Minkä ikäisenä lapsi tajuaa, että hänen perheensä on köyhä?

ja täysin velattomia. Lapsillaamme ei kuitenkaan ole pleikkaa eikä tietsikkaa. Ainoastaan esikoisella on puhelin sekin halvin mitä kaupasta löytyy. Eikä vähääkään kiinosta mitä muut meistä ajattelevat.

Oma mielipide ehdottomasti on tuo että jos mennään esim. jonkun kaverin ja hänen lapsen kanssa johonkin omien lastensa kanssa niin kaikille lapsille samat jutut. Vaikka kyse olisi pelkästä jäätelön ostamisesta huvipuistossa. Aikuiset voi hyvin keskenään sopia että ostetaanko lapsille jätskit. Eri asia on jos toinen lapsi ei halua niin sitten voi ostaa vaan toiselle. Enkä tällä kirjoituksella väitä että sinä olisit näin toiminut. Huomasin kyllä mitä olit sulkeisiin kirjoittanut ja usein sitä ylimääräistä rahaa ei huvipuisto reissuilla mukana ole kun muutenkin aika kallista. Tälläinen vaan tuli itselle mieleen.

pojallani on kaveri jonka vanhemmat ovat aika sanoisinko nipoja. Karkkia ei saa syödä jne. ja nyt on kyse jo eskarilaisista. Minusta karkit mehut ja jätskit kuuluvat huvipuistoon ja muihin vastaaviin tapahtumiin enkä halua

niitä lapseltani kieltää. Nykyään käymmekin enemmän erään toisen kaverin kanssa puistoissa ja muissa huvituksissa. Ei kai sekään kiva tuolle pojalle ole koska hänellä ei ole paljoa kavereita. Johtuu varmasti juuri vanhemmista.

Mikä on köyhyyttä ja korvaako vaikka raha hyvät kotiolot? Itse en ole ikinä kokenut meidän olevan köyhiä ja kavereitten juttuja kuunnellessa jopa pahimmassa murkkuiässä tiesin miten hyvin asiat meijän perheessä on vaikka rahasta tiukkaa oiskin. Eli tuskin omilla lapsillakaan sen ihmeellisempää tulee olemaan. Raha ei korvaa kaikkea nääs. :)

Minä olin lapsena kateellinen naapureille, kun he matkustelivat ulkomaille ja vuokrasivat mökkejä ja käyttivät kai kaikenlaisia palveluja. Vanhempani huomauttivat, että heillä on erilainen arvojärjestys. Meillä oli sitten naapuriin verrattuna iso telkkari, videot, yksi ensimmäisiä tietokoneita ja nettiyhteyksiä kylällä ja muuta sellaista. Perustelu oli, että sama raha voidaan käyttää joko esim. viikon kestävään matkaan tai vuosikausia kestävään laitteeseen, josta on iloa monta kertaa. Ihan järkevä perustelu minusta, olen noudattanut tätä itsekin nyt isompana. Huomasin muutamia vuosia sitten opiskeluaikana, että toiset kävivät baareissa ja matkustelivat, mutta minulla ei ollut ensimmäisenä itku kurkussa, kun telkkarin analogiset kanavat lopettivat, kun minulla oli ollut digiboksi jo pitkään ja olin nähnyt useampia kanavia kuin opiskelukaverini.

Vähän varakkaamman ei tarvitse tehdä tuollaisia kompromissejä, vaan voi hankkia ne molemmat; matkustella JA hankkia uusimman pelit ja vehkeet kotiin.

Oma tyttöni on vielä eskarissa eikä siellä ainakaan ole vielä näkynyt mitään tuloeroja. Sanoisin, että siinä 10 vuoden ikäisenä, kun esiteiniys nostaa päätään ja vaatteet ja varsinkin niiden merkeillä kikkailu alkaa, alkaa myös pohdinta kavereiden rikkaudesta/köyhyydestä.

laadukasta ruokaa tai ruokavalio yksipuolistuu, niin se on jo sellaista köyhyyttä mikä vaikuttaa hyvin kokonaisvaltaisesti lapsen hyvinvointiin, oli miten hyvät kotiolot muuten.



