Blogi lastensuojelutapauksesta Espoossa

mutta toisaalta käytännöt alalla ovat ERITTÄIN mielivaltaisia ja kohtelu kovin tapauskohtaista. Se on yhtäältä ymmärrettävää, mutta toisaalta kauhean pelottavaa.



Itse en kestänyt vuottakaan lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä (viransijaisena), niin leipiintyneitä ja omavaltaisia jotkut työkavereistani olivat. Kivoja tyyppejä muuten, mutta ammatillisesti kuinka sen sanoisi .. rajoittuneita ja yksioikoisia. Harkitsin pätevöitymistä hetken kun vakityötä vilkuteltiin edessä, mutta jätin sen (korkeakoulututkinto "naapuritieteestä" silloin plakkarissa). Päädyin tutkijaksi ja hyvä niin -- ahdistuin ihan liikaa alalla ja nyt voin yrittää vaikuttaa alan käytäntöihin tutkimus- ja oppikirjallisuuden kautta ja kouluttajana.



Toki kokemukseni on vain yhdestä yksiköstä, mutta se riitti -- minusta ei ollut kenttätyöhön. Nyt ehkä olisi, uskaltaisin laittaa hanttiin ja vaatia perusteluja ja avata luutuneita käsityksiä, mutta kukapa tohtorin kentälle laittaisi tai sopivaa palkkaa maksaisi? ja vielä muodollisesti epäpätevän..



Viranomaisia kohtaan arvostus on silti ihan kohtalaista -- olen ihan varma, että suurin osa ls-työntekijöistä ja muistakin viranomaisista tekee parhaansa ja yrittää olla reiluja. Yksikin mätä itsensätehostaja saa kuitenkin juuri ls-työssä todella paljon pahaa aikaan...

"Tytön diagnoosi on määrittämätön syömishäiriö, jota ei voida hoitaa kuten "tavallista" anoreksiaa. Minulle selvisi vasta 15.2. palaverissa että toimenpiteet koskevat myös Poikaa. Pojalla on jossakin määrin samaa ongelmaa, ehkä tässä halutaan jotenkin ennakoivasti ottaa myös Emil huostaan, en tiedä."

otetaan ketään huostaan hanskojen unohtamisesta tai anoreksiasta.

ei kukaan normaalijärjellä varustettu ihminen tee hallintokantelua, ainakaan ettei ensiksi yritä sopia tilannetta?! Nämä äärimmäisten keinojen käyttäjät ovat kyllä oma lukunsa, ei käy kateeksi...

196

tästä tapauksesta eikä lastensuojeluasioista ylipäänsäkään - onneksi. Toivottavasti ei koskaan tule olemaankaan.



Hesarissa on juuri hiljattain todella paljon kirjoitettu lastesuojelusta ja huostaanotoista ja ymmärrän senkin, että siinä voi aina olla toimittajan näkökulmaa ja sitten sen perheen näkökulmaa. Kuitenkin noista tapauksista on saanut todella oudon kuvan lastensuojelusta. Tuntuu että systeemissä joku asia mättää kun terapiaan ei ole rahoja (tai siis riittävään terapiaan), mutta huostaanottoon on.



JOku aika sitten tuli dokumentti ihan jo aikuisesta ihmisestä, joka sairastui anoreksiaan yliopisto-opintojen aikana. Se oli kaikinpuolin järkyttävä dokumentti, jo se äidin tuska teki pahaa kun yksi vaan ei syö. Mutta siinä oli yksi tosi hyvä lause, joka kuvaa hyvin tätä menoa: Kelan päätös terapian korvaamisesta tälle naiselle: Koska katsotaan ettei korvauskatto riitä kattamaan tarpeeksi terapiaa tälle ihmiselle tehdään päätös ettei korvata mitään. Ei siis edes sitä vähää, jolla voisi päästä alkuun ja jatkaa vaikka yksityisesti. Tämä nyt ei liity lastensuojeluun mitenkään, mutta jotenkin vähän samaa logiikkaa tapauksessa on.

Ja miksi vanhemmat eivät saisi vaikuttaa hoitosuunnitelmiin? Miksi ihmeessä heidän pitää sitoutua jonkun toisen tarjoamaan hoitosuunnitelmaan?

Että jo 12 vuotta asiat on menneet koko ajan vaan huonompaan suuntaan?

Mistä tiedät mikä olisi tilanne ilman vanhempien ponnisteluja?



Ja hehän pyrkivät saamaan lapselle lääketieteellistä hoitoa, ei enää lisää noita sosionomisessioita.



Minusta järkevämpi lähestymistapa, kun ottaa huomioon, että lapsi on sairas...

Minulla on ihan henk. koht. kokemusta tällaisesta 'kulissi' perheestä, jossa kaikilla lapsilla enemmän ja vähemmän pahoja ongelmia. Juu, ja kyse on ihan omasta perheestäni.

ei tarkoita sitä, että kaikki muut perheet on kulissiperheitä. Miten edes keksi tehdä tuommoisen päätelmän vasten parempaa tietoa, kun puhut perheestä "tällaisena kulissiperheenä"?

