Lue keskustelun säännöt.
Mistähän johtuu, että joillain ihmisillä energiaa riittää?
07.02.2010 |
Onko kiinni asenteesta, siihen mihin on pienestä saakka oppinut, geeneistä?
Kun on näitä naisia joilla on 4 lasta ja kaikkien välissä ovat käyneet töissä, luoneet ura, koti on siisti ja energiaa riittää, käydän lasten kanssa luistelemassa, hiihtämässä, kyläillään, ollaan mukana taloyhtiön hallituksessa ja osallistutaan työpaikan illanviettoihin aivan innoissaan kaikkia.
Sitten on väsyneitä 1-2 lapsen kotiäitejä, joille kaikki on vaikeaa.
Jo lapsissa tämän huomaa. On niitä lapsia joilla on 10-vuotiaana laaja kaveripiiri johon pidetään tiiviisti yhtä, on useampi haastava harrastus ja koulussa menee loistavasti, kotonakin on hirveästi puuhattavaa jne.
Sitten on niitä 10-vuotiaita joita jo pelkkä koulunkäynti väsyttää.
Miten näin suuret erot on mahdollisia? Tyyliin toinen tekee 5 kertaa enemmän kuin toinen ja puhkuu silti energiaa ja iloa?
Kommentit (168)
Hehän avustavat kuntoutumisasioissa, apuvälineiden kanssa jne. No jopas.
Terapeutit ovat toimintaterapeutteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita ongelmiahan on arvioiden mukaan kymmenellä prosentilla väestöstä. Ei se ole mikään minimaalisen pieni osa ihmisistä.
No huh, kenenkähän mukaan? Nopeasti googlaamalla löytyy esim. tällainen http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,1689216-1,00.html jonka mukaan tuota SPD-syndroomaa olisi alustavien arvauksien mukaan ehkä 5% lapsista, olettaisin että Yhdysvalloissa.
Eli jos siis sinä tai minä ei päästä sohvannurkasta ylös tai saada gradua valmiiksi, niin tuskin on kyse siitä että paidan lappu tuntuu liian karhealta tai ambulanssin ääni liian kovalta.
Onko sitten kyseessä jokin aistijuttu on täysin eri asia.
No niin juuri.
Eli jos siis sinä tai minä ei päästä sohvannurkasta ylös tai saada gradua valmiiksi, niin tuskin on kyse siitä että paidan lappu tuntuu liian karhealta tai ambulanssin ääni liian kovalta.
Tuli mieleeni tuo kysymys tuosta, ettei joku halua tuhlata elämäänsä salkkareita katsomalla. Kun minä taas tarvin päivään hetken, jolloin voin rentoutua ja tyhjätä päätä ja antaa korvien levätä. Salkkarit toimii tuohon tarkoitukseen oikein hyvin.
Mulla ei ole koskaan tuollaista tarvetta. Toki joskus haluan olla yksin, mutta silloinkaan en kyllä halua tyhjätä päätä, vaan kehittelen uusia juttuja keskeytyksettä.
Joskus tosi tosi harvoin stressaan, ja siihen auttaa hillitön siivoaminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin millaista se neurologinen kuntoutus sitten on?
Tuli mieleeni tuo kysymys tuosta, ettei joku halua tuhlata elämäänsä salkkareita katsomalla. Kun minä taas tarvin päivään hetken, jolloin voin rentoutua ja tyhjätä päätä ja antaa korvien levätä. Salkkarit toimii tuohon tarkoitukseen oikein hyvin.
Jokainen hakee rentoutumiskeinonsa sillä, mikä kiinnistaa eniten. Liikunta on minusta rentouttavinta, mitä tiedän. Yksin juoksulenkillä tunti niin jo riittää puhtia. Tunti rauhassa omien ajatusten kanssa ja rentouttaa aivonsa ja antaa mennä vain niin on hyvä olo.
Voi olla, että en ole koskaan ollut kiinnostunut televisiosta. Siksi ei salkkarit ja muut kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sensorisen integraation häiriö taitaa olla diagnoosin nimi, ja sillä on oma diagnoosiluokituksensa, eli kyse on ihan virallisesta diagnoosista, jota koululääketiede diagnosoi. Itselläni ei ole tuosta kokemusta, mutta olen lukenut, että se liittyy usein neurologisiin erityisyyksiin, ja on aika tavallinen oire.
[jonka mukaan tuota SPD-syndroomaa olisi alustavien arvauksien mukaan ehkä 5% lapsista, olettaisin että Yhdysvalloissa. Eli jos siis sinä tai minä ei päästä sohvannurkasta ylös tai saada gradua valmiiksi, niin tuskin on kyse siitä että paidan lappu tuntuu liian karhealta tai ambulanssin ääni liian kovalta.
Ja miksei kyse olisi siitä, että paidan lappu on karhea tai ambulanssin ääni on kova? Sillä eihän tuollainen ongelma ole mikään ongelma, jos ongelma on vain jossain yksittäisessä jutussa. Tuossahan on kyse siitä, että joka aistien kautta tulee tietoa epänormaalilla tavalla, ja yhteensä sitä kuormitusta sitten syntyykin jo tavattoman paljon.
