Miks kaikki pykää lapsia 2 v ikäerolla??? Mitä järkee??

Naapurustossa on PALJON äitejä joiden lasten ikäerot on 2v ja ovat aivan loppu. Luojan kiitos en itse uskonut sitä miten jotkut kertovat miten mahtavaa on kuin 2 menee siinä kuin 1 ja vaatteet saa heti seuraavale..



Miten niin saa jos ovat vaikapa eri sukupuolta? Miten niin ovat kavereita jos ovat eri sukupuolta? Varmasti sillä ei ole väliä kun ovat 4 ja 2 mutta kun koulu alkaa niin en näe että sisko ja veli olisivat mitenkään toistensa parhaat ystävät vaaan molemmilla on oma kaveripiiri.



ja vaikka olisikin samaa sukupuolta niin onko oikein että nuorempi saa aina toisen vanhat vaatteet eikä koskaan uusia? Tämäkin toimii siis vain vauva-aikana, ei enää myöhemmin, ei kukaan kouluikäinen suostu aina kulkemaan sisaruksensa vanhoissa vaatteissa.



Harrastuksetkin voi olla erit, toinen tykkää luistelusta toinen koripallosta, ei siinä välineet kierrä.



Itse henkilökohtaisesti en ole nähnyt mitään muuta kuin tappelua, riitelyä, avioeroja ja TODELLA väsyneitä äitejä jotka eivät saa enää koskaan levätä. Oma äitini oli samanlainen, meitä oli 4 lasta jaen todellakaan anuttinut siitä että oli "kavereita" kotona eikä vieläkään aikusina olla läheisiä. Kaikilla oli omat kaverit, omat kiinnostuksen kohteet ja halu olla yksilö, ei sisaruksen jatke "tehty jollekkin kaveriksi"

Mutta minuakin sieppaa tuo "niistä on seuraa toisilleen" ja " sitten on se kamala vauvarumba kerralla takana".



En ole tehnyt nuorempia lapsiani esikoiselle leikkikaveriksi. Minun lapsillani on oikeus tulla maailmaan ihan omina itseinään.



Omassa lähipiirissäni hankittiin lapsia alle 2 vuoden ikäerolla runsaastikin. Kaikki nämä äidit valittivat arjen raskautta ja perustelivat tietoista päätöstään hankkia lapset pienellä ikäerolla sillä, että onpa sitten tämä sumuvaihe kerralla ohi ja päästään nauttimaan elämästä.



Minulle vauva-aika ei ole sumua. Minä nautin siitä suunnattomasti - jopa karmeista yövalvomisista, jotka esikoisen kohdalla olivat rankkoja. Silti en halunnut sitä vauvavuotta vain ohi, en halunnut vain selvitä enkä odottanut "parempia aikoja". Miksi ihmeessä perhe-elämästä pitäisi vain selviytyä? Miksi elämässä pitää aina suorittaa ja suoriutua? MIkä kiire ihmisillä on? Eikö voisi vain nauttia niistä pienistä juuri sillä hetkellä...



Meillä ikäeroa esikoisen ja keskimmäisen välillä on 3,5 vuotta ja keskimmäisen kuopuksen välillä 2,5 vuotta. Ihan sopivat ikäerot. Ei ole tarvinnut elää sumussa eikä odottaa parempia aikoja eikä yhtäkään lasta ole tehty toiselle leikkikaveriksi. Kahden vanhimman leikit sujuvat silti hienosti yhteen. Kummallekin onneksi tulee oma kaveripiiri aikanaan.

Ihan täysin kuin omia ajatuksiani!

#61

Mutta minuakin sieppaa tuo "niistä on seuraa toisilleen" ja " sitten on se kamala vauvarumba kerralla takana".

En ole tehnyt nuorempia lapsiani esikoiselle leikkikaveriksi. Minun lapsillani on oikeus tulla maailmaan ihan omina itseinään.

