Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako alkaa yrittämään vauvaa, jos taloudellinen tilanne tämä?
18.02.2010 |
Minä siis kovasti vauvakuumeilen, mutta mies haluaisi odottaa vielä muutaman vuoden. Mies opiskelee ja tekee osa-aikatyötä. Mulla taas on määräaikainen työsopimus ja suht pieni palkka, mutta enemmän kuin miehellä.
Minun mielestä sitä "sopivaa aikaa" ei tule koskaan, vaikka odottaisi kuinka. Ja tämä hetki on siinä mielessä hyvä, että omat työt on vähän epävarmoja tulevaisuudessa ja voisin siis ihan hyvin olla äippälomalla vuoden.
Molemmat siis halutaan lapsia ja miehen mukaan olisi valmis isäksi koska vaan, jos vaan taloudellinen tilanne olisi vakaampi ja turvatumpi.
Kommentit (70)
41/70
|
18.02.2010 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
n 3000 euroa jo seitsemän vuotta. Välillä vähän alle ja tällä hetkellä jonkun verran yli. Ihan kohtuullisesti pärjätään, joten en näe mikä ongelma tuossa summassa on.
Ja meillä on omaisuuttakin 250 000 arvoisesta talosta velkaa enää alle 100 000, iso farkkuauto ja varaa ostaa lapsille suksia ja luistimia ja muita perusjuttuja.
Luksukseen ei ole edes tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että alle 30 v mullakaan ei ollut pysyvää työpaikkaa, ei omaisuutta eikä edes sitä miestäkään :)
Älä välitä ap tosta yhdestä vauhkoilijasta.
Sitten kun on sen aika sen tietää.
ei mitään omaisuutta, ei vakituisia työpaikkoja, toisella opinnot kesken, ei perhettä... Ja ikää lähemmäs kolmekymmentä!
että nyt ei ole huono hetki? :D Tai kertokaa edes miten voisin perustella miehelle sen, että parempaa hetkeä ei välttämättä koskaan tule?
ap
" mulla on nyt määräaikainen työsoppari. voi olla etten saa töitä sen jälkeen kun on taantuma. jos nyt jäisin äitiyslomalle, voisin saada ppäivärahaa edellisen 6 kk tulojen mukaan (olettaen että 2008 oli sulla surkean huono verovuosi). "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kyllä totta kai itsekin, että järkevintä olisi, jos molemmilla olisi vakiduuni ja hyvät tulot ennen vauvan tuloa, mutta kun se nyt ei ole mahdollista vielä vuosiin, jos sittenkään. :( Nykyään kun kaikki eivät vaan vakituista työpaikkaa saa, riippuu niin paljon alasta ja paikkakunnasta.
En tiedä millaisia täydellisiä ratkaisuja av-ihmiset ovat tehneet, mutta meidän kohdalla tilanne on nyt tämä mikä on. Turha sitä on miettiä, että olisi pitänyt tehdä jotakin toisin joskus menneisyydessä. Ennemmin ajattelen asiaa niin, että haluan tehdä asiat nyt niin ettei sitten kahden vuoden päästä kaduta. Ja nyt haluaisin ihan hirveästi perheenlisäystä. Mikä siinä on väärin? Ei kaikki voi olla tosi rikkaita ja hyvin toimeentulevia. Vai eikö muilla kuin rikkailla ole oikeutta haluta ja saada lapsia?
Vuosi 2008 on muuten mun paras verovuosi.
ap
Olin silloin töissä, mutta lapsen ollessa parivuotias lähdin opiskelemaan toista ammattia. Olin vielä yksinhuoltaja ja pärjäsin monta vuotta sillä opintotuella. Ei pieni lapsi paljon tarvitse, kun perusasiat on tarjota. Nykyään on ammatti ja työ ja lapsikin isompi ja kaipaa kalliimpia juttuja. Älä ap masennu, koska jokaisella on oma tie kuljettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu paljolti teistä itsestänne, mihin varaudutte lapsen tulon suhteen. Täällä näkee aivan liikaa sitä marinaa, että "apua, miten järjestän 50 eurolla ristiäistarjoilut 40 hengelle". Eli jos ei ole rahaa, pitää sopeuttaa eläminen siihen malliin, että pärjää. Vähemmälläkin pärjää oikein hyvin, kun vaan tietää niksit. Esim. lasten kasvu edellyttää meidän neljässä vuodenajassa JATKUVAA vaatteiden hankintaa, mutta niitäkin voi hankkia todella edullisesti, jos on vaan valmis näkemään vaivaa hyvien käytettyjen vaatteiden hankkimiseksi.
ei mitään omaisuutta, ei vakituisia työpaikkoja, toisella opinnot kesken, ei perhettä... Ja ikää lähemmäs kolmekymmentä!
tällä lailla vittuilet?
Aika moni yliopistossa opiskellut on vastaavassa tilanteessa kolmen kympin kynnyksellä. Itselläkin oli ikää 32 vuotta ennen kuin sain ensimmäisen vakituisen typaikkani. Valmistuessani olin 28. Emmekä ole kaveripiiristämme poikkeavia tässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ketään, joka olisi tuossa jamassa tuonikäisenä.
En tunne ketään, joka olisi tuossa jamassa tuonikäisenä.
