Lue keskustelun säännöt.
Miestä ei kiinnosta mikään.
21.05.2024 |
Mun mies (26-v.) on parin viime vuoden aikana muuttunut ihan täysin. Muutos on yksinkertaisesti se, että hän ei suhtaudu enää yhtään mihinkään intohimoisesti tai kiinnostuksella! Ei siis mihinkään.
Työnsä hoitaa kunnolla ja muutenkin kulissit on hyvin pystyssä, mutta muuten mies vaikuttaa sisältä jotenkin tyhjältä. Illat kuluu tietokoneella, edes elokuvia tai tv-sarjoja en saa häntä kanssani katsomaan. Kuntosaliharrastuksensakin hän on lopettanut.
En tiedä mistä tämä oikein johtuu. Ymmärtäisin, jos elämäntilanteessa olisi jotain poikkeavaa, kuten uusi työ, lapsen hankkiminen, jonkinlainen surutyö. Mutta ei. Rakkaussuhteemme on sinänsä ainakin ulkopuolisten silmissä kunnossa ja seksiä on melko usein, mutta mitään muuta ei ole. Olen yrittänyt kaikkea: ehdottanut hyviä kirjoja luettavaksi, ehdottanut matkalle lähtöä, yrittänyt raahata miestä lenkille, mökille, rannalle, minne vaan, yrittänyt saada aikaan keskustelua eri aiheista. Ennen kävimme usein keilaamassa ja ulkona syömässä, nykyään ei enää koskaan.
Rakastan miestäni ja hän minua, mutta myönnettävä se on, että yhteiselostamme on tullut kuolettavan tylsää. Miestä ei vain kiinnosta mikään!! Hänestä on tullut hiljainen. Hän itsekin myöntää että jokin on eri lailla kuin ennen, mutta enempää hän ei osaa asiaa analysoida. Kavereidensa kanssa hän viettää jonkun verran aikaa, mutta on etääntynyt heistäkin.
Kaipaan miestäni, enkä kestä sitä ettei hän suhtaudu intohimoisesti mihinkään! Meillä ei ole mitään tekemistä enää, eikä mitään puhuttavaa. Apua!
Kommentit (31)
Oisko kyseessä masennus? Siihenhän liittyy vetäytyminen, passivoituminen, alakulo. Ehkei hän tiedä oikein, mikä hänellä on. Miehet on huonompia sanoittamaan tunteitaan, jos jotain pystyy ilmaisemaan, yleensä oma analyysi on "vitutus". Mun hyvä miespuolinen ystäväni sanoi aikanaan, ettei häntä mikään vaivaa, kun joku vaan ottas tän vitutuksen pois. Olen itse ollut masentunut ja jotenkin silloin kaikki vaan laimenee, värit katoaa ja mikään ei tunnu miltään, eikä mikään huvita tai kiinnosta. Suostuisiko hän lähtemään lääkärille? Varhaisessa vaiheessa masennuskin on helpompi hoitaa ja voi olla mukavampi puhua jollekin vieraalle, ammattilaiselle, kun oloon liittyy usein syyllisyyden tunne ja sitä ettei halua huolestuttaa läheisiään. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin naiseen kanssa jota ei kiinnostanut mikään. Ei lähtenyt mun kanssa mihinkään eikä halunnut tehdä mitään. kotona vaan oli ja katsoi telkkaria. Ehdotin matkustamista, veneilyä, lapin reissua vaeltamaan, elokuviin, raflaan ei lähtenyt. itse käyn salilla mut ei halunnut sinnekään. Yritin selittää et ei kai se voi koko ikänsä sohvalla istua ja pelkästään töissä käydä. Töissä se siis kävi ja tolleen. No otin sit eron kun eihän se ollut mikään suhde kun ei tehty mitään yhdessä. itse tykkään liikkua ja mennä vaikka kalaan. Nyt mulla on nainen joka jopa lähtee mun kanssa kalaan. just oltiin tiistaina kalassa. Mentiin yhteen saareen ja paistettiin makkaraa ja kalastettiin. Oli kaunis ilma ja kivaa oli.
Mullakin on tuollainen tyhjyys. Miehesi voi olla masentunut, itse en koe olevani. En ymmärrä elämän tarkoitusta enkä saa elämästä irti samaa kuin monet muut. Tämmöisestä voi olla vaike puhua muille. Miehesi voi olla hukassa henkisesti.
Minusta tuntuu että tuo on nykymiehillä enemmän normi kuin poikkeus, valitettavasti. En pysty itse olemaan tuollaisen sohvaperunan kanssa.
