Mistähän johtuu, että joillain ihmisillä energiaa riittää?

mutta miksi ne olis sen SI:nsä takia fleguja ja saamattomia????

En ole se, joka on puhunut SI:stä, mutta hyvin todennäköisesti lapsellani on sellainen. Hän pärjää huippuhyvin koulussa ja on erittäin lahjakas, mutta ei kestä esimerkiksi melua, häiriötä, epämukavia vaatteita, silmiin osuvaa auringonvaloa. Hän tarvitsee joka päivä aikaa, jolloin voi olla yksin omassa rauhassa ja vaikkapa lukea kirjaa kenenkään häiritsemättä.

Tällainen ihminen ei ehkä ole niin menevä, ei viihdy isoissa joukkotapahtumissa tai esimerkiksi jollain meluisalla aerobic-tunnilla.

Tällainen on minun kokemukseni. Mielenkiintoinen keskustelu, vaikkakin on mennyt vähän vänkäämiseksi.

Onhan jokainen kuullut lapsista, jotka valittavat, kuinka vaatteet tuntuvat liian karheilta, eivätkä sitten suostu pukemaan tiettyjä vaatteita päälleen. Villavaatteita esimerkiksi. Tuollaisella lapsella saattaa olla tuntoaisti niin herkistynyt, että karhea vaate tuntuu yhtä "mukavalta" kuin santapaperipuku. Ja noin herkästi tunteva saa tuntoaistimuksia päivän mittaan niin paljon enemmän, että kyllä niiden aistimusten käsittelyyn kuluu myös enemmän energiaa.

Sen täytyy olla jokin alitajuinen juttu että mun täytyy rasvata ihoani kymmenen kertaa päivässä ja pukeutua aina pehmeisiin, vastasilitettyihin vaatteisiin, muuten en voi edes poistua kotoani! Ja matti nykänenhän on tästä hyvä esimerkki myös, kun hän mietti vaan niitä genitaalialueita ("pillu se on aina mielessä"). Kuulostaa todella pätevältä tieteenteorialta ja maalaisjärjelläkin tuon jo ymmärtää!

johan meidän lapselle on pk.ssa ja toimintaterapeutin taholta tälläistä sanottu.

vaan pointti oli siinä, mahtaako aistijutuilla kuitenkaan olla todellista yhteyttä siihen, ettei joku saa asioita aikaiseksi.

Outoa että joku väittäisi ettei nämä ole totta

Mun maalaisjärki sanoo, ettei kai sitä mitenkään voi mitata. Siksi pidin siitä kysymistä ihan hulluna.

Energiankulutusta voidaan todellakin mitata. Kysymys oli siis erittäin hyvä. Aivothan käyttävät sokeria aineenvaihduntaansa, ja aivojen kuluttaman energian määrää voidaan mitata PET-kuvauksella.

Miten siis voidaan edes väittää että tuo aisti-ilmiö kuluttaisi energiaa ao. ihmisen muusta toiminnasta, JOS energian kulutusta ei ole edes mitattu??

Mutta ensimmäisenä näistä superäideistä tuli mieleen ystäväni joka pystyi kaikkeen, teki ruuat itse, hoiti lapset kotona, opiskeli siinä sivussa, harrasti jne... Ja oli koko tuon ajan masennuslääkityksellä ja valvoi yökaudet. En usko enää kenenkään kaikkivoipaisuuteen, jokaisella on rajansa.

ja aivojen kuluttaman energian määrää voidaan mitata PET-kuvauksella. Miten siis voidaan edes väittää että tuo aisti-ilmiö kuluttaisi energiaa ao. ihmisen muusta toiminnasta, JOS energian kulutusta ei ole edes mitattu??

että lukemissani kirjoissa kuvattiin aistihäiriötä niin, että sellainen henkilö joutuu PONNISTELEMAAN saadakseen aistitiedon järjesteykseen tai että sellaiselle henkilölle perustoiminnot ovat TYÖLÄÄMPIÄ aistisäätelyn vuoksi.

Koska energiankulutus ei ollut kirjoissa minkäänlaisena aiheena, ei niissä myöskään kerrottu onko niitä energian kulutuksia jotenkin mitattu. Minä siis päättelin tuon yhteyden energiankulutukseen ihan siitä, miten tuota ilmiötä oli kuvattu.

Ei siis voida tässä sanoa, ettei energian kulutusta ole mitattu, sen enempää kuin voisin väittää, että sitä olisi mitattu.

Esimerkkini ei kuitenkaan ole lapsista, vaan vanhuksista. Anoppini oli nuorempana todellinen pyörremyrsky, joka teki ja jaksoi mitä tahansa. Tahti alkoi kuitenkin ihmeesti hidastua noin 10 vuotta sitten. Ajattelimme, että se liittyy normaaliin vanhenemiseen. Flegmaattisuus meni kuitenkin lopulta niin pahaksi, ettei hän viitsinyt käydä kaupassa ym. (siinä vaiheessa hän oli jo leski. Aloimme ihmetellä, että jossain on jotain hämärää. Tutkimusten jälkeen hänellä todettiin Alzheimerin tauti, vaikka emme olleet huomaneet hänelä muistissa paljonkaan vikaa. Mutta toinen tyypillinen oire onkin aloitekyvyn katoaminen. Anoppi ei saanut enää yhtään mitään aikaiseksi. Nyt tauti on edennyt niin, että jo sängystä nouseminekin on hänelle vaikeaa.



Ja Alzheimerissa todetaan muutoksia aivoissa. Sähkö ei enää kulje normaalisti aivosoluista toiseen, kun aivoihin kertyy jotakin plakkia (tai miten se nyt meni). Ja käyttämättömät aivosolut surkastuvat.

Oli se sitten temperamentti, toiveikkuus ja optimistisuus tai jokin aistimusten vastaanottoon liittyvä seikka. Tai kiintymyssuhde, itsetunto ja minäkuva tai jokin sosiaalisiin kykyihin liittyvä tekijä.



Aika useilla ihmisillä menee paljon energiaa toisten ihmisten kanssa toimimiseen ja vuorovaikutukseen. Epävarma ihminen väsyy näissä kontakteissa, sillä hän joutuu niin paljon kontrolloimaan itseään ja tunteitaan pelon vuoksi - että mokaa jotenkin sanomisensa, eikä tule hyväksytyksi. Sosiaaliset tilanteet väsyttävät siis, ja laskevat toimintakykyä.



Suomalaisista 40% omaa turvattoman kiintymyssuhteen, jolloin usko ympäristön positiiviseen suhtautumiseen itseä kohtaan on alentunut tai se puuttuu kokonaan. Nämä ihmiset myös ovat oppineet välttelemään tiettyjä tunteitaan, joitakin tunteita ei ehkä edes tunnisteta lainkaan, mutta silti niiden hallinta voi olla tehotonta ja syödä energiaa.



Aivan varmasti ihmisillä on erilainen määrä energiaa käytössä, tai ainakin se ohjautuu eri kohteisiin. Joillakin on huonompi stressivaste kuin toisilla, mikä kuluttaa eri tavalla henkisiä voimia.