Lasten kyläily kavereilla (sisältää marmatusta)

Missä välissä lapsenne tekevät läksyt? Missä välissä vietätte perheen kesken aikaa, jos lapset ovat melkein koko ajan ajan kavereiden kanssa?



Ei ihme, että Suomi on pullollaan huonosti voivia lapsia ja nuoria, kun eivät saa kasvaa vanhempiensa ohjauksessa, vaan kavereiden talutusnuoroassa!



Hävetkää vanhemmat, jotka ette edes ymmärrä, että liika aika kavereiden kanssa on myrkkyä lapsen tasapainoiselle kehitykselle!

Tuo on tosiaan yksi ärsyttävä lisä, että töistä tullessaan huomaa koko keittiön ruokakaapit ja jääkaapin ratsatun niin tehokkaasti, että ammottavat tyhjyyttään. Ja kun ei ole suunnitelmissa käydä joka päivä ruokakaupassa. Meidän talous ei ainakaan kestä sitä, että joka päivä ruokitaan ylimääräisiä suita pelkästä ruokkimisen ilosta.



Hyvä esimerkki oli tänään, kun tytöt kävivät kaupassa ostamassa karkkipäivän karkit. Tulivat sitten takaisin meille, ja sisään tullessaan lapseni kysyi saavatko ottaa jääkapista limua. Annoin luvan, ja totesin vähän ajan päästä, että sinne oli uponnut juuri ostamme 1 ½ litran limu ilman, että kukaan muu sai siitä tippaakaan. Kun tämä kyläluuta sitten kahdeksan aikaan illalla vihdoin lähti, tyttöni kertoi kaverin ostaneen kaupasta 2 litran limupullon, jonka oli ilmeisesti vienyt kotiinsa. Kotona odotti siis omat limut, mutta siitä huolimatta kaverilla piti tyhjentää pullo viimeistä pisaraa myöden. Ja tämä on siis lähes päivittäistä kauraa, tuotteet vaan vaihtelee :/



Ja tämän kaverin kohdalla ei ole kyse siitä, etteikö hän saisi kotona ruokaa tai että siellä olisi asiat huonosti. Asumme ihan samassa naapurustossa ja tunnen vanhemmat. He ovat kunnon ihmisiä ja vievät esim. poikaansa hänen harrastuksiinsa ja toimivat niissä aktiivisesti itsekin mukana. Tyttö vaan näköjään harrastaa ennemmin meillä roikkumista kuin esim. urheilua.



Ehkä en ole sitten niin avarasydäminen kuin täällä monet ovat, mutta en tosiaan tykkää, että meillä on koulunpäivän päättymisen jälkeen koko ajan joku kylässä nukkumaanmenoon asti. Ja viikonloppuisin useimmiten 8 -9 tuntia + sitten jatkuva kärttäminen yökyläilyn kanssa.



Olen sitä sietänyt tähän asti lähinnä siksi, että vähän vanhempana tietäisin missä lapsi menee ja että hän mielummin on kavereiden kanssa kotona kuin kadulla. Nyt alkaa kyllä näyttää siltä, että joudun jotain rajoja alkaa asettamaan. Nimittäin mitä enemmän ikää tulee, sitä myöhempään vanhemmat näyttävät antavan lastensa oleskella kavereilla. Itse soitan tyttöni aina viimeistään seitsemältä kotiin, koska kyllä muillekin pitää antaa iltarauhaa oman perheen kesken. Nykyään vaan harvemmin tarvitsee soitella, kun ajanvietto tapahtuu aina meillä :/

Ne nälkäisimmäthän on niitä jotka eniten tarvitsee ruokaa. Ja sitä suuremmalla syyllä jos ei kotona ruokita. Itse tosin sovin kavereiden vanhempien kanssa aina etukäteen koska haen / hakevat lapset, mutta meidän lapset on vielä vähän pienempiä. Ei meidän talous siihen kaadu että katetaan yks ylimääränen lautanen.

se on lastensuojelun asia jos lapsi ei saa kotonaan ruokaa ja joutuu sitä naapurista kerjäämään. Minä ainakin tekisin ilmoituksen, jos meille nälkäisi lapsi ilmaantuisi.

ei tosiaan riitä rahaa ruokkia koko kylän kakaroita. Kun oma lapseni lähtee esim. yökylään, laitan hänelle puhtaat lakanat ja eväät mukaan. Olen monesti ihmetellyt, että kavereilla ei ole lakanoita, eikä eväitä. Kävellään vain iltapalapöytään kuin omassa kodissa.

