Lue keskustelun säännöt.
Mistähän johtuu, että joillain ihmisillä energiaa riittää?
07.02.2010 |
Onko kiinni asenteesta, siihen mihin on pienestä saakka oppinut, geeneistä?
Kun on näitä naisia joilla on 4 lasta ja kaikkien välissä ovat käyneet töissä, luoneet ura, koti on siisti ja energiaa riittää, käydän lasten kanssa luistelemassa, hiihtämässä, kyläillään, ollaan mukana taloyhtiön hallituksessa ja osallistutaan työpaikan illanviettoihin aivan innoissaan kaikkia.
Sitten on väsyneitä 1-2 lapsen kotiäitejä, joille kaikki on vaikeaa.
Jo lapsissa tämän huomaa. On niitä lapsia joilla on 10-vuotiaana laaja kaveripiiri johon pidetään tiiviisti yhtä, on useampi haastava harrastus ja koulussa menee loistavasti, kotonakin on hirveästi puuhattavaa jne.
Sitten on niitä 10-vuotiaita joita jo pelkkä koulunkäynti väsyttää.
Miten näin suuret erot on mahdollisia? Tyyliin toinen tekee 5 kertaa enemmän kuin toinen ja puhkuu silti energiaa ja iloa?
Kommentit (168)
Ensin hän puhuu keskittymisestä (mikä ei mitenkään sulje pois aistisäätelyn häiriötä). Mutta sitten hän kuvailee omaa organisointikykyään, mikä taas ei ole mikään todiste keskittymiskyvystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun herra numero 47:ää kehutaan!
ihan kummallisista asioista, esim. kun olen pari tuntia vieraiden ihmisten kanssa olen aivan näännyksissä sekä henkisesti että fyysisesti. Mä huomaan kyllä itsekin että rekisteröin erityisesti ihmisten ilmeitä, äänensävyjä, elekieltä ja samalla kun keskityn esim. pelaveriin niin siinä rinnalla analysoin ihmisiä ja onko heidän sanomansa ristiriidassa elekielen yms. kanssa. En mielelläni lähde ulos jouksemaan vaan mieluiten juoksen juoksumatolla kotona koska nautin siitä enemmän. En ole ajatellut miksi mutta ehkä juuri siksi että ulkona informaatiotulva aivoille rasittaa. En myöskään rentoudu tv:tä katsoen vaan mieluiten täydellisessä hiljaisuudessa.
Ne jotka väittävät että kyse on vain asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisesta joka on tahdonalaista on kyllä ihan hakoteilla kun puhutaan nimenomaan asioista joita ei tahdolla hallita.
ihan kummallisista asioista, esim. kun olen pari tuntia vieraiden ihmisten kanssa olen aivan näännyksissä sekä henkisesti että fyysisesti. Mä huomaan kyllä itsekin että rekisteröin erityisesti ihmisten ilmeitä, äänensävyjä, elekieltä ja samalla kun keskityn esim. pelaveriin niin siinä rinnalla analysoin ihmisiä ja onko heidän sanomansa ristiriidassa elekielen yms. kanssa. En mielelläni lähde ulos jouksemaan vaan mieluiten juoksen juoksumatolla kotona koska nautin siitä enemmän. En ole ajatellut miksi mutta ehkä juuri siksi että ulkona informaatiotulva aivoille rasittaa. En myöskään rentoudu tv:tä katsoen vaan mieluiten täydellisessä hiljaisuudessa. Ne jotka väittävät että kyse on vain asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisesta joka on tahdonalaista on kyllä ihan hakoteilla kun puhutaan nimenomaan asioista joita ei tahdolla hallita.
Ensin hän puhuu keskittymisestä (mikä ei mitenkään sulje pois aistisäätelyn häiriötä). Mutta sitten hän kuvailee omaa organisointikykyään, mikä taas ei ole mikään todiste keskittymiskyvystä.
No haloo, alun perinhän tässä oli kyse siitä, miten jotkut ihmiset saavat paljon aikaan ja jotkut eivät. Sitten joku lateli pitkät pätkät joistain ihme aistitiedon säätelyn ongelmista, jotka eivät todellakaan mitenkään liity siihen, miksi iso osa ihmisistä elää elämänsä jotenkin puoliteholla saamatta mitään aikaan. 47 ohjasi keskustelua pois neurologisista häiriöistä (jotka koskevat minimaalisen pientä osaa ihmisistä) takaisin tavallisten ihmisten "energisyyteen" ja tavoitteiden saavuttamiseen. Organisointikyky, priorisointikyky ja keskittymiskyky ovat aika lailla olennaisia kykyjä tavallisten perusterveiden ihmisten elämänhallinnassa, toisin kuin joku kuuloaistin tulkintahäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen täytyy olla jokin alitajuinen juttu että mun täytyy rasvata ihoani kymmenen kertaa päivässä ja pukeutua aina pehmeisiin, vastasilitettyihin vaatteisiin, muuten en voi edes poistua kotoani!
Ja matti nykänenhän on tästä hyvä esimerkki myös, kun hän mietti vaan niitä genitaalialueita ("pillu se on aina mielessä").
