Lasten kyläily kavereilla (sisältää marmatusta)

Sopipa mitä tahansa, näitä ovikellon pimputtajia riittää. Tänä aamuna ensimmäinen soitti ovikelloa 8.30, vaikka olemme sanoneet hänelle että viikonloppuisin nukumme pitkään eikä meille pääse. He kokeilevat silti aina, jos sittenkin pääsis.

mutta haluan kertoa yhden esimerkin siitä, miten jotkut vanhemmat todellakin hoidattavat lapsensa toisilla. Mulla on huomattavasti nuorempi pikkuveli, ja kun hän oli lapsi (en asunut enää samassa taloudessa), naapurustossa oli tällainen lapsi, joka oli vanhemmillani ilmaisessa päivähoidossa. Vanhempieni luo ovat aina olleet kaverit tervetulleita, myös syömään, joten siitä ei ole kysymys. Mutta tämän pojan iltapäivä- ja kesähoito oli järjestetty sillä tavalla, että hänellä ei ollut avainta kotiin, vain isoveljellä oli. Kyseinen lapsi sai siis pärjätä omillaan siihen asti, kunnes vanhemmat tulivat töistä. Veljekset eivät saaneet olla kahdestaan kotona, koska he tappelivat kovasti. Tämä poika oli lapsena aivan mahdoton riiviö, joten monellekaan kaverille hän ei saanut tulla kylään, usein perheeni koti oli hänelle ainoa vaihtoehto. Pojan kotiin eivät kaverit saaneet tulla kylään, ettei talo olisi mennyt sekaisin.



Pojan perhe on sellainen, jota yleisesti pidetään hyvänä perheenä, varakas, hieno talo, vanhemmilla harrastuksia. Lasten kasvatus ei kuitenkaan heitä kiinnostanut (kuulemma äiti oli joskus sanonut "meillä isä kasvattaa lapset", ilmeisesti tämä tarkoitti välillä annettavaa selkäsaunaa). Jossain vaiheessa kuulemma koulun oppilashuoltoryhmä puuttui asiaan, ja sen seurauksena vanhemmat alkoivat tehdä edes jotain lastensa kanssa. Onneksi molemmat veljekset ovat nykyään ihan mukavia nuoria.



On olemassa perheitä, jotka kyttöövöt lasten vierailuja eivätkä halua lastensa kavereita luokseen, mutta on myös sellaisia perheitä, jotka oikeasti hoidattavat omat lapsensa kaveriensa vanhemmilla, kuten tässä tapauksessa.

meillä oli toi ongelma rivareilla asuessa, kun samassa pihapiirissä oli noin parikymmentä lasta. tosin kaikilla oli yhteishenki hyvä ja kaikki vierailivat kaikkien luona.



yksi perhe oli sellainen, että 4 ylivilkasta lasta, josta harmia aiheutui muita pihapiirin muksuja enemmän. juurikin tämä ovikellon pimputtelu aikaisin aamulla vapaapäivinä. otin ovikellosta patterit pois. jos joku alkoi koputtelemaan, kävin ovella sanomassa, että muksut tulee pihalle siihen ja siihen aikaan, kun on aamutouhut tms suoritettu ja piste.



jokaisen omalla kohdillaan on toimittava niin, että omaa auktoriteettia lasten silmissä ja aikuisen velvollisuus on asettaa ne rajat. jos on ongelma nurkissa roikkuvasta tenavasta, niin silloin ainoa henkilö, joka asialle jotain pystyy tekemään on se aikuinen, joka kokee tilanteen ongelmaksi.



ongelman voi poistaa pistämällä vaikka kaverisuhteen hetkeksi tauolle, keksimällä omalle lapselle sellaista tekemistä, ettei tarvi tuota tiettyä kaveria pyytää kylään/ottaa vastaan kylään.

