ruokitteko naapurit kakarat?

muuta kuin poikkeustapauksissa.

Surullinen totuus on, että monella lapsella ei ole kiire kotiin syömään, kun siellä ei ole ruokaa tai tolkussaan olevaa ruuanlaittajaa..:-(

vaan ovat ihan kivoja lapsia ja tervetulleita meille milloin vaan. Ja aina olen tarjonnut syötävää, juotavaa ja välipalaa, siitä ei meidän talous mene konkurssiin. Hyvin usien vielä kehuvat miten himuisen hyvää ruokaa meillä on, ja kaikkea mitä oma äiti ei koskaan tee kuten marjakiisseliä, itsetehtyjä lihapullia tai vastaleivottua pullaa. Ja kun omat laspet on puolestaan heillä, saavat sitten vastaavasti siellä syötävää jos nälkä yllättää. Tämähän ei ole keneltäkään pois, vai mitä.

muuta kuin poikkeustapauksissa.

Surullinen totuus on, että monella lapsella ei ole kiire kotiin syömään, kun siellä ei ole ruokaa tai tolkussaan olevaa ruuanlaittajaa..:-(

No eikö silloin juuri kannattaisi antaa niille lapsille ruokaa, jos tietää ettei kotona ole kaikki kunnossa? Että saavat edes jossain tolkullista syötävää?? Turha niitä lapsia on vielä lisää rangaista kotioloistaan. Varsinkin jos on itsellä varaa pariin lisäperunaan päivässä... Ehkä eri juttu jos lapsia on joka päivä 15 jonossa ja kaikilla olisi kotona sopat odottamassa.

Mun lapsuudessa meillä oli aina naapurin lapsi pöydässä. Niillä oli kotona asiat vähän niin ja näin. Äitini ei olisi kuvitellutkaan heittävänsä lasta pihalle ruokailun ajaksi eikä koskaan ottanut mitään herneitä nenään vaan oli iloinen että lapsi sai kerran päivässä kunnon lämmintä ruokaa.

Kysymys kuului, ruokitteko naapurin kakarat? Ehkä olisi syytä määritellä kuka luokitellaan naapuriksi. Minusta outoa et puhutaan auto kyydeistä jne vaikka kyseessä naapurit

miellä lapsen kavereita naapurustossa "naapurin kakaroiksi", vaan lapseni ystäviksi, jotka asuvat tässä naapurustossa.



Heidän asiansa ovat minunkin asiansa siinä mielessä, että he ovat niitä pieniä ihmisiä, joiden kanssa oma lapseni viettää aikaa ja joista hän pitää. Minulle on myös itsestään selvää, että haluan tietää, keitä nämä naapurin kakarat ovat eli olen kylä pimpottanut ihan vieraiden ihmisten ovea, käynyt esittäytymässä X:n äidiksi ja vähän kysellyt, minkälaisia sääntöjä heillä on esim. kyläilyjen suhteen.

Yleensä aina jää vähän ruokaa yli. Siis muutama peruna hiukan kastiketta, tai vähän keittoa jne.



Tämä menee meillä koirankuppiin, ellei muita syöjiä ole. Miksi tätä ei siis voisi antaa naapurin lapsille syötäväksi?



Minä en usko siihen, että kenenkään ruokailukulut merkittävästi muuttuvat jos pöydässä istuu ruoka-aikana yksi ylimääräinen suu. Kun ei kuitenkaan tarvi syöttää 24/7

yleensä kyllä kaikki menevät ruoka-aikaan omaan kotiinsa syömään, ruuan jälkeen sitten voivat vielä ulkona leikkiä. Samoin koululaiset menee koulusta kotiinsa läksyille ja välipalalle, sen jälkeen sitten kavereille.



