Lue keskustelun säännöt.
Lapselle on onni syntyä nuorille vanhemmille
19.02.2010 |
Olen seurannut lähipiiriä ja huomannut, että nuorena lapsensa saaneet ovat paljon parempia vanhempia kuin yli 30 vuotiaina lapsensa saaneet.
Vanhat vanhemmat eivät jaksa yöheräilyä, tarvitsevat omaa rahaa ja omaa aikaa. Nuoret vanhemmat taas ovat vielä kykeneviä mukautumaan uusiin tilanteisiin ja sopeutumaan. Nuoret eivät myöskään ole tottuneet siihen, että omaa rahaa olisi runsaasti käytössä joten sopeutuvat hyvin pienten lasten mukanaan tuomaan taloudelliseen niukkuuteen. Nuorten vanhempien omat vanhemmat ovat myös usein elossa ja lastenhoitoapua on myös saatavilla. Samoin isoisovanhempia on usein edes joku elossa jolloin sukupolvet oppivat tuntemaan toisensa muutenkin kuin ainoastaanvalokuvien perusteella.
Nuoret vanhemmat myös kasvavat yhdessä vanhemmiksi ja aikuisiksi siinä lapsen myötä, joten kestävät muut eteen tulevat hankaluudet paremmin kuin sellaiset jotka ovat pitkään olleet sinkkuina ja tottuneet itsekeskeiseen elämään.
Kaikkien olisi syytä tehdä lapset tai ainakin eka lapsi viimeistään 22 vuotiaana.
Kommentit (57)
ja paljon biletystä ja kavereiden kanssa menoa, ihan kuin tuon ikäisellä kuuluukin!
kesken myös helposti jäisivät, ei olisi varaa jäädä hoitovapaalle, vaan heti lapset 10-kuisena hoitoon rahapulassa... Bileisiin olisi päästävä joka viikonloppu, lapset mummolle vaan...
Tuo ei nimittäin passaa minun tuttavapiirini kuvaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä osaa olla täälläkin mielipiteet. Nimenomaan mielipiteet! Joku haluaa äidiksi nuorena oli se sitten 18v tai 22v. Joku taas 40v. mutta mitä sitten. Eiköhän se ole kunkin oma asia millon niitä lapsia tehdään. Joku on valmis 20v joku 40v, en ymmärää ongelmaa. Mutta tuntuu välillä että "vanhemmat" äidit haukkuu syyttä suotta nuorempia äitejä. Oliskohan kateutta? Terveisin 20 v ja esikoinen 10 kk. Hyvin valmis äidiksi vielä monelle lapselle.
Miksi ihmeessä he olisivat kateellisia? Heillä nyt vain sattuu olemaan sitä kuulua elämänkokemusta ja heidän mielestään muiden pitää elää niinkuin he. ;) Huoh, antoisaa loppuelämää vaan meille nuorille äideille.
Kyllä osaa olla täälläkin mielipiteet. Nimenomaan mielipiteet! Joku haluaa äidiksi nuorena oli se sitten 18v tai 22v. Joku taas 40v. mutta mitä sitten. Eiköhän se ole kunkin oma asia millon niitä lapsia tehdään. Joku on valmis 20v joku 40v, en ymmärää ongelmaa. Mutta tuntuu välillä että "vanhemmat" äidit haukkuu syyttä suotta nuorempia äitejä. Oliskohan kateutta?
Terveisin 20 v ja esikoinen 10 kk. Hyvin valmis äidiksi vielä monelle lapselle.
Lähiövuokra-asunto, elatusapu, tiukka budjetti? Huono parisuhde? Kouluttamattomuus? Työttömyys?
ja paljon biletystä ja kavereiden kanssa menoa, ihan kuin tuon ikäisellä kuuluukin!
kesken myös helposti jäisivät, ei olisi varaa jäädä hoitovapaalle, vaan heti lapset 10-kuisena hoitoon rahapulassa... Bileisiin olisi päästävä joka viikonloppu, lapset mummolle vaan...
