Lue keskustelun säännöt.
Lapselle on onni syntyä nuorille vanhemmille
19.02.2010 |
Olen seurannut lähipiiriä ja huomannut, että nuorena lapsensa saaneet ovat paljon parempia vanhempia kuin yli 30 vuotiaina lapsensa saaneet.
Vanhat vanhemmat eivät jaksa yöheräilyä, tarvitsevat omaa rahaa ja omaa aikaa. Nuoret vanhemmat taas ovat vielä kykeneviä mukautumaan uusiin tilanteisiin ja sopeutumaan. Nuoret eivät myöskään ole tottuneet siihen, että omaa rahaa olisi runsaasti käytössä joten sopeutuvat hyvin pienten lasten mukanaan tuomaan taloudelliseen niukkuuteen. Nuorten vanhempien omat vanhemmat ovat myös usein elossa ja lastenhoitoapua on myös saatavilla. Samoin isoisovanhempia on usein edes joku elossa jolloin sukupolvet oppivat tuntemaan toisensa muutenkin kuin ainoastaanvalokuvien perusteella.
Nuoret vanhemmat myös kasvavat yhdessä vanhemmiksi ja aikuisiksi siinä lapsen myötä, joten kestävät muut eteen tulevat hankaluudet paremmin kuin sellaiset jotka ovat pitkään olleet sinkkuina ja tottuneet itsekeskeiseen elämään.
Kaikkien olisi syytä tehdä lapset tai ainakin eka lapsi viimeistään 22 vuotiaana.
Kommentit (57)
Onneks täällä av:lla aina tiedetään, mikä on se ehdoton ja ainoa totuus.
Voi vitsit, miksi tulinkaan äidiksi taas kerran jo 35 vuoden korkeassa iässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kokemukseni laaja ole, mutta kun katson lapseni kavereiden vanhempia, niin mietin miksi lapset pitää tehdä,kun halutaan vaan omaan itseensä satsata. Pienen lapsen paikka on kotona, eikä heittelyä hoitoon sinne ja tänne. Mutta nuoret äidit ei voi olla kotona, vaan on aina mentävä. T.32
Hetikö olisi pitänyt lapsia hankkia? Asuimme vielä eri paikkakunnilla opiskelujen takia. Ei ihan kannattaisi yleistää.
että nuorten vanhempien perheissä esiintyy eniten sosiaalisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen seurannut lähipiirini ja huomannut, että 30+ lapsensa saaneet ovat paljon parempia vanhempia kuin nuorempana saaneet. Nuoret heivaavat muksun heti hoitoon, jotta pääsee vähän bilettämään. Ei käydä missään kerhoissa, vaikka lapsi jo yli vuoden ikäinen. Äippä toki käy päivisin jumppaamassa, että pysyy perse kiinteänä (suhde rakoilee). Työpaikkaa ei ole, eikä taida oikein koulutustakaan löytyä. Loisii sitten kotona, kun ei muutakaan keksi. Tai oikeastaan ei taida se kotona oleminenkaan oikein napata,.
AIKUISET, SIVISTYNEET ihmiset tappelee täällä lapsellisina kuin mitkä. Katse peiliin. Tuolla ette ainakaan osoita olevanne kovin fiksuja mammoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän naurettavaa lähteä arvostelemaan miten kukakin pärjää.. Mitäs jos ne jotka arvostelevat nuoria äitejä, miettisivät sitä, minkä ikäisenä esimerkiksi oma äiti on ensimmäisensä saanut..
Totta vanhemmalla on kokemusta enemmän, mutta lähipiirissäni on esimerkki, joka ei osannut suhteuttaa lasta, uraa ja omia menojaan vaan lapsi käytännössä 24/7 hoidossa.
Meitä on moneen junaan ja osa jää asemille. Kun ei tiedä toisten tilanteista kaikkea, niin voisiko olla arvostelematta?
Kaikkien olisi syytä tehdä lapset tai ainakin eka lapsi viimeistään 22 vuotiaana.
[/quote]
Itse olen ns.nuori, tosin nyt "jo" 25-vuotias kolmatta lastaan odottava äiti. Sain ensimmäisen lapseni 20-vuotiaana avioliittoon.
Meissä nuorissa vanhemmissa on varmasti yhtä paljon niitä, jotka eivät ole vahvoja/hyviä vanhempia, kuin iältään vanhemmissa vanhemmissa. Tiedän mon nuoria vanhempia, jotka eivät kykene seesteiseen perhe-elämään vaan kaipaavat "omaa aikaa" ja "parisuhdeviikonloppuja", jolloin lapset viedään isovanhemmille. Näitä on myös iäkkäämpien vanhempien joukossa.