Omassa lähipiirissäni hankittiin lapsia alle 2 vuoden ikäerolla runsaastikin. Kaikki nämä äidit valittivat arjen raskautta ja perustelivat tietoista päätöstään hankkia lapset pienellä ikäerolla sillä, että onpa sitten tämä sumuvaihe kerralla ohi ja päästään nauttimaan elämästä.

Minulle vauva-aika ei ole sumua. Minä nautin siitä suunnattomasti - jopa karmeista yövalvomisista, jotka esikoisen kohdalla olivat rankkoja. Silti en halunnut sitä vauvavuotta vain ohi, en halunnut vain selvitä enkä odottanut "parempia aikoja". Miksi ihmeessä perhe-elämästä pitäisi vain selviytyä? Miksi elämässä pitää aina suorittaa ja suoriutua? MIkä kiire ihmisillä on? Eikö voisi vain nauttia niistä pienistä juuri sillä hetkellä...

Meillä ikäeroa esikoisen ja keskimmäisen välillä on 3,5 vuotta ja keskimmäisen kuopuksen välillä 2,5 vuotta. Ihan sopivat ikäerot. Ei ole tarvinnut elää sumussa eikä odottaa parempia aikoja eikä yhtäkään lasta ole tehty toiselle leikkikaveriksi. Kahden vanhimman leikit sujuvat silti hienosti yhteen. Kummallekin onneksi tulee oma kaveripiiri aikanaan.

tämä äiti on nyt niin negatiivinen, että mietityttää onko mikään vaihtoehto hyvä...

Naapurustossa on PALJON äitejä joiden lasten ikäerot on 2v ja ovat aivan loppu. Luojan kiitos en itse uskonut sitä miten jotkut kertovat miten mahtavaa on kuin 2 menee siinä kuin 1 ja vaatteet saa heti seuraavale..

Miten niin saa jos ovat vaikapa eri sukupuolta? Miten niin ovat kavereita jos ovat eri sukupuolta? Varmasti sillä ei ole väliä kun ovat 4 ja 2 mutta kun koulu alkaa niin en näe että sisko ja veli olisivat mitenkään toistensa parhaat ystävät vaaan molemmilla on oma kaveripiiri.

ja vaikka olisikin samaa sukupuolta niin onko oikein että nuorempi saa aina toisen vanhat vaatteet eikä koskaan uusia? Tämäkin toimii siis vain vauva-aikana, ei enää myöhemmin, ei kukaan kouluikäinen suostu aina kulkemaan sisaruksensa vanhoissa vaatteissa.

Harrastuksetkin voi olla erit, toinen tykkää luistelusta toinen koripallosta, ei siinä välineet kierrä.

Itse henkilökohtaisesti en ole nähnyt mitään muuta kuin tappelua, riitelyä, avioeroja ja TODELLA väsyneitä äitejä jotka eivät saa enää koskaan levätä. Oma äitini oli samanlainen, meitä oli 4 lasta jaen todellakaan anuttinut siitä että oli "kavereita" kotona eikä vieläkään aikusina olla läheisiä. Kaikilla oli omat kaverit, omat kiinnostuksen kohteet ja halu olla yksilö, ei sisaruksen jatke "tehty jollekkin kaveriksi"