...ja avaudut/valitat siitä tällä palstalla, naisten logiikka...krooh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on väsynyt ja ylikuormittunut? Onko ollut liikaa töitä tai ohjelmaa? Jos fyysinen työ tai vuorotyö niin saattaa olla yliväsynyt ettei jaksa tehdä mitään töiden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hän avautunut millään lailla, ottanut puheeksi mitään uusia asioita. Oletko maininnut mitään, mistä hän "innostuisi". Tänä päivänä ollaan heti tyrkyttämässä lääkäriä. Siitä masennusdiagnoosista jää sitten merkintä kirjoihin...
Voisitteko kokeilla tietokonelakkoa (mukaan lukien älykännykät)? Sen voisi tehdä ovelasti lähtemällä vaikka kuudeksi viikoksi ulkomaille, missä datayhteydet ovat liian kalliita käytettäviksi. Kun tylsyys muuttuu vielä tylsemmäksi, aivot etsivät muita kiinnostuksenaiheita vaikka kivennavasta.
Älä kerro hänelle tätä taka-ajatusta, ettei hän asetu poikkiteloin. Älä myöskään kysele matkalla koko ajan, mitä hän haluaisi tehdä. Teet vain asioita, jotka sinusta ovat kivoja ja raahaat hänet mukaan.
Jos homma toimii, tietokoneenkäyttöä voisi sitten ankarasti säännöstellä kotipuolessakin. Esim. ei koskaan klo 18:n jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa masennukselta. Mieheni käyttäytyy juuri tuolla tavalla, kun hän on masentunut. Onneksi masennuksen voi hoitaa.
Ap, miksi sinä kyselet neuvoja vauva.fi:tä? Ehkä parisuhde neuvoja olisi parempi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu juttu. En minäkään saa miestäni lääkäriin. :) Hänellä oli tavatessamme työkuvioiden takia helvetillinen stressi, unettomuus, verenpaine ja jonkinlainen apeuskin. Työ, elämäntilanne ja paikkakunta vaihtui ja sitten vuosien saatossa hän on muuttunut parempaan suuntaan omia aikojaan, mutta luulen kyllä, että helpommalla olis päästy, kun olis suostunu hakemaan ulkopuolista apua. Miehillä on kovat paineet pärjätä ja selvitä omin nokin vaikka on viisautta, eikä heikkoutta myöntää tarvitsevansa apua.
Meillä meni kaljaa aika lailla. Onneksi pikkuhiljaa löytyi muitakin ilonaiheita, vaikka hän on kyllä kai perusluonteeltaankin vähän vaisu. Jonkin verran puhuin asioista, vaikka hän ei itse paljon siihen osallistunutkaan kaikin ajoin. Löytyi mukava harrastus henkireiäksi ja sitä kautta tuttuja uudelta paikkakunnalta. Kävelylle lähti vaikka aluksi vähän suorittaen vaan sen mahdollisimman nopeasti. Nyt istuskellaankin metsässä ja pitää siitä. Mulla kun on itsellä masennustausta, miehen olot ei ahdistanu hirveästi. Meillä sokea taluttaa rampaa ja rampa sokeaa. Mutta on hän eri mies kuin silloin vuosia sitten kuitenkin. Turhauttavaa tietysti houkutella toista, kun ei innostu mitenkään. Mutta tuskin haitaksi ainakaan on yrittää pitää kiinni arjen rutiineista. Syömään, iltateelle, jos jaksaa kävelylle jne. Homma voi masentuneesta ensin maistua puulle, mutta alkaa tuntua paremmalle pikkuhiljaa. Toivottavasti miehesi pystyy nukkumaan sentään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että tuo on nykymiehillä enemmän normi kuin poikkeus, valitettavasti. En pysty itse olemaan tuollaisen sohvaperunan kanssa.
Et pystyisi olemaan minunkaan kanssa, olen kalastamassa aina kun voin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisko kyseessä masennus? Siihenhän liittyy vetäytyminen, passivoituminen, alakulo. Ehkei hän tiedä oikein, mikä hänellä on. Miehet on huonompia sanoittamaan tunteitaan, jos jotain pystyy ilmaisemaan, yleensä oma analyysi on "vitutus". Mun hyvä miespuolinen ystäväni sanoi aikanaan, ettei häntä mikään vaivaa, kun joku vaan ottas tän vitutuksen pois. Olen itse ollut masentunut ja jotenkin silloin kaikki vaan laimenee, värit katoaa ja mikään ei tunnu miltään, eikä mikään huvita tai kiinnosta. Suostuisiko hän lähtemään lääkärille? Varhaisessa vaiheessa masennuskin on helpompi hoitaa ja voi olla mukavampi puhua jollekin vieraalle, ammattilaiselle, kun oloon liittyy usein syyllisyyden tunne ja sitä ettei halua huolestuttaa läheisiään. Voimia!
