Minkä ikäisenä lapsi tajuaa, että hänen perheensä on köyhä?

Kylläpä sitä nyt muka hienostellaan.

Ja oikeasti te ette katso yhtään luonto-ohjelmaa vaan vahtaatte kaikki salkkarit ja nää missien vauvaohjelmat ja talentit yms.

Ihanaa kun ihmiset väittää olevansa niin hienoja, että telkkarista katsotaan vain laatudokumentteja. Niin ja vessassa varmaan paskannatte ruusunkukkia:D

laadukkaat luonto-ohjelmat vievät hienoille matkoille maailmanympäri paikkoihin, minne ei muuten takuulla tulisi lähdettyä. Niiden katseluun tosin riittää ihan vaatimatonkin telkkari.

Ilmastomuutoksen myötä lentäminen ei ole edes kovin järkevä matkustusmuoto, jos haluaa, että lapsillamme ja heidän lapsilla on edes jonkinlainen elämänlaatu tulevaisuudessa. Mitä enemmän lennetään maailmaa katsomaan, sitä varmemmin elämä on muuten pelkkää sadetta ja kärvistelyä.

aina puhutaan kuinka kaikki on niin kallista. Halutaan tarkoituksella, että lapset oppivat arvostamaan pieniäkin asioita.

tuosta 15:n kirjoituksesta saa kyllä sen käsityksen että kummityttö oli mukana omien vanhempiensa kanssa, eikä pelkästään yksin kummitädin mukana. Kirjoittajahan sanoo että olisi muuten ostanut sen rannekkeen sille lapselle.

15, no ehkä ne luuli että kummitäti tarjoaa sen reissun. Eikä mekään kyllä lapsina kaikkiin laitteisiin päästy - eikä pääse omanikaan, kun niihin on pituusrajoitukset.

perheestä lähtöisin ja naimisissa kaikkien mittapuiden mukaan erittäin varakkaan miehen kanssa. Olen itsekin akateeminen ja hyvin palkatussa työssä. Minä taas olen huomannut, että liika varakkuuskin voi olla stigma, jonka vuoksi lastemme on esim. vaikea löytää lekkikavereita. Monet tulevat meille mielellään kylään, mutta eivät uskalla/ilkeä kutsua meidän lapsia heille kylään. Olen yrittänyt ratkaista ongelmaa sopimalla lasten tapaamisia mahdollisimman usein kodin ulkopuolelle. Tuntuu myös mahdottomalta selittää omille lapsille, miksi tietyt parhaatkaan kaverit eivät halua kutsua heitä esim. syntymäpäivilleen kotiinsa.





"Köyhyys oli stigma, jonka vuoksi esim. leikkikavereita ei niin vain tahtonutkaan löytyä. Ja lisään vielä, että perheessämme ei ryypätty, rällätty, oltu väkivaltaisia tai tuhlattu. Rahaa vain ei ollut ja lapsia yksi tai kaksi ehkä liikaa.

[/quote]

"

Oli kutsunut erääseen tapahtumaan pojalleen kaveriksi köyhemmän perheen lapsen. Voi sitä ivailua kun osti omalle pojalleen jäätelöä ja herkkua ja leluja ja muisti mainita sille kaverille koko ajan, että minkäs mahtaa kun sun vanhemmilla ei ollut rahaa antaa sulle enemmän. Sinä nyt et saa mitään. Pojat ei ole enää kavereita keskenään.

Ei kai kukaan voi olla noin ilkeä? Minä kustannan myös mukaan kutsutuille lapsille virvokkeet, tuliaiset ym. jos sellaisia ostan omille lapsilleni. Olemme keskituloisia, mutta ei tulisi mieleenikään jättää jotakuta ilman, joka on mukanamme.

Minä olisin varmasti käynyt tälle pojalle ostamassa jätskin ym. ihan vain siksi, että en kestä pienempien kiusaamista.

aina puhutaan kuinka kaikki on niin kallista. Halutaan tarkoituksella, että lapset oppivat arvostamaan pieniäkin asioita.

