Lue keskustelun säännöt.
Mistähän johtuu, että joillain ihmisillä energiaa riittää?
07.02.2010 |
Onko kiinni asenteesta, siihen mihin on pienestä saakka oppinut, geeneistä?
Kun on näitä naisia joilla on 4 lasta ja kaikkien välissä ovat käyneet töissä, luoneet ura, koti on siisti ja energiaa riittää, käydän lasten kanssa luistelemassa, hiihtämässä, kyläillään, ollaan mukana taloyhtiön hallituksessa ja osallistutaan työpaikan illanviettoihin aivan innoissaan kaikkia.
Sitten on väsyneitä 1-2 lapsen kotiäitejä, joille kaikki on vaikeaa.
Jo lapsissa tämän huomaa. On niitä lapsia joilla on 10-vuotiaana laaja kaveripiiri johon pidetään tiiviisti yhtä, on useampi haastava harrastus ja koulussa menee loistavasti, kotonakin on hirveästi puuhattavaa jne.
Sitten on niitä 10-vuotiaita joita jo pelkkä koulunkäynti väsyttää.
Miten näin suuret erot on mahdollisia? Tyyliin toinen tekee 5 kertaa enemmän kuin toinen ja puhkuu silti energiaa ja iloa?
Kommentit (168)
kotona hoitava ja lisäksi kolme koululaista joukonjatkona. Kaksi lämmintä ateriaa saadaan joka päivä pöytään, tehtyä kotityöt päivän aikana, ulkoiltua, puuhailtua, kerhoiltua ja vielä illalla ehditään lenkeille ym. :)... Minusta ei edes mitenkään vaikeaa, työn ja perheen, kotitöiden, harrastuskuvioiden ym. yhdistäminen on sitten pikkuisen vaativampaa, muttei mahdotonta sekään :).
parhaiten. he haluaisivat vetää kaikki muut samaan paskaan itsensä kanssa. Makaamaan sohvalla illat, hoidattamaan lapsensa yhteiskunnalle, liikuntaa ei harrasteta, läski lisääntyy, telkkari vain kiinnostaa ja mitään ei jaksa. Tavallinen jaksavai ihminen on muka supermamma tms. Muahhaaaaaaa....kyllä se niin vain on, että se on ihan normaalia, että ihminen jaksaa tehdä ruokaa ja hoitaa lapsensa ja tehdä työpäivänsä ja joskus siivota ja vähän liikkuakin. Turha yrittää sieltä sohvanpohjalta ivailla jostain superäidistä. Ei kaikki halua olla samanlaisia vetelyksiä kuin nämä superäitiydellä mollaajat.
Mutta ensimmäisenä näistä superäideistä tuli mieleen ystäväni joka pystyi kaikkeen, teki ruuat itse, hoiti lapset kotona, opiskeli siinä sivussa, harrasti jne... Ja oli koko tuon ajan masennuslääkityksellä ja valvoi yökaudet. En usko enää kenenkään kaikkivoipaisuuteen, jokaisella on rajansa.
Minuakin on täällä av:lla haukuttu sanoilla "tekopirteä paska" ja "superäiti" ja miksikö? Koska hoidan kotona 3-vuotiasta ja vauvaa eikä vanhempi siis ole virikehoidossa. Ja teen jopa lapsille ruokaa ja ulkoilen heidän kanssaan enkä koe tätä hirveän rankaksi. Voi mahdoton, miten sitä voikaan pärjätä KAHDEN lapsen kanssa joista toinen jopa 3-vuotias! Ihan sietämätöntä! Nyt äkkiä apuun mummot ja kummit ja yhteiskunta, täällä tikittää aikapommi kun YKSI aikuinen on päivät KAHDEN OMAN LAPSEN kanssa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisesti aikaansaavien ihmisten aikaansaannokset johtuu jotenkin mystisesti "aivoista", "temperamentista" tms. Ei ne aivot itsestään lähde lenkille tai etene työuralla! Nimenomaan valintoja se aktiivinen elämä vaatii. Jos istuu tumput suorina ja voivottelee, kun omat aivot eivät ole yhtä energiset kuin naapurin mammalla, niin kyllä menee el
ämä hukkaan.