Olen pohtinut tuota mahdollisuutta usein, jotenkin helpottavaa että se tuli kuvauksestani jollekin muullekin mieleen. Mieheni on kyllä pahin mahdollinen masennuksen sairastaja siinä mielessä, että hän ei tule asiaa ikinä myöntämään, eikä taatusti suostu lääkäriin :( Ja tuon jääräpäisyyden on oppinut jo kotoaan, joten sitä ei helpolla muuteta. Siksipä toivon että kyseessä olisi jotain muuta kuin masennus.
Stressiä hänellä ainakin on mielettömän paljon. Mä vaan itse koen esimerkiksi luonnossa oleskelun tai hyvän kirjan lukemisen hyväksi avuksi stressiin, mies taas ei edellä mainituista saa minkäänlaista iloa, koskaan.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuttu juttu. En minäkään saa miestäni lääkäriin. :) Hänellä oli tavatessamme työkuvioiden takia helvetillinen stressi, unettomuus, verenpaine ja jonkinlainen apeuskin. Työ, elämäntilanne ja paikkakunta vaihtui ja sitten vuosien saatossa hän on muuttunut parempaan suuntaan omia aikojaan, mutta luulen kyllä, että helpommalla olis päästy, kun olis suostunu hakemaan ulkopuolista apua. Miehillä on kovat paineet pärjätä ja selvitä omin nokin vaikka on viisautta, eikä heikkoutta myöntää tarvitsevansa apua.
Meillä meni kaljaa aika lailla. Onneksi pikkuhiljaa löytyi muitakin ilonaiheita, vaikka hän on kyllä kai perusluonteeltaankin vähän vaisu. Jonkin verran puhuin asioista, vaikka hän ei itse paljon siihen osallistunutkaan kaikin ajoin. Löytyi mukava harrastus henkireiäksi ja sitä kautta tuttuja uudelta paikkakunnalta. Kävelylle lähti vaikka aluksi vähän suorittaen vaan sen mahdollisimman nopeasti. Nyt istuskellaankin metsässä ja pitää
Mun mies ei onneksi juo paljon, paitsi poikaporukkansa illanvietoissa. Niitä on onneksi aika harvoin. Nukkuminen on itse asiassa hänellä vaikeutunut, sanoisin että viimeisen vuoden aikana. Ennen nukkui hyvin ja sikeästi, kun taas itselläni menee pienestäkin stressistä unet pilalle. Nyt pyöritään molemmat unettomina, ennen sitä harrastin vain minä.
Jos kyseessä on todella masennus, niin voiko siitä mitenkään parantua itsekseen, siis oikeasti parantua? Tunnen mieheni sen verran hyvin että apua ei suostu hakemaan missään nimessä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko kokeilla tietokonelakkoa (mukaan lukien älykännykät)? Sen voisi tehdä ovelasti lähtemällä vaikka kuudeksi viikoksi ulkomaille, missä datayhteydet ovat liian kalliita käytettäviksi. Kun tylsyys muuttuu vielä tylsemmäksi, aivot etsivät muita kiinnostuksenaiheita vaikka kivennavasta.
Älä kerro hänelle tätä taka-ajatusta, ettei hän asetu poikkiteloin. Älä myöskään kysele matkalla koko ajan, mitä hän haluaisi tehdä. Teet vain asioita, jotka sinusta ovat kivoja ja raahaat hänet mukaan.
Jos homma toimii, tietokoneenkäyttöä voisi sitten ankarasti säännöstellä kotipuolessakin. Esim. ei koskaan klo 18:n jälkeen.
Koita kysyä että mikä on kun ei huvita.. yleensä voi olla kyseessä myös tympääntyminen tai motivaation puute.