Tai jos se ongelma on nimenomaan liike- ja asentoaistissa, niin silloin se yksikin ongelma aiheuttaa päivän mittaan väsymystä, sillä kyllähän jokaisen elämään kuuluu jokin vähimmäismäärä liikettä ja asennon muutoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimintaterapeutteja??? Vielä oudompaa!Hehän avustavat kuntoutumisasioissa, apuvälineiden kanssa jne. No jopas.
Terapeutit ovat toimintaterapeutteja.
Toimintaterapeutin luo mennään lähetteellä, hän arvioi aistihäiriön vakavuuden, konsultoi lääkäriä tarpeen mukaan ja antaa tarvittaessa terapiaa.
mutta miksi ne olis sen SI:nsä takia fleguja ja saamattomia????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin millaista se neurologinen kuntoutus sitten on?
Eli käytännössä tarkoin harkittua jumppaa toimintavälineillä.
että se joka aloitti aistikeskustelun täällä kuvasi ilmiötä varsin eri tavalla kuin mitä noilta nettisivuilta voi ymmärtää.
Keskustelun aloittanut antoi kuvan että kyseessä on aika yleinen ilmiö. Mutta www-sivuilta äsken lukemani perusteella päättelen, että lapset jotka tuohon terapiaan päätyvät, ovat jo varsin kipeitä, eikä tuo mikään päivittäisilmiö ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monia aistiärsykkeitä sisältävässä ympäristössä, kuten vaikka hälyisässä asiakaspalvelutehtävässä tai lapsiryhmän kanssa, niin olen kyllä aika sippi, ja kaipaan sen jälkeen hiljaisuutta ja rauhaa, ainakin jonkin aikaa.
Voin vain kuvitella, miten raskasta aistiärsykkeiden pommitus on niille, joilla ei ole yhtä hyvät neurologisen mekanismit käsitellä tuota dataa. Aivan varmasti sitä ei jaksa touhuta kuten "tavallisesti reagoivat", koska palautuminen vie enemmän aikaa ja voimavaroja.
Mutta tässä yhteydessä sitä on nyt jotenkin pyritty kehittelemään laajemmaksikin ilmiöksi, missä kyllä mennään metsään.
mutta miksi ne olis sen SI:nsä takia fleguja ja saamattomia????
Mutta tuli tuolla jo pariinkin kertaan mainittua, että koska aistit vastaanottavat tietoa tavallista herkemmin ja käsittelevät sitä tavallista kömpelömmin, niin jostainhan siihen vastaanottamiseen ja käsittelyyn on energia otettava. Eli puutteellisen aistitiedon käsittelykyvyn omaava joutuu ponnistelemaan enemmän saadakseen saman aistitiedon ja sitä kautta tehtävän suorituksen aikaan. Se ponnisteluun kuluva energia on sitten pois muualta.
Ja jos aistit eivät toimi normaalisti liike- ja tasapainoaistin kohdalla, niin siinä tapauksessa energiaa kuluu ihan fyysisiin korjausliikkeisiinkin, joita normaalisti aistivan ei tietenkään tarvitse tehdä, sillä hänellä ei tule aistitiedon puutteista johtuvia virheliikkeitä.
Mä uskon että aika suuri arvo energisyydelle on siinä miten kovat/suuret odotukset on tulevaisuuden suhteen. Jos näkee esim. tulevan viikon ihanana ja valoisana, hauskana ja antoisana, on ihana mennä kohta nukkumaan kun maanantaiaamu on jo ihan ovella! Ja aamulla on ihana nousta, juoda kaffet nautiskellen ja tarttua toimeen!
Jos taas uusi viikko ei innosta, ei samanlaista energiaa ole.
mutta miksi ne olis sen SI:nsä takia fleguja ja saamattomia????
Mutta tuli tuolla jo pariinkin kertaan mainittua, että koska aistit vastaanottavat tietoa tavallista herkemmin ja käsittelevät sitä tavallista kömpelömmin, niin jostainhan siihen vastaanottamiseen ja käsittelyyn on energia otettava. Eli puutteellisen aistitiedon käsittelykyvyn omaava joutuu ponnistelemaan enemmän saadakseen saman aistitiedon ja sitä kautta tehtävän suorituksen aikaan. Se ponnisteluun kuluva energia on sitten pois muualta. Ja jos aistit eivät toimi normaalisti liike- ja tasapainoaistin kohdalla, niin siinä tapauksessa energiaa kuluu ihan fyysisiin korjausliikkeisiinkin, joita normaalisti aistivan ei tietenkään tarvitse tehdä, sillä hänellä ei tule aistitiedon puutteista johtuvia virheliikkeitä.
Joten kyllä siitä ihan hyvin voidaan tässäkin yhteydessä puhua. Se että se nyt tässä ketjussa nousi näin suureksi asiaksi johtuu vain siitä, että jotkut innostuivat väittämään niin kovasti vastaan.
Enhän minäkään väitä, että tämä mikään valtaosalle käypä selitys olisi, mutta ei 5 tai 10 % ihan merkityksetönkään määrä ole.
Mutta tässä yhteydessä sitä on nyt jotenkin pyritty kehittelemään laajemmaksikin ilmiöksi, missä kyllä mennään metsään.
Mun lapsi saa noihin aistiongelmiinsa apua ihan tavallisessa terveyskeskuksessa. Että ei se sen kummempaa hömppää ole.