Lue keskustelun säännöt.
Miksi hitossa taapero pidetään päiväkodissa, vaikka äiti on kotona vauvan kanssa?
04.03.2010 |
Meillä on kaveripiirissä näitä tapauksia pari. Toisen perheen esikoinen aloitti hoitouransa vähän yli 1 vuotiaana. Pikkusisko syntyi vuotta myöhemmin ja silti lapsi oli hoidossa. Syy tähän oli se, että lapsi oli reipastunut niiiiiin paljon tarhassa ja tarha teki lapselle hyvää (normaali lapsi eli ei siis erityislapsi) ja hän tapaa kavereit ja plaa, plaa, plaa.
Toinen mukelo aloitti hoidon alle vuoden ikäisenä ja sai pikkusiskon, kun lapsi oli alle 2v. Ja kappas, taapero tungetaan hoitoon "reipastumaan". Ja kummassakaan tapauksessa kyse ei ole masentuneesta äidistä, koliikista kärsivästä siskosta tms. ainostaan tuosta, että taapero laitetaan reipastumaan ja leikkimään kavereiden kanssa tarhaan 5-6 päivässä, melkein joka päivä.
Ja kyse ei ole siitäkään, että halutaan pitää tarhapaikka -> kyseinen päiväkoti suljetaan kesäkuussa.
Kommentit (71)
Lasten kanssa ei tarvitse olla kotona kuin sen ajan mitä vauvavapaa kestää eli alle vuoden. Sen jälkeen voi palata töihin. Vauvaa hoitava on kotivanhempi siinä missä vauvaa JA isompia lapsiakin hoitava. Oman arvomaailmansa mukaista seuraa saa aivan varmasti muualtakin kuin hiekkalaatikoilta ja mammakahviloista. Olette muka työorientoituneita, mutta silti ette vietä työn parissa kuin pakolliset tunnit, ja tiiviisti perheenä yhdessä jodlaillen, hassutellen ja ihmisiä tavaten.
Jokin tässä nyt mättää ja pahan kerran. Vauvalomalla voi ihan hyvin hoitaa isotsisarukset, ei se ole mitään rakettitiedettä.
Kaikki äidit eivät ole kotiäitityyppejä. Meillä on yksi lapsi, ja olemme harkinneet toista. Esikoisemme pysyy päiväkodissa, jos toinen tulee (esikoinen on nyt 3 vuotta). Olemme mieheni kanssa molemmat melko työsuuntautuneita, mutta emme toisaalta tee lainkaan ylitöitä, emmekä juuri iltatöitäkään, vaan vietämme kaikki illat ja viikonloput tiiviisti lapsemme kanssa, koko perhe yhdessä. Olin esikoisen kanssa 9 kuukautta kotona, sen jälkeen mies hoitovapaalla kunnes lapsi täytti 1 vuotta ja aloitti päiväkodissa. Koimme kumpikin, että lapselle oli tärkeää olla 1-vuotiaaksi kotihoidossa, mutta emme kumpikaan todella viihtyneet kotona ja kotivanhempina. Jos kakkonen tulee, olemme molemmat 6 kk lapsen kanssa kotona (ensin minä, sitten mies), ja isompi on päivähoidossa. Emme kumpikaan viihdy esim. noissa "äitikerhoissa tai perhekahviloissa", koska niissä tuttavuus rakentuu vain vanhemmuuden varaan, ei esim,. yhteisen arvomaailman tai kiinnostusten kohteiden varaan.
Ja lisäksi: leikimme paljon lapsemme kanssa, hassuttelemme, luemme satuja, musisoimme, olemme rauhassa yhdessä. Nyt kesälomalla olemme 5 viikkoa yhdessä lomalla. Tapaamme tuttavaperheitämme (jotka olemnme tunteneet jo aikaisemminkin), joissa monissa on myös lapsia.