Mun mielestä noin ei opi sitä. Tuolla tavalla oppii vain mittaamaan kaiken rahassa.

Isä ja äiti kävivät töissä ja silti oli pulaa kaikesta. Ei ollut edes autoa eikä varaa harrastaa mitään.



Myöhemmin katselin tuota auvoista avioliittoa sivusta. Vanhempani erosivat sovussa. Päätin ettei tämä tyttö tee koskaan töitä sillä työnteolla ei rikastu. Parempi olla rutiköyhä kuin raataa niskalimassa kurjan perheen vuoksi.



Isälle ja äidille ei lopussa jäänyt käteen mitään. Ei edes suhdetta minuun. Minä kasvoin päiväkodissa kun he kävivät töissä. Itsenäistyin nopeasti heistä. Esikoiseni on 11 vuotias ja äitini tai isäni ei ole nähnyt kertaakaan lapsiani.

Meillä oli päiväkodissa tällainen tyttö, joka esimerkiksi jo viisivuotiaana tutki kavereiden vaatteista merkit ja valitsi seuransa sen mukaan, kenen arveli olevan "tasoisensa".

Meillä oli päiväkodissa tällainen tyttö, joka esimerkiksi jo viisivuotiaana tutki kavereiden vaatteista merkit ja valitsi seuransa sen mukaan, kenen arveli olevan "tasoisensa".

ei takuulla kukaan. Meillä olisi varaa ostaa lapsille merkkivaatteet ihan vimpanpäälle ja tykkään itsekkin kauniista ja laadukkaista vaatteista. Rajoitan kuitenkin ostoksia koska en halua lastani mihinkään "pissi-jengiin" tai "päiväperhojen klaaniin" . Toivon lasteni kavereiden olevan kivoja reiluja ja hyväkäytöksisiä ja niin he ovatkin.

Minun luokkakaverini väittivät että perheemme on köyhä koska vanhempani eivät ostaneet minulle merkkifarkkuja. :D



Todellisuudessa vanhempani olivat hyvätuloisia, omistusasunto, kesämökki, metsää, venettä-traktoria autoa..

mutta sukulaisissa ja tuttavilla toisella puolen palloa, kahdestaan lapsen kanssa (kahden lapsen, erikseen)äiti-lapsi-reissulla Euroopassa ja eri piirien kautta(esim. musiikki)tutustumassa paikalliseen elämänmenoon jne. Koko perheen pakettimatkaa tms. ei olla ikinä tehty.

Katson mielummin maailmaa paikanpäällä kuin matkailuohjelmaa telkkarista. Siitä on koko elämän kestävä hyöty kun maailmankuva laajenee, laite kestää vaan aikansa...

En oikeasti ymmärrä että joku kököttää mielummin kotona laitetta näpräten kuin elää oikeassa maailmassa oman olkkarin ulkopuolella. Esikoinen (15v) on kyllä just sellanen, on halunnut jäädä matkalta pois jakaakseen lehtiä jotta saa uuden puhelimen:D Mutta ei kai mun tarvitsekaan ymmärtää. Ihan sama minulle mistä kukin tykkää.

t.38

Joo, mutta siis silloin lapsuudessani 90-luvulla naapurissa oli isossa olohuoneessa pieni matkatelkkari, eikä muita ollenkaan eikä videoita tms, mutta matkustelivat. Meillä kotona oli "normaalikokoinen" tai vähän isompi tv, videot, pc, modeemi, tulostin yms ja niitä pienempiä vanhempia telkkareita muissa huoneissa.

Opiskeluaikana minulla oli ukin vanha "normaalikokoinen" tv ja uutena ostettu digiboksi, läppäri jne, kun bilettävillä opiskelukavereilla oli vain pikkuinen matkatelkkari, joka sitten loppui näkymästä, kun vaihduttiin digikanaviin ja kaikki tietokoneasiat piti hoitaa koululla, kun omaa konetta ei ollut tai se oli vanha ja hidas eikä ollut tulostinta ja hidas nettiyhteys yms.