Sopipa mitä tahansa, näitä ovikellon pimputtajia riittää. Tänä aamuna ensimmäinen soitti ovikelloa 8.30, vaikka olemme sanoneet hänelle että viikonloppuisin nukumme pitkään eikä meille pääse. He kokeilevat silti aina, jos sittenkin pääsis.

jos normaali puhe ei mene perille, ei ko lapsi ole meille ollenkaan tervetullut ei aamulla eikä illalla. Te olette vanhempia laittakaa lapsille rajat sekä omille että vieraille. Minkälaisia tapoja haluatte omien lapsienne oppivan. Tuostahan he saavat mallin, ettei sääntöjä tarvitse noudattaa eikä aikuisia totella.

on aina kotiintulo aika esikoisellakin kavereilta.Esim pe meni suoraan koulusta kaverille ja sanoin että 15.00 pitää lähteä kotiin,ja aiemminkin jos sieltä niin sanotaan..itse en oikein jaksaisi kavereita meillä,mutta pakko välillä uhrautua kun meidänkin lapset käy kavereillaan..saatan sanoa että tunnin nyt voi meillä olla ja sitten täytyy lähteä=)Tuon tunnin jaksaa just ja just.

Suomessa ei opeteta lasta kunnioittamaan aikuista tippaakaan ja se sitten johtaa siihen, että ventovieraskin mukula uskaltaa uhitella aikuiselle tai vängätä vastaan älyttömissä jutuissa. :( Minusta aivan karmaisevaa! Oma lapseni on vasta 3-vuotias mutta tietää sentään ettei aikuisia komennella (= sanon aika tiukasti, jos yrittää "pomottaa" ja jos touhu silti jatkuu, sitten menee jäähylle).

kulkevat soittelemassa ovikelloanne:D

Ihan 30 lapsen iso jengi on tunkemassa teille kylään ja syömään joka päivä *reps*

Etköhän vähän liioittele....

että monet ei nyt ymmärrä tätä asiaa.

Mä myös aina ajattelin, että kaverit on tervetulleita ja tietenkin saavat myös syödä meillä.

Mutta rajansa kaikella.

Alueella missä nyt asutaan tää homma muuttui.

Paljon lapsiperheitä, joista osalla menee todella huonosti. Lapset kulkevat ovelta ovelle, aloittavat aikaisin aamulla. Kukaan ei heidän peräänsä kysele.

Ihanaa olisi olla näiden tuki-ihminen ja hyväntekijä, mutta ymmärtänette, että kun kyseessä on kymmeniä lapsia, en millään pysty näillä tuloillani heitä kaikkia joka päivä ruokkimaan. Tulijoita todellakin olisi.

Heidän vanhemmillaan on useita lapsia ja suurimman osan vanhemmat eivät käy töissä, ovat päivät kotona. Osa on lastensuojelun/sossun asiakkaita. (Siis osasta on tehty lastensuojeluun ilmoituksia ja sieltä käy ihmisiä auttamassa ja seuraamassa tilannetta. Toimeentulotuella elävät ilmeisesti kaikki)

Siispä, miksi mun pitäisi työssä käyvänä, pienipalkkaisena kustantaa myös näiden perheiden lasten syömiset?

Ja nähtävästi myös tapakasvatuksen. Tästäkin voisin kirjoittaa piiiiiitkän viestin.

Sopipa mitä tahansa, näitä ovikellon pimputtajia riittää. Tänä aamuna ensimmäinen soitti ovikelloa 8.30, vaikka olemme sanoneet hänelle että viikonloppuisin nukumme pitkään eikä meille pääse. He kokeilevat silti aina, jos sittenkin pääsis.

jos normaali puhe ei mene perille, ei ko lapsi ole meille ollenkaan tervetullut ei aamulla eikä illalla. Te olette vanhempia laittakaa lapsille rajat sekä omille että vieraille. Minkälaisia tapoja haluatte omien lapsienne oppivan. Tuostahan he saavat mallin, ettei sääntöjä tarvitse noudattaa eikä aikuisia totella.

eiköhän se itse vanhemmasta lähde nää asiat, miten omat muksut käyvät vieraisilla ja miten kotona voi vierailla kaverit. jos siitä aiheutuu ongelmia, niin se on kotona hoidettava ongelma ja kodin sisältä löydettävä ratkaisu asiaan vanhempien ja lapsien välisen keskustelun kautta.

näitä juttuja täällä, kun seuraa, niin milloin mistäkin syystä ollaan valmiita ilmoittamaan sossuun ja lastensuojeluun. ei kai se sossun tätien ongelma ole ratkaista kaverien vierailutapoja? onko ihmiset oikeesti niin laiskoja, että asioita ei saada ratkaistua oma-alotteisesti vaan aina halutaan hakea ulkopuolista ratkaisijaa, jotta itse pääsisi mahdollisimman helpolla? tällaisen käsityksen aika monestakin ketjusta olen saanut.