Nyt ressukka edes lukemaan. Puhuessaan "tällaisesta kulissiperheestä", kirjoittakja kirjoitti kyllä omasta perheestään. Sen ymmärtää, jos on luetun ymmärtämisen alkeet edes auttavasti hallussa.

mutta sossutantoista sikäli, että taannoin kävin ex:ni kanssa vääntöä lapsemme huoltajuudesta sekä tapaamisista.

Meille määrättiin ns. sovittelija (sossutantta), joka kävi kotikäynnillä luonamme (minä siis äiti, kanssani asui lapseni ex-suhteesta sekä avopuolisoni).

Tämän sossutantan tehtävä oli arvioida lapsen oloja luonamme, jututtaa meitä yhdessä sekä erikseen, ja tehdä oma päätelmänsä tilanteesta.

Tää tantta käytti valtaosan vierailustaan aivan epäoleellisten asioitten käsittelyyn, kuten pällistellen ja tutkien meidän asunnon lattia- ja seinämateriaaleja ;-o

"Oi miten kauniit puulattiat teillä on", ja "oi miten ihanat seinät", "onko teillä aina näin siistiä?", ja "onpa kaunis koti" kommentit muistan vuosienkin takaa.

Toki asiaakin puhuttiin, mutta enempi tämä täti kiinnitti huomionsa täysin epäoleellisiin asioihin.



Ja kun lapsi kieltäytyi menemästä tapaamiseen isänsä kanssa, jouduin taas sossutanttojen syyniin.

Meidät kutsuttiin keskustelemaan (minä, ex ja lapsemme), ja liiba-laaba, loppupäätelmä oli "lapsi istuu luontevasti isänsä vieressä".

Jep jep.

Vuosia vuosia myöhemmin paljastui karuakin karumpi totuus, miksei lapsi halunnut tavata isäänsä.

Jätänpä kertomatta, jokainen voi mielessään arvata mistä kamalasta asiasta oli kyse.



Mun uskoni sossutanttoihin on mennyt, ja kierrän kaukaa, jos vaan voin.

ensinnäkin on vaikea uskoa, että tuolla perusteella ketään otetaan huostaan tai edes perhetukikeskukseen yms., työni kautta yritän usein saada lapsille apua ja vaikka he ovat todella heitteillä ei apua tunnu heruvan - on niin paljon kiireellisiä tapauksia



toisaalta alle 18-vuotiaat anorektikot hoidetaan kyllä varmasti eli jos vanhemmat ovat suostuvaisia hoitoon, lapset/nuoret hoidetaan jorvissa tai syömishäiriökeskuksessa lastenlinnassa



joku tässä yhtälössä nyt mättää, mutta kyse voi olla myös omasta ymmärryksestäni

Tätä tapausta on kenenkään paha kommentoida ilman parempaa tietoa. Nettiblogin tietoihin en juurikaan perustaisi.... Ei ole meidän asia päättää, kuka on "oikeassa tai väärässä". Asianomaisillekaan tämä ei ole niin yksiselitteinen juttu kuin täällä esitetään. Joten annetaan olla.

Jutusta kuullaan vaan yksi puoli. Koskaan ei vaitiolovelvollisuuden takia voi toista kantaa tuoda esiin. Totuus todennäköisesti jossain välillä.



En vaan jaksa uskoa, että huostaanottoon mennään kovin helposti, vastentahtoiset kun käsitellään hallinto-oikeudessa. Joten miksi sinne lähdettäisiin ilman kunnon perusteita???

Mistä ihmeestä tuollaisen pahansuopan vuodatuksen keksit? Kaikkia uunoja sitä onkin. Tietysti koti- ja ansiotyöt on hoidettava, jos ei sitä tee, kohta ei ole nääs sitä duuniakaan tehtävänä eikä sitä asuntoakaan joka pitäisi siivota. Sen jälkeen lapset otetaan takuuvarmasti huostaan. Hyvä ihme järjenköyhyyttäsi ja pahansuopaisuuttasi. Kuka on sinulle kertonut, että vanhemmat eivät tee muuta kuin kiillottavat julkisivuaan.

Jos sun lapsesi olisivat avohuollon tukitoimina sijoitettuina laitoksessa, niin kävisitkö töissä, hoitaisit kotia, kävisit kaupassa jne. IHAN NORMAALISTI?

Itse todellakin minimoisin kaikki tekemiset: söisin hampurilaisen autossa matkalla tapaamaan lapsia, jättäisin siivoamiset sikseen jne. Jotta voisin olla mahdollisimman paljon lasteni seurassa. En yhtään ihmettele, että sijoituspaikassa ihmetellään vanhempien toimintaa, jos ovat töissä viiteen, sitten käyvät kaupassa, imuroivat talon, hoitavat lemmikit- no sitten onkin jo liian myöhäistä käydä tapaamassa lapsia. No, huomenna olikin se sovittu lastensuojelun palaveri illalle, joten silloinkaan ei voi ja ylihuomenna täytyy pestä ikkunat....