Jos perheessä ei ole tietokonetta, niin kyllä sekin alkaa olla jo sellainen puute, joka voi eristää lasta ikätovereistaan, tai ainakin vaikuttaa tämän tietoteknisiin valmiuksiin ja kykyyn pärjätä teknistyvässä yhteiskunnassa.



Minusta vahingoittavaa köyhyyttä on, jos lapsen sosiaalinen osallistumiskyky rajoittuu - että lapsi ei voi osallistua kuin hyvin rajallisesti harrastuksiin ja menoihin, mihin kaveritkin osallistuvat. Kaikkiallehan ei titenkään tarvitse päästä mukaan, mutta jos lapsi jää aina kotiin siksi, ettei ole varaa käydä siellä missä muutkin, niin kyllähän se köyhyys eristää.

ja voihan niissä perheissä, missä on rahaa, olla myös rakkautta, läheisyyttä ja hyvinvointia. Tilastollisesti niissä onkin sitä enemmän kuin kovin köyhissä, vaikka toki on olemassa paljon köyhiä, "hyviä perheitä". Köyhyyden syyt kun ovat niin erinäiset. Köyhyys kuitenkin usein rassaa vanhempien mieltä ja aiheuttaa kireyttä kodin ilmapiiriin, vanhemmat eivät jaksa silloin riittäävästi keskittyä lapsiinsa.

Joo, mutta siis silloin lapsuudessani 90-luvulla naapurissa oli isossa olohuoneessa pieni matkatelkkari, eikä muita ollenkaan eikä videoita tms, mutta matkustelivat. Meillä kotona oli "normaalikokoinen" tai vähän isompi tv, videot, pc, modeemi, tulostin yms ja niitä pienempiä vanhempia telkkareita muissa huoneissa.

Opiskeluaikana minulla oli ukin vanha "normaalikokoinen" tv ja uutena ostettu digiboksi, läppäri jne, kun bilettävillä opiskelukavereilla oli vain pikkuinen matkatelkkari, joka sitten loppui näkymästä, kun vaihduttiin digikanaviin ja kaikki tietokoneasiat piti hoitaa koululla, kun omaa konetta ei ollut tai se oli vanha ja hidas eikä ollut tulostinta ja hidas nettiyhteys yms.

Ja enimmäkseen on meilläkin käytettyä ja lahjaksi saatua tavaraa. Pienituloisia ollaan, työtön ja opiskelija. Mutta mieluummin niitä laitteita kuin palveluja.

Mikä sitten kenellekin merkitsee, minulle on oleellista päästä esim. nyt kämmentietokoneella (älypuhelin, mikälie) nettiin joka päivä mieluummin kuin mennä viikoksi ulkomaille hotelliin :-)

Meillä on 4 telkkaria, yhden pienen matkatelkkarin olen ostanut 17v sitten omaan kotiin muuttaessani, muut on sukulaisilta saatuja kuvaputkitelkkareita, yhtään flättiä ei löydy talosta. Miksi ostella kun nuokin toimii... Gamecube ja psp on pojan itse lahjarahoilla ostamia, pleikka2 on isovanhemmilta joululahjaksi saatu vuosia sitten. Tietokoneita on 4, 2 saatu, läppäri ostettu käytettynä ja yksi vuosia vanha kone uutena ostettu vuosia sitten työkoneeksi. Rahaa ei hirveästi ole, jos ylimääräistä tulee jostain niin matkusteluun menee tai sitä ennen usein kyllä laskuihin..