(enkä tarkoita tällä niitä perheitä, joilla oikeasti on tarvetta sosiaalialan palveluille tai joista oikeasti sinne tarvitsisi ilmoittaa)

62

Meillä on ns. avoimet ovet ja mua ei vieraat mukulat haittaa. Mutta ei kukaan ole täällä saanut vetelehtiä kuinka kauan itse haluaa. Joskus ei vanhemmat anna mitään tarkkaa kellon aikaa milloin pitää kotiin mennä, mutta soittavat jossain vaiheessa ja käskevät kotiin ja ikinä ei oo myöhään iltaan kellään mennyt.



Lämmintä ruokaa tarjotaa joskus, se riippuu monista asoista tarjoanko vai en, mutta välipalaa kyllä saavat ottaa, hedelmiä ja jugurtteja tai leipää ja juomista myös.

Yhden ylimääräsen lapsen ruokkimen kuukaudessa maksaa melkoisesti ja jos syö vielä kyläillessään tosi paljon.

Meillä ei ole tähän varaa, eikä enään halujakaan.

Tämä on normaali ongelma, ettei omia lapsiaan ruokita ja jos sen tekee muut, niin ei ruokita senkään vertaan.

Miksi meidän pitäisi elättää jonkun lapsi meidän pienillä tuloilla?

Meillä saattaa olla vielä pienemmät tulot, kuin niillä joita ei kotona ruokita.

Ruokitko tosiaan päivittäin vieraan lapsen?

Ei nämä perheet ole ongelma perheitä, vaan aivan tavallisia perheitä.

Ilmeisesti laiskoja ja välinpitämättömiä lapsensa ruokailun suhteen.

Ihan tavallisen perheen lapsen, jonka vanhemmilla ei ole ongelmia, vaan haluttomuus hoitaa lapsensa perustarpeita.

Yhden ylimääräsen lapsen ruokkimen kuukaudessa maksaa melkoisesti ja jos syö vielä kyläillessään tosi paljon. Meillä ei ole tähän varaa, eikä enään halujakaan. Tämä on normaali ongelma, ettei omia lapsiaan ruokita ja jos sen tekee muut, niin ei ruokita senkään vertaan. Miksi meidän pitäisi elättää jonkun lapsi meidän pienillä tuloilla? Meillä saattaa olla vielä pienemmät tulot, kuin niillä joita ei kotona ruokita. Ruokitko tosiaan päivittäin vieraan lapsen?

Meilläkin on rahasta tiukkaa. Voin joko ajatella, etten anna ruokaa lapselle, jonka vanhemmat mieluummin tuhlaavat rahansa viinaan tai sitten ajattelen, että tärkeintä, että lapsi saa jostain ruokaa. Mutta mitä sitten tapahtuu jos ajattelen ettei ole minun tehtäväni auttaa? Lapsella ei ole ketään, kuka ruokkii ja välittää. Mieluummin venytän hieman enemmän penniä, tarjoan ruuan ja yritän auttaa edes pienesti. Linnanmäelle ei ole varaa ottaa mukaan, mutta ruoka-annos ei ole paljon, kun sillä on toiselle suuri merkitys.

Kenenkään ei pidä elättää toisen lapsia, mutta lämpöä ja ruokaa voi antaa lapselle, joka ei niitä kotona riittämiin saa. Sillä voi olla kauaskantoiset seuraukset. Edes sitä lämpöä jos ei ruokaa.