Toki jos ollaan sovittu pidemmästä kyläilystä vaikka lastenhoitoasiassa, vieraskin lapsi syö meillä.

kerran viikossa kaksi kaveria jotka asuvat kauempana tulevat suoraan koulusta koska menevät yhdessä harrastukseen jonne minä heidät vien. Toisen äiti hakee heidät harkoista ja kuljetta vastavuoroisesti heidät kotiin. Ehkä kerran kuussa yökyläilevät toistensa luona jolloin tietysti Speciaali ruuat. Naapureista huonoja kokemuksia jos kerran tarjoaa ovat aina mankumassa. Lisäksi haluan, että läksyt tehdään heti koulun jälkeen joten en kaipaa ketää oven taakse pimputtelemman ja ihmettelemään eikö ne läksyt jo ole tehty mikset sä jo tuu tee ne vast illalla. Pyynöstäni huolimatta eivät usko kun selitetään joten naapoureille on ehdoton EI.

ruokaa sattuu olemaan niin paljon että kaverillekin riittää. en ota mitään paineita asiasta. yleensä sitä ruokaa riittää muillekin, koska meillä on pieni perhe

asiat eivät hänen elämässään muutu parempaan, jos naapuri joskus tarjoaa särvintä. Oikea tapa on tehdä ls- ilmoitus ja sen jälkeen sosiaaliviranomaiset päättävät kuuluuko lapsi sijoittaa toiseen kotiin elämän sellaista elämää, mitä lapsen kuuluu saada elää.

Tällainen ongelmaperheen lapsen satunnainen ruokkiminen vain lykkää ongelman korjaamista.

muuta kuin poikkeustapauksissa. Surullinen totuus on, että monella lapsella ei ole kiire kotiin syömään, kun siellä ei ole ruokaa tai tolkussaan olevaa ruuanlaittajaa..:-(

No eikö silloin juuri kannattaisi antaa niille lapsille ruokaa, jos tietää ettei kotona ole kaikki kunnossa? Että saavat edes jossain tolkullista syötävää?? Turha niitä lapsia on vielä lisää rangaista kotioloistaan. Varsinkin jos on itsellä varaa pariin lisäperunaan päivässä... Ehkä eri juttu jos lapsia on joka päivä 15 jonossa ja kaikilla olisi kotona sopat odottamassa. Mun lapsuudessa meillä oli aina naapurin lapsi pöydässä. Niillä oli kotona asiat vähän niin ja näin. Äitini ei olisi kuvitellutkaan heittävänsä lasta pihalle ruokailun ajaksi eikä koskaan ottanut mitään herneitä nenään vaan oli iloinen että lapsi sai kerran päivässä kunnon lämmintä ruokaa.

Samaa mieltä olen minä ja kyllä ärsyttää.

Ennen ruokkisin, mutta nykyään en.

Ihan härskiä ruinaamista on ja näillä lapseni kavereilla oma lapseni ei saa mitään, vaan ajetaan pois.

Tein stopin, kun tuli hyväksikäytetty olo ja kukaan ei huomioinut vastavuoroisesti lastani.

Kaverit on pihapiiristä.

Huomasin, että kun antaa pikkusormen, niin ne vie koko käden.

Meidän lapsen kaveri saattaa tulla meille päivällä klo 12:00,kukaan ei hae häntä välipalalle,päivälliselle yms ja meille ei ole mitään ilmoitettu yhtään mistään.Yleensä leipää ja mehua olen antanut ja jos tarpeeksi ruokaa niin annan hänellekkin...tämä kaveri saattaa olla meillä 8h ja mminun mielestäni se ei ole minun tehtäväni ruokkia naapureiden lapsia vähistä rahoistani...oma lapseni (ei muutkaan naapurin lapset) ei saa mennä tälle kaverille kylään ja äitiä en tunne ollenkaan muuta kuin ulkonäöltä.Tiedän myös ihmisiä joita oikeasti häiritsee jos oma lapsi syö jossain muualla,ainakin meidän perheessä yhteinen ruokahetki on niin tärkeä että en edes halua että oma lapseni muualla söisi...ja jos säisi niin minulta täytyisi kysyä lupa että osaan kotona toimia meidän ruokien kesken...

sellaista ruokaa, josta liikenee useammalle (esim. keittoa, makaronilaatikkoa...), niin silloin voin tarjota kaverillekin ruokaa, mutta jos ruokana on jotain pihvejä tmv. "kappalemääräistä", jota on varattu yksi/ruokailija, niin silloin ilmoitan, että ruokaa ei nyt kaverille riitä. Lapseni kavereiden vanhemmissa ei tiettävästi ole alkoholisteja tmv. ihmisiä, jotka olisivat kykenemättömiä huolehtimaan lastensa perustarpeista, joten voin ihan hyvillä mielin jättää tarjoamatta kavereille ruokaa.