Ihan omituista, jos tarvis omat eväät olla mukana. Olis kyllä ihan outoo, et yhdellä olisi erilaiset iltapalavärkit kun muilla.

Meillä vierailla tarjotaan ruoat aina..

..mennessä ei tarvitse eväitä.Eikä meille ainakaan tarvitse omaa lakanaa, tyynyä tms.tuoda.

Tarjoan toki ruoat yövieraille, olivat lapsia tai aikuisia.Mutta jokapäiväisille koulun jälkeen meillä notkujille en välipalaa aina anna.



Meillä on myös sääntö, että koulun jälkeen lapset tulevat yksin kotio, tekevät läksyt ja syövät välipalan.Siitä huolimatta lasten kaveripiirissä tietyillä lapsilla on aina tapana tulla inttämään pääseekö koulun jälkeen meille.Tyttärenikin kun sanoo ettei pääse, olen minä sitten tyhmä äiti yms. näiden kavereiden mielestä.

Poika on kakkosluokalla. Hänellä on pari kaveria, jotka käyvät kylässä. Tulevat koulun jälkeen meille. Yleensä poikani soittaa että saako se ja se tulla kylään. Kaverit sitten ilmoittavat kotiinsa että tulevat meille.



Minulla on ruoka valmiina kun tulevat koulusta, syödään ja tehdään läksyt. Sitten saavat leikkiä mitä haluavat. Yleensä pidän kavereita kylässä n. 4-5 h. Äidit yleensä ilmoittavat että saavat olla hamaan tappiin kylässä. En halua että poikani kyläilee koko illan, kahdeksaan tai yhdeksään asti illalla. Hän on saman ajan kylässä, 4-5 h. Hän saa myös ruuan kylässä, joten menee kivasti sitten tasan tämäkin asia.



Tarjoan siis ruuan ja parin tunnin päästä siitä jotain hyvää. Pullaa, lettuja tai jäätelöä.



Mielestäni tämä on kiva juttu että lapsia käy kylässä.

Meillä on muutaman kerran käynyt niin, että kysytään, saako xx tulla. Vastaan kyllä ja usein silloin jo sanon, mihin asti meillä saa olla. Tämä toimii silloin kun tosiaan kysytään lupaa, mutta enemmän kuin usein on niin, että ovelle vain tupsahtaa oman lapsen mukana kaveri, joka ei kerro kotiinmenoaikaansa. Opettelen sitä, että tässä tilanteessa mun on kerrottava, mihin asti meillä voi olla, muuten vierailu venähtää arki-iltanakin 6 h ja itse näen, miten oma lapsi kaipaisi omaa rauhaa jo...



Välipalaa annan, mutta ruokaa ihan poikkeustapauksissa, koska moni kaveri on ihan naapurissa.



Mun mielestä max 3 h on sopiva kyläilyaika puolin ja toisin, siinä säilyy mielenkiinto, perheen rauha ja oma rauha.

Kiva, että ootte kommentoineet.



Meillä pojan kavereista suurin osa asuu ihan lähellä, ja viikolla on myös sääntö, että koulusta mennään kotiin välipalalle ja läksyntekoon, sitten voi kysyä kavereita, ovat hyvällä säällä yleensä ulkona ja sit meillä tai kavereilla. Tiedän kuitenkin aina, missä poika on, koska on sovittu, että ilmoittaa aina. Kaverilla saa olla max klo 17 asti (tai sen aikaa, kun kaverin vanhemmat komentaa kotiin), klo 17 meillä syödään ja jos ei ihan syödä vielä silloin, niin tiedän, että monilla kavereilla syödään. Ruuan jälkeen voi vielä olla vähän aikaa kavereitten kans, jos haluaa, mut yleensä ei halua. Viimeistään klo 19 kotiin rauhoittumaan iltahommiin.