mietin, että tajuaako ne flegu äidit itse, että ovat saamattomia? Omissa ystävissäni huomaan, että moni ihmettelee, miten jaksan lapseni kanssa tehdä ja liikkua joka paikassa. Käydä töissä ja harrastaa. Usein vapaa-aikani vietän lapsen kanssa hassutellessa esim kaupungilla, kultturitapahtumissa. Yksi ystäväni sanoo "kateellisena", että jaksan, koska on vain yksi lapsi. Tekisi välillä muistuttaa häntä ajasta, kun hänellä oli vain yksi lapsi. Muistan kuinka oli ärsyyntynyt, kun hän ei voinut sen lapsen kanssa mitään tehdä ja oli aina "väsynyt" jne.
hyödyntää miehensä? Moni meistä energisistä osaa varmasti myös hyödyntää isän olemassaolon. Isä voi olla aktiivisesti mukana illassa ja antaa äidinkin lenkkeillä lataamassa akkuja? Olen huomannut, että monet näistä flegmaattisista murjottavat illat, koska isä ei voi olla lasten kanssa kahden jostain syystä. Lapset pitää viikonloppuisinkin raahata supermarkettiin, koska ei voi olla isän kanssa kotona. Sitten valitetaan, kun lapsi/ lapset huutaneet koko ostostenteon ajan.
Aika useilla ihmisillä menee paljon energiaa toisten ihmisten kanssa toimimiseen ja vuorovaikutukseen. Epävarma ihminen väsyy näissä kontakteissa, sillä hän joutuu niin paljon kontrolloimaan itseään ja tunteitaan pelon vuoksi - että mokaa jotenkin sanomisensa, eikä tule hyväksytyksi. Sosiaaliset tilanteet väsyttävät siis, ja laskevat toimintakykyä.
No tuohon kyllä vaikuttaa pääasiassa se, kuinka ekstrovertti / introvertti ihminen on ja sillä asialla ei ole mitään tekemistä itsetunnon kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika useilla ihmisillä menee paljon energiaa toisten ihmisten kanssa toimimiseen ja vuorovaikutukseen. Epävarma ihminen väsyy näissä kontakteissa, sillä hän joutuu niin paljon kontrolloimaan itseään ja tunteitaan pelon vuoksi - että mokaa jotenkin sanomisensa, eikä tule hyväksytyksi. Sosiaaliset tilanteet väsyttävät siis, ja laskevat toimintakykyä.
No tuohon kyllä vaikuttaa pääasiassa se, kuinka ekstrovertti / introvertti ihminen on ja sillä asialla ei ole mitään tekemistä itsetunnon kanssa!
Ei tuossakaan kannata piiloutua introverttiuden taakse. Sosiaaliset taidot ovat osa ihmiselämää ja on turha yrittää väittää, että sen takia istuu himassa eikä saa tehtyä mitään, että on niin helvetin introvertti. Yleensä nämä 'introvertit' ovat juuri niitä epävarmoja änkyttäjiä, jotka nysväävät lähinnä kotona. Eri asia sitten jotkut Erkki Tuomiojan tyyliset introvertit mutta aikaansaavat tyypit.
Aika useilla ihmisillä menee paljon energiaa toisten ihmisten kanssa toimimiseen ja vuorovaikutukseen. Epävarma ihminen väsyy näissä kontakteissa, sillä hän joutuu niin paljon kontrolloimaan itseään ja tunteitaan pelon vuoksi - että mokaa jotenkin sanomisensa, eikä tule hyväksytyksi. Sosiaaliset tilanteet väsyttävät siis, ja laskevat toimintakykyä.
No tuohon kyllä vaikuttaa pääasiassa se, kuinka ekstrovertti / introvertti ihminen on ja sillä asialla ei ole mitään tekemistä itsetunnon kanssa!
