Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako alkaa yrittämään vauvaa, jos taloudellinen tilanne tämä?
18.02.2010 |
Minä siis kovasti vauvakuumeilen, mutta mies haluaisi odottaa vielä muutaman vuoden. Mies opiskelee ja tekee osa-aikatyötä. Mulla taas on määräaikainen työsopimus ja suht pieni palkka, mutta enemmän kuin miehellä.
Minun mielestä sitä "sopivaa aikaa" ei tule koskaan, vaikka odottaisi kuinka. Ja tämä hetki on siinä mielessä hyvä, että omat työt on vähän epävarmoja tulevaisuudessa ja voisin siis ihan hyvin olla äippälomalla vuoden.
Molemmat siis halutaan lapsia ja miehen mukaan olisi valmis isäksi koska vaan, jos vaan taloudellinen tilanne olisi vakaampi ja turvatumpi.
Kommentit (70)
keskittyisi urakoimaan opintojaan ja sitten yrittäisitte lasta. Ei olisi niin moni asia kesken samaan aikaan, mutta ei tarvitsisi neljää vuotta odotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei mitään omaisuutta, ei vakituisia työpaikkoja, toisella opinnot kesken, ei perhettä... Ja ikää lähemmäs kolmekymmentä!
Olet mahtava :) Yksi av:n Pappa Betalar -porukasta, "nettotulot muistaakseni n. 10.000 e kuukaudessa, en ole vuosiin katsonut tiliäni"...
NO, meillä oli n. 25 vuotiaana palkat molemmilla n. 10.000 markkaa, muistan kun mieheni, DI alkoi saada 15.000 markkaa, se oli ihan huikeaa. Elettiin vuotta 1997. Nuo kuukausipalkat tarkoittavat nyt n. 1700-1900 e/kk.
Silti vaan muutettiin vieraalle paikkakunalle miehen työn perässä, tehtiin 3 lasta, sain töitä pikkuhiljaa ja avot, nyt kun lapset ovat kuopusta lukuunottamatta koulussa, ne nettotulot ovat sen yli 5000 e/kk ja ei ole ongelmia maksaa harrastusmaksuja, päivähoitoa, lasketteluvälineitä ja lomia talolainan ohessa.
Mun mielestä ensimmäiset 4 vee on suht halpoja jos ei oteta lukuun päivähoitomaksua.
MInä taas en tunne kovinkaan montaa kaveria tuttavapiirissäni, jolla olisi alle 30 vee ollut merkittävä omaisuus, vakityöpaikka ja lapset silti tehtynä. Kunnon koulutus vie vähän aikaa ja juuresta latvaan noustaan. mutta sillä kunnon koulutuksella sinne päästään sitten suht nopeastikin.
Lähtöpalkaksi mistä ammatista tahansa heti opiskelujen jälkeen (ilman alan työkokemusta) 3000-3500 e on aivan todella hyvä palkka.
En muutenkaan ymmärrä, mihin ihmiset tässä elämässä pyrkivät. Miksi pitää olla omaisuutta, rikkauksia, hyvä palkka? Eikö se riitä, jos tulee toimeen? Lapsianneko varten te sitä omaisuutta kerrytätte? Onko pakko saada kaikki?
Tuntuu, että eletään miten oletetaan että pitäisi elää. Kumpi lämmittää sydäntä tulevaisuudessa, lapset vai omaisuus?
Eli me veronmaksajat, jos ei itsellä ole älliä.
Eli me veronmaksajat, jos ei itsellä ole älliä.
En puhunut nyt yhteiskunnan elätiksi heittäytymisestä. Tarkoitin sitä, että vähälläkin (palkalla, väliaikaisilla tulonsiirroilla, esim. rikkaatkin saavat lapsilisää, ja esim. opintotuki lienee laajasti hyväksytty tukimuoto) voi tulla toimeen, eikä omaisuutta tarvitse haalia haalimisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kummallakaan ei ole vakituista työpaikkaa, toisella on opinnotkin kesken, eikä mitään omaisuutta ole, kenenköhän taskuille sitä rynnätään, jos kumpikaan ei saa työpaikkaa, eikä omaisuutta ole? Miten tyhmiä...
On näköjään TAAS linjoilla, samat jutut koko ajan. Se vastaa aivan samoilla "argumenteilla" jokaiseen ketjuun ja innostuu vaan lisää vastaväitteistä. Ei kannata välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
57, no tekisi hyvää vähän avartaa niin tajuaa, ettei kaikki ole luusereita kolmekymppisinä...
En muutenkaan ymmärrä, mihin ihmiset tässä elämässä pyrkivät. Miksi pitää olla omaisuutta, rikkauksia, hyvä palkka? Eikö se riitä, jos tulee toimeen? Lapsianneko varten te sitä omaisuutta kerrytätte? Onko pakko saada kaikki? Tuntuu, että eletään miten oletetaan että pitäisi elää. Kumpi lämmittää sydäntä tulevaisuudessa, lapset vai omaisuus?
Meille oli selvää, että jos lapsi halutaan, niin silloin on oltava siihen myös taloudelliset edellytykset. Meidän sydämiämme lämmittää taas se, että lapsella on hyvä elinympäristö, mahdollisuus harrastaa mitä haluaa, mahdollisuus saada parasta mahdollista hoitoa sairauksiin, äiti voi hoitaa lasta kotona niin pitkään kuin haluaa jne. Varallisuus on meille tärkeää, ja nimenomaan lapsen vuoksi. Meille ei riitä, että "tulee toimeen", haluamme että lapsen hyvinvointi ei jää rahasta kiinni. Meillä tuo "sopiva aika" (mistä jotkut täällä sanoivat, ettei sitä koskaan tule) oli, kun kumpikin olimme 33-vuotiaita. Silloin oli uralla edetty, talo maksettu, ulkomaita nähty jne. Oli kaikinpuolin hyvä saada lapsi juuri siihen tilanteeseen.
Näin siis meillä, ja vastauksena tuohon kysymykseen, että mihin ihmiset pyrkivät ja miksi pitää olla varallisuutta. Ymmärrän toki niitä, jotka tekevät ratkaisunsa avan eri perustein.
suloisesti kuinka sanotaan, että lapset ovat lahja ja elävät pelkästä rakkaudesta ja sylin lämmöstä. Miten lie miehen opintojen kävisi jos vauva on vaativa? Sekin on ihan miettimisen arvoinen asia. Oikeassa elämässä se nyt vaan on niin, että kun talous sitten kiristyy, niin parisuhdekin paukkuu liitoksissaan. Ei tietenkään tarvitse olla uutta Kastelli-taloa ja farmariautoa, mutta ei se penninvenyttäminenkään kivaa ole, etenkin jos pitäisi vielä pystyä opiskelemaan.