Ja enimmäkseen on meilläkin käytettyä ja lahjaksi saatua tavaraa. Pienituloisia ollaan, työtön ja opiskelija. Mutta mieluummin niitä laitteita kuin palveluja.

Mikä sitten kenellekin merkitsee, minulle on oleellista päästä esim. nyt kämmentietokoneella (älypuhelin, mikälie) nettiin joka päivä mieluummin kuin mennä viikoksi ulkomaille hotelliin :-)

Meillä on 4 telkkaria, yhden pienen matkatelkkarin olen ostanut 17v sitten omaan kotiin muuttaessani, muut on sukulaisilta saatuja kuvaputkitelkkareita, yhtään flättiä ei löydy talosta. Miksi ostella kun nuokin toimii... Gamecube ja psp on pojan itse lahjarahoilla ostamia, pleikka2 on isovanhemmilta joululahjaksi saatu vuosia sitten. Tietokoneita on 4, 2 saatu, läppäri ostettu käytettynä ja yksi vuosia vanha kone uutena ostettu vuosia sitten työkoneeksi. Rahaa ei hirveästi ole, jos ylimääräistä tulee jostain niin matkusteluun menee tai sitä ennen usein kyllä laskuihin..

Minä olin lapsena kateellinen naapureille, kun he matkustelivat ulkomaille ja vuokrasivat mökkejä ja käyttivät kai kaikenlaisia palveluja. Vanhempani huomauttivat, että heillä on erilainen arvojärjestys. Meillä oli sitten naapuriin verrattuna iso telkkari, videot, yksi ensimmäisiä tietokoneita ja nettiyhteyksiä kylällä ja muuta sellaista. Perustelu oli, että sama raha voidaan käyttää joko esim. viikon kestävään matkaan tai vuosikausia kestävään laitteeseen, josta on iloa monta kertaa. Ihan järkevä perustelu minusta, olen noudattanut tätä itsekin nyt isompana. Huomasin muutamia vuosia sitten opiskeluaikana, että toiset kävivät baareissa ja matkustelivat, mutta minulla ei ollut ensimmäisenä itku kurkussa, kun telkkarin analogiset kanavat lopettivat, kun minulla oli ollut digiboksi jo pitkään ja olin nähnyt useampia kanavia kuin opiskelukaverini.

mutta oikeastiko susta on hienostelua jos kiinnostaa muu kuin salkkarit? Me ei kukaan katsota salkkareita ym. saippuaa, mutta lapset ja aikuiset katsoo yhdessä luonto-ja tiedeohjelmia koska ne kiinnostaa kaikkia. En ymmärrä sinua, miksi pitäisi kaikkia kiinnostaa joku aivoton huttu, en saa siitä vaan mitään irti. Yle Teemalta tulee kiinnostavimmat ohjelmat, minua kiinnostaa historia, mitä maailmassa jossa elämme on tapahtunut ja mitä kenties tulee tapahtumaan, miten tiede kehittyy jne. Myös hyvät sarjat menee, miksi katsoa jotain skeidaa joka lähinnä ärsyttää?

Kylläpä sitä nyt muka hienostellaan.

Ja oikeasti te ette katso yhtään luonto-ohjelmaa vaan vahtaatte kaikki salkkarit ja nää missien vauvaohjelmat ja talentit yms.

Ihanaa kun ihmiset väittää olevansa niin hienoja, että telkkarista katsotaan vain laatudokumentteja. Niin ja vessassa varmaan paskannatte ruusunkukkia:D

laadukkaat luonto-ohjelmat vievät hienoille matkoille maailmanympäri paikkoihin, minne ei muuten takuulla tulisi lähdettyä. Niiden katseluun tosin riittää ihan vaatimatonkin telkkari.