Ja toisaalta, minä tunnen useitakin. Olin itsekin alta kolmekymppisenä tuossa tilanteessa. Ei todellakaan erikoinen tilanne, koska vakityön saaminen on aika vaikeaa ja kun sitä ei ole, lapsen tekemistä siirretään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kerro ihmeessä miten asiat sitten pitäisi hoitaa "oikein"??
miten niin vittuilen? En tunne ketään, joka olisi tuossa jamassa tuonikäisenä.
missä ainoat oikeat vaihtoehdot on niitä, mitä on itse tehnyt :) ja koko elämä suunniteltu äitiyslomia myöten valmiiksi jo vuosikausia sitten...
En tunne ketään, joka olisi tuossa jamassa tuonikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä vaan puuhiin.
Mut sitä ihmettelen suuresti, et miks tollasilla tuloilla ottaa viel opintolainaa. Ihan hullua.
tajuaa, ettei kaikki ole luusereita kolmekymppisinä...
Ei kouluikäisikään mene paljoa rahaa. Meidän lapset ei edes suostu mitään merkkivaatteita käyttämään. On jopa ilmaisia harrastuksia seurakunnalla ja koulun kerhot.
Partio, itsepuolustuslajit, musiikkileikkikoulu, kuvataidekoulu, yleisurheilukoulu, nämä kaikki ainakin ovat halpoja harrastuksia.
Jos imettää, niin vauva aika tulee halvaksi. Äitiyspakkauksella tosiaan pääsee pitkälle ja käytettynä saa vauvalla hyviä tarvikkeita ja vaatteita halvalla.
Pieni lapsi ei harrastuksia tarvitse.
Kannattaa muistaa myös, että lapsi perhe saa sossusta helpommin rahaa ja myös niihin lasten tarvike hankintoihin.
Sehän voi tarkoittaa jotain väliltä 25-29.
eli sikäli kannatan yrittämistä heti. Mutta tiedän kokemuksestani sen, että jos molemmat eivät ole hommassa yhtä innolla mukana, tiukka taloudellinen tilanne voi katkaista parisuhteessa kamelin selän. Opiskelu+osa-aikatyö+vauva on miehellesi rankka yhtälö. Vauva sekottaa koko elämän ja valvottaa väkisellä miestäsikin ellei ole ihmevauva. Väsyneenä tekisi mieli päästä helpommalla esim. valmisruokia ostamalla, mutta jos rahoista joutuu stressaamaan, on huono yhtälö.
Me ollaan 5-henkinen perhe ja kuukaudessa rahaa tulee 2200e. Kaikki menee, pitää vahdata tarjouksia, käydä tosissaan kirppareilla yms., väsyneenä ei aina jaksais. Mies valmistu vuosi sitten yliopistosta (työtön), mulla vielä 3v. jäljellä siellä. Mutta teillähän menee jo nyt paljon paremmin kuin meillä! Parisuhteesta kaikki on minusta kiinni, ei ole hyvä painostaa miestäsi (jaksaako hän). Taloudellisesti pärjäätte varmasti.
Meillä oli vielä viime vuonna miehen nettotulot oli 1100e/kk,minulla lastenhoidontuki alle 500e/kk ja velkaakin maksettiin pari sataa kuussa; silti elätettiin hyvin neljä lasta :) Kelasta saatiin asumistuki ja lapsilisät tuohon päälle.
Varmaan elettiin nykykäsitysten mukaan "kädestä suuhun", eli ei osteltu kauheasti hienoa elektroniikkaa eikä matkusteltu, mutta pärjättiin ihan hyvin muuten. Ja lapsilla oli sukset,siistit vaatteet jne. eli eivät kyllä kärsineet mitenkään "köyhyyttä". Toimeentulotuen tasolla olevilla tuloillakin elää todella hyvin jos ei käy ravintoloissa,osta kaikkea merkkituotteita uutena kaupasta tai harrasta uhkapelejä. Eli ihan normaaliin elämään tuo riittää hienosti,jos on isoja lainanlyhennyksiä niin silloin ei varmaan riitä mutta ap:lla näin ei taida olla?
Eli rahasta tuo vauva ei teillä ainakaan voi olla kiinni. Tässä yhteiskunnassa elämä on tuettu niin hyvin että nekin joilla on ollut hyvät tulot ja monta lasta, ja sitten sairaus vie työkyvyn tai firma menee konkurssiin ja rahat sitä tietä, saavat ihan hyvän elämän siltikin.
Jos on valmis äidiksi ja isäksi niin turha liian tarkkaan pohtia rahojaan, koska hyväkin rahatilanne voi muuttua hetkessä. Ja huonompi voi muuttua hyväksi,näin kävi meillä :)Ei siihen lapseen paljoa rahaa mene jos ei sitten välttämättä halua tuhlailla ylimääräisiä juttuja.. Muista myös tämä:vuoden päästä jos huomaatkin ettei lasta tule niin pohdit loppuelämäsi että jos olisin yrittänyt silloin aikaisemmin, olisikohan onnistunut paremmin...
Entisellä kaverillani kävi näin,kun oli alkanut lopulta tarkan suunnittelun jälkeen puhumaan seuraavan kevään vauvan yrittämisestä, niin sattumalta "harmitonta" kystaa poistettaessa havaittiinkin munasarjasyöpä,eikä nyt hoitojen jälkeen ole kuulemma tullut raskaaksi. Elämä yllättää. Tosin voi se yllättää toisinpäinkin,eli varaudu siihen että saattaisit saadakin kaksoset ja rahaa kuluisi tuplasti ;D