Lue keskustelun säännöt.
ruokitteko naapurit kakarat?
03.03.2010 |
Jos teillä on kylässä leikkimässä naapurin lapsia ja teillä ruoka-aika, komennatteko kotiin syömään siksi aikaa kun teillä syödään vai kutsetteko ne syömään myös?
En nyt tarkoita et jos silloin tällöin, mutta jos joka päivä lähes ovat teillä kylässä?
Kommentit (77)
Ennen minäkin ajattelin, että on mukava antaa jotain naposteltavaa, en enää. Naapurin hienostoperheen poika tuli ensimmäistä kertaa pihatouhuihin pojan kaveriksi. lämmin ilma ja poikani huuteli saavatko juotavaa, toki helteellä juoda pitää. En heti vienyt ja naapurin poika käveli ovesta sisään ja meni suoraan jääkaapillemme, totesi vain, että mitäs täältä löytyy. Olin niin ihmeissäni, etten voinut kuin tuijottaa. Olen antanu pojalle jo silloin, kun kavereissa alettiin käymään, säännöt, kenenkään keittiöön ei mennä ilman pyyntöä, toisten ruokailua ei mennä häiritsemään, mitään ei pyydetä, vain jos jano tulee, voi nätisti kysyä saisiko vettä ja kiittää siitäkin. Eräässä kaveriperheessä poika on 2 kertaa pyydetty ruokapöytään, mutta niistäkin on soitettu kotiin ja kysytty. Itselläni on nyt trauma, kun mietin, että kaveri täytyisi vastaavasti ruokkia nyt meillä. Ehkä saan sen toteutettua nyt kun grillausaika alkaa. Eräs poikani kaveri, joka on puolet isompi kuin omani, seisoi vieressäni kun laitoin ruokaa ja kyseli koko ajan koska on valmista. Olin lopulta niin ärsyyntynyt että sanoin, että sitten kun sinä olet kotonasi. Poika totesi vain, ettei hänellä ole mitään kiirettä. Vastaavasti, kun omani oli heillä ruoka-aikaan, söi poika normaalisti ja pojan äiti huuteli meidän pojalle otatko nakin! Siis miksi olla noin törppö?? Jos ei tarjoa kunnon ruokaa, niin nakki on jokseenkin naurettavaa. Poikani kiitti ja kieltäytyi kunniasasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen myös antanut lasten kavereille ruokaa, koska eihän ne kirpun annokset paljoa kustanna. Mutta odotan myös tasapuolisuutta kaveriperheeltä, että meidän muksut saa myös heillä syödä.
Sitten olen myös huomannu sen että joissakin perheissä ei oikein nuo ruoka-ajat toimi. Myöhällä iltapäivällä leikkimään tuleva lapsi voi sanoa että on aamulla viimeksi syönyt....mitäs tähän sitten voisi tehdä???
silloin harvoin kun olin siellä kylässä. Kaveri ruokittiin aina meillä, pidin sitä itsestäänselvyytenä. Meillä oli välimatkaa ainakin 5 km, eli kyllä tämän lapsen vanhemmat tiesivät etten pääse heti kotiin syömään ja sama tietysti toisinpäin. Tämä kaveri oli tosin meillä paljon useammin kuin minä heillä.
on varattu paljon. Joskus on tilanteita etten tiedä jonkun tulevan kylään ja ruokaa on tehty juuri 5:lle hengelle, niin silloin pahoittelen etten voi tarjota ruokaa. Mutta pääsääntöisesti lasten kaverit voivat syödä meillä, lapsia on 3.
meillä tarjotaan ruokaa myös kylässä oleville lapsille jos on ruoka-aika.
Kuumana päivänä huolehditaan myös vieraiden lasten juomisesta, eli tarjotaan mehua, vettä tai maitoa silloin kuin omillekin lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etteikö kaveritkin saisi meillä ruokaa.
Kaikkea saa ottaa, mitä huusollista löytyy, kunhan pesee kädet ensin. Siitä mä jaksan nipottaa.
Yleensä AV:lla suurin osa mammoista suu vaahdossa hehkuttaa perheensä terveellisiä ruokailutottumuksia. Tämän ketjun perusteella kaikkien kaapit kuitenkin tursuavat jätskiä, karkkia ym. naposteltavaa ja MEHUA. Jos joku taas sanoo ostavansa limsaa silloin tällöin, se on ihan saatanasta vaikka tosiasiassahan ne on samaa p*skaa erissä paketissa...