Se, että sun naapuristossa on väsyneitä äitejä ei tarkoita, että minä millään lailla kokisin 2v ikäeron rankaksi. Toiset ovat täysin uupuneita jo yhdestä vauvasta, toiset jaksavat iloisesti hoitaa neljää... Ja toi eri sukupuolta olevat eivät voi olla kavereita on ihan puppua. Mun lapset ovat nyt 5v ja 3v ja eri sukupuolta. Ovat kuin paita ja peppu. Ja pidän itse asiassa erittäin positiivisena asiana sen, että jatkossa heillä tulee varmasti olemaan omat kaveripiirinsä. Onko se pois sisarusten välisestä suhteesta? Eivät ne aikuisenakaan enää leiki legoilla yhdessä ja silti voivat olla toisilleen äärimmäisen tärkeitä. Ihan sama millä ikäerolla. En suunnittele lapsia ikäeron perusteella, vaan ihan minun ja puolisoni toiveiden ja tuntemusten perusteella. Eikä ole mennyt mikään sumussa, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Ja mahdolliseen kolmoseen tulee nyt väkisinkin vähän pitempi ikäero, mutta uskon, että pystyn tarjoamaan jokaiselle lapselle hyvän lapsuuden, sisarusten ikäerosta ja sukupuolesta riippumatta. Tärkeintä on tiedostaa, että itse et jaksaisi toista lasta pienellä ikäerolla, mutta älä ole kateellinen niille, jotka jaksavat. Ja nyt puhun ihan terveistä ja normaalisti kehittyneistä lapsista, tähän keskusteluun ei kannata mielestäni ottaa erityislapsia mukaan. Elämäntilanteet ovat niin kovin erilaisia.

olen negatiivinen ehkä siksi että omaa valintaani (meillä vain yksi lapsi eikä enempää tule) olen joutunut puolustelemaan todella kovin sanoin tässä naapurustossa.



Arvostelijat ovat näitä kahden kolmen lasten äitejä joilla oli silloin myöskin "vain" yksi lapsi ja alkoivat odottaa seuraavaa. Kuulin lukemattomia perusteluja siitä miten kannattaa tehdä pienellä aikavälillä lapset, vaikka ei heilläkään ollut kokemusta kuin siitä yhdestä, toinenhan oli vielä syntymättä.



Nyt tilanne on aivan toinen. YKSIKÄÄN ei ole tullut sanomaan miten järkevää oli tehdä lapset lähekkäin, ei siis yksikään. Ovat väsyneitä, siis todella loppu ja nuorista ihmisistä kuitnekin kysymys.



Avio/avoliitot vetää viimeisiään, eivät ole selvästi nauttineet mistään pitkään aikaan. Rahaa palaa kaksin verroin kun eivät olleetkaan samaa sukupuolta vaikka niin kuvittelikin(en ymmärrä miksi!!!!!)



Lapset tappelee jatkuvasti, isompi kiusaa, tönii, muksii, vie lelut tms. ihan koko ajan. Jatkuvaa huutoa ja parkua ja äiti joka näyttää siltä (yksi on jo äänen sanonutkin) että karkaisi pois jos voisi.



Tiedän ja ymmärrän ettei kaikilla ole näin, toiset jaksaa paremmin kuin toiset, toisilla on lapsista seuraa enemmän kuin toisista. Omakohtainen kokemus on toisenlainen eli en ole nauttinut veljistäni juurikaan.



Ne perheet joissa on isompi ikäero voivat HUOMATTAVASTI paremmin, näin siis minun kokemuksen mukaan.

1) Terve lapsi toiveena (ikää jo itsellä "tarpeeksi", joten ei uskaltanut lykätä lastentekoa enää yhtään)



2) Sopi kaiken kaikkiaan elämäntilanteeseemme (työtilanteet jne.)



3) Jaksaminen tuntui riittävän ainakin siinä vaiheessa kun kakkosta alkoi tehdä ;) (no, riitti se pikkulapsiajan ylikin). Mies ollut suuri apu jo esikoisen kanssa, joten tukea riitti. Myös isovanhemmilta.



4) Muita plussia (ei niinkään syitä) mitä tuli rankasta pikkulapsiajasta huolimatta: se on nopeammin ohi, vähemmän päiväkotirumbavuosia, koko perheen yhteiset harrastukset (leffassakäynnit, tietyt liikuntaharrastukset, matkustaminen jne.) helpottuvat.

olen negatiivinen ehkä siksi että omaa valintaani (meillä vain yksi lapsi eikä enempää tule) olen joutunut puolustelemaan todella kovin sanoin tässä naapurustossa.