Tuolloin klo 17 aikaan passitan myös meiltä kaverit kotiin, koska haluan rauhoittaa ruoka-ajan perheelle. Joskus kaverit vänkää ettei heidän tartte vielä mennä, mut en minä ala ekaluokkalaisten kanssa moisesta neuvottelemaan :) Muutenkin komennan vieraita ihan niin kuin omia, jos tarvetta on, eli kun esim. juoksuralli sisätiloissa yltyy liikaa. Meillä ei mene vieraat kaapeille omine lupineen, toki tarjoan välipalaa joskus koko porukalle jos omilla on välipala-aika silloin. Mietin joskus itse, että olenko ihan kerberos, kun pidän kuria vekaroille, niin omille kuin vieraille, mutta sen verran paljon tuota porukkaa meidän nurkissa pyörii, että ei nuo taida olla moksiskaan kurinpidosta :)



Tää "asumaanjäämis"ongelma on tosiaan lähinnä viikonloppuisin ja koskee tätä yhtä poikaa, joka olis aamusta iltaan kaverilla. Oon jutellut asiasta pojan toisen kaverin äidin kanssa, ja heillä tuntuu viettävän kanssa piiiiiiiiiitkiä aikoja. Täytynee ottaa asia puheeksi pojan äidin kanssa, toisaalta tietysti äiti vetää herneen nenukkiin ja kieltää poikaa tulemasta meille, jolloin mulle tulee paha mieli ja mietin sitten, että missä se rassu viikonloppunsa luuhaa :(

kuulun itse niihin jotka ei vaan jaksa että kotona on vieraita. Tietenkin on hyvä että on kavereita, mutta juuri se, että kotoa sanotaan vaan että mee vaan ja tuu sitten joskus kotiin. Meille naapurin ipanat saattavat tulla koska vaan ja usein vielä silloin kun meillä on vieraita. Heti jos näkyy meillä pihassa jotain jännää niin ovat meillä. usein odottelevat jo omassa pihassaan että me tulemme kotiin. Olis ehkä ihan jees jos voisin jättää omat lapset heidän kanssaan pihaan leikkimään, mutta kun toinen lapsisani ei vielä voi olla ulkona ilman valvontaa ja nämä isommatkin ovat siinä rajoilla, eli ovat saaneet pari kertaa melkoista tuhoa aikaan koska naapureilla erilaiset rajat kuin meillä. Ei ole kivaa väsyä pieniin lapsiin, eihän se heidän syynsä ole..

että monet ei nyt ymmärrä tätä asiaa.



Mä myös aina ajattelin, että kaverit on tervetulleita ja tietenkin saavat myös syödä meillä.

Mutta rajansa kaikella.

Alueella missä nyt asutaan tää homma muuttui.

Paljon lapsiperheitä, joista osalla menee todella huonosti. Lapset kulkevat ovelta ovelle, aloittavat aikaisin aamulla. Kukaan ei heidän peräänsä kysele.

Ihanaa olisi olla näiden tuki-ihminen ja hyväntekijä, mutta ymmärtänette, että kun kyseessä on kymmeniä lapsia, en millään pysty näillä tuloillani heitä kaikkia joka päivä ruokkimaan. Tulijoita todellakin olisi.

Heidän vanhemmillaan on useita lapsia ja suurimman osan vanhemmat eivät käy töissä, ovat päivät kotona. Osa on lastensuojelun/sossun asiakkaita. (Siis osasta on tehty lastensuojeluun ilmoituksia ja sieltä käy ihmisiä auttamassa ja seuraamassa tilannetta. Toimeentulotuella elävät ilmeisesti kaikki)



Siispä, miksi mun pitäisi työssä käyvänä, pienipalkkaisena kustantaa myös näiden perheiden lasten syömiset?

Ja nähtävästi myös tapakasvatuksen. Tästäkin voisin kirjoittaa piiiiiitkän viestin.

että tämän vieraan lapsen on hyvä olla meillä. Saa ainakin kerran päivässä lämpöisen ruuan ja hauskaa yhdessä oloa ihan oikeassa perheessä.

JOs sitten näen selvästi, että oma lapseni alkaa väsymään vieraaseen, olen kehoittanut sitä omaa lastani sanomaan kaverilleen, että nyt tämän olisi aika lähteä kotiin ja se meillä on hyvin toiminut.

Näin lapsikin oppii laittamaan rajat kavereilleen, eikä anna heidän pomppia silmilleen.