Jos sun lapsesi olisivat avohuollon tukitoimina sijoitettuina laitoksessa, niin kävisitkö töissä, hoitaisit kotia, kävisit kaupassa jne. IHAN NORMAALISTI?

Itse todellakin minimoisin kaikki tekemiset: söisin hampurilaisen autossa matkalla tapaamaan lapsia, jättäisin siivoamiset sikseen jne. Jotta voisin olla mahdollisimman paljon lasteni seurassa. En yhtään ihmettele, että sijoituspaikassa ihmetellään vanhempien toimintaa, jos ovat töissä viiteen, sitten käyvät kaupassa, imuroivat talon, hoitavat lemmikit- no sitten onkin jo liian myöhäistä käydä tapaamassa lapsia. No, huomenna olikin se sovittu lastensuojelun palaveri illalle, joten silloinkaan ei voi ja ylihuomenna täytyy pestä ikkunat....

Mistä ihmeestä tuollaisen pahansuopan vuodatuksen keksit? Kaikkia uunoja sitä onkin. Tietysti koti- ja ansiotyöt on hoidettava, jos ei sitä tee, kohta ei ole nääs sitä duuniakaan tehtävänä eikä sitä asuntoakaan joka pitäisi siivota. Sen jälkeen lapset otetaan takuuvarmasti huostaan. Hyvä ihme järjenköyhyyttäsi ja pahansuopaisuuttasi. Kuka on sinulle kertonut, että vanhemmat eivät tee muuta kuin kiillottavat julkisivuaan.

Mitä odotit sossulta?

mutta sossutantoista sikäli, että taannoin kävin ex:ni kanssa vääntöä lapsemme huoltajuudesta sekä tapaamisista.

Meille määrättiin ns. sovittelija (sossutantta), joka kävi kotikäynnillä luonamme (minä siis äiti, kanssani asui lapseni ex-suhteesta sekä avopuolisoni).

Tämän sossutantan tehtävä oli arvioida lapsen oloja luonamme, jututtaa meitä yhdessä sekä erikseen, ja tehdä oma päätelmänsä tilanteesta.

Tää tantta käytti valtaosan vierailustaan aivan epäoleellisten asioitten käsittelyyn, kuten pällistellen ja tutkien meidän asunnon lattia- ja seinämateriaaleja ;-o

"Oi miten kauniit puulattiat teillä on", ja "oi miten ihanat seinät", "onko teillä aina näin siistiä?", ja "onpa kaunis koti" kommentit muistan vuosienkin takaa.

Toki asiaakin puhuttiin, mutta enempi tämä täti kiinnitti huomionsa täysin epäoleellisiin asioihin.

Ja kun lapsi kieltäytyi menemästä tapaamiseen isänsä kanssa, jouduin taas sossutanttojen syyniin.

Meidät kutsuttiin keskustelemaan (minä, ex ja lapsemme), ja liiba-laaba, loppupäätelmä oli "lapsi istuu luontevasti isänsä vieressä".

Jep jep.

Vuosia vuosia myöhemmin paljastui karuakin karumpi totuus, miksei lapsi halunnut tavata isäänsä.

Jätänpä kertomatta, jokainen voi mielessään arvata mistä kamalasta asiasta oli kyse.

Mun uskoni sossutanttoihin on mennyt, ja kierrän kaukaa, jos vaan voin.

Tää tantta käytti valtaosan vierailustaan aivan epäoleellisten asioitten käsittelyyn, kuten pällistellen ja tutkien meidän asunnon lattia- ja seinämateriaaleja ;-o "Oi miten kauniit puulattiat teillä on", ja "oi miten ihanat seinät", "onko teillä aina näin siistiä?", ja "onpa kaunis koti" kommentit muistan vuosienkin takaa.

kun traumatisoituu siitä että kotia kehutaan kauniiksi. Luojan kiitos ei tarvi potea tällaista asennevammaa maailmaa kohtaan.

muttakuten pällistellen ja tutkien meidän asunnon lattia- ja seinämateriaaleja ;-o "Oi miten kauniit puulattiat teillä on", ja "oi miten ihanat seinät", "onko teillä aina näin siistiä?", ja "onpa kaunis koti" kommentit muistan vuosienkin takaa.

Sossuntäti näki sun umpimielisen ja epäluuloisen, ei-penaalin-terävin-kynä-ilmeen ja yritti lämmitellä sua olan takaa, luonnollisesti turhaan.

niillekin maksetaan? Väittävät olevansa kiireisiä - nyt ainakin tiedetään, mihin se veronmaksajien kustantama aika kuluu.

niillekin maksetaan? Väittävät olevansa kiireisiä - nyt ainakin tiedetään, mihin se veronmaksajien kustantama aika kuluu.

Normaali-ihmisillä tällainen ystävällinen lähestymistapa toimii, mutta sitten on sun kaltaiset pipipäät joilla ei.

vaikka lapsen oma äitikään ei vuosiin tilannetta huomannut. Ja jos äiti epäili jotain ja huomasi lapsen oirehtivan eikä informoinut siitä eteenpäin, niin mistä sossu olisi voinut tietää. Noin vakavia epäilyjä ei jätetä tutkimatta.