Ei tuossakaan kannata piiloutua introverttiuden taakse. Sosiaaliset taidot ovat osa ihmiselämää ja on turha yrittää väittää, että sen takia istuu himassa eikä saa tehtyä mitään, että on niin helvetin introvertti. Yleensä nämä 'introvertit' ovat juuri niitä epävarmoja änkyttäjiä, jotka nysväävät lähinnä kotona. Eri asia sitten jotkut Erkki Tuomiojan tyyliset introvertit mutta aikaansaavat tyypit.
Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat täysin eri asioita. Introvertilla voi olla aivan mahtavat sosiaaliset taidot, mutta hän ei ole sosiaalinen ts. kaipaa jatkuvaa sosiaalista kontaktia. Ekstrovertti taas saattaa olla hyvinkin sosiaalinen, mutta sosiaalisilta taidoiltaan täysin hukassa.
Minut on psykologilla testattu enemmän ekstrovertiksi, eli esim. saan energiaa kanssakäymisestä ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muulla ei ole niin väliä- kerrot, voisiko elämään enää mahtua sitä muuta.Mutta huh, minä jo hengästyn sinun energisyydestäsi ja aikaansaaavuudestasi. VAikutat todelliselta supernaiselta!
Neljä kohtaa,joista yhdessäkin on tehtävää aamusta iltaan.
En tosiaan ole mikään supernainen! :D Tämä on juuri se ero sen välillä, mitä teen ja sen välillä, miltä se ulospäin näyttää. Omasta mielestäni jätän paljon tekemättä: en ikinä tajua mistä työkaverit puhuvat, kun he puhuvat vaikka uusista elokuvista, bändeistä tai jostain muista muoti-ilmiöistä. Meillä ei ole kaunista kotia tai mökkiä, eikä itse hillottuja marjoja tai itse neulottuja villasukkia. Pölykoirat pyörivät nurkissa ja tällä hetkellä esim. keräyspapereita olisi metrin läjä odottamassa kierrätykseen viemistä.
Raadollisesti sanottuna meikäläinen lähinnä käy töissä ja jumpassa ja viettää lopun ajan tiiviisti perheen kanssa. Ja tämä sitten näyttää supernaisen elämältä muiden silmissä :D
Päivät touhotan menemään kahden oman ja kahden hoitolapsen kanssa, leivon monta kertaa viikossa, teen ruuat itse, ulkoilen ja harrastan liikuntaa joka päivä. Siivoan joka päivä ja koti on tiptop. Mä olen aina kuvitellut että se on tottumiskysymys, siis jos ei mitään sairauksia ole, ehkä olen elänyt väärässä luulossa. Ajattelen että energisyys ruokkii itseään, on kasvava voima, kun saa jotain aikaiseksi siitä tulee hyvä mieli ja hyvästä mielestä lisää energiaa, kun urheilee kunto kasvaa nukkuu yönsä hyvin ja saa lisää energiaa, kun syö terveellisesti elimistö voi hyvin ja saa energiaa jne. Ennen lapsia olin ihan vetämätön, kävin töissä, nukuin ja söin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuuluvat normaalin toimeliaisuuden piiriin, siis että on ihan tavanomaista, että äiti jaksaa hoitaa parikin lasta ja tehdä ruoat ja ulkoilla.
Ymmärrän myös, että jos lapset tai vaikka joku sairaus valvottaa, toimeliaisuustaso voi laskea ja ihminen "junnaa". Ainakin itse olen yleensä aika toimelias (äitiyslomallakin tein iltaisin useita tunteja palkkatyötä kotona tietokoneella), mutta jos sairauden vuoksi unet jäävät vähille, kyllä aktiivisuustaso laskee, eikä saa niin paljoa aikaiseksi. Tekisi mieli vaan lorvailla kotona saamatta ihmeempiä aikaan. Voisin kuvitella, että masennus aikaansaa vastaavaa.
