Miks kaikki pykää lapsia 2 v ikäerolla??? Mitä järkee??

Mutta ei kait mun tarvitsekaan tajuta.



Hirveesti on vaan työtä, ei pääse toipumaan edellisen univeloista kun toinen jo aloittaa uudet valvomiset.

Joutuu olemaan putkeen n. 5 vuotta pois työelämästä jos haluaa hoitaa lapsiaan kotona. Toisen lapsen vauva-aika menee kun sumussa, kun on niin hirveä univelka ja esikoinen uhmailee. Elämä näin ei minusta tunnu mielekkäältä vaan yksinkertaisesti rankalta ja ei sellaiselta elämältä jota haluaisin elää.



Eli en tajua, sen takia meillä on oikeesti iso ikäero lasten välillä.

ihana katsoa kun tuossakin vieressä veljekset 3 ja 5 v. leikkii keskittyneesti. Vähän eri asia jos toinen on 2 ja toinen 7. Ja saapa vauvaruljanssin kerralla ohi.

Nimenomaan noilla perusteilla mekin. Eli en usko, että olisin enää jaksanut heittäytyä uudestaan pikkuvauvarumbaan useamman vuoden päästä + tosi kiva jos lapsista on seuraa toisilleen. Kolmas syy liittyy ekaan, ja on siis se, että vaikka haluankin olla lasten kanssa kotona kun he ovat pieniä, toivon silti ehtiväni tehdä vielä jotain muutain tässä elämässä. Lyhyesti, meistä tuntui paremmalta ja yksinkertaisemmalta näin.

Mutta ei kait mun tarvitsekaan tajuta.

Hirveesti on vaan työtä, ei pääse toipumaan edellisen univeloista kun toinen jo aloittaa uudet valvomiset.

Joutuu olemaan putkeen n. 5 vuotta pois työelämästä jos haluaa hoitaa lapsiaan kotona. Toisen lapsen vauva-aika menee kun sumussa, kun on niin hirveä univelka ja esikoinen uhmailee. Elämä näin ei minusta tunnu mielekkäältä vaan yksinkertaisesti rankalta ja ei sellaiselta elämältä jota haluaisin elää.

Eli en tajua, sen takia meillä on oikeesti iso ikäero lasten välillä.

Ai? Ei minulla ole ollut univelkaa esikoisesta sen paremmin kuin kuopuksestakaan, hyvin ovat nukkuneet. Kummankin vauva-aika oli aivan ihanaa. Uhmailleet ovat toki molemmat, mutta luulisin että niin tekevät lähes kaikki lapset? Nyt on sekin ohi, itse en ehkä jaksaisi enää uhmaikäistä sitten kun ensimmäinen lapsi on jo koulussa ja hänen asioihinsa pitäisi jaksaa keskittyä.

Työelämästä olen ollut pois juuri sen verran kun on huvittanut, työt kun ovat kotona.

En kyllä osaisi kuvitella meille lapsia isolla ikäerolla, enkä edes jaksaisi yli kolmikymppisenä aloittaa vauvaruljanssia uudelleen. Vauvojen hoitaminen oli ihanaa, mutta tietenkin se rajoittaa aika paljon. Itse tykkäsin että se esikoisen vauva-aika oli vielä ihan tuoreessa muistissa (meillä lapsilla ikäeroa 1,5v.), mutta onhan noiden isompien kanssa kuitenkin niin paljon helpompaa ihan vain syömisten ja liikkumisten kannalta, että en nyt tähän enää vauvaa haluaisi. Silloin kun oli muutenkin vielä niin kiinni esikoisessa ei yhtään haitannut vaikka tuli toinen vauva.

Enkä kyllä edes tiedä miksi kenenkään tuntemattoman pitäisi olla yhtään mitään mieltä siitä miten meillä on lapsia hankittu :D

niin että lapsista olisi toisilleen seuraa ja että minä voisin olla kotiäitinä tietyn ajan ja sitten palata lopullisesti töihin. Kaikki meni niin kuin toivoimme ja nyt veljekset ovat mainio yhteenkuuluvainen pari enkä minä kaipaa enää kotiäidiksi.

