Lasten kyläily kavereilla (sisältää marmatusta)

näitä kyläluutia jotka on niin kauan kuin vain antaa ja sittenkin lähtevät vain siirtyäkseen seuraavaan kyläpaikkaan. Kiertävät ovelta ovelle. Eikö perhe vietä milloinkaan aikaa yhdessä jos lapset on koko ajan liikkeellä eikä vanhemmat välttis tiedä edes missä. Yleensä näille lapsille tuntuu kasaantuvan muitakin ongelmia kuten käytöshäiriöitä, keskittymisvaikeuksia, kouluongelmia jne. Kummako tuo jos kukaan ei kasvata vaan aina ollaan liesussa.



Lapsen kavereita saa käydä meillä mutta ei jatkuvasti enkä omaanikaan päästä joka päivä samaan paikkaan moneksi tunniksi. Ihmettelen niitä vanhempia jotka lähettää iloisesti lapsensa toisten luo mutta eivät itse ota lapsivieraita koska tykkäävät olla rauhassa.

Meillä lapsen kaverit toki saa tulla milloin haluaa, mutta kun olivat pienempiä yleensä ilmoittivat mihin aikaan pitää mennä kotiin. Kaikilla ei ollut vielä silloin kello hallussa. Nykyään usein soittavat, ja kysyvät voivatko tulla kylään. Ja kyllä vanhemmat soittavat perään. '

Just tänään naapuri soitti ja kysyi voiko heidän lapsi tulla meille useammaksi tunniksi, kun menivät isomman kanssa ostoksille.. Lapsemme on parhaat kaverit.

Ja ruokailu en järjestä, ellen ole siitä sopinut. Jotain pientä voi antaa, mutta ei varsinaisesti ruokaa en tarjoa, ellen ole asiasta vanhempien kanssa puhunut. Mielelläni tarjoan, mutta ymmärrän, että perheet haluaa syödä yhdessä.

Kyllä välillä ottaa aivoon tuo vekaroitten "itsenäisyys". Saattavat tulla lauantaipäiväksi vetelehtimään kaverille, ja kun kysyy, kauanko saat olla, niin vastaus on että "niin kauan kuin haluan". Siis what? Ei mitään kotiintuloaikaa, ei tartte mennä kotiin syömään jne. Luuleeko vanhemmat, että minä ruokin koko kylän kersat? Ja sit kun neljän tunnin jälkeen sanon, että "menehän nyt jo kotiin, varmaan teillä on kohta ruokakin", vastauksena on möläys "miks mun pitää mennä kotiin, saan olla niin pitkään kun haluan". Siihen kyllä totesin, että meillä ollaan tasan niin pitkään kuin minä haluan. Ja tän pojan kotiin ei koskaan, siis koskaan saa kaverit mennä kylään. Toisaalta harmittaa, toisaalta suututtaa. Ugh, olen puhunut, kiitos, helpotti.

sentään kuka kodissasi määrää: sinä.

Kaikki eivät siihen pysty.

joo laitoin pojan kotiinsa kun ryhdyttiin leipomaan pullaa omien kanssa. Oli sitä mieltä, että hänkin leipoo ja syö ja sanoinkin, että siihen syöntivaiheeseen menee kyllä vielä ainakin kaksi tuntia, mutta ei hänen vanhempia haittaa. Tänkin tapauksen kanssa kuulemma vanhemmat on "vaikeuksissa" kun on niin vilkas ja ties mitä. Heille ei kaverit voi mennä sen takia, kun äiti ei jaksa meteliä... Minä jaksan, mutta vain tiettyyn pisteeseen. Poika huitelee iltapäivät pitkin kyliä ja kavereita. Säälittää toisaalta.

..lähtee kaverilleen, sanon että parin-kolmen tunnin päästä kotio.Kello ei kuitenkaan ole täysin vielä hallussa, itse soitan hänelle n.1,5-2h päästä että nyt kotio käymään.



Syö myös kotona ennenkun lähtee sinne kaverille.



Ärsyttää itseäni myös lasten kaverit jotka norkoilee vaikka kuinka kauan ja meinaavat että joka päivä meillä saa jotain syötävää(toki välillä tarjoan välipalaa).Eräänkin tytön melkein puoliväkisin saa laittaa pihalle illalla puoli kahdeksan.Moneen kertaan illalla sanon että nyt kotio.Ei usko ei.

Näin on lapseni kaverin kanssa ja näin oli entisessä kodissa myös. Tytön ruokkisin, mutta tätä poikaa en, koska mies sanoi, että ei olla mikään sosiaalitoimisto ja nyt se loppu.

Tohon pulla juttuun olisit voinut hyvin ottaa yhden ylimääräsenkin.

Joudun sanomaan tolle pojalle, että mene kotiin ja pyydä ruokaa.

Itse antaisin, mutten uskalla koska mies ei anna ja suuttuu, jos annan ilman hänen lupaa.

Lisäksi kun annan joskus ruokaa, niin siitä tulee kierre eli ovat aina pyytämässä ruokaa.

Mua säälittää nälkäiset pienet lapset.