Kuten jo aiemmin totesin, vanhempien välinpitämättömyyden huomaa monesta asiasta. Jos kyse on vaan siitä, että joku lapsi "pummii" joka päivä ruokaa vaikka kotona olisi, sanon, että käy kotona syömässä ja tule sitten meille.

Sopipa mitä tahansa, näitä ovikellon pimputtajia riittää. Tänä aamuna ensimmäinen soitti ovikelloa 8.30, vaikka olemme sanoneet hänelle että viikonloppuisin nukumme pitkään eikä meille pääse. He kokeilevat silti aina, jos sittenkin pääsis.

jos normaali puhe ei mene perille, ei ko lapsi ole meille ollenkaan tervetullut ei aamulla eikä illalla. Te olette vanhempia laittakaa lapsille rajat sekä omille että vieraille. Minkälaisia tapoja haluatte omien lapsienne oppivan. Tuostahan he saavat mallin, ettei sääntöjä tarvitse noudattaa eikä aikuisia totella.

eiköhän se itse vanhemmasta lähde nää asiat, miten omat muksut käyvät vieraisilla ja miten kotona voi vierailla kaverit. jos siitä aiheutuu ongelmia, niin se on kotona hoidettava ongelma ja kodin sisältä löydettävä ratkaisu asiaan vanhempien ja lapsien välisen keskustelun kautta. näitä juttuja täällä, kun seuraa, niin milloin mistäkin syystä ollaan valmiita ilmoittamaan sossuun ja lastensuojeluun. ei kai se sossun tätien ongelma ole ratkaista kaverien vierailutapoja? onko ihmiset oikeesti niin laiskoja, että asioita ei saada ratkaistua oma-alotteisesti vaan aina halutaan hakea ulkopuolista ratkaisijaa, jotta itse pääsisi mahdollisimman helpolla? tällaisen käsityksen aika monestakin ketjusta olen saanut. (enkä tarkoita tällä niitä perheitä, joilla oikeasti on tarvetta sosiaalialan palveluille tai joista oikeasti sinne tarvitsisi ilmoittaa) 62

en tietenkään pyydä sossu ratkaisemaan kaverien vierailutapoja. En tarjoa ruokaa muuten kuin jos lapset tulevat kutsuttuna meille esim yökylään tai suoraan koulusta sovitusti. Tämä kommentti herätti pahennusta, koska lapset mukamas kärsivät nälästä ja puutteellisesta hoidosta! Jos näin on se kuuluu sossulle eikä ole minun velvollisuus sitä ruokaa tarjota koska se ei ratkaise näiden lapsien ongelmia.

Saavat olla kyllä meillä niin kauan kuin haluavat jos meillä ei ole menoa ja ruoka tarjotaan tietenkin kaikille lapsien kamuille myös. Ihana kun on elämää.

että ekaluokkalainen kaverilla, mutta meillä ei niin usein kavereita käy, kun en laske. Meillä on 7 henkinen perhe ja kotona usein tehdään töitäkin ja lisäksi nuorimmat on ihan hirveitä pyörremyrskyjä ja enkä tykkää että kun on sotkuista tulee vieraita. Pari poikkeusta on teinin tyttöystävä ja kaveri jotka on sillai tuttuja ja teinit ovat yleensä omissa huoneissa toisin kuin pienet levittäytyvät koko taloon.

On taas sitten sellasia aikoja jolloin kavereita saa tulla ja silloin tarjoan ruokaa ym. ja kavereita saa olla niin monta ku haluaa ja niin paljon kuin haluaa. Meteli sinänsä ei häiritse, mutta luovan työn tekeminen häiriintyy ja toisaalta jos on paljon töissä ja vähän vapaa-aikaa niin tarvitsen sen lepoon ja rennosti ottamiseen. Myös kun on muitakin ihmisiä, teinit ja mies niin kaikki ei aina halua vieraita taloon kun kivempi hillua iltapäivään kalsareissa, nukkua ym.

