Miks kaikki pykää lapsia 2 v ikäerolla??? Mitä järkee??

ja näi heistä leikkiseuraa toisilleen. Ja hyä on näin ollut. En tehnyt ä-rahojen takia sillä kävin lasten välissä töissä.

vaikka lapsilla on ikäeroa tasan 2 vuotta

Pointti oli se, ettei tarvitse, jos ei halua.

2

Molemmat on tyttöjä. Kaiket päivät touhuavat keskenään. Vaatteet menee suoraan kiertoon. Leikit on samanlaisia. Samaan päiväkerhoon saatiin sillon kun toinen oli 5 ja toinen 3.

ikäeroa 1v9kk ja kaikki on mennyt aina tosi kivasti, lapsista oli paljon leikkiseuraa toisilleen heti kun kuopuskin kasvoi taaperoksi, edelleen tytöillä on yhteiset jutut ja paljon yhteisiä kavereitakin, vaikea olisi kuvitella samaa jos toinen olisi 5v ja toinen 10v? ja ihan kauhealta olisi tuntunut ajatus valvotuista öistä ja pikkulapsi ajasta kun sai nuoremmankin viisivuotiaaksi..kyllä ne meni kivemmin peräkanaa, ei tarvinnut välillä lähteä töihinkään jolloin olisi pitänyt esikoinen jo siinä välissä totuttaa päiväkotielämään.

ja tulin nopeasti raskaaksi. Ja nyt lapsista seuraa.

Oma ikä asetti myös ehtoja. Ekan ja tokan ikäero 1,5 vuotta ja tokan ja kolkin ero 2,5 vuotta.

Mulla on itellä n. kaks vuotta nuorempi sisko joka on mun paras ystävä.

yövalvomisia ja kaikki on niin raskasta. Ei ole pakko pykätä.

Meillä ekaa tehtiin lääkäreidenkin avustuksella yht. 3 vuotta, joten ei otettu ehkäisyä ollenkaan käyttöön. Itsellänikin oli ikää ensimmäisen synnyttyä jo 35 vuotta. Yllärinä toinen tärppäsikin luomuna niin, että ikäeroa tulee 1 v 7 kk, ja hyvä niin. Eipä tarvitse mennä taas hoitoruljanssiin!



Aika harvat lapsia varmaan "pykää" jollain tietyllä ikäerolla, kyllä elämän realiteetit on sellaiset, että lapsia ei välttämättä tule, vaikka mitä tekisi.

yövalvomisia ja kaikki on niin raskasta. Ei ole pakko pykätä.

Jokainen kolmesta lapsesta ollut SUURI ILO, ONNI ja LAHJA.

Omaa jaksamista ei ajatella etukäteen (ja kyllä sitä pystyy vähän miettimään!). Monet jaksaa pienen ikäeron, mutta on todella ikävää, jos vanhemmat eroavat sen takia, että pikkulapsiarki käy liian rankaksi!

että haluttiin pienellä ikäerolla ja satuin tulemaan raskaaksi vaivatta molemmilla kerroilla, vaikka ikää oli 35v ja 37v kun raskauduin. Tytöillä nyt 2v ikäeroa, ovat 1 ja 3, ja hyvin leikkivät jo keskenään, joka päivä enemmän, kun yksivuotiaskin jo vähän jo osaa leikkiä ja matkii toista yms. Asutaan vielä maalla, niin aika kurjaa olisi jos ei tytöllä olisi leikkikaveria, nyt on aina kaveri kotona, oma pikkusisko!

Kun ikäero on noin kaksi vuotta, ei tarvitse laittaa lasta hoitoon muualle vaan voi olla kotona hoitamassa lapsia kerralla eikä tarvitse lapsen olla kotona- hoidossa- kotona- hoidossa.



Kahden vuoden ikäerolla vaatteiden kierrätys käy helpommin, samoin lastenvaunujen ja muiden tarvikkeiden - ei tarvitse säilöä useaksi vuodeksi niitä kellariin tai varastoon.

2v ikäerolla lasten kiinnostusten kohteet ovat lähempänä toisiaan, jos taas vie 2v:n ja 7v:n huvipuistoon tai uimahalliin, niin ihan eri toimintaa kaipaavat.

Kätevää, kun äiti oli kotona aina iltapäivisin.

Siinä on? täysin luonnollinen asia, ja lapsista tulee hyvät kaverit toisilleen

Ja rankkaa on ollut. Ikäero jäi liian pieneksi. Mutta mistäpä sitä silloin olisi tiennyt. Jos molemmat lapset olisivat terveitä, juttu olisi varmaan toinen.



Mutta on tässä hyvätkin puolensa. Ikä tulee itsellä ja miehellä vastaan. Jos ois pitkä ikäero jätetty, vois olla vain yksi lapsi. Lisäksi pääsee nopeammin takaisin työelämään, ei tarvii kituttaa niin monta kyöhää vuotta. On kuitenkin haluttu, että lapset saavat olla kotona hoidossa vähintään 3-vuotiaiksi. Mikä toteutuu molempien kohdalla.

niin eikö se jo riitä perusteeksi?

eikä voi olettaa, että välttämättä enää tulee tuosta vaan raskaaksi, niin oottasitko itte 4-vuotta jos haluisit useemman lapsen??

karkasi....



Meillä vanhempien lasten ikäeroa on 1v3kk ja on ollut meille todella hyvä ikäero. Siskokset ovat todella rakkaita toisilleen, olleet aina.



Kakkosen ja kolmosen ikäeroa reilu 6v ja sekin on ollut meille hyvä ikäero. Isommat olivat jo isoja ja juuri silloin eskarissa ja ekalla, oli kiva kun olin itse kotona silloin. Kuopus on ollut hyvin ihana ja rakas koko muulle perheelle.

Eiköhän se ole ihan jokaisen perheen oma asia, millä ikäerolla lapsensa hankkii (jos siis pystyy siihen itse vaikuttamaan).



Meillä lapsilla ikäeroa melko tarkalleen 2 vuotta (pienempikin ikäero olisi saanut olla, jos olisi aikaisemmin tärpännyt). Jo nyt huomaa, että lapsista on seuraa toisilleen ( 2 v 9kk ja 9 kk). On ihana seurata isosiskon huolehtimista pikkuveljestä. Ja miten pikkuveljellä kiinnostaa siskon touhut ;).



Ja pientä ikäeroa toivottiin juuri sen takia, että lapsista olisi seuraa toisilleen ja olisi samat kiinnostuksen kohteet (siis muumimaailma kiinnostaisi kumpaakin suunnilleen samanaikaan jne.).



Olen läheltä seurannut myös sisaruksia joilla ikäeroa 6 vuotta ja ainakaan näillä tytöillä ei leikit mene yhtään yksiin...



Mutta kuka sitä on sanomaan, mikä on oikea ikäero. Toiselle perheelle toinen ja toiselle toinen. Vauva-arjetkin ovat erilaisia... Nimimerkillä kaksi "helppoa" lasta



Jatkanpa vielä. Toiset toipuvat pelkästään synnytyksestä nopeammin kuin toiset, eli tämäkin saattaa vaikuttaa siihen, millä ikäerolla niitä lapsia "annetaan tulla".