Naapurin nuorella uus-perheellä oli ongelmia vapaa-ajanvieton ja perhe-elämän säätelyssä ja perheen 8v tyttö olisi koko ajan tullut meille. Asian teki "kummalliseksi" se, että meillä oli silloin puolivuotias vauva, ei siis hänen ikäluokkaansa olevaa lasta ollenkaan.



Tyttö oli sinänsä ihan mukava, mutta en halunnut, että hän tulee meille. Hän kulki muissakin naapureissa oli heillä lapsia tai ei. Onneksi sosiaalihuolto puuttui asiaan ja sijoitti lapsen uuteen perheeseen, oli itsellekin vaikea tilanne ajatella miten tytön käy.

Ongelma ei itseäni vielä koske (lapsi ei kyläilyiässä), mutta silti herää ajatus, että eivätkö vanhemmat voisi keskenään kommunikoida enemmän ja selvittää oman perheen pelisääntöjä muille.

Muistan omasta lapsuudestani kivat kyläilyt ja yökyläilyt puolin ja toisin, ja lapsena jotenkin ajattelin että molempien vanhemmat tykkäävät, että lapsella on kavereita ja toisaalta saa vähän omaa rauhaa kun lapsi on muualla kylässä.

Olin varmaan itse se kyläluuta, kun

viihdyin paljon naapurin isossa maatalossa, jossa oli kaksi ikätoveria, ranta ja naapurin äidin leipomia sämpylöitä. Edelleen käyn 30 vuoden jälkeen kesäisin tervehtimässä perheen vanhempia.

Muistan että nuo naapurin tytöt olivat kotihiiriä eivätkä yleensä lähteneet mihinkään. Emäntä oli muistaakseni iloinen kun heillä oli silti kavereita. Mutta ymmärrän kyllä, että todellisuus voi olla kurjempaa enkä itse jaksaisi joka päivä kyläilijöitä omassa kodissani.

En ruoki koko kylän lapsia, mutta jos jossain perheessä selvästi on jotain outoa, esim lapsi haluaa mieluummin olla meillä, niin olkoon, kun täällä on turvallista. Tänäänkin on ollut lapsia, kun olivat yökylässä (perheestä jossa alko maistuu).



Minä en voisi koskaan olla niin itsekäs, etten tarjoaisi lapsille ruokaa. Vaikka sitten vaatimattomampaa jauhelihakeittoa, leivottuja sämpylöitä tms.



Me olemme melko vähävaraisia, olen tällä hetkellä kotiäitinä, mutta lautasellinen ruokaa ei voi olla kynnyskysymys.



Minä olen sitä mieltä, että maailma on parempi paikka jos välitämme muistakin kuin omista lapsistamme ja toimin myös sen mukaan.



Yleensä tavallisissa perheissä syömiset on aika vastavuoroisia. Esim koululaisemme syöä vuoroin meillä bestiksensä kanssa ja vuoroin bestiksellä. "Ongelmaisen" perheen erottaa melko nopeasti, vaatetus ym. kertoo paljon. Silloin erityisesti pitää riittää rakkautta ja mielellään myös ruokalautasellinen.

Meillä käy ajoittain leikkimässä poika, joka ei millään lähtiasi kotiinsa. Kun hänelle sanoo, että nyt on sun aika lähteä kotiin, poika vastaa, "mut äiti sano et mä saan olla vielä 2 tuntia." Niin, joo, varmaan sopii pojan äidille mut kyseessä on kuitenkin mun koti. Kun pojalle sitten vastaa, ettei siitä ole kyse, vaan siitä, että ovat nyt leikkineet poikani kanssa x tuntia, ja sen täytyy riittää, niin poika alkaa sanoa "en mä vielä halua lähtee/me leikitään vielä puol tuntii/miks mä en voi vielä jäädä..." yms. Eikä lähde. Mä olen kyllä tottunut komentamaan lapsia meillä leikeissä, mutta jotenkin se, että joku pitää PAKOTTAA meiltä ulos, ei oikein sovi mun ajatusmaailmaan. Jonain päivänä joudun varmaan nostamaan tyypin ítse ulos.



Itse olen omille lapsilleni teroittanut että jos kyläpaikassa vanhemmat sanallakaan vihjaavat siihen suuntaan, että vieraan pitäisi lähteä kotiin, se pitää ymmärtää ja lähteä kotiin.

