassa ja täällä on muuten aivan tavallista, että kotirouvat laittavat lapsensa päiväkotiin (Kita), vaikka eivät edes itse ole töissä. Näin tekevät useimmat. Kun sitten yrittää kysellä, mikseivät he hoida itse lapsiaan kotona, saa osakseen valtavaa paheksuntaa. Miten muka lapset oppivat sosiaalisiksi, jos ne vain istuvat äidin helmoissa kotona! Totta kai on lapsen oikeus ja etu mennä tarhaan!
Huvittaa jonkun verran lueskella näitä suomalaisten moralisointeja aiheesta. Eiköhän jokainen perhe tee itse omat valintansa. Jos et halua laittaa omia muksujasi tarhaan, niin pidä ne kotona. Muiden tilanne ei kuulu sinulle millään lailla.
jos eivät ole yksinhuoltajia, pienituloisia yms. jos tarkoitat esikouluja niin siellä ollaan 3-4 t max.