Arvostelijat ovat näitä kahden kolmen lasten äitejä joilla oli silloin myöskin "vain" yksi lapsi ja alkoivat odottaa seuraavaa. Kuulin lukemattomia perusteluja siitä miten kannattaa tehdä pienellä aikavälillä lapset, vaikka ei heilläkään ollut kokemusta kuin siitä yhdestä, toinenhan oli vielä syntymättä.

Nyt tilanne on aivan toinen. YKSIKÄÄN ei ole tullut sanomaan miten järkevää oli tehdä lapset lähekkäin, ei siis yksikään. Ovat väsyneitä, siis todella loppu ja nuorista ihmisistä kuitnekin kysymys.

Avio/avoliitot vetää viimeisiään, eivät ole selvästi nauttineet mistään pitkään aikaan. Rahaa palaa kaksin verroin kun eivät olleetkaan samaa sukupuolta vaikka niin kuvittelikin(en ymmärrä miksi!!!!!)

Lapset tappelee jatkuvasti, isompi kiusaa, tönii, muksii, vie lelut tms. ihan koko ajan. Jatkuvaa huutoa ja parkua ja äiti joka näyttää siltä (yksi on jo äänen sanonutkin) että karkaisi pois jos voisi.

Tiedän ja ymmärrän ettei kaikilla ole näin, toiset jaksaa paremmin kuin toiset, toisilla on lapsista seuraa enemmän kuin toisista. Omakohtainen kokemus on toisenlainen eli en ole nauttinut veljistäni juurikaan.

Ne perheet joissa on isompi ikäero voivat HUOMATTAVASTI paremmin, näin siis minun kokemuksen mukaan.

Tilastojen mukaan pikkulapsiperheissä tapahtuu paljon eroja ja juuri se pikkulapsivaiheen rankkuus on syynä asiaan.

Väsymys tekee ärtyneeksi ja riitoja tulee helpommin esim. kodin työnjaosta kun kumpikaan ei jaksaisi. Ja oma ja parisuhdeaika ovat kortilla.

Myös minä olen törmännyt näihin väsyneisiin perheisiin joissa kiikutaan eron partaalla.

Ei kaikilla ole näin mutta hyvin monella on.

On myös niitä perheitä joissa erotaan kun ollaan rämmitty se rankin pikkulapsiaika ja lasten ollessa vähän vanhempia huomataan että ollaan ajauduttu erilleen pikkulapsivaiheen riitaisuuden takia.

Eli olet tehnyt todella hyvän ja järkevän ratkaisun parisuhteen ja lapsesi kannalta kun et ole tehnyt lapsia pienellä ikäerolla. Myös esikoisesi olisi kärsinyt väsyneestä äidistä.

olen negatiivinen ehkä siksi että omaa valintaani (meillä vain yksi lapsi eikä enempää tule) olen joutunut puolustelemaan todella kovin sanoin tässä naapurustossa.

Arvostelijat ovat näitä kahden kolmen lasten äitejä joilla oli silloin myöskin "vain" yksi lapsi ja alkoivat odottaa seuraavaa. Kuulin lukemattomia perusteluja siitä miten kannattaa tehdä pienellä aikavälillä lapset, vaikka ei heilläkään ollut kokemusta kuin siitä yhdestä, toinenhan oli vielä syntymättä.

Nyt tilanne on aivan toinen. YKSIKÄÄN ei ole tullut sanomaan miten järkevää oli tehdä lapset lähekkäin, ei siis yksikään. Ovat väsyneitä, siis todella loppu ja nuorista ihmisistä kuitnekin kysymys.

Avio/avoliitot vetää viimeisiään, eivät ole selvästi nauttineet mistään pitkään aikaan. Rahaa palaa kaksin verroin kun eivät olleetkaan samaa sukupuolta vaikka niin kuvittelikin(en ymmärrä miksi!!!!!)

