onko mielestäsi 5-vuotiaalle parempi paikka kerho vai päiväkoti?

Aran lapsen on parempi mennä suoraan päiväkotiin kuin ensin kerhoon ja sitten päiväkotiin taas uuteen paikkaan ja ryhmään. Sinun teoriasi mukaan arka aikuinenkin voi paremmin, jos hän joutuu vaihtamaan työpaikkaa mahdollisimman tiuhaan. Huh huh.

Ei varmaankaan tykkää isosta työpaikasta, jossa parveilee ihmisiä ympärillä. Valitsee varmaan sellaisen ammatin, jossa ei tarvitse olla esillä tms. 5-v lapsi eivoi valita, jos vanhemmat tyrkkäävät suureen päiväkotiryhmään. Aralle aikuiselle tästä tulisi paniikkihäiriö vähintään!

Hän kävi ensin kaksi vuotta kerhossa, sitten meni puolipäiväiseksi päiväkotiin. Ja se oli ehdottomasti hyvä ratkaisu. Vaikka kerho-ohjaaja oli mukava, ei hänellä silti ollut samaa ammattitaitoa rohkaista arkaa lasta kuin päiväkodin henkilökunnalla. Päiväkodissa on lapsella enemmän aikaa harjoitella sosiaalisia suhteita kuin kerhossa, koska päiväkodissa on enemmän vapaata leikkiä.

Meillä tuon ikäinen on päiväkodissa, josta jatkaa eskariin syksyllä.



Päiväkoti on todella iso, mutta ei mielestäni mitenkään laitosmainen. Plussaa on mm. se, että isossa ryhmässä on monta opettajaa/hoitajaa, joista minusta kaikki ovat tosi mukavanoloisia. Mutta yksi on selvästi lapselle tärkeämpi ja rakkaampi. Muistan nimittäin hyvin itse, miten vaikeaa oli olla kerhossa lapsena, kun minulla ei synkannut tädin kanssa.



Päiväkoti on minusta nimenomaan lapsen oma paikka, kerho on paljon väliaikaisempi.

Päiväkotiin mennään, jos vanhemmat käyvät töissä. Kerhoon mennään, jos vanhemmista toinen kotona.

kun kotona on hoitaja tai 5-vuotias on pph:lla. Ja meillä lapsi kävi kerhossa, vaikka minä olinkin ns. työtä tekevä. Tein työni kotona, joten lomitin työt lapsen mukaan.



Kaikki ei ole niin mustavalkoista...

Ehtii vuoden treenata ennen eskaria, eikä porukka tai paikka vaihdu yhtä paljon.

Ei sitten yhtikäs mitään.

Ryhmään tottumisessa mm.



Ja jos joka tapauksessa aikoo laittaa jonnekin, on paljon fiksumpaa panna arka lapsi sellaiseen paikkaan, jossa se eskari on myös. Ei tule vaihdoksia, jotka ovat aroille lapsille vaikeita.

Hänellä oli vaihtoehtona jatkaa seurakunnan kerhossa tai mennä päiväkotiin. Laitoin päiväkotiin.



Nyt menee ensi syksynä eskariin. Eskariryhmässä on 90 % tutut lapset ja myös hoitajat on tutut, koska eskariryhmä ja lapsen pk-ryhmä on samassa iltapäiväulkoilussa.



On huomattavasti pehmeämpi tapa ajaa lapsi sinne eskariin kuin pitää seurakunnan kerhossa ja tökätä sitten eskariin, jossa ei tunne yhtäkään lasta, hoitajaa, päiväkotia tai pk-rytmiä tms.



Tästäkin minulla on kokemusta, koska esikoinen meni eskariin näin.

Niissä on ammattitaidottomat ohjaajat, liikaa lapsia per aikuinen, ei ulkoilua, ei ruokaa.

oli koulutukseltaan esikoulunopettaja, ulkoilivat aina tunnin aamulla ja omat eväät sinne pakattiin.



41

On motivoitunut ja tykkää aidosti lapsista. On ollut vanhemman jo eskarissa olevan lapselle kerho-ohjaaja ja nyt nuoremman ja aikanaan viellä kolmannenkin lapsen. Tuntee lapset hyvin vaikka paljon ohjattavia. Aina on lapsia kannustamassa ja hymy huulilla.



Hetken oli meillä vanhin poika päiväkodissa ja pivät kului pääsääntöisesti itkien mm. sitä että ei tahdo päikkäreille kun ei ollut kotona nukkunut enää 2v. iän jälkeen. Pojasta päiväkodissa oli ihan liikaa "hoitoa" eli ei päässyt leikkimään. Lusäksi olisi joutunut toiseen eskariin mitä päiväkoti koska täällä ne lapset joilla ei kokopäivähoidon tarvetta menevät koulun eskariin. Kerhosta sinne tuli muitakin lapsia joten oli hyvä kun kerhossa kävi.

eikä siitä mitään tullut; poika ei viihtynyt yhtään. Ja kerhotädit jo parin kerran jälkeen päivittelivät ja tekivät lapsestani erikoislapsen. No, kerho sit jäi ja äidin huoli pojastaan oli kamala, kun eihän kukaan koskaan ollut kerhotätien mielestä yhtä hankala tapaus kuin meidän poika. Joten laitoin pojan ryhmäperhepäivähoitoon yhdessä veljensä kanssa ja jatkoin itse keskeytyneitä opintojani; ja kuinka ollakkaan; poika on ystävystynyt kaikkien kanssa ja tykkää olla. Hoidosta olen saanut vaan positiivista palautetta.

Olin itse seuraamassa pojan muutamaaa kerhohetkeä ja minua ihmetytti ohjaajien "kiire", tekivät toimistohommia kerhoaikana; eikö heidän pitäisi olla lasten kanssa? Eikä ollut syksyllä, kun mukana paljon uusia kerholaisia, mitään tutustumisleikkejä, joilla olisi saatu lapsien välille yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Toki kaikki kerhot ei ole tällaisia, mutta minulle jäi huono maku.

ainakin omalla kokemuksellani meidän arka lapsi sai paljon nopeammin kavereita päiväkodista, kun suunnilleen samat lapset ovat siellä joka päivä. Kerhossa oli monesti eri lapset eri päivinä (jos ei käy joka päivä), joten vaikeampi solmia ystävyyssuhteita.

Harrastuksista on myös ujon lapsen vaikea saada kavereita, jos ryhmä toimii vain kerran viikossa.

Hhmm... Ihan uusi titteli :)