Uskon myös, että ihmisellä on erilainen määrä energiaa käytössään, ja toiset ovat aikaansaavampia kuin toiset, eikä kyse ole välttämättä laiskuudesta. Elämän vastoinkäymiset verottavat energiaa. Joillakin elämä kulkee silotellummin kuin toisilla, joillakin on turvallinen lapsuus, toisilla hyvinkin tuhoava elämänpiiri.
joitakin vastoinkäymiset eivät eivät lannista, eivät tee katkeriksi tai aloitekyvyttömiksi vaan pikemminkin selviytyjiksi. Paljon riippuu siitä miten hyvin ihminen voi ja osaa käsitellä tunteitaan ja tapahtumiaan, miten hyvin pääsee elämässä eteenpäin. Sisäisellä turvallisuudentunteellakin on vaikutusta. Esim. lapsi, jolla on edes joku tai joitakin turvallisia aikuisia elämässään vaikeassa elämäntilanteessa selviytyy paremmin kuin se, joka kokee jäävänsä yksin.
Elämän vastoinkäymiset verottavat energiaa. Joillakin elämä kulkee silotellummin kuin toisilla, joillakin on turvallinen lapsuus, toisilla hyvinkin tuhoava elämänpiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiintymyssuhdetyyliin - lapsuudessa vakiintuu tapa, miten ihminen suhtautuu itseen, toisiin ihmisiin ja ylipäätään elämään. Saako lapsi luottamuksen siihen, että hän pärjää ja voi itse vaikuttaa asioihin, luottamus omiin kykyihin. Luottamus siihen, että kanssaihmiset suhtautuvat häneen arvostavasti ja lämpimästi, hyvää tarkoittaen.
Monella lapsella tätä luottamusta ja turvallisuuden tunnetta ei synny. Se usein vaikuttaa lapsen kykyyn pärjätä myöhemmin, ellei lapsella ole mahdollisuutta terapiaan tai myöhemmissä ihmissuhteissa korjaavaan kokemukseen.
Moni käyttää "tekosyynä" äitiyttä - "en jaksa/pääse/ehdi salille/kahville/minnekään KUN on nämä lapset".
MISSÄ ON LASTEN ISÄ???
Lapseni oli alle 1-vuotias kun tein graduni, ja sain mieheni täyden tuen. Olin yövalvomisista puolisekaisin, mutta helpotus oli valtava, kun vihdoin valmistuin. Ja ymmärsin myös, että voisin loputtomiin perustella asioita "äitiydellä". Mutta oikaesti äitiys ei estä elämästä. Vaan päinvastoin antaa voimaa kaikkeen muuhunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni käyttää "tekosyynä" äitiyttä - "en jaksa/pääse/ehdi salille/kahville/minnekään KUN on nämä lapset". MISSÄ ON LASTEN ISÄ???
tavata ketään vaikka olisi mahdollisuuskin. Minä olin lapsen sairastuttua jonkin aikaa niin poikki, että mieluummin menin vaikka jonnekin kannon nokkaan yksin istumaan ja hengittämään rauhallisesti kun lähdin pois kotoa. Olen todella pahoillani että en jaksanut lähteä vaikka kahville ja bilettämään. Osa ystävistä karsiutui tuon takia, parhaat jäi.
koska vauva heräili tunnin välein, eihän siitä mitään tullut. Pakko oli lopettaa valvominen gradun parissa, kun sain ilmeisesti ylirasituksesta ikävän kroonisen sairauden kaupan päälle.
En ymmärrä, mitä ihannoitavaa on siinä, että hullun lailla tekee kaikkea mahdollista koko ajan. Kyllä ihmisen on hyvä levätäkin, eikä vain suorittaa. Fiksu tuntee rajansa, eikä rasita itseään liikaa.