Kuulostaa todella pätevältä tieteenteorialta ja maalaisjärjelläkin tuon jo ymmärtää!
Tein kahta työtä samalla kuin opiskelin. Opinnot sujuivat ja etenivät hyvin. Harrastin urheilua aktiivisesti, joka päivä oli harjoitukset. Kämppä oli siisti.
Sitten sairastuin. Kaikki muuttui. Nykyisin en saa edes neljäsosaa aikaiseksi siitä mitä ennen. Tuskin enää koskaan palaan ennalleni.
eikä tässä elämänasenne auta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sitä ole diagnosoitu Suomessa kuin vasta muutaman vuoden ajan. Noita ongelmiahan on arvioiden mukaan kymmenellä prosentilla väestöstä. Ei se ole mikään minimaalisen pieni osa ihmisistä.
Mutta koska mullakaan ei ole mitään diagnoosia tuosta, kuten ei juuri kenelläkään aikuisella, niin minä olen ihan tavallinen perusterve ihminen. Miksi en saisi tuoda tuollaista näkökulmaa keskusteluun, kun se koskee todella monia ihan tavallisia ihmisiä.
Ja millä perusteella väität, ettei joku kuuloaistin tulkintahäiriö olisi yhtä olennainen kyky ihmisen elämänhallinnassa kuin vaikkapa organisointikyky. Kai sinäkin sentään tajuat, että se kuuloaisti on koko ajan päällä, ja jos se vie ylimääräistä energiaa, niin sitä energiaa hukkuu vuorokauden tunteina melkoisen suuri määrä.
mutta johtaisi kuitenkin samaan lopputulokseen.
Jos kyseessä olisi aito, selkeä syndrooma tai neuropsykologinen tila, se ilmenisi yhdenmukaisemmin.
Tuota aistijuttua kannattaa miettiä todella kriittisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan jokainen kuullut lapsista, jotka valittavat, kuinka vaatteet tuntuvat liian karheilta, eivätkä sitten suostu pukemaan tiettyjä vaatteita päälleen. Villavaatteita esimerkiksi. Tuollaisella lapsella saattaa olla tuntoaisti niin herkistynyt, että karhea vaate tuntuu yhtä "mukavalta" kuin santapaperipuku. Ja noin herkästi tunteva saa tuntoaistimuksia päivän mittaan niin paljon enemmän, että kyllä niiden aistimusten käsittelyyn kuluu myös enemmän energiaa.
Sen täytyy olla jokin alitajuinen juttu että mun täytyy rasvata ihoani kymmenen kertaa päivässä ja pukeutua aina pehmeisiin, vastasilitettyihin vaatteisiin, muuten en voi edes poistua kotoani! Ja matti nykänenhän on tästä hyvä esimerkki myös, kun hän mietti vaan niitä genitaalialueita ("pillu se on aina mielessä"). Kuulostaa todella pätevältä tieteenteorialta ja maalaisjärjelläkin tuon jo ymmärtää!
Ahaa. Voitko kertoa lähteesi ja mikä ko. tilan nimi on?
Noita ongelmiahan on arvioiden mukaan kymmenellä prosentilla väestöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo häiriö on kuitenkin ihan lääketieteellisesti hyväksytty ja Suomessakin on kymmeniä terapeutteja, jotka on koulutettu tunnistamaan tuo häiriö.
mutta johtaisi kuitenkin samaan lopputulokseen. Jos kyseessä olisi aito, selkeä syndrooma tai neuropsykologinen tila, se ilmenisi yhdenmukaisemmin. Tuota aistijuttua kannattaa miettiä todella kriittisesti.
Mitä nämä terapeutit ovat koulutukseltaan? Neuropsykologejako? Mikä häiriön nimi on ihan lääketieteellisesti?
Tuo häiriö on kuitenkin ihan lääketieteellisesti hyväksytty ja Suomessakin on kymmeniä terapeutteja, jotka on koulutettu tunnistamaan tuo häiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Aistimusten aallokossa
tai
- Tahatonta tohellusta
Ekan kirjoittaja oli muistaakseni Ayres, tai jotain sinne päin, ja toisen Kranowich.
Ja tilan nimi on sensorisen integraation häiriö. Luin nuo kirjat suomeksi, enkä muista kansainvälistä nimeä.
Ahaa. Voitko kertoa lähteesi ja mikä ko. tilan nimi on?
Noita ongelmiahan on arvioiden mukaan kymmenellä prosentilla väestöstä.
Mites sitten vaikkapa joku Tolstoi? Oliko hänkin tavattoman pinnallinen..?
Tuskinpa sohvalla makoilu tekee kenestäkään vielä suurta, syvällistä filosofia?
Ihania nämä keittiöpsykologien yleistykset ja linjaukset täällä av:lla!
Lisäksi tuntuu, että mitä pinnallisempi ihminen on kyseessä, sitä enemmän energiaa riittää. Syvällisten pitää välillä vetäytyä mietiskelemään ;)
Tolstoi kirjoitti yhtä kirjaa vuosikausia eikä tehnyt muuta paitsi harrasti maanviljelyä, nimenomaan käsittääkseni harrasti. Av-mammojen määritelmän mukaan hän oli varmaankin vuosikaudet tekemättä mitään kun pohti kirjaansa ja nyhjäsi sisällä.