Tuo ei nimittäin passaa minun tuttavapiirini kuvaukseen.
Miksi se biletys ja meneminen on pakollista?
Eli te nuoret jotka tahdotte lapsen aikaisin, kyllä te sekaan mahdutte, olitte sitten sinkkuja, eroamassa tai lopuniän yhdessä. Ja te vanhemmat jotka ette ole vielä halunneet tai muuten vain saaneet lasta, eiköhän teidänkin aika tule vielä ja sekaan sovitte tekin.
Kuhan niitä lapsia tähän maahan syntyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi kun nauraa sun naiviuttas!
olet, ei näytä hyvin sulla menevän.
Kyllä osaa olla täälläkin mielipiteet. Nimenomaan mielipiteet! Joku haluaa äidiksi nuorena oli se sitten 18v tai 22v. Joku taas 40v. mutta mitä sitten. Eiköhän se ole kunkin oma asia millon niitä lapsia tehdään. Joku on valmis 20v joku 40v, en ymmärää ongelmaa. Mutta tuntuu välillä että "vanhemmat" äidit haukkuu syyttä suotta nuorempia äitejä. Oliskohan kateutta? Terveisin 20 v ja esikoinen 10 kk. Hyvin valmis äidiksi vielä monelle lapselle.
Lähiövuokra-asunto, elatusapu, tiukka budjetti? Huono parisuhde? Kouluttamattomuus? Työttömyys?
Omakotitalo, (lainaa kyllä on), elatusapua ei tule, ei ole tiukka budjetti, mä olen hulluna tuohon mieheen ja näytetään se kyllä muuallakin kuin neljän seinän sisällä :), ammatti löytyy mutta tuo nyt osui, työtön olen. Tyhmänä valitsin 16v iässä sellaisen ammatin, ettei töitä ole tarjolla täällä pienellä paikkakunnalla. :/ Ainoa miinus! Mutta uudestaan koulunpenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä osaa olla täälläkin mielipiteet. Nimenomaan mielipiteet! Joku haluaa äidiksi nuorena oli se sitten 18v tai 22v. Joku taas 40v. mutta mitä sitten. Eiköhän se ole kunkin oma asia millon niitä lapsia tehdään. Joku on valmis 20v joku 40v, en ymmärää ongelmaa. Mutta tuntuu välillä että "vanhemmat" äidit haukkuu syyttä suotta nuorempia äitejä. Oliskohan kateutta?
Terveisin 20 v ja esikoinen 10 kk. Hyvin valmis äidiksi vielä monelle lapselle.
Lähiövuokra-asunto, elatusapu, tiukka budjetti? Huono parisuhde? Kouluttamattomuus? Työttömyys?
Kuten moni on jo sanonutkin, ei sitä sopivaa ikää voi sanoa. Joku haluaisi lapsensa nuorena, mutta syystä tai toisesta ei saa, joku ehkä katuu sitä, että lykkäsi lasten "tekemistä" liian pitkälle. Toinen on onnessaan tullessaan nuorena äidiksi, toiselle se on vahinko. Jollekin tulee vahinko jopa vanhemmalla iällä, joku taas katuu nuorta äitiyttään. Ihmisiä on erilaisia, samoin tilanteita, ja harvemmin näistä voi yhtään mitään sanoa ulkopuolisena. Yleistäminen ainakin on aivan turhaa.
Minä tulin ensimmäisen kerran raskaaksi 14-vuotiaana. Lapsi sai alkunsa vasten tahtoani, sillä lapsen isä raiskasi minut. Aborttiin olin jo menossa, mutta toimenpidettä odottaessani tulin katumapäälle, enkä mennyt siihen. Tiesin kuitenkin, ettei minusta ole äidiksi, joten suunnistin suoraan sosiaalitoimistoon ja kysyin, mitä teen, haluan antaa lapseni adoptioon. He ohjasivat minut eteenpäin. En koe olevani huono äiti, enhän minä ole ko. lapsen äiti ollenkaan. Lapsi kasvoi sisälläni, ja minä synnytin hänet, mutten ole hänen äitinsä.