Ilmastomuutoksen myötä lentäminen ei ole edes kovin järkevä matkustusmuoto, jos haluaa, että lapsillamme ja heidän lapsilla on edes jonkinlainen elämänlaatu tulevaisuudessa. Mitä enemmän lennetään maailmaa katsomaan, sitä varmemmin elämä on muuten pelkkää sadetta ja kärvistelyä.

mutta luulisin, että kuitenkin vasta koulussa. Lapset päiväkodissa toki vertailevat haalareita, mutta en usko, että silti vielä ajattelevat, että joku on köyhä ja toinen rikas.



Köyhä perhe on Suomen oloissa sellainen, että esim. koulujen kevätretkiin kerättävät parin euron maksut ihan oikeasti ovat taakka vanhemmille, puhumattakaan että pitää olla urheiluvälineitä jne. Jos perhe syö välillä vain puuroa, niin kyllä se on ihan aitoa köyhyyttä, vaikka maailmalta varmaan köyhempiäkin löytyy.



Minusta on vain "siistiä", jos joku ajattelee meidän olevan köyhä, kun ei ole elektroniikkaa. Itse miellän meidän osaavan sijoittaa vähän kestävämmin (vähäiset) rahamme. Elektroniikan arvohan aina laskee, design tuotteiden arvo saattaa lasteni ollessa vanhoja olla jopa kasvanut, mutta ainakin se pitää arvonsa. Meillä siis satsataan hankintoihin, joiden arvo olisi mahdollisimman pitkäaikainen. Huonekaluista moni on käytettynä saatua, mutta uusi on sitten sellaista, että pitäisi arvonsa ainakin koko meidän eliniän.

sanotaan vaikka 7v, koululainen kumminkin, niin meitä oli monta lasta, työtön isä ja kotiäiti ahtaasti kerrostalossa. mehuun laitettiin puolet vettä, että kesti kauemmin ja leivälle sai joko makkaraa tai juustoa, ei molempia. minulle se oli normaalia, en tuntenut köyhyyttä :) kun sitten joskus tulin kysyneeksi, että ollaanko me köyhiä sain vastaukseksi suoraan, että kyllä ollaan. MUTTA perustelu oli minusta ihana :) äiti sanoi, että mieluummin hän on lastensa kanssa kotona ja köyhä kuin että juoksisi rahan perässä eikä saisi olla kanssamme! meillä on aina ollut sopua ja rakkautta, vaikkei maallista rikkautta :)



sittemmin tuli oma koti ja töitä ja 'paremmat olot', mutta ohjenuorana säilyi kohtuus ja yhdessäolo :)



samaa täällä nyt elän itsekin. on omakotitalo (pieni ja vuokralla), olen pojan kanssa kotona, isi on ollut opiskelija/työtön (nyt kuun alusta sai töitä) ja onnea on oma perhe! on meillä auto, tietokoneet ja halvat kännykät, mut ei telkkaria (turha...) eikä merkkivaatteita. kirppareita kierretään ja koitetaan olla ekologisia. jos rahaa ois enemmän niin aika samana varmaan elämä pysyis. ollaan tyytyväisiä vähempään :)



yhden veljen perheessä vähät rahat käytetään hyvään ruokaan ja tietotekniikkaan, mut autoa ei ole ja kierrätetyillä vaatteilla kuljetaan. toisen veljen maailmassa matkustelu on keskeistä ja tietotekniikkaakin on, mutta asuvat pienesti ja kulkevat julkisilla. yksi veli taas ei ilman autoa pärjäisi, mutta säästää sitten muualla... kukin tyylillään :)

Siinä vaiheessa kun pitää olla varustusta jos mitä ja jos niihin ei ole varaa, niin kyllä jokainen lapsi tajuaa että on köyhästä perheestä.

minulla ei ollut ensimmäisenä itku kurkussa, kun telkkarin analogiset kanavat lopettivat, kun minulla oli ollut digiboksi jo pitkään ja olin nähnyt useampia kanavia kuin opiskelukaverini.

Kyllä mieluummin matkustan kuin katson tv:tä kotona... Saman asenteen on perinyt myös koululaiseni -luojan kiitos. Onneks olkoon vain sinulle jos digiboxista onnelliseksi olet tullut.

ja teräväpiirtoon yms.