Minä olin lapsena kateellinen naapureille, kun he matkustelivat ulkomaille ja vuokrasivat mökkejä ja käyttivät kai kaikenlaisia palveluja. Vanhempani huomauttivat, että heillä on erilainen arvojärjestys. Meillä oli sitten naapuriin verrattuna iso telkkari, videot, yksi ensimmäisiä tietokoneita ja nettiyhteyksiä kylällä ja muuta sellaista. Perustelu oli, että sama raha voidaan käyttää joko esim. viikon kestävään matkaan tai vuosikausia kestävään laitteeseen, josta on iloa monta kertaa. Ihan järkevä perustelu minusta, olen noudattanut tätä itsekin nyt isompana. Huomasin muutamia vuosia sitten opiskeluaikana, että toiset kävivät baareissa ja matkustelivat, mutta minulla ei ollut ensimmäisenä itku kurkussa, kun telkkarin analogiset kanavat lopettivat, kun minulla oli ollut digiboksi jo pitkään ja olin nähnyt useampia kanavia kuin opiskelukaverini.

Minä olin lapsena kateellinen naapureille, kun he matkustelivat ulkomaille ja vuokrasivat mökkejä ja käyttivät kai kaikenlaisia palveluja. Vanhempani huomauttivat, että heillä on erilainen arvojärjestys. Meillä oli sitten naapuriin verrattuna iso telkkari, videot, yksi ensimmäisiä tietokoneita ja nettiyhteyksiä kylällä ja muuta sellaista. Perustelu oli, että sama raha voidaan käyttää joko esim. viikon kestävään matkaan tai vuosikausia kestävään laitteeseen, josta on iloa monta kertaa. Ihan järkevä perustelu minusta, olen noudattanut tätä itsekin nyt isompana. Huomasin muutamia vuosia sitten opiskeluaikana, että toiset kävivät baareissa ja matkustelivat, mutta minulla ei ollut ensimmäisenä itku kurkussa, kun telkkarin analogiset kanavat lopettivat, kun minulla oli ollut digiboksi jo pitkään ja olin nähnyt useampia kanavia kuin opiskelukaverini.

Vähän varakkaamman ei tarvitse tehdä tuollaisia kompromissejä, vaan voi hankkia ne molemmat; matkustella JA hankkia uusimman pelit ja vehkeet kotiin. Oma tyttöni on vielä eskarissa eikä siellä ainakaan ole vielä näkynyt mitään tuloeroja. Sanoisin, että siinä 10 vuoden ikäisenä, kun esiteiniys nostaa päätään ja vaatteet ja varsinkin niiden merkeillä kikkailu alkaa, alkaa myös pohdinta kavereiden rikkaudesta/köyhyydestä.

Ollapa vaan varaa "kaikkeen"! Mitähän sitä sitten keksisi haluta, jos saisi mitä vaan ilman kompromisseja?

t. 35 / 45

Matkusteluun kuin tavaran haalimiseen.

Ilman telkkariakin olen pärjännyt ja en tosiaan tarvitse älypuhelinta päästäkseni nettiin sillä. Rahaa olisi ollut kyllä ostaa telkkari opiskeluaikanakin, mutta pidän sitä täysin turhana kapineena. Nyt piti ostaa kun tuli lapsia. Ihan lastenohjelmien takia.

Satsaamme vieläkin perheenä rahaa matkusteluun. Minusta on paljon antoisampaa näyttää lapsille Intiaa paikan päältä kuin istua sohvalla katsomassa sitä telkkarista (tai sitten tuhlata sitä aikaa katsomalla BB.tä).

Joo, mutta siis silloin lapsuudessani 90-luvulla naapurissa oli isossa olohuoneessa pieni matkatelkkari, eikä muita ollenkaan eikä videoita tms, mutta matkustelivat. Meillä kotona oli "normaalikokoinen" tai vähän isompi tv, videot, pc, modeemi, tulostin yms ja niitä pienempiä vanhempia telkkareita muissa huoneissa.