Kaikki eivät halua olla perinteisiä kotivanhempia, joiden päivät rakentuvat vain lasten ympärille ja muiden "mammojen" kanssa seurustelulle. Esikoisen ollessa pieni tein hieman freenä töitä, ja isovanhemmat hoitivat lasta (noin 3 tuntia kerrallaan), ja jaksoin taas hyvin tylsää kotiarkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki äidit eivät ole kotiäitityyppejä. Meillä on yksi lapsi, ja olemme harkinneet toista. Esikoisemme pysyy päiväkodissa, jos toinen tulee (esikoinen on nyt 3 vuotta). Olemme mieheni kanssa molemmat melko työsuuntautuneita, mutta emme toisaalta tee lainkaan ylitöitä, emmekä juuri iltatöitäkään, vaan vietämme kaikki illat ja viikonloput tiiviisti lapsemme kanssa, koko perhe yhdessä. Olin esikoisen kanssa 9 kuukautta kotona, sen jälkeen mies hoitovapaalla kunnes lapsi täytti 1 vuotta ja aloitti päiväkodissa. Koimme kumpikin, että lapselle oli tärkeää olla 1-vuotiaaksi kotihoidossa, mutta emme kumpikaan todella viihtyneet kotona ja kotivanhempina. Jos kakkonen tulee, olemme molemmat 6 kk lapsen kanssa kotona (ensin minä, sitten mies), ja isompi on päivähoidossa. Emme kumpikaan viihdy esim. noissa "äitikerhoissa tai perhekahviloissa", koska niissä tuttavuus rakentuu vain vanhemmuuden varaan, ei esim,. yhteisen arvomaailman tai kiinnostusten kohteiden varaan. Ja lisäksi: leikimme paljon lapsemme kanssa, hassuttelemme, luemme satuja, musisoimme, olemme rauhassa yhdessä. Nyt kesälomalla olemme 5 viikkoa yhdessä lomalla. Tapaamme tuttavaperheitämme (jotka olemnme tunteneet jo aikaisemminkin), joissa monissa on myös lapsia. Kaikki eivät halua olla perinteisiä kotivanhempia, joiden päivät rakentuvat vain lasten ympärille ja muiden "mammojen" kanssa seurustelulle. Esikoisen ollessa pieni tein hieman freenä töitä, ja isovanhemmat hoitivat lasta (noin 3 tuntia kerrallaan), ja jaksoin taas hyvin tylsää kotiarkea.
Selvä, et ole kotiäitityyppiä ja olette molemmat työorientoituneita. En vaan ymmärrä, että miten noista kumpikaan liittyy siihen, että aiotte pitää esikoisen päiväkodissa vauvan tullessa? Jouduttehan silloin joka tapauksessa jättämään työnne vähäksi aikaa ja olemaan kotona, joten miksipä se esikoinen ei voisi myös olla?
Meillä esikoinen on juuri täyttänyt 6-vuotta, kun toinen tulee. Hän jää kotiin minun ja vauvan kanssa kunnes menee eskariin, vaikka minäkin olen työorientoitunut enkä ole kotiäitityyppiä. Haluan silti viettää aikaa lasteni kanssa mahdollisimman paljon, kun se nyt kerran on mahdollista. Esikoisen hoidossa pitäminen tuntuisi väärältä.
- uusavuttomuus - itsekkyys - laiskuus - henkinen sairaus - fyysinen sairaus
niitä vanhempia varten jotka ovat mukavuudenhaluisia.
Kaikki äidit eivät ole kotiäitityyppejä. Meillä on yksi lapsi, ja olemme harkinneet toista. Esikoisemme pysyy päiväkodissa, jos toinen tulee (esikoinen on nyt 3 vuotta). Olemme mieheni kanssa molemmat melko työsuuntautuneita, mutta emme toisaalta tee lainkaan ylitöitä, emmekä juuri iltatöitäkään, vaan vietämme kaikki illat ja viikonloput tiiviisti lapsemme kanssa, koko perhe yhdessä. Olin esikoisen kanssa 9 kuukautta kotona, sen jälkeen mies hoitovapaalla kunnes lapsi täytti 1 vuotta ja aloitti päiväkodissa. Koimme kumpikin, että lapselle oli tärkeää olla 1-vuotiaaksi kotihoidossa, mutta emme kumpikaan todella viihtyneet kotona ja kotivanhempina. Jos kakkonen tulee, olemme molemmat 6 kk lapsen kanssa kotona (ensin minä, sitten mies), ja isompi on päivähoidossa. Emme kumpikaan viihdy esim. noissa "äitikerhoissa tai perhekahviloissa", koska niissä tuttavuus rakentuu vain vanhemmuuden varaan, ei esim,. yhteisen arvomaailman tai kiinnostusten kohteiden varaan.
Ja lisäksi: leikimme paljon lapsemme kanssa, hassuttelemme, luemme satuja, musisoimme, olemme rauhassa yhdessä. Nyt kesälomalla olemme 5 viikkoa yhdessä lomalla. Tapaamme tuttavaperheitämme (jotka olemnme tunteneet jo aikaisemminkin), joissa monissa on myös lapsia.
Kaikki eivät halua olla perinteisiä kotivanhempia, joiden päivät rakentuvat vain lasten ympärille ja muiden "mammojen" kanssa seurustelulle. Esikoisen ollessa pieni tein hieman freenä töitä, ja isovanhemmat hoitivat lasta (noin 3 tuntia kerrallaan), ja jaksoin taas hyvin tylsää kotiarkea.