Itse tiedän olevani paras mahdollinen vanhempi lapsilleni nyt, ei sillä ettenkö olisi voinut olla sitä myöhemmälläkin iällä. Mutta olen monessa asiassa samaa mieltä alukperäiskirjoittajan kanssa, että "nuorempana" olen sopeutunut vaikeisiin aikoihin paremmin, kuin esim. 10-vuotta vanhempi sisareni, jolla samanikäiset lapset ja mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat olivat kolmekymppisiä kun mut saivat. Nyt olen itse 25-vuotias. Mulla on aina ollut upeat ja lämpimät välit vanhempiini sekä isovanhempiini. Vanhemmilla on ollut varaa viedä minua ja veljeäni ulkomaille useita kertoja vuodessa syntymästämme lähtien, asuin lapsuuteni ihanalla alueella ja harrastin mitä ikinä vain halusin kokeilla. Vanhempani kustansivat minulle kalliin koulutuksen ulkomailla.
Mistä mä olen jäänyt paitsi koska mun vanhempani eivät olleet nuorempia?
Mun vanhemmat olivat kolmekymppisiä kun mut saivat. Nyt olen itse 25-vuotias. Mulla on aina ollut upeat ja lämpimät välit vanhempiini sekä isovanhempiini. Vanhemmilla on ollut varaa viedä minua ja veljeäni ulkomaille useita kertoja vuodessa syntymästämme lähtien, asuin lapsuuteni ihanalla alueella ja harrastin mitä ikinä vain halusin kokeilla. Vanhempani kustansivat minulle kalliin koulutuksen ulkomailla. Mistä mä olen jäänyt paitsi koska mun vanhempani eivät olleet nuorempia?
ja kehtaat sillä kehuskella? Tämäkö on sitä kuuluisaa "pitää tulla toimeen omillaan", jota ne nuoret äidit ei hallitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käydä jossain kerhoissa?
Minäkin olen seurannut lähipiirini ja huomannut, että 30+ lapsensa saaneet ovat paljon parempia vanhempia kuin nuorempana saaneet. Nuoret heivaavat muksun heti hoitoon, jotta pääsee vähän bilettämään. Ei käydä missään kerhoissa, vaikka lapsi jo yli vuoden ikäinen. Äippä toki käy päivisin jumppaamassa, että pysyy perse kiinteänä (suhde rakoilee). Työpaikkaa ei ole, eikä taida oikein koulutustakaan löytyä. Loisii sitten kotona, kun ei muutakaan keksi. Tai oikeastaan ei taida se kotona oleminenkaan oikein napata,.
Vanhempani loivat uraa kaksikymppisinä ja saivat taloutensa hyvään kuntoon ja päättivät sitten tehdä meidät lapset. Emme jääneet paitsi vanhempiemme läsnäolosta ja silti vanhempamme pystyivät tarjota meille mitä halusivat. Lapsuuteni ja nuoruuteni oli onnellinen, en jäänyt mistään paitsi omasta mielestäni, mutta kuulisin mielelläni, mistä jäin paitsi koska vanhempani eivät olleet nuoria?
Mun vanhemmat olivat kolmekymppisiä kun mut saivat. Nyt olen itse 25-vuotias. Mulla on aina ollut upeat ja lämpimät välit vanhempiini sekä isovanhempiini. Vanhemmilla on ollut varaa viedä minua ja veljeäni ulkomaille useita kertoja vuodessa syntymästämme lähtien, asuin lapsuuteni ihanalla alueella ja harrastin mitä ikinä vain halusin kokeilla. Vanhempani kustansivat minulle kalliin koulutuksen ulkomailla. Mistä mä olen jäänyt paitsi koska mun vanhempani eivät olleet nuorempia?
ja kehtaat sillä kehuskella? Tämäkö on sitä kuuluisaa "pitää tulla toimeen omillaan", jota ne nuoret äidit ei hallitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi en olisi tehnyt ja elänyt elämääni kuten itse haluan, eikä niin mikä jonkun tuntemattoman mielestä olisi oikea tapa elää? Millä perusteella olet pätevämpi päättämään jonkun toisen ihmisen elämänvalinnoista?
kun itse kokee sen omaan ja kumppanin elämäntilanteeseen sopivaksi ja itsensä lapsiperhe-elämään riittävän kypsäksi. Niistä ikävuosista riippumatta. Toisille se on 20v, toisille 35v.