Meillä kyllä tuo 7v ei aina muista pihalta kaverille mentäessä tulla kotiin kertomaan joten en edes tiedä että on kaverilla. Kännyköitä on ollut kaksi, toinen tippu veteen, toinen hävisi...

ei ole kaikki kotona kunnossa. Ei tarkota sitä että muiden tulee ne ruokkia mutta joku siinä on takana että ne luuhaavat tunnista toiseen poissa kotoa ja kukaan ei perään kysele tai ei ole kotiintuloaikoja laadittu. Ja ommituista on se ettei heille saa mennä. Vai onko niin että lapsi sanoo niin jotta kaverit eivät näe kotia tai sen ilmapiiriä tms... joka saattaa olla turvattomampi mitä muiden koti.

Itse teen samalla tavalla kuten tekin. Meille saa tulla, välipalaa saatan antaa. Ruoka vain jos ennalta sovittu. Sanon milloin aika mennä kotiin ja 19 on viimenen takaraja viikonloppuna ja viikolla 18. Jos meillä suunniteltua tekemistä tai menoa, meille ei saa tulla.

joskus tarjoan ruuan vieraille lapsillekin. Esim. jos on lasten mielestä pahaa ruokaa, syövät paremmin kun vieraatkin ovat syömässä. Vieraille en tarjoa jogurtteja ym kun ovat niin kalliita, mutta porkkanaa, leipää ja teetä meiltä saa aina. Ovikellon otan pois kun haluamme olla rauhassa tai tiedän että tulee näitä aamulla aikaisin pimputtelijoita. Jos selkeästi sos.tapaus perhe tai vieras lapsi, joka saa jatkuvasti olla kylässä ja huomaa muuta ongelmaa, niin ottaisin vaan uudelleen sitkeästi yhteyttä lastensuojeluun, neuvolaan tai jonnekin muualle. Paljon on tullut hyviä vinkkejä. Hyvä ketju!

ruoan tarjoaminen vieraille lapsille riippuu myös näiden iästä. mielelläni laitan heille kotiin ensin tekstarin, että saavatko syödä meillä. itse en halua, että lapseni syö välipalaa kylässä, jos meillä kotona on hetken päästä ruoka. jos kouluikäisiä lapsia, näistä olisi hyvä puhua myös vanhempainilloissa, vaikka siellä aiheena onkin kouluun liittyvät jutut.

siskopuoli oli just syntynyt, ja äiti kirjaimellisesti heitti mut ulos aamuisin, etten vain häiritse nukkuvaa vauvaa. Paras kaveri asui naapurissa, mutta en mä sinne mennyt luuhaamaan, me leikittiin koko päivä pellolla ja pusikoissa ja leikkikentällä :D



Kotona meillä oli sellaiset ruokailutavat, että jääkaapista otti pizzan tai hampurilaiset etc ja lämmitti mikrossa silloin kun nälkä sattui tulemaan. Pakkasessa oli teollisuuspurkkeja jäätelöä, niitä söin takapihan rappusilla niin paljon ku maha veti.



Suuri ihmetys oli kerran, kun menin kaverin luokse hakemaan sitä ulos, ja kaverin vanhemmat katsoivat mua kärttyisästi ja sanoivat, että on RUOKA-AIKA, odota eteisessä. Olin ihan omg ja silmät suurina kattelin, kun pöydässä oli lihaa ja perunaa ja kaikkea, en ollu semmosta nähny ku mummolassa (jossa muuten vietin hyvin paljon aikaa...)

Myöhemmin muuten tajusin että kaveri perheineen olivat olleet romaneja :D Meni siinäkin menojaan yksi istutettu ennakkoluulo.



Ps. Yläasteikäisenä olin kerran kaverilla kylässä 9 tuntia putkeen - tosin oltiin suureksi osaksi ulkona sekä erään kolmannen kaverin kanssa. Äiti oli sanonut, että menee asioille ja tulee vasta illalla, että nappaa mut sitten mukaan. Olin ihmeissäni kun kaverin mummo (huoltaja) heittikin mut pihalle ennenkuin äiti ehti tulla hakemaan ja sanoi vielä, että nyt riittää tämä kyläily - sen jälkeen meni muutama kuukausi ennenkuin sain mennä kaverille edes hetkeksi koulun jälkeen (ennen bussin tuloa)