Niin sitten kävi että mieheni sanoi eilen illalla haluavansa erota. Ei kuulemma tiedä miksi ei ole tyytyväinen elämäänsä, mutta ei tiedä myöskään rakastaako minua enää. Ei kuulemma ole tarpeeksi yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Kai se sitten niin on, että ero tulee.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu juttu. En minäkään saa miestäni lääkäriin. :) Hänellä oli tavatessamme työkuvioiden takia helvetillinen stressi, unettomuus, verenpaine ja jonkinlainen apeuskin. Työ, elämäntilanne ja paikkakunta vaihtui ja sitten vuosien saatossa hän on muuttunut parempaan suuntaan omia aikojaan, mutta luulen kyllä, että helpommalla olis päästy, kun olis suostunu hakemaan ulkopuolista apua. Miehillä on kovat paineet pärjätä ja selvitä omin nokin vaikka on viisautta, eikä heikkoutta myöntää tarvitsevansa apua.
Meillä meni kaljaa aika lailla. Onneksi pikkuhiljaa löytyi muitakin ilonaiheita, vaikka hän on kyllä kai perusluonteeltaankin vähän vaisu. Jonkin verran puhuin asioista, vaikka hän ei itse paljon siihen osallistunutkaan kaikin ajoin. Löytyi mukava harrastus henkireiäksi ja sitä kautta tuttuja uudelta paikkakunnalta. Kävelylle lähti vaikka aluksi vähän suorittaen vaan sen mahdollisimman
Mun mies ei onneksi juo paljon, paitsi poikaporukkansa illanvietoissa. Niitä on onneksi aika harvoin. Nukkuminen on itse asiassa hänellä vaikeutunut, sanoisin että viimeisen vuoden aikana. Ennen nukkui hyvin ja sikeästi, kun taas itselläni menee pienestäkin stressistä unet pilalle. Nyt pyöritään molemmat unettomina, ennen sitä harrastin vain minä.
Jos kyseessä on todella masennus, niin voiko siitä mitenkään parantua itsekseen, siis oikeasti parantua? Tunnen mieheni sen verran hyvin että apua ei suostu hakemaan missään nimessä.
T. Ap
Masennuksessa aivokemiat ovat sekaisin. Aivojen serotoniini "vuotaa pois". Serotoniinia ei voi lisätä aivoihin, mutta ssri-lääkkeillä voi estää niiden vuotamista (serotoniinin takaisinoton esto).
Masentumisen paraneminen itsestään on yhtä (epä-)todennäköistä kuin esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan paraneminen ilman tyroksiinilääkitystä. SSRI-lääkitystä tarvitaan usein kuukausiksi, jopa vuosiksi, jotta aivot saavat aikaa paikata vauriota.
Kuvaamasi oireet ovat kuin suoraan masennuksen oppikirjasta. Masennus ei todellakaan tarkoita itkuisuutta tai surua vaan useimmiten se ilmenee välinpitämättömyytenä, apatiana, jatkuvana väsymyksenä joka ei poistu nukkumalla (eikä uni ole normaalia), mielenkiinto ympäröiviin asioihin ja ihmisiin häviää, vähitellen häviää halu ja kyky huolehtia edes omasta ulkonäöstä tai hygieniasta. Psykosomaattiset oireet alkavat ennemmin tai myöhemmin: jatkuvat säryt tai epämääräiset tuntemukset, joskus masennukseen liittyy huimausta tai tasapainohäiriötä.
Alkoholi korjaa serotoniinimääriä tilapäisesti, joten houkutus juomiseen voi olla suuri. Valitettavasi krapulassa serotoniinitaso romahtaa entisestään. Joillekin kehittyy alkoholiongelma nopeasti koska he alitajuisesti alkavat hakea nousuhumalan helpotusta ja tietysti silloin kun krapulassa olo on kurjimmillaan niin se jos mikä tuntuu houkuttavalta.
Jos mies ei hae apua niin hän ei hae, sinun kannattaa kuitenkin pelastaa itsesi ja ottaa sitten mieluummin ero kuin jäädä seuraamaan sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Niin sitten kävi että mieheni sanoi eilen illalla haluavansa erota. Ei kuulemma tiedä miksi ei ole tyytyväinen elämäänsä, mutta ei tiedä myöskään rakastaako minua enää. Ei kuulemma ole tarpeeksi yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Kai se sitten niin on, että ero tulee.
T. Ap
Eli alakulo taisi sittenkin johtua siitä "rakkaudettomuudesta". No, ehkäpä hänellä seuraavan naisen kanssa osuu ajatusmaailmat paremmin yhteen.
Minkälainen työ hänellä on? Vuorotyö? Ettei ole mikään työuupumus päällä? Kuormittajien niin paljon ettei muuta jaksa? Itselläni oli hieman samanlaisia oireita ja en jaksanut kuin maata sohvalla.