Apua, heräsin vasta todellisuuteen(lasten kavereista)

jos ei tunne vanhempia niin että kyllä se tuntuu ainakin täällä olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Eskarilaiset käyvät itsenäisesti hakemassa kaveria ulos, monet ovat sellaisia etten ole edes vanhempia ikinä nähnyt. Ja niitä keitä olen nähnyt niin moikkaamme ja ehkä pari sanaa vaihdamme, onko se nyt sitten tuntemista? Lapseni kutsui synttäreilleen koko eskariryhmän ja kaikki tulivat, vaikken kaikkien vanhempia ole ikinä nähnytkään.

Tämä on naapurin suunnilleen saman ikäinen lapsi, johon on tutustunut lähes omin päin. Muut kaverit ovat serkkuja ja meidän vanhempien kavereiden lapsia. Kyllä tämän pitäisi riittää, koulusta tulee sitten niitä ikiomia kavereita enemmän.

kyllä lapsesi ennättää vielä saamaan kavereita. Viimeistään koulussa hän tutustuu luokkakavereihin ilman että sinun täytyy verkostotua kerholasten vanhempien kanssa.

Lapsi on ekaluokkalainen, muttei vieläkään kovin paljon vieraile toisten lasten luona. Paria kaveria, joiden vanhemmat ovat omia ystäviäni, pyydämme käymään aina välillä ja lapsi vierailee heillä (pääasiassa minun kanssani yhtä aikaa). Nyt on vähän ollut jo kyselyjä parhaan kaverin luona vierailuista ja se on suunnitteilla joku viikonloppu (viikolla ei ehdi). :) Sisarusten kanssa leikkii ja leikkipuistoissa tms. kehittää leikin paikalla olevien tuntemattomienkin kanssa helposti.

Olin kotona hoidettu kouluikään saakka ja kavereiden saaminen kesti kyllä kauan.

lapsen kerhokavereiden vanhempiin. Et ole milläänlailla omituinen :)

Ihme curlingia, että pitäis kaveritkin hommata lapsen puolesta.

vanhempiin sen kummemmin tutustua. Tuon ikäiset voi jo kyläillä ihan yksinäänkin. Kyllä lapsi varmaan saa kavereita eskaristakin mutta ei kai se nyt niin vaikea ole pyytää vaikka joku kerhokavereista teille kylään. Edellyttäen että hänellä on joku kaveri siellä.

samanikäiselle lapselleni ja itsekin miettinyt asiaa. Lapsi kuitenkaan leikkii paljon päiväkodissa ja serkku on läheinen.

Naapurustossa ei ole samanikäisiä ja niinpä kotona ei juuri koskaan käy ketään samanikäistä (oikeastaan vain se serkku).

Uskon kuitenkin että osaa luoda verkostoja sitten itse viimeistään koulussa. On rohkea ja sosiaalinen (toisin kuin minä aikanaan, olin kotihoidettu ja ilman lapsikontakteja).

Ihme curlingia, että pitäis kaveritkin hommata lapsen puolesta.

että tuetaan niitä kaverisuhteita mitä syntynyt kerhossa, vaikka sopimalla lapsen kavereiden vanhempien kanssa, että huomenna otan Maijan kerhosta meille leikkimään, voisiko meidän Liisa tulla teille leikkimään joku iltapäivä ensi viikolla... siitä niitä kaverisuhteita alkaa syntymään.

Kaikilla ei asu lapsia naapureissa, silloin pitää vähän nähdä vaivaa.

Mä taas olen vahvasti sitä mieltä, että tää on juuri se ikä, jolloin kannattaa vahvasti tutustua lasten kavereiden vanhempiin. Koulukaverithan kantaa usein läpi kouluiän, joten on paljon mukavampi setviä kiusaamisia ja murrosiän hölmöilyjä kun tuntee ne kavereiden vanhemmat.



Ja kuka hullu päästää 6-vuotiaan kylään paikkaan, jos ei tunne vanhempia millään lailla?



Minusta myöskin vanhempien vastuulla on opettaa hiukan sitä, että miten kavereita saadaan ja miten heidän kanssaan ollaan. Ei voi olettaa, että 6-vuotias osaisi pyytää teille leikkikaveria jos sitä ei ole koskaan tehnyt.



Mun mielestä vanhemmilla on iso vastuu tässä asiassa. Mutta ei tietenkään ole liian myöhäistä. Järkkää ap vaikka kerhon samanikäisille lapsille pääsiäismunajahti teille. Siinä vähän näet miten lapsesi leikkii muiden kanssa. Kun itse kutsuu kylään, niin saa myös kyläilykutsuja.

oman kaverin, jonka kanssa pihalla leikkii vapaa aikana. Meillä myös sama tilanne sisaruksia, sukulaisia ja tuttujen lapsia kyllä löytyy. En ole vielä 6 ja 4 vuotiaiden omapäisesti liikkua oman pihan ulkopuolella. Itse olen saanut omat kaverit vasta koulusta ja nämä ystävyys suhteet on kestänyt aikuisuuteen saakka.

tuonut, kuin ongelmia. Ole tyytyväinen.