En siis tuomitse kenenkään mehukäyttäytymistä, mutta huvittaa vain kuinka totuus sitten tuleekin esille kun ollaan varomattomia :)
Niin ja itse noudatan ruokailussa Serranon mallia, eli kaikille haluaville löytyy paikka pöydästä ja saavat jopa sitä mehuakin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni on pian 19vuotias nuorimies ja kaverit samaa ikäluokkaa. Kaverit ovat syöneet meillä aina paikalla ollessaan. Ruokapöytätavat on tullut opetettua siinä sivussa ja mukavat keskustelut ruokailun yhteydessä ovat olleet mieleenpainuvia ja joskus jopa päivittäisiä tapahtumia. Äitinä pääsin tutustumaan kavereihin ja kuulemaan mitä he yhdessä puuhastelevat. Pienistä pojista murrosikäisten sydänsuruihin.
Olen oppinut tuntemaan lapseni kaverit ja päässyt seuraamaan läheltä myös heidän elämänpolkuaan. Kuka pääsi mihinkin kouluun, kuka on jo armeijassa, yksi tekee jo muuttoa tyttöystävän kanssa omaan kotiin. Vieläkin, pojat, käyvät meillä kahvilla, joskus jopa grillataan yhdessä ja vaihdetaan kuulumisia ja muistellaan menneitä.
Jos tämä monenkirjava sakki ei olisi kuulunut elämääni olisi elämäni aika paljon köyhempää.
Helsingissäkin lähipiiri on kuitenkin suhteellisen pieni.
Mutta lapseni takia yritän kovasti että meille saisi tulla lähes aina kun haluaa! Tuossa ylempänä yksi äiti kertoikin jo kokemuksistaan, minunkin perheessäni jokainen oli tervetullut ja kesäisin oli melko usein päivällisvieraita. Minusta oli ihanaa kutsua porukkaa meille, tiesin ettei tarvinnut käydä vanhempien kesken mitään "et taas tuo sitä ******* tyyppiä tänne syömään komeroita tyhjäksi!!"-keskustelua ennalta vaan jokainen oli aidosti tervetullut :). Usemman kaverini vanhemmat eivät olleet läheskään yhtä ystävällisiä ja monesti istuin (jopa kutsuttuna, siis) nälkäisenä pöydän äärellä ilman leipäpalaakaan.
Mielestäni on pikkusieluista vaatia lasta ymmärtämään milloin ei ole sopivaa pyytää esim. välipalaa, jos on kutsuttu käymään. Parempi olisi että emäntäperhe itse huolehtisi säännölliset välipalat (omenakin riittää, eihän sellainen voi kaataa kenenkään taloutta?) niin lapsen ei tarvitsisi stressata syömisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille saa aina tulla ja kaikki ruokitaan. Koulusta tytöt usein tulevat suoraan meille, koska muuten menee edestakaisin venkslaamiseksi ja sovitteluksi. Helpointa on, että lapset tulee/menee heti koulun jälkeen kylään ja pikkuvieraat lähetetään tai viedään koteihinsa joskus seitsemän-kahdeksan aikaan.
Koskaan en ole niin köyhä ollut, ettei olisi ollut varaa leipoa kaikille lapsille sämpylöitä!
Sanokaa ensi kerralla suoraan sille pihan pikkutytölle että "kuules, jos haluat mehua niin menepä hakemaan kotoa". Miksi tuollaisesta pitää SUUTTUA, eikö asiaa voisi hoitaa järkevämmin?? Tosi lapsellista tuollainen että antaa sitä mehua ja itsekseen manailee kun on "pakko" (ei tod. ole!) antaa eikä toi osaa mennä kotiin marimarimarinaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viikonloppuisin en yleensä ruoki, koska
a) syömme paljon etnistä ruokaa - ja jostain kumman syystä muiden lapset eivät sitä syö. Jos laitan lautaselle, se 95 % varmuudella syömättä. Turhauttavaa.
b) syömme laadukasta ruokaa, jota on esim .yksi pihvi per syöjä. Eli ei yksinkertaisesti ole ylimääräistä ruokaa. Toiseksi en halua naapurin lapsia ruokkia sisäfileellä.
Arkiruokaa kyllä annan kaikille, keittoja ja makaronilaatikkoa summuuta. Jos vain kelpaa.
Ja jätskiä ja mehua ja leipää meillä saa kyllä kaikki.
