Blogi lastensuojelutapauksesta Espoossa

En kommentoi nyt tätä tapausta, vaan yleisesti.



Erityislapset ovat tietenkin kaikki erilaisia. Mutta jos lapsi on erityinen, ja tarvitsee valvontaa (esim. koulun jälkeen), usein ikävä kyllä ainut mahdollisuus järjestää lapselle suotuisat olosuhteet on, että toinen vanhemmista jää pois ansiotyöstä, hoitamaan ja valvomaan lasta. Erityislapsen hoitaminen vaatii paljon. Lapsi tarvitsee aikuista todella paljon, ehkäpä jopa koko ajan. Jonkun on oltava kotona koulun jälkeen jne. Myös terapiat, palaverit, kuntoutukset ja lapsen kuljettaminen niihin rikkovat vanhemmat työuran. Lopulta erityislapsiperhe voi joutua ikävän valinnan eteen: käykö vanhempi töissä vai jääkö vanhempi kotiin lapsen vuoksi. Siitä voidaan keskustella loputtomiin, onko tämä oikein. Mutta tilanne vain toisinaan on tämä. Osa valitsee lapset, osa valitsee työn.



Yhteiskunnassamme ei ole paljon erilaisia kuntoutusmahdollisuuksia, toisin kuin monet luulevat. Monen lapsen asiat järjestyvät pitkälti vanhempien ja sukulaisten kautta. Vanhemmat joustavat paljon, osa luopuu työstään.



Ja mitä tuohon pienryhmään tulee. Kun taistelee saadakseen oman lapsensa pienryhmäopetukseen, voi vain ihmetellä, miten puhutaan lapsen joutumisesta tällaiseen luokkaan. Pienryhmiin tulee paljon erilaisia lapsia, usein lääkärin lähetteellä. Pienryhmä ei vastaa vanhaa tarkkailuluokkaa.

että sossuntädeillä on niin vähän oikeita töitä, että joutuvat ihan tehtailemaan huostaanottoja? Ja tässä tehtailussa ovat sitten mukana myös muut tahot jotka perheen parissa työskentelee. Tottakai virheitä sattuu suuntaan ja toiseen, on perheitä joista lapset olisi pitänyt ottaa huostaan ja niin ei ole tapahtunut ja on sitten huostaanottoja liian heppoisin perustein. Tästä tapauksestahan emme vielä tiedä totuutta, hyvä että vanhemmilla on lakimies apuna jotta selviää mahdolliset virheet ja ylilyönnit sossujen osalta.



Vanhemmat ovat kyllä itsekin virheen tehneet, nimenomaan siinä kohtaa kun molemmat lapset ovat olleet sijoitettuna kodin ulkopuolelle, eivätkä ole sitoutuneet yhteistyöhön sijoituspaikan kanssa. Ihmettelen miten vanhemmat ovat vasta nyt heränneet tähän tilanteeseen, vaikka olisi pitänyt toimia jo vuosi sitten.

oikeaa työtä, eivätkä sitä tahdo saada tehtyä. Harva heistä taitaa edes tietää, miten töitä normaalissa työelämässä tehdään.



Heidän käsissään kaikki venyy ja vanuu loputtomaksi hahmottomaksi purukumiksi.



Vanhemmat ovat tehneet virheen siinä, että alkujaankaan ovat ryhtyneet mihinkään tekemisiin hourupäiden kanssa ilman lakimiestä.

joten kyllä siellä sossuilla työtä riittää aivan varmasti, eri asia sitten jossain perähikiällä. Jos ulkopuolinen taho tekee perheestä ls-ilmoituksen niin ei siinä silloin ole enää vaihtoehtoa olla tekemättä yhteistyötä ls-viranomaisten kanssa. Onkohan tässä tapauksessa todellakin niin, että ensimmäinen ls-ilmoitus perheestä on tehty "vanhempien luvalla" kouluterveydenhoitajan toimesta, kuten blogissa kerrotaan?



Tuntuu hurjalta, että tästä ls-ilmoituksesta blogissa hypätään sitten suoraan siihen, että molemmat lapset ovat sijoitettuina ja sijoitus jatkuu lähes vuoden. Ja mikä on ollut syy myös pojan sijoitukseen tuolloin, ei voi olla sisaren syömisongelmat. Pojan tilannetta muutenkin selvennetään blogissa vain sivulausein.

Puolet ls-ilmoituksista on sitäpaitsi aiheettomia (ja suhde vain kasvaa), joten ei perheessä mitään vikaa tarvitse olla, vaikka joku tekisikin ilmoituksen.



Ja ainakin täällä Helsingissä ainoa keino saada esim. kodinhoitaja on tehdä/teettää ls-ilmoitus eli asiakkaaksi voi päätyä ihan jo siitä syystä, että vanhempi sairastuu tilapäisesti tms.



Ja kaikki ei tajua välttää noita tätejä. Espoosta muuten kuulee aivan ihmeellisistä tapauksista tämän tästä, joten tuskin nekään jutut kaikki niin perättömiä on.

pienluokkaan häiriköinnin vuoksi.



Vanhemmat sulkee asialta silmänsä koska se tapahtuu koulussa.



Jos lapseni käyttäytysivät huonosti koulussa olisi se puhuttelun paikka ja toistuvien kasvastuskeskusteluiden aihe.



Kysymys on mikä saa tämän perheen lapset käyttäytymään huonosti, mitä he oireilevat?