Esikoistani aloin odottamaan 19-vuotiaana. Tilanne oli mahdollisimman huono: olin tavannut lapsen isän vasta muutamaa kuukautta aiemmin, opiskeluni olivat kesken, asuin lähiössä vuokralla, ainoastaan taloudellinen tilanteeni oli oikeastaan hyvä, kiitos säästöjen, joita sukulaiset ja vanhempani olivat jo syntymästäni asti minulle keränneet. En todellakaan tiennyt, olenko valmis äidiksi. Mies oli vasta 21-vuotias ja suorastaan hyvin tunnettu railakkaasta elämäntavastaan. Me kuitenkin muutimme yhteiseen asuntoon ja aloimme suunnitella ja valmistella yhteistä tulevaisuutta ja perheen perustamista. Mies lopetti railakkaat menonsa siihen pisteeseen, minä en niistä ole muutoinkaan koskaan perustanut.
Nyt olen 25-vuotias, ja lapsia on kaksi. Menin naimisiin lasteni isän kanssa, ja vaikka parisuhteessa on ollut heikkoja hetkiä ja kausia, ja vaikka joskus kaipaan suunnattomasti yhteistä, kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa, kaiken kaikkiaan parisuhteemme on riittävän hyvä. Minulla kävi hyvin, kun satuin tulemaan raskaaksi tuollaiselle kultakimpaleelle ja nuoresta iästään huolimatta vastuuntuntoiselle miehelle. Ne minun kesken olleet opiskeluni tein loppuun aivan samassa aikataulussa kuin muutkin opiskelijat, sillä erolla etten hillunut keskiviikko-, perjantai- ja lauantai-iltaisin baareissa, en käynyt Tallinnan ja Tukholman risteilyillä enkä illanistujaisissa, ja että koulussa käydessäni mulla oli lapsi mukanani, tein valtavan määrän opintoja itsenäisesti kotoa käsin sekä harjoitteluina, jolloin mieheni hoiti lastamme kotona. Tyttäreni meni päivähoitoon vasta 3-vuotiaana, kun minä valmistuin ja siirryin työelämään. Töissä olin vuoden verran kunnes jäin äitiyslomalle - tällä kertaa raskaus oli erittäin suunniteltu ja toivottu. Nyt olen hoitovapaalla, ja aion olla siihen asti, että nuorimmaiseni on kyllin vanha päivähoitoon. Työpaikkani jaksaa kyllä odottaa, ja sijaisekseni palkattu pidemmän aikaa työttömänä ollut 3-kymppinen nainen on perin tyytyväinen päätöksestäni.
Täytyy kuitenkin myöntää, etten minä ole jaksanut yövalvomisia järin hyvin. Minun lapseni on vieroitettu yösyömisistä ja unikoulutettu heti, kun he ovat mielestäni olleet siihen valmiita, mieheni on joutunut tekemään paljon kotitöitä ja laittamaan ruokaa, koska minä en ole jaksanut yövalvomisten ja lastenhoidon lomassa. Mieheni on myös joutunut hoitamaan lapsia öisin, kun hänellä on ollut vapaapäiviä tai lomia. Myös minulla on ollut sopeutumisvaikeuteni, edelleen minua ärsyttää se, että juuri, kun olet saanut näihin talvipakkasiin puettua molemmat lapset ja itsesi, uhmaikäinen saa raivokohtauksen tai vauva vääntää kakat. Minä tarvitsen edelleen omaa aikaa, tykkään edelleen lukea paljon kirjallisuutta, käydä joogassa ja uimassa sekä juoksemassa. Tykkään vieläkin istua syömässä ruokani lämpimänä saamatta vauvan lusikasta silmääni, ja tykkään nukkua hyvin. Tykkään edelleen tuhlata silloin tällöin rahaa itseeni, ostaa kivannäköisiä vaatteita, käydä kampaajalla tai kosmetologilla. Joskus väsyksissäni olisin valmis maksamaan mitä tahansa, että joku hoitaisi lapsiani kaksi tuntia.