Lapset tappelee jatkuvasti, isompi kiusaa, tönii, muksii, vie lelut tms. ihan koko ajan. Jatkuvaa huutoa ja parkua ja äiti joka näyttää siltä (yksi on jo äänen sanonutkin) että karkaisi pois jos voisi.

Tiedän ja ymmärrän ettei kaikilla ole näin, toiset jaksaa paremmin kuin toiset, toisilla on lapsista seuraa enemmän kuin toisista. Omakohtainen kokemus on toisenlainen eli en ole nauttinut veljistäni juurikaan.

Ne perheet joissa on isompi ikäero voivat HUOMATTAVASTI paremmin, näin siis minun kokemuksen mukaan.

Tilastojen mukaan pikkulapsiperheissä tapahtuu paljon eroja ja juuri se pikkulapsivaiheen rankkuus on syynä asiaan.

Väsymys tekee ärtyneeksi ja riitoja tulee helpommin esim. kodin työnjaosta kun kumpikaan ei jaksaisi. Ja oma ja parisuhdeaika ovat kortilla.

Myös minä olen törmännyt näihin väsyneisiin perheisiin joissa kiikutaan eron partaalla.

Ei kaikilla ole näin mutta hyvin monella on.

On myös niitä perheitä joissa erotaan kun ollaan rämmitty se rankin pikkulapsiaika ja lasten ollessa vähän vanhempia huomataan että ollaan ajauduttu erilleen pikkulapsivaiheen riitaisuuden takia.

Eli olet tehnyt todella hyvän ja järkevän ratkaisun parisuhteen ja lapsesi kannalta kun et ole tehnyt lapsia pienellä ikäerolla. Myös esikoisesi olisi kärsinyt väsyneestä äidistä.

Todennäköisesti nämä parit eroaisivat joka tapauksessa. Koska perhe-elämä nyt vain voi olla välillä rankkaa.. On lapsia yksi, kaksi, kolme tai enemmän. On ne pienellä ikäerolla, isolla ikäerolla, miten vain..

Vai onko oikein tilastoja näyttää, että näissä eronneissa pikkulapsiperheissä on nimenomaan kaksi lasta pienellä ikäerolla? Vai voiko yleisesti olla jopa niin, että on vain yksi pieni lapsi ja sitten jo se ero tulee? Että noin yleisesti ottaen se perhe-elämä vain ei onnistu, ei pystyty hitsautumaan yhteen vanhempina ja saada sitä kuviota onnistumaan? Tai että odotukset ovat liian kovat, että kaikki pitää olla täydellistä heti parin vuoden vanhemmuden jälkeen?

Mulla ikää sen verran että seuraava saisi jo tulla. Jos olisin 25-vuotias odottelisin vielä muutaman vuoden.

Onko heti napannut, entä esikoisen kohdalla, kauanko silloin kesti?



Eihän sitä voi tietää juu koska tärppää, mutta ei se välttämättä mene niinkään, että lapsi tulee heti kun sille annetaan lupa tulla.

pitkä ikäero ja sillä lailla ei voinut olla seuraa, mikä omasta mielestäni oli tosi harmi. Omilla lapsilla pienet ikäerot ja kas kummaa viihtyvät hyvin keskenään niin hyvässä kuin pahassa.

Mä imetän vielä (lapsi 14kk). Kuukautiset alko jo vauvan ollessa 6kk, mutta raskaaksi en ole tullut. Ilmeisesti imetys haittaa vaikka seuraava jo toivotaan. Esikoinen sai alkunsa heti.

Onko heti napannut, entä esikoisen kohdalla, kauanko silloin kesti?

Eihän sitä voi tietää juu koska tärppää, mutta ei se välttämättä mene niinkään, että lapsi tulee heti kun sille annetaan lupa tulla.

jotka edelleen ovat toisilleen läheisiä, ja kaveripiirikin on osaksi yhteinen. Toki molemmilla on omiakin kavereita, mutta sujuvasti pelaavat ja leikkivat ns. sekaporukassakin. Molemmilla on hyviä ystäviä myös toisten kavereissa, siis vastakkaisesta sukupuolesta. Mikä tässä on niin kovin ihmeellistä muka?