Meillä käy ajoittain leikkimässä poika, joka ei millään lähtiasi kotiinsa. Kun hänelle sanoo, että nyt on sun aika lähteä kotiin, poika vastaa, "mut äiti sano et mä saan olla vielä 2 tuntia." Niin, joo, varmaan sopii pojan äidille mut kyseessä on kuitenkin mun koti. Kun pojalle sitten vastaa, ettei siitä ole kyse, vaan siitä, että ovat nyt leikkineet poikani kanssa x tuntia, ja sen täytyy riittää, niin poika alkaa sanoa "en mä vielä halua lähtee/me leikitään vielä puol tuntii/miks mä en voi vielä jäädä..." yms. Eikä lähde. Mä olen kyllä tottunut komentamaan lapsia meillä leikeissä, mutta jotenkin se, että joku pitää PAKOTTAA meiltä ulos, ei oikein sovi mun ajatusmaailmaan. Jonain päivänä joudun varmaan nostamaan tyypin ítse ulos.

Itse olen omille lapsilleni teroittanut että jos kyläpaikassa vanhemmat sanallakaan vihjaavat siihen suuntaan, että vieraan pitäisi lähteä kotiin, se pitää ymmärtää ja lähteä kotiin.

tälläisellä kotiinlähtöä venkoilevalla lapsella kännykkä mukana? Siinä on varmaan myös vanhempien numerot. Otat pojalta kännyn ja soitat kaikkiin numeroihin jahka äiti/isä vastaa ja kysyt että tietääkö hän missä lapsi on? Jos ei vanhemmalle siinä vaiheessa tule mieleen sanoa että laita lapsi kotiin, niin sitten kysyt että missä te oikein asutte, ja tuletteko lapsen hakemaan nyt vai soitanko sossuun.

Suomessa ei opeteta lasta kunnioittamaan aikuista tippaakaan ja se sitten johtaa siihen, että ventovieraskin mukula uskaltaa uhitella aikuiselle tai vängätä vastaan älyttömissä jutuissa. :( Minusta aivan karmaisevaa! Oma lapseni on vasta 3-vuotias mutta tietää sentään ettei aikuisia komennella (= sanon aika tiukasti, jos yrittää "pomottaa" ja jos touhu silti jatkuu, sitten menee jäähylle).

tälläisellä kotiinlähtöä venkoilevalla lapsella kännykkä mukana? Siinä on varmaan myös vanhempien numerot. Otat pojalta kännyn ja soitat kaikkiin numeroihin jahka äiti/isä vastaa ja kysyt että tietääkö hän missä lapsi on? Jos ei vanhemmalle siinä vaiheessa tule mieleen sanoa että laita lapsi kotiin, niin sitten kysyt että missä te oikein asutte, ja tuletteko lapsen hakemaan nyt vai soitanko sossuun.

Lapsilla on harvoin puhelin mukana kun ovat meillä. Vaikka heidät lähettää kotiinsa, ovat bumerangina takas, kun äiti sanoo että saadaan vielä olla. Kun meiltä tulee lähtö, kokeilevat sitten muita paikkoja.

Lastensuojeluun näistä on ilmoiteltu, mutta en tiedä mitä pitäisi olla, että asiat muuttuisi. Tiedän, että näiden lasten kotona käy viikottain "sossun tätejä".

ainakin meillä puhutaan jo edellisenä päivänä ja vielä aamulla muistutetaan ennen kouluun lähtöä, jos päiväohjelma on sellainen, ettei juuri sinä päivänä voi kavereita meille tulla tai itse ei pääse kavereilleen. muksut tietää tästä jo koulussa sopiessaan kavereiden kanssa kuka kellekin menee ja kenenkä luokse tiettynä päivänä voi mennä.



ei luulisi aikuiselle ihmiselle olevan liian vaikeaa pikkasen ennakoida tilanteita. ja viikonloppuna, kun kaverukset yleensä sopii kännykällä tapaamisistaan, niin silloinkin ollaan jo etukäteen sanottu muksuille, että tämä vapaapäivä ollaan vain perheen kesken tai tänään on siivouspäivä, johon kaikki osallistuu ja kavereille lähteminen ei tänään onnistu.



mun mielestä loppu viimeksi todella yksinkertaista. ei tarvi miettiä, kelläkä on joku ongelmaperhe tai sosiaaliavun tarve, kun homma on alunperinkin kaikille osapuolille selvä kunkin päiväohjelman suhteen.