Miksei? Jokainen tehköön omat päätöksensä. Kateutta sanon minä - monella mummo asuu naapurissa ja hoitaa ykköstä monta tuntia päivässä eikä siitä syyllistetä äitejä. Antakaa ihmisten tehdä omat ratkaisunsa älkääkä työntäköä omia ratkaisujanne toisten kurkusta alas. Menkää keskieurooppaan katsomaan miten siellä kaikki lapset ovat päiväkodissa vaikka äidit ovat kotona. Muutama tunti päivässä vapaata toisistaan tekee hyvää sekä äidille että lapselle. En sano etteikö sitä voisi hoitaa esim. päiväkerhoilla, mutta jokainen tehköön kuten itse haluaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kohta kolmevuotias poikamme laitettaisiin osapäivähoitoon vaikka aionkin jäädä vielä kotiin 1-vuotiaan kanssa.
Poika ei puhu kuin alle 10 sanaa, ei ollenkaan lauseita mutta on reipas lapsi ja fyysisesti hyvin kehittynyt ja hakee aktiivisesti seuraa ninin lapsista kuin aikuisista. Mutta puhumattomuus alkaa rajoittaa seuran saamista oman ikäisistä/hiukan vanhemmista lapsista. Sekä terkkari että lääkäri olivat hoitoonlaiton kannalla, jote kaipa minun täytyy raaskia laittaa poika muuten turhaan virikehoitoon. Tuskin suosittelisivat tuota turhaan neuvolassa. Kokopäiväiseksi en kyllä suostu laittamaan. Joko puolipäiväisenä tai vain 2-3pv/vko. Pientä en laita vielä puoleen vuoteen, kehitys täysin normaalia, puhuu itse asiassa yhtä paljon kuin isoveljensä.
Äitejä, jotka hylkäävät jonkin tai jotkin lapsistaan hoitoon siksi aikaa, kun itse ollaan kotona. En vain arvosta-heidän ei olisi koskaan saanut saada lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja itsekkyydestä.
Ja TIETYSTI on poikkeuksia, niitä "oikeitakin syitä", mutta niitä on erittäin pieni määrä.
vauvan kanssa on rankkaa. mä en ainakaan jaksais hoitaa kahta pikkulasta ( taaperoa ja vauvaa ) samanaikaisesti. enkä kyllä hankkis... mutta ymmärrän, jos hoitoon viedään, osa-aikaisesti. kyllähän äidin pitää saada nukkuakin ja levätä jos vauva valvottaa yöt.
jos et jaksa hoitaa lapsia et niitä hanki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ymmärrä näitä martyyri äitejä, jotka pitkin hampain istuu kotona lasten kanssa vain siksi kun niin pitää tehdä.
Minä tunnen monta äitiä, jotka sitten väsyneenä äksyilevät, huutavat, valittavat lapsille kun pitäis jaksaa hoitaa vauvaa ja sitten on vielä se uhmis taapero jaloissa. Taaperot joutuvat todella koville tällaisen äidin kanssa, tällaiset äidit, jotka eivät jaksa edes mennä lasten kanssa pihalle kun joutuu jopa 2 lasta pukemaan ja raahamaan mukana. Ja sitten kun mies tulee töistä kotiin, kaikki kaatuu hänen niskaansa kun nainen on niin väsynyt jo päivästä.
Jaksatteko hoitaa myös sitä miestä?
Minun tuttavapiiriini kuuluu näitä aviomiehiä jotka juoksee sitten toisen lihan perässä baareissa kun oma akka istuu kotona ja vain lapsia varten.
Minulla on sairas toinen lapsi, esikoinen käy tarhassa. Jaksan hoitaa sairasta lastani täysillä päivät ja myös itse levätä vauvan tahdissa ja kun esikoinen tulee kotiin, vaihdamme miehen kanssa rooleja, minä olen esikoisen kanssa, joskus teemme kaikki jotain yhdessä, joskus taas mies yksin esikoisen kanssa.
Kun esikoinen tulee tarhasta, minun ei tarvitse kiukkuilla hänelle väsymystäni, vaan jaksan kuunnella, leikkiä ja hassutella. Olla läsnä, mieluummin vaikka 5h/pvä kuin poissaoleva 12h.
Itse olen sitä mieltä, että mieluummin lapsi tarhassa ja äiti on läsnä kun, että lapsi kotona ja joka päivä näkee äidin vihaisena, huutavana ja väsyneenä.
Kamalaa on seurata kun nämä niin täydelliset kotiäidit menettää lapseensa jo hermot kun lapsi vahingossa tiputtaa lelun kädestä, kaataa mukin tai jopa satuttaa itseään vahingossa. Lapsi itkee hysteerisenä ja pyytää anteeksi..Tai kun äiti kieltää karjumalla, lapsi juoksee tätinsä eli minun syliin. Kyllä näitä perheitä sivusta katselemalla, suosittelisin jo ulkopuolisen apua!!!!
tekeekin työtä kotona. Virikehoidattajat eivät tee. He eivät myöskään ole sairaita tai masentuneita, eikä lapsilla ole muuta varsinaista tarvetta hoitoon.
Se on täysin eri asia kuin Linda Lampeniuksen treenit.
Ja virikehoidatukseen voi vapaasti ottaa kantaa niin kauan kuin se maksetaan verovaroista.