Täh? ei näköjää kirjoittajakaan ymmärrä mistään mitään.

Varmasti on väärinkäytöksiä sossun puolelta, mutta varmasti tässä jää nyt jotain kertomattakin ja vanhemmat puhuvat yhtä totuutta.

Se mikä itseäni jää mietityttämään on se, ettei äiti tuo kovin hyvin tilannetta esiin lasten näkökulmasta. Olen lukenut pitkään autistisen lapsen perheestä kertovaa blogia ja siellä tulee hyvin käsitys siitä millaista arki autistin kanssa heillä on ja äidin kuvausta ja tulkintaa siitä miten lapsi eri tilanteet kokee ja miten reagoi sekä miksi todennäköisesti reagoi kuten reagoi.

Tässä tapauksessa asia kuvataan yksioikoisesti niin kuin molemmat lapset olisivat ns. normaaleita, "pienin poikkeamin" ja että sijoitukset koulun pienluokkaan ja muut toimet olisi jotenkin ympäristön suvaitsemattomuuden tulosta ja samalla sillä olisi aiheutettu ongelmia lisää, kuten rumaa kielenkäyttöä. Ovatko nämä vanhemmat aina huomioineet lastensa erityisyyden ja erityistarpeet, vai onko se asia jota silottelevat ja jonka haluaisivat olevan toisin? Onko Aspergesin tai as-piirteisyyden merkitystä syömiseen huomioitu ja jos niin miten lasten elämän aikana? Miten asperger ja as heidän tapauksissaan vaikuttavat arkeen ja miten näitä lasten piirteitä on huomioitu lasten arjessa. Onko aspergerin lisäksi muutakin ongelmaa, esim. välillisesti sos. emot. häiriötä voisi hyvin olla? Miten näitä heidän arjessaan huomioidaan? Miten asiat ovat olleet niinä kausina kun lasten syöminen ja muu elämä on ollut parhain päin? Mikä on muuttunut niihin aikoihin kun lasten tilanne on mennyt "alaspäin". Jos lapset söisivät hyvin, niin olisiko kaikki hyvin ja mitään muuta ongelmaa tai huostaanottoa mahdollisesti aiheuttavaa ei olisi?

Huomioiko sosiaalitoimi aspergeria tai as-piirteisyyttä ja sen merkitystä ruokailuun tai sosiaalisiin suhteisiin, eli ei voida odottaa että lapsilla olisi tavanomaiseen tapaan kavereita, tai että he kavereista välttämättä nauttisivat samaan tapaan kuin lapset yleensä? Yritetäänkö näistä lapsista nyt väkisin mahdollisimman normaaleita ja normaalisti käyttäytyviä erityistarpeita huomioimatta?

Jos as-piirteitä ei huomioida ja sen mukaisia erityistarpeita (onko tarpeen luokassa oma sermillä erotettu tila ja onko sellainen, onko aina kiinteä päivärytmi ja struktuuri elämässä, ehkä kuvin jäsennettynä, onko mahdollisuus toteuttaa mahdollisia erityisen kiinnostuksen kohteita, tehdäänkö syömisestä aina ja jokapaikassa numero, onko älykkyystaso huomioitu sillä voivat olla hyvin älykkäitä ja turhautuneita tai sitten vähän vähemmän älykkäitä jolloin täytyy sekin huomioida myös opetuksessa, onko aistiyliherkkyyksiä jne. jne.), seurauksena voi olla hurjaa stressiä jota lapsi ei osaa käsitellä ja jonka keskellä hän elää päivästä toiseen. Siinä voi olla seurauksena oiretta jos toistakin, esim. huonoa kielenkäyttöä jne.

Liittyykö kummankaan lapsen tilaan terkkaavaisuuden pulmia tai onko esim. ADHD-lääkityksiä ja onko niiden sopivuus varmistettu jos on jotain tällaisia käytössä jne. jne.

Tuntuu että netistä saatu käsitys herättää enemmän kysymyksiä kuin luo selkeää kuvaa tilanteesta. Esiin on tuotu asetelma vanhemmat vastaan sosiaalitoimi, eikä lapsen kokonaistilanne ja siitä nousevat perustellut tarpeet ja niihin vastaaminen. Onko lapsilla ketään joka ymmärtää heidän erityisyyttään ja osaa antaa sille oikealla tavalla tilaa, ohjaten kuitenkin samalla käytökseen jonka kanssa voi elää tässä yhteiskunnassa. Ymmärtääkö kukaan miksi toinen syö jotain tiettyä jonain päivänä ja miksi se ei sitten taas kelpaa, suhtautuuko kukaan heidän syömiseensä tekemättä numeroa. Tuntuu että kyse voisi olla as-ominaispiirteestä tuon ruokailun suhteen, mutta että siihen on kietoutunut nyt kenties paljon painolastia ja ruokailusta on tullut iso asia ylimääräisine merkityksineen.

En kyllä osaa olla tässä asiassa täysin vanhempien tai täysin sosiaalitoimen puolella. Aivan kuin kukaan ei tässä kuviossa ymmärtäisi toistansa ja että lapset ehkä varsinkin voivat olla vailla aitoa ymmärtäjää.

Onkohan lapset jo parantuneet? Tietääkö joku? Aika tehokkaasti on äiti tainnut painua maan alle ainakin, ei löydy mitään infoa. Ihan vaan kiinnostaa sen takia, kun jo kerkisin itsekin huolestua, ja tietenkin toivoa parasta heille.