Ovat sitten kaikki lapset oven takana pyytelemässä mehua, siis päivittäin.

Eräskin tyttö haki aina pojaltani ruokaa ja sano ettei saa kertoa meille.

Lisäksi poikani salaa varasti pihan kaikille lapsille jäätelöä, kun lapset pyysivät. Tätä jatkui koko kesä.

Törkeää hyväksikäyttöä ja sitten oma lapsi ei ole muille minkäänarvonen, voidaan heitellä miten vain.

Antaisin ruokaa kyllä, jos se olisi vastavuoroista.

Nykyajan lapset on härskejä.

Se joka ei ruoki enään.

ja lisäksi usein, kun on kvereita kylässä, alan ihan varta vasten vielä ruoan päälle letunpaistoon... herkutellaan letuilla,hillolla ja kermavaahdolla:) minusta on mukavaa,kun kaverit syö meillä ja viihtyy. ovat kuin kotonaan. sellainen lämmin tunnelma.meillä voi rohkeasti kaverit sanoa,että on nälkä/ jano,minä hoidan pötyä pöytään.

minun puolestani voisivat tulla useamminkin lettuilemaan... :)

Tuohan on heitteillejättöä? Minkä ikäinen lapsi on?

tietenkin. Ei siitä vaivaa ole.

Sitten saattaisiin käskeä kotiin jos olisivat hyvin isoruokaisia ja söisivät kaapit tyhjäksi.

Itse olen ollut tuossa kyläluutailu iässä kymmenisen vuotta sitten, eikä siihen aikaan tällaisesta asiasta tehty ongelmaa.

Toki kun oli sovittu esimerkiksi yökyläilystä (vaikka ihan siinä naapurissa), silloin kaverin luona tarjottiin ruoka koska tällöin kaverin luona pystyttiin valmistautumaan ylimääräiseen ruokailijaan.

Normaali tilanteessa homma meni niin, että kyllä minulta aina kysyttiin haluanko syödä kun oli kylässä (ja samoin meillä kavereiltani), mutta siihen aikaan opetettiin sentään vielä sen verran tapoja että jokaisen paikka siellä ruokapöydän ääressä on ihan siellä kotosalla, joten kieltäydyin kohteliaasti ja joko odotin sivummalla kiltisti tai lähdin ITSE kotiin syömään.



Onko se niin vitun vaikeaa opettaa hiukan tapoja niille nykyajan kakaroillekkin?

Vuoden verran ruokkisin ja nyt se on loppu. Omani ajetaan aina pihalle tai kotiin, kun perhe syö.

En tarjoa enään, koska kukaaan ei anna lapselleni mitään.

Poika ihmettelee, että miksei saa tarjota enään herkkuja muille, niin kysyin että saatko sinä jäätelöä tai ruokaa muualla ja vastaus oli en saa.

Pojan eräs kaveri ruinaa kokoajan ruokaa ja välipalaa.

Huutaa pojan huoneesta, että lihapiirakka ketchupilla, törkeä on.

Vähiten ruokaa ruinaa sellaiset, joilla kotona säännölliset ruoka-ajat.

Ärsyttää, kun tämä yksi lapsi tulee aina nälkäisenä meille, vaikka piti kotona syödä. Äiti sanoi ettei söisi mitään kotona, no meillä söisi vaikka kokoajan.

Tykkäisin tarjota, jos olisi vastavuoroisuutta, mutta sitä ei ole.

Kaikki kaverit ovat naapurista.

Poikani varasti kaikille jäätelöä, koska lapset pyysivät.

Mehua jos annoin, niin pyydettiin aina ja uudelleen, kun kerran oli saanut.

Eräs tyttö haki hapankorppua tilauksena pojaltani ja sanoi, ettei meille saa kertoa.

Eniten juuri häiritsee se, että oma poikani ei ole minkään arvoinen, kun hänestä kukaan vieras ei huolehdi.

Meillä on kavereita kylässä päivittäin. Monet ei edes päästä kotiinsa. Naapuri päästi vasta, kun huomasi että on pakko päästää, kun meille ei aina päässytkään mieheni opiskelun vuoksi.

T.45