Meillä isovanhemmista kolme neljästä on "käyttökelvottomia". Minun vanhempani eivät ole koskaan edes tavanneet lapsiani, koska heitä ei kiinnosta sen koommin minä kuin lapseni. Apellani on terveydellisiä ongelmia, vaikka suhteellisen nuori ihminen on hänkin, joten ainoastaan anoppi, joka asuu vain 400 km:n päässä, on silloin tällöin (kerran 2-3 kuukaudessa) lastenvahtina.
Kun minä täytän 40, molemmat lapseni ovat muuttaneet tai muuttamassa kotoa. Kaveripiirissäni monella ovat lapset vasta alakoulussa, joillakin ehkä nähdään jo ensimmäisiä murrosiän merkkejä. Voi olla, että silloin kadun, kun sain lapseni niin nuorena, ja voi olla, että joku kaveripiiristäni katuu, ettei tehnyt lapsiaan nuorempana. Mutta minun tarvitsee elää vain omien valintojeni kanssa, joten en välitä murehtia muiden valinnoista tai mielipiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret vanhemmat jaksaa, mutta ei lapsiansa, vaan omat menot tärkeitä ja itsekkyys on ensiluokkaista.
Lasten kavereita ei oteta kylään ja heitellään sinne tänne hoitoon.
Minä kohta 45v. ja meillä on omat lapset ja naapureiden lapset. Ei heitellä lapsia minnekkään, koska parasta elämää on olla lasten kanssa.
En ole tavannut yhtään hyvää vanhempaa nuorissa perheissä.
Aina painaa se oma napa ja parempi, kun lapset on muualla ja lisäksi perusturvallisuuden tunteeseen ei satsata.
Eihän kokemukseni laaja ole, mutta kun katson lapseni kavereiden vanhempia, niin mietin miksi lapset pitää tehdä,kun halutaan vaan omaan itseensä satsata.
Pienen lapsen paikka on kotona, eikä heittelyä hoitoon sinne ja tänne.
Mutta nuoret äidit ei voi olla kotona, vaan on aina mentävä.
T.32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana jaksoin valvoa enemmän. Omaa aikaa oli se, kun luin tentteihin ja tein harkoitustöitä opiskelukavreiden kanssa. Rahapula ei haitannut vaikka olin opiskelija ja mies teki osa-aikatöitä. Oli hauskaa reissata sukulaisissa junalla reppu selässä ja lapsi kainalossa.
Vanhempana osasin jo asettua rauhalliseen kotielämään paremmin, ei jalka vipattanut hermostuneesti vaikka vauva päätti nautiskella rinnalla sen toisenkin tunnin. Oli myös varmuutta olla omanlainen äiti (nuorena piti koko ajan todistaa, että oli hyvä äiti). Mutta yövalvomiset on ihan myrkkyä ja fysiikka meinaa pettää erityisesti selän kohdalla. "Rahapulakin" näin kotihoidontuella tympäisee. Kahden ihmisen palkalla sai tehtyä kaikkea kivaa... Sukulaisiin ei todellakaan jaksa lähteä edes tila-autolla. Niillä on kaikkia outoja tapoja eikä ne siellä saa joka aamu just oikeanmerkkistä leipää :D Ja omaa aikaa saisi olla vähän enemmän.
tokan 24 ja kolmannen 26. Eipä jäänyt/ollut koulut kesken. Ei tarvinnut venyttää penniä vaikka kotona olen ollut kuopuksen kouluunmenoon asti. (juu en nainut rahaa ja vanhaa ukkoa:)
Matkustelut pitkin maailmaa.
Nyt liki nelikymppisinä päädytty yrittämään vielä kahta lasta lisää:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen itse saanut lapset aika nuorena. Nyt kaikki ovat jo kouluikäisiä. Meillä on lähes aina tupa täynnä lapsia. Lasten kaverit ovat meille tervetulleita. Meillä lapset saa olla lapsia.
Elämme elämää lasten kanssa, emme suinkaan tunge heitä muille hoitoon. "Oma aika" on jotain muuta kuin baari-ilta, vaikket ehkä uskoisi.