Meillä kaikki ruoka-aikaan paikalla olevat kutsutaan pöytään. Jos on sisäfilettä, niin leikataan sellaisia pihvejä, että riittää kaikille, tai otetaan kaapista jotain jatkeeksi.
Jos todella näyttää siltä, että ruokaa ei riitä kaikille lasten kavereille, niin syödään sitten vähän myöhemmin, kun lähtevät muutenkin kotiin. Eivät kaverit tosin aina haluakkaan syödä, mutta aina kutsutaan pöytään!
En voisi kuvitella tilanetta, jossa lasten kaverit katsoisivat syömistä vierestä, tai ohjattaisiin vaikka viereiseen huoneeseen. Sellaisesta on sivistys ja elämänlaatu kaukana!!
Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normimies tulee vihaiseksi, jos hänen sisäfileensä on vain 50 gramman painoinen.
Meillä kaikki ruoka-aikaan paikalla olevat kutsutaan pöytään. Jos on sisäfilettä, niin leikataan sellaisia pihvejä, että riittää kaikille, tai otetaan kaapista jotain jatkeeksi. Jos todella näyttää siltä, että ruokaa ei riitä kaikille lasten kavereille, niin syödään sitten vähän myöhemmin, kun lähtevät muutenkin kotiin. Eivät kaverit tosin aina haluakkaan syödä, mutta aina kutsutaan pöytään! En voisi kuvitella tilanetta, jossa lasten kaverit katsoisivat syömistä vierestä, tai ohjattaisiin vaikka viereiseen huoneeseen. Sellaisesta on sivistys ja elämänlaatu kaukana!! Mies
mehua en tarjoile, enkä halua, että kukaan omillenikaan sitä tarjoaa paitsi synttäreillä tai erityistilanteissa.
Asumme maaseudulla joten välimatkat ovat pitkiä. Täällä ruokitaan itsestään selvyytenä lasten kaverit ja oletan omien lastenkin saavan välipalaa/juotavaa kylässä. Haluan lasteni ystävien viihtyvän meillä kuten haluan omienkin ystävieni. Hekin saavat jääkaapilla käydä. Eivät he ventovieraita sentään ole.
Yökyläläisille sanon aina että olkaa kuin kotonanne ja käykää jääkaapilla jos on nälkä. Se helpottaa paljon kun ei tarvi arvailla onko lapsi nälässä.
En tykkää heistä ja en tykkää, että käyvät. Lasten ystäviä kyllä ruokin, jos näin on sovittu tai ovat pidempään kylässä.
Naapurin kakarat ajan kotiinsa, kun meillä on ruoka-aika.
kaverinsa luona kylässä ja kaippa siellä ruokaa saa, samoin jos meillä on lapsia kylässä, saa meilläkin murkinaa. Ei tuo nyt yksi suu lisää siinä pöydässä meitä konkurssiin vie.
Älkää hankkiko niitä lapsia liikaa jos ruikutatte ettei ole varaa ruokkia.
isommat lapset käskee pienten lasteni hakea kotoa jätskiä ja karkkia niille jatkuvalla syötöllä!
Mutta jos niillä sattuu olemaan karkkipussi tai jätskiä niin ei yhtä karkkia tarjoa lapsilleni koskaan! Törkeää hyväksikäyttöä ja pienempien huijaamista!
Myös tuohon mehun huutelemiseen alkaa hermo mennä! Naapurin tyttö omalta pihaltaankin huutaa minulle, kun olen pihalla, että "mulla on jano, saanko mehua!" Ja oma ovi on hänellä metrin päässä! Kyllä tekis silloin mieli sanoa, että haeppa kuule sieltä omasta kodista sitä mehua, kun se on paljon lähempänä!
Ja toinen on kun koko naapuruston lapset pomppii tossa meidän trampoliinilla ja itse yritän imettää vauvaa sisällä ja kokoajan jatkuvalla syötöllä joku lapsi sieltä trampoliinilta huutelee, että tuo mehua, mulla on jano! Pistää välillä hiukka vihaksi!
Niin ja pihan vanhemmat olettaa, että mulla vastasyntyneen koliikkivauvan äidillä on aikaa ja jaksamista vahtia hirveää lapsilaumaa koko ajan trampoliinilla ja juottaa ja ruokkia heitä samalla! Ja mulla on jo tarpeeksi tekemistä omien lapsien hoitamisessa ja vahtimisessa varsinkin, kun tämä uusin tulokas on hyvin itkuinen ja nukkuu erittäin vähän, joten väsynyt olen jo ihan ilman naapurinlasten vaatimuksiakin!