Opiskeluaikana minulla oli ukin vanha "normaalikokoinen" tv ja uutena ostettu digiboksi, läppäri jne, kun bilettävillä opiskelukavereilla oli vain pikkuinen matkatelkkari, joka sitten loppui näkymästä, kun vaihduttiin digikanaviin ja kaikki tietokoneasiat piti hoitaa koululla, kun omaa konetta ei ollut tai se oli vanha ja hidas eikä ollut tulostinta ja hidas nettiyhteys yms.

Ja enimmäkseen on meilläkin käytettyä ja lahjaksi saatua tavaraa. Pienituloisia ollaan, työtön ja opiskelija. Mutta mieluummin niitä laitteita kuin palveluja.

Mikä sitten kenellekin merkitsee, minulle on oleellista päästä esim. nyt kämmentietokoneella (älypuhelin, mikälie) nettiin joka päivä mieluummin kuin mennä viikoksi ulkomaille hotelliin :-)

Meillä on 4 telkkaria, yhden pienen matkatelkkarin olen ostanut 17v sitten omaan kotiin muuttaessani, muut on sukulaisilta saatuja kuvaputkitelkkareita, yhtään flättiä ei löydy talosta. Miksi ostella kun nuokin toimii... Gamecube ja psp on pojan itse lahjarahoilla ostamia, pleikka2 on isovanhemmilta joululahjaksi saatu vuosia sitten. Tietokoneita on 4, 2 saatu, läppäri ostettu käytettynä ja yksi vuosia vanha kone uutena ostettu vuosia sitten työkoneeksi. Rahaa ei hirveästi ole, jos ylimääräistä tulee jostain niin matkusteluun menee tai sitä ennen usein kyllä laskuihin..

Minä olin lapsena kateellinen naapureille, kun he matkustelivat ulkomaille ja vuokrasivat mökkejä ja käyttivät kai kaikenlaisia palveluja. Vanhempani huomauttivat, että heillä on erilainen arvojärjestys. Meillä oli sitten naapuriin verrattuna iso telkkari, videot, yksi ensimmäisiä tietokoneita ja nettiyhteyksiä kylällä ja muuta sellaista. Perustelu oli, että sama raha voidaan käyttää joko esim. viikon kestävään matkaan tai vuosikausia kestävään laitteeseen, josta on iloa monta kertaa. Ihan järkevä perustelu minusta, olen noudattanut tätä itsekin nyt isompana. Huomasin muutamia vuosia sitten opiskeluaikana, että toiset kävivät baareissa ja matkustelivat, mutta minulla ei ollut ensimmäisenä itku kurkussa, kun telkkarin analogiset kanavat lopettivat, kun minulla oli ollut digiboksi jo pitkään ja olin nähnyt useampia kanavia kuin opiskelukaverini.

laadukkaat luonto-ohjelmat vievät hienoille matkoille maailmanympäri paikkoihin, minne ei muuten takuulla tulisi lähdettyä. Niiden katseluun tosin riittää ihan vaatimatonkin telkkari.



Ilmastomuutoksen myötä lentäminen ei ole edes kovin järkevä matkustusmuoto, jos haluaa, että lapsillamme ja heidän lapsilla on edes jonkinlainen elämänlaatu tulevaisuudessa. Mitä enemmän lennetään maailmaa katsomaan, sitä varmemmin elämä on muuten pelkkää sadetta ja kärvistelyä.

No meillä kyllä pienenä matkusteltiin 2-3 kertaa vuodessa ja oli kaikki hiljavitkuttimet mitä uutuuksina tuli. Tietokoneet, halkopuhelimet, faxit, videokamerat (ekoja digikameroita, maksoi kymmeniä tuhansia markkoja tullessaan ja isä jopa osti sukeltaville lapsille siihen suojuksen vedenalaista kuvaamista varten ja pelkkä suojus oli siihen aikaan tilaustavaraa ja maksoi yli 20000 markkaa). Itse pidin perhettämme keskivertoperheenä. Isä vain tykkäsi olla aallon harjalla tekniikan kanssa ja kaikki tykkäsi matkustaa. Yrittäjänä lomalla lähdettiin aina kauaks ja arkena 24/7 tehtiin töitä. Mistään ei kyllä pulaa ollut ja nykyäänkin jo vanha isäni ostaa uutta tekniikkaa ja hoitaa kaiken internetissä yms. Samaan aikaan muut hänen ikäiset ovat miltei järestäin kädettömiä tietokoneen kanssa, kun eivät "nuorempana" sellaisien kanssa ole pelanneet ja ajan harjalla olleet.