No niin kuin kirjoitin, siihen olisi mennyt pari tuntia lisää, kun vasta alettiin taikinan tekoon. Eli silloin poika olisi ollut meillä jo 6 tuntia, ja se ei musta ollut ok. Ei kyse oo siitä, ettäkö ruokaa ei yleensä olisi yhdelle ylimääräisellekin, ja annan toki joskus välipalaa ja ruokaakin useammalle, mut silloin ollaan sovittu asiasta vanhempien kanssa. Kun poika tuli päivällä, me oltiin just syöty, ja sit välipalan aikaan sai samaa kuin muutkin. Mut ei siis kuulemma ollut lähteissään edes päiväruokaa syönyt.



ap

Viimeksi meillä oli vielä iltapäivällä aamupalat pöydässä ja tämä poika söi puoliksi nakerretut leivät lastemme aamupalalautasilta. Poika on varakkaasta perheestä, joten mistään heitteillejätöstä ei voi olla kyse.

Kannattasko pikku hiljaa löysätä napanuoraa ja opettaa lapselle perusasioita...



Ap:lle, toi on todella ärsyttävää varsinkin kun haluaisi itse olla rauhassa. Siksipä minä olen ottanut käytännön, että jo kun meille tullaan, ilmoitan poistumisajan valmiiksi.

Kiltisti lähtevät pois kun komennan ja näinhän aikuisen pitää tehdäkin. Yksi omista lapsista tuntuu asuvan kaverillaan vaikka kaveria pyydetään usein meille. On ujonsorttinen kaveri ja viihtyy paremmin kotonaan. Äidillene olen sanonut että komentaa meidän lapsen kotiin.

Meidän tytöllä (11 v) on kanssa pari kaveria, joita ei saa ulos kulumallakaan. Viettävät kaiken aikansa meillä, ja sitten kun vihdoin lähtevät, tyttömme huone on kuin pommiräjähdyksen jäljiltä. Yleensä vanhemmat mystisesti soittavat juuri silloin, kun pitäisi alkaa siivoamaan tai muuten vaan pitää lähteä niin yllätten, että siivoaminen jää.



Yksi tyttö tuli meille eilen suoraan koulun jälkeen, ja lähti kotiin klo 20.30. Tänään tuli meille puolen päivän aikaan ja tuolla ne ovat olleet tytön huoneessa siitä asti. Useimmiten joudumme ilmoittamaan, että nyt on aika laittaa tavarat kasaan ja sitten kaverin lähteä kotiin.



Ruokaa en tarjoa muille kuin perhetuttujen lapsille, ellei kaverin vanhempien kanssa ole erikseen sovittu. Siinä menee meillä raja, en rupea puolta kylällistä lapsia ruokkimaan.



Ärsyttää kyllä, kun aina on joku kylässä. Välillä olen ihan sippi töistä tullessa, ja olisi kiva relata ihan rauhassa. Omassa kodissaan olisi kiva myös käydä suihkussa ilman, että pitää aina lukita ovet ja pukea kylppärissä märkänä vaatteet päälle. Tytön huone on nimittäin kylppärin vieressä ja yläkerran wc on kylppärin yhteydessä.

Niin samanlaista ollut.

ei ole kaikki kotona kunnossa. Ei tarkota sitä että muiden tulee ne ruokkia mutta joku siinä on takana että ne luuhaavat tunnista toiseen poissa kotoa ja kukaan ei perään kysele tai ei ole kotiintuloaikoja laadittu. Ja ommituista on se ettei heille saa mennä. Vai onko niin että lapsi sanoo niin jotta kaverit eivät näe kotia tai sen ilmapiiriä tms... joka saattaa olla turvattomampi mitä muiden koti.



Itse teen samalla tavalla kuten tekin. Meille saa tulla, välipalaa saatan antaa. Ruoka vain jos ennalta sovittu. Sanon milloin aika mennä kotiin ja 19 on viimenen takaraja viikonloppuna ja viikolla 18. Jos meillä suunniteltua tekemistä tai menoa, meille ei saa tulla.

Meillä on useampi alakouluikäinen lapsi ja toisaalta on ihanaa, että heillä kaikilla on paljon kavereita ja ystäviä. Mutta joinakin päivinä ei vaan oma jaksaminen ole parhaimmillaan; puoliviiden maissa kotiin tullessani eteisessä odottavat kavereiden kenkä- ja reppuvuoret ei tosiaankaan aina inspaa. Ja päälle vielä joskus se, että kaikki välipala-ainekset & ilta- sekä aamupalasyötävät on lasten ystävien ansiosta vähissä eikä tuona iltana olisi oikein suunnitellut menevänsä kauppaan täydennykselle.



No, joskus tuota härdelliä jaksaa paremmin ja ajoittain tulee jo aamulla tiukasti sovittua, että tänään jokainen menee koulusta kodin kautta, missä hoidetaan läksyt ja välipalat ja sitten vasta kaverille.