Sain ekat lapset 20 ja 22 vuotiaana. Nyt ovat jo aikuisia. Myöhemmin vielä pari lisää. Nuorin on vasta 5 v.
Vanhimmille lapsille olen jo ihan kaveri, vaikka tietysti äitikin. ja nuorimmalle olen äiti :)
Aina olen kyllä jaksanut lapseni hoitaa, mutta on mukavaa, kun perheessä on monen ikäistä eläjää. Se rikastuttaa tätä menoa.
Lapset on rikkaus ja mahtava voimavara. Nautin edelleen pienen lapsen elämän äänistä, mutta mukava seurata näiden aikuisten poikienkin elämää.
mutta kyllä luonto on viisaasti valinnut niin, että nuorilla seksuaaliset vietit ja hedelmällisyys on suurimmillaan, nuorena myös sopeutuu paremmin ja mukautuu lapsen tarpeisiin ja pääsee paremmin sisälle lapsensa maailmaan.
Nuorena ne lapset tehdä kuuluisi. Nykyaika vaan on monellakin tapaa vääristynyttä. Ollaan niin kaukana muutenkin pohjimmaisesta ihmisyydestä ja viisaudesta, materia on mennyt kaiken edelle.
olisi nyt sen muksun kanssa yh ja narisin täällä siitä, miten rahat ei riitä, omaa aikaa ei ole ja mies ei maksa elareita.
Onneks en sortunut siihen mokaan.
lapsesta on huolta aina iästä riippumatta, koko äidin loppuelämä. On myös iloa ja onnea enemmän kuin mistään muusta. Minulla on lapsia sekä 25- 45 ikäisenä, avioliittoa lähes 30v, enkä todellakaan voi sanoa että mikään ikä olisi sen parempi, molemmissa tapauksissa on hyvät ja huonot puolensa.
paras ikä saada lapset olisi siinä 20-25v kieppeillä. Paras ikäero lapsille olisi pitkähkö, 3-4v suunnilleen. Näin olisi kaikille henkisesti ja fyysisesti antoisinta.
Ei siis suinkaan niin että 30-40v ja lapsia peräperään, kuten nykyään tapana on. Se ei mahdollista yhtä suurta henkistä ja fyysistä kasvua ihmisenä kellekään!
Lasta pitäisi myös imettää pitkään ja perhepetiä suosin ehdottomasti, on luonnotonta lykätä lapsi yksin huoneeseensa nukkumaan. Kotihoito olisi paras (meilläkään ei ollut mahdollista kuin pari ekaa vuotta / lapsi). Lasta pitäisi mieluummin kantaa (kantoliina/ergonominen kantoreppu) kuin työnnellä rattaissa/vaunuissa. Lapsi pitäisi ottaa mukaan aikuisen puuhiin vaikka se hidastaakin (kotityöt jne) ja perheiden pitäisi viettää vapaa-aikansa yhdessä eikä suinkaan hajautumalla jokainen omiin harrastuksiinsa.
Kaikki ei aina mene tietenkään kuten parasta olisi ja se on ihan ymmärrettää, ihmisiä tässä vain ollaan. Mutta ehdottomasti minun maailmankuvani mukaan paras ikä saada lapsia, henkisesti ja fyysisesti, olisi 20-25v. Olosuhteethan sen tosin yleensä ratkaisee.
Kyllä osaa olla täälläkin mielipiteet. Nimenomaan mielipiteet! Joku haluaa äidiksi nuorena oli se sitten 18v tai 22v. Joku taas 40v. mutta mitä sitten. Eiköhän se ole kunkin oma asia millon niitä lapsia tehdään. Joku on valmis 20v joku 40v, en ymmärää ongelmaa. Mutta tuntuu välillä että "vanhemmat" äidit haukkuu syyttä suotta nuorempia äitejä. Oliskohan kateutta?
Terveisin 20 v ja esikoinen 10 kk. Hyvin valmis äidiksi vielä monelle lapselle.