Suorittajat pakenevat yleensä jotakin. Kun koko ajan touhottaa jotakin, ei tarvitse kohdata ongelmiaan ;)
ja omalta kohdaltani voin sanoa, että minulla on melko suuri unentarve. 9 tuntia olisi optimaalinen, mutta pikkulapsiperheessä ja työssäkäyvänä se täyttyy harvoin, mistä johtuu, että on väsymystä. Ja se taas vaikuttaa energisyyteen. Sellaisina aikoina, kun saan nukuttua riittävästi, piisaa energiaakin puuhailla yhtä jos toista. Mutta väsyneenä karsin pois kaiken, mikä ei ole "pakko".
Ehkä ne, joille riittää esim. 7 tuntia unta, ovat energisempiä?
yksi jota ei ole tuotu esille on aikataulutus. Itse olin opiskelijana supertehokas vuosikausia (opiskelin kerralla kaksi yliopistotutkintoa, kävin töissä, harrastin ja biletin kaikkea hyvällä menestyksellä) pitkälti siksi, että minulla on aikataulutettu viikko-ohjelma!
Toinen juttu on motivaatio: Itselläni ei motivaatio riitä esim. ylimääräisiin kodinhoidollisiin juttuihin, mutta työelämässä olen päässyt hyvin eteenpäin, koska siihen liittyvät jutut kinnostavat kovasti.
Sitten luulen, että myös stressinsietokyvyllä on merkitystä. Jotkut eivät näytä stressaantuvan, vaikka olisi 10 asiaa kerralla menossa, toisille jo normaali arkielämä aiheuttaa paljon stressiä.
Muitakin syitä varmasti on.
Tai sanoisinko, että kyky kääntää vastoinkäymiset niin, ettei anna niiden lannistaa, eikä katkeroidu. Se tuo positiivista asennetta ja energiaa. Mullakin on ollut läheisen menetys, sairas lapsi ja runsaasti univelkaa ja monta muuta kuormittavaa asiaa, joista en nyt viitsi avautua. Koen, että aina olen vahvempi jostain selvittyäni ja usko tulevaisuuteen on siksi vahva. Olen myös opetellut tietoisesti nauttimaan elämästäni, kliseisestikin joka päivästä ja pienistä asioista. En halua kuluttaa elämääni esim. tuijottamalla Salkkareita tai Kaunareita iltaisin sohvalla, on niin paljon muuta, tärkeitä ihmisiä ja asioita mitä tehdä, on tärkeää pitää itsestään huolta. Nautin tosi paljon kaikesta mitä saan aikaan ja mitä koen, esim. kun koen, että työssäni olen onnistunut, on ollut hyvä päivä, pienistä hetkistä lasten kanssa, kun opetan heitä vaikka hiihtämään tai paistamaan lettuja, tai käytän marjametsässä tms. Tai ilahdutan jotain ystävää tai nautin hienosta ilmasta lenkillä.
Pessimismi ja kyynisyys kuluttaa, samoin kadehtiminen ja katkeruus, yritän pysyä niistä erossa. Aina jokin asia voisi olla paremminkin, mutta kun tiedän, että voi olla myös paljon huonommin, osaan nauttia siitä mitä on.
Yleensä kyllä ne, jotka sanovat sen olevan asenteesta kiinni, ovat niitä energisempiä. Olen erittäin eri mieltä!
...että ne, joilla energiaa riittää, ovat yleensä sitä mieltä, että se on asenteesta kiinni? Ehkä siksi, että he ovat asian tajunneet ja kehittäneet itselleen oikean asenteen?? :D
Minuakin on täällä av:lla haukuttu sanoilla "tekopirteä paska" ja "superäiti" ja miksikö? Koska hoidan kotona 3-vuotiasta ja vauvaa eikä vanhempi siis ole virikehoidossa. Ja teen jopa lapsille ruokaa ja ulkoilen heidän kanssaan enkä koe tätä hirveän rankaksi. Voi mahdoton, miten sitä voikaan pärjätä KAHDEN lapsen kanssa joista toinen jopa 3-vuotias! Ihan sietämätöntä! Nyt äkkiä apuun mummot ja kummit ja yhteiskunta, täällä tikittää aikapommi kun YKSI aikuinen on päivät KAHDEN OMAN LAPSEN kanssa!!!