Jotenkin muuten uskomaton yksi parin viikon takainen juttu, kun tyttömme lähellä asuva tuttava tuli meille ja aloitti alusta lähtien syömisen kärttämisen. Puolentoista tunnin aikana söi 2-3 hedelmää, useamman keksin, pari leipää, joi maitoa muutaman lasillisen. Jos hän kävisi meillä säännöllisesti, en tietenkään tuollaiseen suostuisi; nyt vähän niinkuin kiinnostuksestakin seurasin, mihin asti menisi homma. Tuo kaikki yllämainittu meni vieraan suuhun siten , että itse pyysi; en kokenut, että olisi lyhyen vierailun aikana aivan lähellä asuvalle tarjottava välttämättä jotakin. Kun alkoi pyytämään kaapissa näkemiään sipsejä, annoin ymmärtää, että nyt alkaa riittämään.

tuon teillä roikkuvan lapsen perheessä saattaa olla vaikka alkoholismia viikonloppuisin tai väkivaltaiset vanhemmat tai ties mitä. Eikä lapsi siksi haluakaan olla kotona, kokee ehkä olonsa teillä turvalliseksi?



Olin itse alkoholisti-isän lapsi (joi vain viikonloppuisin) ja vieti kyllä kaiken mahdollisen aikani poissa kotoa, ettei tarvinnut siitä kärsiä. Eihän tällainen tietysti sinua helpota, mutta tällaisestakin voi olla kyse useammin kuin moni arvaakaan - ei meidänkään perheestä kukaan tiennyt totuutta, eivät edes kaverit kun en kehdannut kertoa ja isäni menestyi hyvin työelämässä ja rahaa riitti.

olisitte iloisia, kun lapsillanne on kavereita.

jos kylässä lasten kavereita, mutta yleensä ovat syöneet ennen meille tuloa. Poikkeuksena yksi tyttö, joka voi olla jopa 8t kylässä, eikä heille saa koskaan mennä, äiti joka itse erityisope, sitten illalla soittelee, missä lapsi on. Suoraan sanoen potuttaa.

tuon teillä roikkuvan lapsen perheessä saattaa olla vaikka alkoholismia viikonloppuisin tai väkivaltaiset vanhemmat tai ties mitä. Eikä lapsi siksi haluakaan olla kotona, kokee ehkä olonsa teillä turvalliseksi?

Olin itse alkoholisti-isän lapsi (joi vain viikonloppuisin) ja vieti kyllä kaiken mahdollisen aikani poissa kotoa, ettei tarvinnut siitä kärsiä. Eihän tällainen tietysti sinua helpota, mutta tällaisestakin voi olla kyse useammin kuin moni arvaakaan - ei meidänkään perheestä kukaan tiennyt totuutta, eivät edes kaverit kun en kehdannut kertoa ja isäni menestyi hyvin työelämässä ja rahaa riitti.

..on toimia sosiaalitoimistona??

Tyttö olisi kamala kyläluuta juuri siksi, ettei ole kotona tyttökaveria. Lojuisi tuntitolkulla kavereiden luona. Kun soitan kotiin niin kavereiden vanhemmat sanoo, että saa olla heillä vaikka koko päivän ja saisi jäädä yöksisin. Sitten tyttö murjottaa minulle kun pakotan kotiin.



Tytön kavereita kulkee myös paljon meillä ja saavat kyllä viettää aikaa meillä ihan rauhassa. Paljon yökyläilevät toistensa luona myös.



Tarjoan ruoan aina lasten kavereille jos ovat pidemmän aikaa meillä. Ei ole mikään ongelma.



Mutta meillä saa kaverit viettää aikaa, mutta juuri siksi yritän käskeä tyttöä kotiin, koska tiedän, että näitä selän takana marisijoita on, jotka silti sanovat aina, että saa meillä olla ja ei sulla ole kiirettä kotiin, vaikka soitan ja käsken kotiin.



Mieluummin siis niin päin, että kaverit on meillä niin ei tarvitse selän takana ruikuttaa.



Kun on iso perhe, on tottunut siihen, että murkkupoikien huoneessa istuu poikasakki monesti pitkään iltaa. Ja hyvä, että istuukin. Mieluummin meillä kuin kylillä. Ja näin tunnen sen porukan, missä liikkuvat.



Tytöllä on nytkin yökaveri kylässä ja kiva se minusta on, että on kaveri kotona.



Mutta tuo minua huvittaa, että marmatetaan, kuinka lapsen kaverit sotkee huoneen. Minulle yksi äiti kitisi, että tyttöni sotkee hänen tyttönsä huoneen. Kun hänen tyttö aina leikkien jälkeen panee tavarat paikalleen. Hohhoijaa. Tää tyttö kun on meillä niin repii ja rikkoo ja levittää, eikä käskystäkään kyllä pane tavaroita paikalleen. Sotkee kyllä ihan lahjakkaasti.



Kun tästä sanoin takaisin tälle äidille, veti herneet nenään. Eihän hänen tyttönsä....



Eli kyllä ne teidänkin lapset levittää kylässä romut pitkin huonetta ja tuskin siivoavat. Mutta kun se on aina ne meidän lapset ja muiden kakarat.

..joten menee yliajalle.Ei läheskään joka kerta, mutta silloin tällöin saattaa näin tapahtua.