Vaatteita meillä ei ole paljoa kierrätetty, kun on tyttö ja poika, eikä se ole todellakaan ollut minkäänlainen syy ikäeroon, tuskin kenelläkään on.

Meillä myöskin ovat lapset olleet aina hyvin nukkuvia, myös vauvoina. Niinkin voi olla, eivätkaikki lapset valvota ja sairastele jatkuvasti!

Naapurustossa on PALJON äitejä joiden lasten ikäerot on 2v ja ovat aivan loppu. Luojan kiitos en itse uskonut sitä miten jotkut kertovat miten mahtavaa on kuin 2 menee siinä kuin 1 ja vaatteet saa heti seuraavale..

Miten niin saa jos ovat vaikapa eri sukupuolta? Miten niin ovat kavereita jos ovat eri sukupuolta? Varmasti sillä ei ole väliä kun ovat 4 ja 2 mutta kun koulu alkaa niin en näe että sisko ja veli olisivat mitenkään toistensa parhaat ystävät vaaan molemmilla on oma kaveripiiri.

ja vaikka olisikin samaa sukupuolta niin onko oikein että nuorempi saa aina toisen vanhat vaatteet eikä koskaan uusia? Tämäkin toimii siis vain vauva-aikana, ei enää myöhemmin, ei kukaan kouluikäinen suostu aina kulkemaan sisaruksensa vanhoissa vaatteissa.

Harrastuksetkin voi olla erit, toinen tykkää luistelusta toinen koripallosta, ei siinä välineet kierrä.

Itse henkilökohtaisesti en ole nähnyt mitään muuta kuin tappelua, riitelyä, avioeroja ja TODELLA väsyneitä äitejä jotka eivät saa enää koskaan levätä. Oma äitini oli samanlainen, meitä oli 4 lasta jaen todellakaan anuttinut siitä että oli "kavereita" kotona eikä vieläkään aikusina olla läheisiä. Kaikilla oli omat kaverit, omat kiinnostuksen kohteet ja halu olla yksilö, ei sisaruksen jatke "tehty jollekkin kaveriksi"

ikäerosta siskooni, ja halusin siksi pienen ikäeron omille lapsilleni. Miehellä pieni ikäero veljeensä, ja ovat aina olleet läheisiä. Päätös oli siis yksimielinen, ja onnistuneeksi meillä osoittautunut :-) En silti sano, etteikö pieni ikäero joissakin tapauksissa voi olla "rankkakin" (jos parisuhde ei toimi kunnolla, tulee koliikki ja sairasteluja jne.), mutta välttämättä se ei sitä todellakaan ole!

On tuntunut oikein ihanteelliselta ja välissä oli ihana käydä töissä. Jotenkin vaippahössötyksetkin jaksaa samaan putkeen vetästä, ei tarvii monen vuoden päästä enää aloittaa uudestaan, ellei siten saa vielä iltatähden.

Ei siis tarvitse käydä välillä töissä. On muuten yksi huonoimpia päätöksiä, mitä on ikinä tehty.

ihana katsoa kun tuossakin vieressä veljekset 3 ja 5 v. leikkii keskittyneesti. Vähän eri asia jos toinen on 2 ja toinen 7. Ja saapa vauvaruljanssin kerralla ohi.

lapsia tehdä vaan saadaan. Et ei käy onni aina yksiin...

Ei siis tarvitse käydä välillä töissä. .

vaikka lapsilla on ikäeroa tasan 2 vuotta

sitä vielä tarvitsekaan tajuta. Ehkä tajuat sitten kun kasvat aikuiseksi :)



Harva niitä lapsia ihan vain sillä perusteella "pykää" mikä jonkun nettiteinixin mielestä olisi helpompaa.