Ei jatkuva suorittaminen ole minusta mikään ideaali. "Life is what happens to you while you're busy making other plans," kuten Lennon sen osuvasti laittoi.
Toi on kyllä ihan väärä olettamus :)
Siis kyllä meistä touhottajista suurin osa ihan aidosti nauttii elämästään ja siitä mitä tapahtuu tässä ja nyt.
Mä saan energiaa tekemisestä, se inspiroi uusiin projekteihin jne. Jos vaan makaan ja haisen ja nukun ja olen poissa ihmisten ilmoilta, niin masennun. Mun mieli tarvitsee paljon virikkeitä, paljon tapahtumia, paljon ihmisten tapaamisia, paljon juhlia, paljon kaikenlaista hauskaa, pysyäkseen onnellisena ja toimivana. Lamaannun esim. landella jos en voi kutsua vieraita tmv. Meillä on neljä lasta, vilkas seuraelämä, paljon harrastuksia, molemmat ollaan yrittäjiä ja mä lisäks teen uutta tutkintoa kokopäiväopiskelijana. Ja koti on lähes aina tiptop. Pyöritän joka ikinen päivä esim. kaks koneellista pyykkiä, neljänä iltana viikossa kuskaan lapsia harrastuksiin, meillä ei koskaan syödä eineksiä jne.
Jotkut meistä vaan on tällasia :) . Mua aina jotenkin surettaa kun tuntuu että niin monet hukkaa elämänsä suremalla väsymystään tmv. ja sit oikeasti masentuvat siihen tylsääkin tylsempään elämäänsä. Ei kandee miettiä niin paljon vaan paahtaa eteenpäin vaan. Syvällisyys on ihan yliarvostettua! Tässä maailmassa syvällisyys pitäis kieltää koska jos syntyjä syviä oikein rupee miettimään, niin sitähän rupee heti tekee mieli ampuu ittensä!
aivan kuten arvasinkin... eivät osaa kirjoittaa oikein edes sanaa "Terapia Yhdistys" :D
http://www.sity.fi/hairio.html
en tiedä, mistä se johtuu. Siivoamisesta en välitä, mutta teen sitä sen verran kuin on pakko. Mutta muuten touhuan paljon. Lapsia on 4 ja itse urheilen ja olen käynty töissä lasten välissä.
Kotona ollessa kävin lasten kanssa 2 kertaa päivässä ulkona ja tein ruoat alusta asti itse ja harrastin urheilua silloinkin.
Pääni vain jotenkin suunnittelee päivän automaattisesti niin, että se on helppo toimia. Siksi siihen ei mene energiaa. Mutta osaan vetää kyllä lonkkaakin.
Tuosta pinnallisuudesta en nyt ole niin samaa mieltä. Tai mitä pinnallisuudella nyt tarkoitetaan. Kierrätämme ja rakastan ystävieni kanssa pitkiä keskusteluja maailman tilasta ja eri asioista ja politiikastakin.
Mutta me olemme erilaisia. Ei ole olemassa parempaa tai huonompaa mielestäni. Se vain on minusta jossain sisimmässä. Lapsistanikin 2 on tekevää ja 2 haaveksivaa. Minusta se on joku geenijuttu ehkä.
Lisäksi harrastan aika paljon, varsinkin liikuntaa, on muutama luottamustoimi, lasten kanssa retkeillään ja ulkoillaan, pidän yhteyttä ystäviin, olen melkein aina virkeä ja energinen. Saan energiaa siitä, että pidän itseni hyvässä kunnossa ja eri elämänalueet tasapainossa. Koti ei ole aina tiptop, mutta siedettävässä kunnossa. Mulla on osallistuva mies, jolla on myös omia harrastuksia. Olen aika positiivinen, eli näen asioissa usein hyviä puolia ja osaan iloita pikkuasioista. Murheita ja kriisejä on elämässä riittänyt, mutta en anna niiden lannistaa :).
Ja sinä vertaat sellaista ihmistä ongelmattoman ihmisen kykyyn pitää itsekuria yllä! Mutta katsohan, kun kyse on neurologisesta jutusta, niin ei se parane sillä, että lisätään itsekuria. Kun alitajunta vaan edelleen laittaa aistit työskentelemään enemmän kuin olisi tarpeen.
Ja meistä aikuisista tuota aistijuttua ei ole vielä osattu diagnosoida, koska sitä ei ole tunnettu kuin vasta 30 vuotta. Jää se nykylapsistakin vielä usein huomaamatta. Joten monella se on vaikuttamassa kykyyn selvitä elämässä ilman, että olemme itse ongelmasta edes tietoisia. Sitten tällaiset ihmiset vain ihmettelevät, että miten joillakin riittää energiaa. No ihmekös tuo, kun sitä energiaa ei kulu hukkaan turhassa aistitoiminnassa!
Tietenkin tämä on vain yksi selitys, sillä vaikuttaahan energisyyteen todella moni muukin asia. Mutta monen kohdalla tämäkin.