Minusta varakkaassa perheessä ei tarvitse mistään "normaalista" tinkiä. Harrastukset, elektroniikka, matkustelu, vaatteet, syöminen, sisustaminen, liikkuminen (autolla, taksilla, julkisilla)

Oma kohtaisia kokemuksia. Koska mistä muualta pieni natiainen olisi osannut sanoa toiselle pienelle natiaiselle, että te ootte niitä köyhiä. Tästä aikaa jo pari vuosikymmentä, mutta vieläkin muista tilanteen selvästi.



Kysyin sitten äidiltä ja isältä asiaa, että ollaanko me niitä köyhiä kun toi "Jaska" niin sanoi. Äidin ja isän ilmeestä näin, että riipaisi ja kovaa.



Varallisuus on karttunut sekä vanhemmilla että itselläni tämän jälkeen. "Jaskan" ja perheensä elämä on kaikista rikkauksista huolimatta mennyt päin mäntyjä. Jos olisin ilkeä, niin ajattelisin että siitäs saitte.



Se köyhyyden toteaminen ei ollut ainoa asia. Köyhyys oli stigma, jonka vuoksi esim. leikkikavereita ei niin vain tahtonutkaan löytyä. Ja lisään vielä, että perheessämme ei ryypätty, rällätty, oltu väkivaltaisia tai tuhlattu. Rahaa vain ei ollut ja lapsia yksi tai kaksi ehkä liikaa.

Tietokone kyllä uusittiin vuosi sitten, ja sillä näkyy yle areenan lastenohjelmat ja luonto-ohjelmat.



Ollaan kyllä oikeastikin pienituloisia mutta en osaa ottaa siitä paineita: niin meidän vanhempammekin ovat olleet meidän ikäisinä kun ovat hekin pitkään opiskelleet. Tulot kuitenkin kasvoivat pikkuhiljaa, ja sekä minä että mies olemme matkustelleet lapsuudenperheiden kanssa sen verran paljon sitten kouluikäisinä ettei nyt harmita kun reissuun ei pääse.

rupesivat ostamaan merkkivaatteita ja matkustivat jopa ulkomaille lomille (tämä siis -70 luvulla kun se ei ollut arkipäivää). Myöhemmin nämä lähtivät kielikursseille ja vaihtareiksi mutta minä en. No, monet näistä parempien perheiden kavereista on nyt ihan perusduunareita ja minä puolestani tavoittanut paljon enemmän elämässäni. Eli ei siitä köyhyydestä ainakaan haittaa ollut, kunnianhimo kasvoi.



Se että meillä syötiin ruuaksi silakkalaatikkoa, riisivelliä tai läskisoosia ei hetkauttanut.

tosi paljon vanhemmista ja siitä miten asiasta lapselle puhuvat ja miten paljon sitä lapsen kuulleen voivottelevat. Ja perustelevatko turhuuksien ostamattomuutta esim. ekologisilla syillä vai köyhyydellä. Maailmanlaajuisesti mitaten kukaan suomalainen ei ole köyhä, joten näkökulmalla ja arvomaailmalla on hiukka merkitystä.

ja tässä kommentissa siis pointtina se, että ei tarvitse kokea olevansa köyhä eikä myöskään opettaa lapselle että ollaan köyhiä, vaan asiaa voi miettiä monesta eri näkökulmasta ja rikkauskin voi olla jotain muuta kuin materiaalista rikkautta.