90 prossaa parikymppisinä äideiksi tulleista on pamahtanut paksuksi eikä niillä ole sen hetken elämässä muutakaan kuin ryhtyä äideiksi. Se on tosi harva nuori nainen (uskovainen, muuten höhlä) joka ihan vapaaehtoisesti hankkii lapsia just koulusta päässeenä. Ai niin, unohdin ne, jotka on niin tyhmiä ja laiskoja, etteivät pääse kouluihin opiskelemaan eivätkä jaksa istua marketin kassalla, VALITSEVAT äitiyden. Muistan joskus lukeneeni jonkun älypää-äidin (ikää 20v) mielipiteen, että pitää hommata lapset nuorina, niin sitten niistä pääsee ajoissa eroon ja voi vielä elää omaakin elämää. Just.
kunhan tuosta vanhenet ja viisastut, tulet huomaamaan, että seksuaaliset vietit eivät minnekään katoa, vaikka ikää tulee. Hedelmällisyys toki hiipuu, mutta luontohan se on, joka näistä asioista säätää. On kummallista, että useat näyttävät luulevan, että nuorena olisi jotenkin sopeutuvaisempi ja mukautuvaisempi kuin iäkkäämpänä. Oman elämänkokemukseni ja ammattini kautta olen nähnyt, että asiat ovat usein päinvastoin! Voi teitä parkoja, ketkä luulevat, ettei esim. nelikymppinen äiti jaksasi valvoa tai touhuta lapsensa kanssa, että tuolloin olisi väsynyt ja raihnainen. On nuoruuden tyhmyyttä uskoa, että elämä olisi jotenkin eletty, kun ikä alkaa kolmosella. Lapselle on tärkeintä olla toivottu ja tervetullut. Eikä ole takuulla pahasta se, että vanhemmilla on vakiintunut asema työelämässä, vakaa taloudellinen tilanne ja parisuhde sekä myös tuota parjaamaasi "materiaa", joka tekee perheen elämän aika tavalla helpommaksi... Lähipiirissäni on lukuisia neljänkymmenen korvilla lapsia saaneita enkä ole nuoremmissa ikäluokissa onnellisempia ja tasapainoisempia äitejä nähnyt!
joka kommentoi että pitää olla uskovainen tai höhlä, jotta tekee lapsia 20 vuotiaana!
Itse sain esikoisen 20-vuotiaana, nyt 22-vuotiaana odotan toista lastani. Molemmat lapset on harkittuja ja tehtyjä. En ole uskovainen tai höhlä. Opiskelen vielä, mutta luovin sitä oikein mainiosti äitiyden ohella, ilman että lapsi kärsii. Minulla on ihana ja rakastava aviomies sekä erittäin hyvä tukiverkko.
Olen nuori, tiedän mitä elämältäni haluan ja olen siitä jo tärkeimmän osan saanut. Ja sekös monia taitaakin eniten tässä vituttaa!
Menimme naimisiin ja valmistuin hoitoalalta 20-vuotiaana. Eka lapsi synty, kun olin 22v. Kyllä oli hartaasti toivottu ja odotettu lapsi, yksi keskenmeno ja monta yrityskuukautta oli takana! Toinen lapsi syntyi, kun olin 24v.
-Nuorena jaksaa yövalvomisia ja fyysisesti vauvan kantelu tunti tolkulla onnistuu
-kroppa kestää raskautta paremmin ja palautuu nopeammin synnytyksestä
-jaksoi käydä hyvin perhekerhoissa ja istua hiekkalaatikon reunalla kakkuja lapioimassa
-lapset olivat selkeästi elämäni suurin ihme, kun ei ollut uraa eikä saavutuksia. Olin ylpeä kotiäitiydestä enkä haikaillut muuta.
-kotona jaksoin pitää lapsille askartelu-ja laulutuokioita
-nuorena on rohkeampi ja joustavampi
Nämä omia kokemuksiani. Toisaalta nuorena
-ei ole elämänkokemusta ja joutuu opettelemaan monia asioita yhtä aikaa
-ei osaa suhteuttaa asioita oikeaan mittakaavaan (ei osaa ottaa rauhallisesti)
-helpommin uskoo muiden neuvoja (epävarmuus)
-ei tunne niin itseään eikä ole mahd. tarvittavia selviytymistrategioita hallussa
-taloudellinen tilanne vielä epävarma ja aiheuttaa stressiä
No, kolmas meille syntyi juuri ennen kuin täytin 31v. Omalla kohdallani se oli viimeinen hetki saada vauva, juuri ja juuri jaksoin. Mutta kyllä väsymys tuntui hirveältä, vaikka esikoisella oli koliikki ja tämä sentään nukkuikin yöllä. Mutta kaikki on vaan ollut toisin ja aika pian aloin kaivata yliopisto-opiskeluja ja juuri sitä omaa aikaa. 2-vuotiaana meni hoitoon, kun nuorena olin innolla kotona lasten kanssa pitkään.