Mutta minä kulutin aikaa mieluummin luonnossa. Kovin erikoisiin matkoihin ei ollut varaa, mutta valesin monena kesänä Norjassa ja Ruotsissa ja Suomen lapissa. Ihania reissuja. Viikko luonnon keskellä rinkka selässä. Voittaa kyllä sohvalla telkkarin katsomisen mennen tullen ja palatessa.

minulla ei ollut ensimmäisenä itku kurkussa, kun telkkarin analogiset kanavat lopettivat, kun minulla oli ollut digiboksi jo pitkään ja olin nähnyt useampia kanavia kuin opiskelukaverini.

Kyllä mieluummin matkustan kuin katson tv:tä kotona... Saman asenteen on perinyt myös koululaiseni -luojan kiitos. Onneks olkoon vain sinulle jos digiboxista onnelliseksi olet tullut.

Se köyhyys taitaa olla melkoisesti myös asuinpaikkasidonnaista. Täällä maalla me ei olla mitenkään köyhiä eikä meidän lapset eroa muista seudun (koulun) lapsista. Ei vaatteiden, tekniikan tai muunkaan osalta. Koulun retkillekin pääsevät vaikka se aina jonkinlaista taloudellista uhrautumista meiltä vaatiikin.



Lähes kaikki naapurit ajelevat samanlaisilla, vanhoilla autoilla, kulkevat työvaatteissa paikallisella huoltiksella, sisarukset 'perivät' toisiltaan vaatteet, urheiluvälineet jne. Joten tällainen 'köyhä' (minimipäivärahalla ja muilla etuuksilla elävä) ei mitenkään poikkea massasta täällä VAIKKA moni noiden kavereiden vanhemmista käy ihan töissä.



Voi olla, että jossain cityssä me oltaisiin paljon köyhemmän oloisia? Vaikka.. Huolimatta pienistä tuloista niin lapset silti harrastavat (partio ja ratsastus), mulla on oma tietokone, lapsilla on oma (säästivät yhdessä omista kuukausirahoistaan ja ostivat), on pleikkari, vaatteet säänmukaiset eikä niiden kunnollisuudesta tingitä. On kunnolliset sukset, luistimet jne eikä meillä pidetä pakollisia puuropäiviä kun rahankäyttö noin muuten on suunnitelmallista ja turhaan tuhlailematonta.

Minusta tosi huono perustelu et ostetaan joku kone mieluummin, koska kestää monta vuotta, kuin lähteä matkalle. Tuohan on juuri materialismiin kasvattamista.



Matkat minusta juuri elävät mukana läpi elämän, muistoissa ja kokemuksena. Ne muistaa vielä kun joku masiina hajonnutkin..



Meillä vanhempi lapsi ollut ulkomailla n.10 kertaa. Nuorempi ollut vasta kerran etelässä. Itse reissaamme mieluiten aasiassa, minne emme yleensä ota lapsia mukaan, koska haluamme viettää välillä parisuhdeaikaa.



Tämä varmasti monesta av-mammasta väärin, joiden mukaan lasten aina oltava vanhempiensa kanssa.

Lentomatka Aasiaan tuhoaa ympäristöä enemmän kuin yksi TV.

Minusta tosi huono perustelu et ostetaan joku kone mieluummin, koska kestää monta vuotta, kuin lähteä matkalle. Tuohan on juuri materialismiin kasvattamista.

Matkat minusta juuri elävät mukana läpi elämän, muistoissa ja kokemuksena. Ne muistaa vielä kun joku masiina hajonnutkin..

Meillä vanhempi lapsi ollut ulkomailla n.10 kertaa. Nuorempi ollut vasta kerran etelässä. Itse reissaamme mieluiten aasiassa, minne emme yleensä ota lapsia mukaan, koska haluamme viettää välillä parisuhdeaikaa.

Tämä varmasti monesta av-mammasta väärin, joiden mukaan lasten aina oltava vanhempiensa kanssa.