Meillä esikoinen täyttää 2 justiinsa ennen kun tämä toinen syntyy. Toivottiin esikoista yli vuosi, ja toista toivottiin heti perään, eli kans reilu vuosi yritettiin. Mulla on ikää ja haluan tehdä ainakin kolme lasta, tottakai mä toivon että se onnistuis mahd. nopeesti! Ja menin heti äitiysloman loputtua töihin just sen takia että kerkeisin tienata taas vähän rahaa jemmaan että nyt sitten toisen synnyttyä voisin olla vähän pidempään kotona. Ja mä en ole ainakaan yhtään väsynyt tai halua omaa aikaa ja mitä kaikkea tuolla ylempänä luki... Mä haluan itse tehdä ne lapset, ja uskon et ei oo välttämättä helppoo, mut en mä sen takia niitä teekkään että elämä olis helppoo. Kai sitä muutaman vuoden jaksaa vähän vähemmilläkin unilla :)

Eka saatiin 'pykättyä', kun olin jo 35-v ja kun toiveissa oli toinenkin lapsi, niin minkäs teet että ikäeroa vain 1 v 5 kk. Itse olin varautunut siihen, että saadaan vain yksi lapsi. Toisen syntymän jälkeen eka 6 kk rankkoja, mutta ei mitään kohtuutonta. Esikoinen nyt 6-v, ja kuopuksen kanssa todella hyvät kaverukset, helpottaa huomattavasti esim lomamatkoja, kun kaveri on mukana.

Itse ehdin olla jopa viisi kuukautta lasten välillä töissä, kun isä halusi olla ensimmäisen kanssa kotona. Siltikin äitiyspäivärahan sai ensimmäisen lapsen mukaan. Lapset hoidettiin vuorotellen kotona, kunnes nuorempi oli 2,5 v.



Meille mitä loistavin ratkaisu.

esim mun ex-miehellä on veljensä kanssa 1.9vuotta ikäeroa. Ovat kuulemma jo lapsena riidelleet paljon ja siis ihan fyysisestikin tapelleet.

Nyt aikuisena eivät enää tappele mutta eivät ole mitenkään erityisen läheisiä. Omat kaveritkin ollut aina.



Itsellä taas iso ikäero omaan sisareen ja tosi läheisiä' ollaan.

Ja myös ystävällä sama juttu, isolla ikäerolla siskot ja tosi läheisiä.



Tämän sanon vaan siksi, että kannattaa suunnitella ne lapsien teot sen mukaan miten oma jaksaminen riittää ja mikä muutenkin tuntuu hyvältä. Pieni ikäero varmaan useilla toimii muttta ihan yhtä "hyvä" vaihtoehto on isompi ikäero.

Meillä lapsilla ikäeroa 7-8 vuotta ja siis kolme lasta. Vanhin 16 ja nuorin ihan vauva.

Ihanasti aina saanut nauttia vauva ajasta ja mennä pienen rytmissä kun isommat lapset jo pärjäävät ilman jatkuvaa äidin huomiota. Sisarukset tykkäävät toisistaa todella paljon vaikka onkin iso ikäero ja seuraakin heille on toisistaan. Eli ihan hyvin toimii näinkin : D

Ehkäisyä ei ollut, raskaaksituleminen kohdallani kesti siis juurikin sen ajan, että lapsille tuli ikäeroksi 2v3kk.

Pikkulapsi rumbaan jos isompi ikäero. No siinä on vaan sellanen pointti, että kyllä olen ainakin saanu nauttia ja oikeesti nauttia vauvoista jos toista ihan pientä samaan aikaan. Sopii mulle. Mulle ei sopis kaks vaipparallia samaa aikaa. Ja vaikka on isommat ikäerot niin totuus on se että isommat lapset tykkää touhuta pikku sisaruksen kanssa ja niistä on sit jopa apua.

Meillä on alle 1,5v...

Koska lapset tehdään nykyään vanhempina, ne tehdään sitten peräperää. Joskus nappaa puolentoista vuoden päästä, joskus kahden. Mutta periaatteessa ne tehdään myöhäisemmin, joskin tiiviimmin.



Eri asia on sitten, kuka ne jaksaa hoitaa. Lapsia pitää olla, mieluumin kunnon perheessä kaksi, mutta joku toinen ne sitten hoitaa.

perään. Parhaat kaverit ja äidin rakkaat.

mitä oon seurannu läheisten äitieni toimintaa niin vanhempi lapsi aina jää kaikesta ulkopuolelle ja alkaa mustasukkaisuudessaan oireilla. ja sit kun ei jää äiti on ihan hermorauniona sen kaiken keskellä. ihan karseeta. isompi lapsi lutkuttaa sitten pulloa ja tuttia turhan liian kauan eikä opi kuivaksi kun toinenkin vääntää housuun.minusta ei normaalia että 5 vee yövaippa ja päivisinkin vääntää paskat housuun. 4 vuoden ikäero ok