Lasten kyläily kavereilla (sisältää marmatusta)

siskopuoli oli just syntynyt, ja äiti kirjaimellisesti heitti mut ulos aamuisin, etten vain häiritse nukkuvaa vauvaa. Paras kaveri asui naapurissa, mutta en mä sinne mennyt luuhaamaan, me leikittiin koko päivä pellolla ja pusikoissa ja leikkikentällä :D Kotona meillä oli sellaiset ruokailutavat, että jääkaapista otti pizzan tai hampurilaiset etc ja lämmitti mikrossa silloin kun nälkä sattui tulemaan. Pakkasessa oli teollisuuspurkkeja jäätelöä, niitä söin takapihan rappusilla niin paljon ku maha veti. Suuri ihmetys oli kerran, kun menin kaverin luokse hakemaan sitä ulos, ja kaverin vanhemmat katsoivat mua kärttyisästi ja sanoivat, että on RUOKA-AIKA, odota eteisessä. Olin ihan omg ja silmät suurina kattelin, kun pöydässä oli lihaa ja perunaa ja kaikkea, en ollu semmosta nähny ku mummolassa (jossa muuten vietin hyvin paljon aikaa...) Myöhemmin muuten tajusin että kaveri perheineen olivat olleet romaneja :D Meni siinäkin menojaan yksi istutettu ennakkoluulo. Ps. Yläasteikäisenä olin kerran kaverilla kylässä 9 tuntia putkeen - tosin oltiin suureksi osaksi ulkona sekä erään kolmannen kaverin kanssa. Äiti oli sanonut, että menee asioille ja tulee vasta illalla, että nappaa mut sitten mukaan. Olin ihmeissäni kun kaverin mummo (huoltaja) heittikin mut pihalle ennenkuin äiti ehti tulla hakemaan ja sanoi vielä, että nyt riittää tämä kyläily - sen jälkeen meni muutama kuukausi ennenkuin sain mennä kaverille edes hetkeksi koulun jälkeen (ennen bussin tuloa)

Onko itselläsi lapsia?

Näkyykö lapsuutesi "heitteillä" arjessasi?

Voi kun sattuisit palstalle nyt, kiinnostaisi tietää miten tuollainen vaikuttaa.

Meidän lapsella on nyt yksi luokkakaveri, joka joka päivä meille tulossa ja olisi vaikka kuinka pitkään. Argh!!!! Ärsyttää, kun kotonaan ei saa olla kuin kotonaan kun joku ylimääräinen pyörii kokoajan jaloissa.

Pakko välillä sanoa että nyt ei jaksa. Tule joku toinen päivä. Ja seuraavana päivänä taas oven takana. O_o

Miksi tosi moni ketjun viesteistä alkaa ikään kuin keskeltä lausetta? Rasittavaa lukea.

Mun lapset on teinejä ja kaikki nuoret syö omassa kodissaan.

Ollaan ainut perhe jolle pääsee kylään. Muille ei ole mitään asiaa. Näin on jatkunut vuosikausia ja mitta tuli täyteen. Meille pääsee rajoitetusti  eli korkeintaan pari kertaa viikossa.

Nyt meillä on tilanne ettei meille ole voinut tulla 10 viikkoon ja siihen on syy. Vielä kolme viikkoa ja sitten meille voi tulla.

Tänä aikana on mun lapsi ollut kerran kaverikylässä. Meillä oltu muutaman kerran. Kaveritkin tietävät miksi tänne nyt ei vaan voi tulla mutta vastakutsuja ei sitten ole tullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tosiaan yksi ärsyttävä lisä, että töistä tullessaan huomaa koko keittiön ruokakaapit ja jääkaapin ratsatun niin tehokkaasti, että ammottavat tyhjyyttään. Ja kun ei ole suunnitelmissa käydä joka päivä ruokakaupassa. Meidän talous ei ainakaan kestä sitä, että joka päivä ruokitaan ylimääräisiä suita pelkästä ruokkimisen ilosta.

Hyvä esimerkki oli tänään, kun tytöt kävivät kaupassa ostamassa karkkipäivän karkit. Tulivat sitten takaisin meille, ja sisään tullessaan lapseni kysyi saavatko ottaa jääkapista limua. Annoin luvan, ja totesin vähän ajan päästä, että sinne oli uponnut juuri ostamme 1 ½ litran limu ilman, että kukaan muu sai siitä tippaakaan. Kun tämä kyläluuta sitten kahdeksan aikaan illalla vihdoin lähti, tyttöni kertoi kaverin ostaneen kaupasta 2 litran limupullon, jonka oli ilmeisesti vienyt kotiinsa. Kotona odotti siis omat limut, mutta siitä huolimatta kaverilla piti tyhjentää pullo viimeistä pisaraa myöden. Ja tämä on siis lähes päivittäistä kauraa, tuotteet vaan vaihtelee :/

Ja tämän kaverin kohdalla ei ole kyse siitä, etteikö hän saisi kotona ruokaa tai että siellä olisi asiat huonosti. Asumme ihan samassa naapurustossa ja tunnen vanhemmat. He ovat kunnon ihmisiä ja vievät esim. poikaansa hänen harrastuksiinsa ja toimivat niissä aktiivisesti itsekin mukana. Tyttö vaan näköjään harrastaa ennemmin meillä roikkumista kuin esim. urheilua.

Ehkä en ole sitten niin avarasydäminen kuin täällä monet ovat, mutta en tosiaan tykkää, että meillä on koulunpäivän päättymisen jälkeen koko ajan joku kylässä nukkumaanmenoon asti. Ja viikonloppuisin useimmiten 8 -9 tuntia + sitten jatkuva kärttäminen yökyläilyn kanssa.

Olen sitä sietänyt tähän asti lähinnä siksi, että vähän vanhempana tietäisin missä lapsi menee ja että hän mielummin on kavereiden kanssa kotona kuin kadulla. Nyt alkaa kyllä näyttää siltä, että joudun jotain rajoja alkaa asettamaan. Nimittäin mitä enemmän ikää tulee, sitä myöhempään vanhemmat näyttävät antavan lastensa oleskella kavereilla. Itse soitan tyttöni aina viimeistään seitsemältä kotiin, koska kyllä muillekin pitää antaa iltarauhaa oman perheen kesken. Nykyään vaan harvemmin tarvitsee soitella, kun ajanvietto tapahtuu aina meillä :/

Ihan samoilla linjoilla ollaan. Mäkin oon useamman kerran joutunut kieltäytymään vierailusta, koska muuten lapsen kaveri luuhaisi meillä kokoajan ja joka päivä.

Mä en semmosta jaksa. Haluan viettää myös perheenkeskistä aikaa.